En ole ollut kunnon parisuhteessa joten yli 30-vuotiaana se näkyy ja kuuluu naisille lopulta vaikka alussa kukaan tuskin uskonee sitä jos kerron asian kun minua luullaan usein varatuksi
En osaa iskeä naista tai lähestyä heitä joten pakkeja ropisee jokapuolelta
Edellä olevista seikoista johtuen sekä siksi etten pidä irtosuhteista, sänkytaitoni ovat kaiketi huonot vaikka olen huomioiva kumppani
Naisen täytyy nähtävästi olla 10 vuotta vanhempi, varattu perheenäiti tai reilun ylipainoinen että ihastuisi minuun varauksemattomasti => pelasta minut (!) syndrooma
Iso osa naisista ei kiinnosta minua koska en näe heissä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja väkipakolla suhteissa oleminen on molempien kannalta ikävää
Ei huvita kiertää enää sosiaalisia happeningeja, turhia harrastuksia, tuttavapiirejä, baareja tai nettideitin profiileja ihan vain sen vuoksi että saan väkisin löydettyä jonkun jota yritän lähestyä ja yritän hänelle olla "se kiinnostava mies"
Hyvin väsynyt olen siihen kuinka miehen tulee olla se aktiivinen osapuoli ja kantaa vastuuta niin siitä aloitteesta kuin eteenpäin joka sotii kaikkea sitä vastaan miten minä koen ihmisen persoonina => perinteiset sukupuoliroolit ovat mielestäni naurettavia koska ne eivät perustu fiksuuteen vaan umpimieliseen kapeakatseiseen typeryyteen jossa nainen saa olla nainen ja mies joutuu olemaan mies
Olen saanut niin monta kertaa siipeeni etten pysty herättämään enää sopivia tunteita itsessäni edes niitä mahdollisia "sopivia" ja "oikeita" kohtaan
Kun kehitän kiinnostusta johonkin henkilöön niin huomaan itse terrorisoivani mahdollisen suhteen käytökselläni koska en usko että siitä tulisi mitään ja viimekertainen sai minut inhoamaan itseäni syvästi
Ihmisten käytös on sellaista että oikeastaan kehenkään ei voi luottaa ja vaikka en ole tullut petetyksi kaiketi niin ympärillä olen nähnyt sitä jatkuvasti. Ihmisenä joka on täysin luotettava tulee olo että sitä on jotenkin liian reilu kun ei ole erityisen mustasukkainen ja tietää ettei itse pettäisi.
Sydän on vaikuttanut unohtuneen monista suhteista ja sen tilalle ovat tulleet vain pi//u&ku//i ja niiden saattaminen hinkattaviksi keskenään keinolla millä hyvänsä -tiedän se evoluutio (!) sen takia olenkin ajatellut olevani planeetan ulkopuolelta osa jotain toista galaktista sivilisaatiota jossa seksi on keskinäisen arvostuksen, rakkauden ja yhteenkuuluvuuden jatke eikä toisin päin
Loppukaneettina
->On helppo olla yksin, vapaa ja itsenäinen. Se ei tarkoita että haluaisit tai harrastelisin vapaata seksiä naisten kanssa ympäriinsä, mutta ehkä joskus kun minulle tulee heikko hetki voin sellaista yrittää jos ei muuten niin maksullisissa
-> Olen aivan liian tyytyväinen siistiin mutta persoonalliseen ulkoiseen olemukseeni, omaan miehisyyteni, harrastuksiini, työhöni, koulutukseeni ja elämänarvoihin että alkaisin muuttamaan niitä sen vuoksi että joku pinnallinen puolikasaivoinen likka kiinnostuisi minusta niiden muuttamisten jälkeen sitä mitä olisi jäänyt jäljelle "minusta" lopulta muuttuessani yhtä metrobussiseksuaaliseksi kuin kaikki muutkin
->On typerää väittää että kyse olisi jostain "tasosta" jota en saavuta jolloin seuran saaminen tulee vaikeaksi mikä johtaa siihen että "luovutan" pelin. Tässä pelissä ei ole erityisiä voittajia kun sitä kilpailua katsoo. Jos olen saanut joskus naisen petiin tai suhteeseen ei siitä ole tullut erityistä voittajafiilistä koska olen huomannut kuinka erilaisia olemme ja mitä suhde vaatisi.
->Uskon että osa ihmisistä on keskimäärin yhteensopivampia lähes kaikkien ihmisten kanssa kuin tietyt ihmiset eikä tässä ole kyse niinkään ulkonäöstä vaan tavoista olla sosiaalinen ja arvoista. Tuosta keskimääräisyydestä sivussa olevat ja rajatapaukset eivät löydä helposti seuraa eivätkä kohtaa toisiaan joka lopulta johtaa tähän tilanteeseen, ei niinkään mitkään hierarkiat tai vertikaalit tasot vaan horisontaaliset erot ihmisten käytöksessä ja ajattelussa joita voisi verrata gaussin käyrään
-Jos en ole tähän ikään ollut oikeassa rakkaussuhteessa niin eiköhän se ollut siinä, vaihtoehdot vaikuttavat sanalla sanoen surkeilta, ehkä en osaa olla naisen kanssa
-Kaikille romantikoille tiedoksi että aion luottaa tästä lähin siihen naisten mantraan että tulen löytämään sen naisen kumppaniksi kun vähiten odotan tekemättä itse mitään asialle. Kohtalo siis määrätköön jäänkö yksin vai en. Laitetaan peli jännäksi vielä sillä että naisen tulee lähestyä minua, joten sen täytyy olla ihan überkohtaloa jos niin käy sitten (!) naisen tulee olla myös selvin päin, minun silmiini hyvännäköinen, fiksu, olevan kiinnostunut juuri minusta ja käyttää oikeita sanoja eikä lainkaan hermostunut (sitähän ne naisetkin toivovat miehestä)
*Saa lisätä omia tai kommentoida
En osaa iskeä naista tai lähestyä heitä joten pakkeja ropisee jokapuolelta
Edellä olevista seikoista johtuen sekä siksi etten pidä irtosuhteista, sänkytaitoni ovat kaiketi huonot vaikka olen huomioiva kumppani
Naisen täytyy nähtävästi olla 10 vuotta vanhempi, varattu perheenäiti tai reilun ylipainoinen että ihastuisi minuun varauksemattomasti => pelasta minut (!) syndrooma
Iso osa naisista ei kiinnosta minua koska en näe heissä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja väkipakolla suhteissa oleminen on molempien kannalta ikävää
Ei huvita kiertää enää sosiaalisia happeningeja, turhia harrastuksia, tuttavapiirejä, baareja tai nettideitin profiileja ihan vain sen vuoksi että saan väkisin löydettyä jonkun jota yritän lähestyä ja yritän hänelle olla "se kiinnostava mies"
Hyvin väsynyt olen siihen kuinka miehen tulee olla se aktiivinen osapuoli ja kantaa vastuuta niin siitä aloitteesta kuin eteenpäin joka sotii kaikkea sitä vastaan miten minä koen ihmisen persoonina => perinteiset sukupuoliroolit ovat mielestäni naurettavia koska ne eivät perustu fiksuuteen vaan umpimieliseen kapeakatseiseen typeryyteen jossa nainen saa olla nainen ja mies joutuu olemaan mies
Olen saanut niin monta kertaa siipeeni etten pysty herättämään enää sopivia tunteita itsessäni edes niitä mahdollisia "sopivia" ja "oikeita" kohtaan
Kun kehitän kiinnostusta johonkin henkilöön niin huomaan itse terrorisoivani mahdollisen suhteen käytökselläni koska en usko että siitä tulisi mitään ja viimekertainen sai minut inhoamaan itseäni syvästi
Ihmisten käytös on sellaista että oikeastaan kehenkään ei voi luottaa ja vaikka en ole tullut petetyksi kaiketi niin ympärillä olen nähnyt sitä jatkuvasti. Ihmisenä joka on täysin luotettava tulee olo että sitä on jotenkin liian reilu kun ei ole erityisen mustasukkainen ja tietää ettei itse pettäisi.
Sydän on vaikuttanut unohtuneen monista suhteista ja sen tilalle ovat tulleet vain pi//u&ku//i ja niiden saattaminen hinkattaviksi keskenään keinolla millä hyvänsä -tiedän se evoluutio (!) sen takia olenkin ajatellut olevani planeetan ulkopuolelta osa jotain toista galaktista sivilisaatiota jossa seksi on keskinäisen arvostuksen, rakkauden ja yhteenkuuluvuuden jatke eikä toisin päin
Loppukaneettina
->On helppo olla yksin, vapaa ja itsenäinen. Se ei tarkoita että haluaisit tai harrastelisin vapaata seksiä naisten kanssa ympäriinsä, mutta ehkä joskus kun minulle tulee heikko hetki voin sellaista yrittää jos ei muuten niin maksullisissa
-> Olen aivan liian tyytyväinen siistiin mutta persoonalliseen ulkoiseen olemukseeni, omaan miehisyyteni, harrastuksiini, työhöni, koulutukseeni ja elämänarvoihin että alkaisin muuttamaan niitä sen vuoksi että joku pinnallinen puolikasaivoinen likka kiinnostuisi minusta niiden muuttamisten jälkeen sitä mitä olisi jäänyt jäljelle "minusta" lopulta muuttuessani yhtä metrobussiseksuaaliseksi kuin kaikki muutkin
->On typerää väittää että kyse olisi jostain "tasosta" jota en saavuta jolloin seuran saaminen tulee vaikeaksi mikä johtaa siihen että "luovutan" pelin. Tässä pelissä ei ole erityisiä voittajia kun sitä kilpailua katsoo. Jos olen saanut joskus naisen petiin tai suhteeseen ei siitä ole tullut erityistä voittajafiilistä koska olen huomannut kuinka erilaisia olemme ja mitä suhde vaatisi.
->Uskon että osa ihmisistä on keskimäärin yhteensopivampia lähes kaikkien ihmisten kanssa kuin tietyt ihmiset eikä tässä ole kyse niinkään ulkonäöstä vaan tavoista olla sosiaalinen ja arvoista. Tuosta keskimääräisyydestä sivussa olevat ja rajatapaukset eivät löydä helposti seuraa eivätkä kohtaa toisiaan joka lopulta johtaa tähän tilanteeseen, ei niinkään mitkään hierarkiat tai vertikaalit tasot vaan horisontaaliset erot ihmisten käytöksessä ja ajattelussa joita voisi verrata gaussin käyrään
-Jos en ole tähän ikään ollut oikeassa rakkaussuhteessa niin eiköhän se ollut siinä, vaihtoehdot vaikuttavat sanalla sanoen surkeilta, ehkä en osaa olla naisen kanssa
-Kaikille romantikoille tiedoksi että aion luottaa tästä lähin siihen naisten mantraan että tulen löytämään sen naisen kumppaniksi kun vähiten odotan tekemättä itse mitään asialle. Kohtalo siis määrätköön jäänkö yksin vai en. Laitetaan peli jännäksi vielä sillä että naisen tulee lähestyä minua, joten sen täytyy olla ihan überkohtaloa jos niin käy sitten (!) naisen tulee olla myös selvin päin, minun silmiini hyvännäköinen, fiksu, olevan kiinnostunut juuri minusta ja käyttää oikeita sanoja eikä lainkaan hermostunut (sitähän ne naisetkin toivovat miehestä)
*Saa lisätä omia tai kommentoida
Vastaukset 37
Vanhimmat
Tuskinpa kukaan nainen kantaa syyllisyyttä tilanteestasi.
Jokainen on oman onnensa seppä.
Lukihäiriö näköjään vaivaa palstan vakiorunkkaria.
Hyvä kirjoitus. Hyvin pitkälti samoja ajatuksia ja kokemuksia itselläni. Itse olen kyllä alle kolmekymppinen vielä.
Itse en ole tehnyt elämäni aikana yhtään alotetta, enkä ajatellut niitä alkaa tehdä tulevaisuudessakaan. Sinänsä hauska, että olen varsin sosiaalinen ja tutustun helposti vieraisiin ihmisiin.
Jos jotakuta kiinnostaa alote tehdä minulle, niin so be it. En jaksa alkaa käyttämään rajallista elinaikaani mihinkään parisuhdepeleihin.
Kunto on kova. Työtä ja kavereita riittää. Mikäs tässä on ollessa.
Minulla hyvin pitkälti samat ajatukset. Olen kuitenkin nainen.
Mitä enemmän tässä aikaa kuluu, sen korkeammaksi nousee kynnys parisuhteeseen. Ehkä se on pelkoa oman pienen, mutta niin täydellisen universumin menetyksestä? Ainakin se on pessimismiä ihmisyyttä kohtaan. En oikein jaksa enää uskoa, että löytäisin Maailman Parhaan Ystävän ja Rakastetun.
Menee tämä näinkin.
Olen aina asunut yksin, joten tuskin osaisin edes kenenkään kanssa asua. Toisekseen nautin vapaudestani, enkä halua selitellä menemisiäni kennellekään. Haluan sisustaa kotini haluamallani tavalla.
En tykkää kompromisseista. Olen lähes yksinomaan oikeassa, joten tuntuisi hölmöltä joustaa perustavaa laatua olevissa asioissa vain siksi, ettei toiselle tule paha mieli.
En tiedä, mutta uskon vahvasti, että olen huomattavasti onnellisempi yksin kuin parisuhteessa.
Niin multinikin omaishoitajaksi ei taida olla tungosta.. sitä saa mitä tilaa eli elä sen kanssa sitten.
Multinikit eivät yleensä kirjoita pitkälle mietittyjä tekstejä vaan tyytyvät pruikkailemaan kuin pään päällä kiertelevät lokit omia jätöksiään ketjuihin.
Yleisiä tuntomerkkejä ovat kunnon nimimerkin puuttuminen ja pelkkien epämääräisten kirjainten käyttäminen, yritys provosoida keskusteluun koska multinikillä ei ole muuta ketjun tai palstan ulkopuolista elämää joten hän olettaa kaikkien muidenkin olevan samanlaisia ja viimeisenä viestit ovat yleensä lyhyitä parin lauseen mittaisia sutukökköjä tai samaa nuottia toistavia joilotuksia.
Hetkinen, kun katsoo sinun viestiä niin =>
Ei sillä ole kenellekkään mitään merkitystä ettei sulla ole parisuhdehistoriaa. Sehän on hyvä vain. Eronneet on ihmissuhteissaan epäonnistuneita reppanoita. En ymmärrä miksi täällä asia yritetään vääntää päinvastoin. Ikäänkuin ero/erot, ex/exät olisi jotenkin plussaa. Naurettavaa, eikä mitään järjellistä tuossa ole taustalla, joku vain on päättänyt väittää noin. No minä olen erimieltä!
Niin sitä voisi kuvitella, mutta kyllä se valitettavasti jotenkin näkyy myös käytöksessä joka lähtee ihan naisten lähestymisestä etc. että vaikka uskaltaa niitä tehdä reippaastikin että jotakin niistä joko puuttuu tai naiselle tulee off-olo.
Lisäksi olen kyllä huomannut että osalla naisista varsinkin sellaisilla joilla on joko pitkä parisuhde takana tai ovat vaihtaneet kumppania suhteesta toiseen niin on tietynlainen suhtautuminen mieheen joka ei ole ollut joskus kunnolla varattuna.
Toisin kuin ylempänä ehdotettiin ja joka jäi puuttumaan alkuperäisestä tekstistäni niin on sinällään typerää syyllistää naisia mistään näistä asioista koska hehän ovat tottuneet suhteisiin ja heille kuten myös suurelle osalle miehistä nämä ovat jokapäiväistä kaurapuuroa.
Tuo näyttäytyy myös monella tapaa että esimerkiksi en aina tunnista jännitettä itseni ja jonkun naisen välillä vaikka se olisi olemassa tai tajua milloin naisen katse on kiinnostunut ja milloin ei. Yleensä ajattelen että se on vain normaali katse ilman mitään sen erikoisempaa koska en tajua mitä katsottavaa minussa olisi kiinnostus mielessä.
On hyvin ongelmallista myös se että jos on tyytyväinen itseensä, mutta ei osaa sitten tajuta aikaisempien kokemusten takia esimerkiksi että joku voisi pitää sinusta "sillä tavalla".
Uskon että nuoruuden huonot tai mitättömät kokemukset ovat luoneet negatiivisen kierteen jossa en tunnista kiinnostuneita naisia, en osaa toimia heidän kanssa ja siten tunnen olevani koko parisuhdesysteemin ulkopuolella.
Parisuhdehistoria siis vaikuttaa muuhunkin kuin vain siihen että kerron jollekin naiselle etten ole kunnolla seurustellut koskaan ja miten hän siihen suhtautuu.
Pääasia, että on tyytyväinen itseensä ja onnellinen. Mitäpä siitä pariutumisesta turhaa stressiä ottamaan. Tulee, jos on tullakseen. Mikäli sitä väkisin rupee yrittämään tulee vain stressiä ja elämän laatu kärsii. Toisaalta myös vääriä valintoja tulee helpommin tehtyä, kun on ikään kuin "pakotettu".
Tyytyväinen kyllä, onnellinen ei. Ainakin minulla se stressi tulee nimenomaan tuosta yrityksestä pariutua kun en vain osaa. Olen ajat sitten menettänyt kyvyn tehdä oikeita tai vääriä valintoja tuossa asiassa.
Sinulle kuitenkin neuvon että yleensä ne asiat vain eivät tule jos ovat tullakseen. On yritettävä kunnes se yrittäminen alkaa tosiaan vaikuttaa oman elämän tyytyväisyyteen. Minulla se aika on koittanut koska tuottaa tuskaa se etteikö ehkä löytyisi vaan koko parisuhteen etsiminen on kuin telinevoimistelu tunti sille kaikkein kömpelöimmälle ja lihavammalle lapselle joka osuu enemmän pukin ali kuin yli.
On hetkiä jolloin nauran itselleni näissä asioissa ja toisinaan inhoan. Minulla on enemmän viha-rakkaus suhde itse parin etsintään kuin yhteenkään naiseen koko elämässäni. Ei siinä ole mitään mieltä.
Sinä muutaman tekstisi perusteella vaikutat oloosi niin onnelliselta että tuskin nämä asiat sinua vastaavasti vaivaavat.
Olen melko onnellinen. Onneani tällä hetkellä vähentävät tekijät eivät liity ihmissuhteisiin.
Tietysti on ajoittain hetkiä, jolloin sitä miettii, että olisi kiva, kun joku olisi. Toisaalta suurimman osan ajasta halua kuitenkin olla yksin. Mitä enemmän järjellä asiaa mietin sitä selkeämpää on, että haluan elellä itsenäisesti.
Jos elämä menee ilman yhtään parisuhdetta, niin sitten se menee. Ei tässä jaksa joutavista stressiä ottaa.
Ihminen, joka tarvitsee toisen ollakseen jotenkin "kokonainen" on mielestäni vähän surullinen tapaus. Parisuhde varmasti sopii useimmille ihmisille, mutta mikään tie onneen se ei pitäisi kenellekään olla.
Mielestäni olet tehnyt hyvän rationaalisen päätöksen, kuitenkaan sulkematta itseltäsi mitään optioita tulevaisuudessa pois. Näin aion itsekin mennä. Eiköhän se olo siitä notkistu, kun heittää turhat tuskailut parisuhteen hakemisesta pois.
No ei mulla itsellänikään ole parisuhde historiaa, mutta ei se minua sillätavalla vaivaa. Mulla on erinomainen itsetunto siitähuolimatta. En koe, että parisuhde on mikään "pakko" saavutus elämässä, joka ns.suoritetaan jopa sosiaalisen paineenkin vuoksi, niinkuin olen huomannut, että tätä painetta luodaan monelta taholta, mutta itse olen vain kertakaikkiiaan niin omantieni löytänyt, että en vain välitä mistään tuollaisesta.. Otan suhteen vastaan kun sopiva osuu kohdalle. Thats it. Jos nyt jotain niin kauheasti häiritsee tämä minun parisuhteettomuuteni, niin sepä on hänen ongelmansa. Ottakoon vierestä jonkun eronneen läskipossun sitten.. Oleellista elämässä ei ole saada kaikkien ihmisten hyväksyntää. Riittää, että se yksi kiinostuu, ymmärtää ja hyväksyy.
Luuletko että ketään kiinnostaa?
Tämä on sinkkupalsta. Totta ihmeessä kiinnostaa, varsinkin muita sinkkuja. On lohdullista huomata ettei ole ongelmiensa(?) kanssa yksin.
Ajatuksia ja kokemuksia on myös mukava vaihtaa. Sitä kutsutaan keskusteluksi. Tämähän on keskustelupalsta.
Miksi halusit postata moisen lauseen?
Hyvä että kysyit.
Itseasiassa en.
Minun kohtaloni ei. Aihe ja asia kyllä.
Tarkoituksena tietysti jakaa näitä mahdollisia yhteneväisiä tarinoita ja ehkä se toimii terapeuttisena toimena niin minulle kuin muillekin.
Kun käy läpi noita sinun limaveivauksiasi niin suosittelen aihetta sinullekin. Helpottaisi ehkä hieman sitä pään sisäistä painetta eikä tarvitsisi purkaa sitä vain tuolla tavoin joka on aika noloa.
Naiset monesti pimahtavat näin, kun mies sanoo ettei suhde naisen kanssa kiinnosta. Se tapahtuu silloin, kun mies on naisen mielestä kiinnostava, eli esimerkiksi kirjoittaa hyvin, kuten aloittaja tekee. Silloin on pakko löytää joku pikainen ja huonosti suunniteltu loukkaus.
Tämä on muuten ainakin osittain totta.
Naispuolinen kaverini oli tehnyt aloitetta miehelle ravintolassa, ja ilmeisesti mies oli juttuihin lähtenyt mukaankin. Jossakin vaiheessa, kun suhdeasioista oli tullut puhetta mies oli kohteliaasti sanonut, että hän ei koe tarvitsevansa naista elämäänsä. Oli ravintolaan vaan lähtenyt juomaan muutaman ja kuuntelemaan musiikkia.
Kaverini oli tästä ottanut pahastikin nokkiinsa. En enää edes muista kuinka monta viikkoa tätä asiaa puitiin. Itse en tässä tietenkään nähnyt mitään erikoista, mutta kaverilleni se oli ihan jotain käsittämätöntä. Samoin muutamalle muulle naiselle, jonka kuullen asiaa puitiin.
Voi olla, että nainen ottaa sen jotenkin henkilökohtaisena. Luulee, ettei mies sanoisi tuollaista muuta kuin halutessaan dumpata juuri sen naisen.
Naiset yleensäkin ottavat kaiken henkilökohtaisesti. Haluavat uskotella itselleen että miestä kiinnostaa yläpää eikä alapää. Kuvittelevat että siinä yläpäässä on jotain erityistä, mistä miehen pitäisi olla innoissaan, vaikka oikeasti edes alapäässä ei ole. Eivät oikein näytä tajuavan että pillu on siallakin, kuten sanonta kuuluu.
Mitä tätä kommentoimaan samaan lopputulokseen päädyin,
mutta saa kohtalo sitten heittää aikamoisen emon,
että sotken vielä kertaalleen elämäni ja rutiinit mihin olen tottunut.
Helpompaa tämä on kun ei mieti koko asiaa.
Vaikuttaa enemmänkin siltä, että olet itse lähestynyt vääränlaisia naisia, mikä on tämän palstan sinkuille kyllä hyvin yleistä. Katseet pidetään vain niissä, joilla tosiaan on max herneenkokoiset aivot ja sitten olleen niin katkeria, niin katkeria, kun se pissis ei osoittanutkaan mitään kiinnostusta. Niin tyypillistä.
Aloittaja, hyvä kirjoitus. Vaikka oma taustani onkin erilainen, niin jaan tuon vastenmielisyyden tunteen koskien sydämettömiä parisuhdepelejä sekä toisen ihmisen pelkistämistä hyötyajatteluun - ts. mitä tuo ihminen voi minulle tarjota, minkä palasen ”paikata” elämässäni. Jokunen ajatus:
Nimimerkkisi kertoo paljon, varmasti on hyvä ajatus ottaa hieman etäisyyttä koska kirjoitat ”Minulla on enemmän viha-rakkaus suhde itse parin etsintään kuin yhteenkään naiseen koko elämässäni. Ei siinä ole mitään mieltä.” Ei siinä olekaan mieltä – silloin ei ns. näe metsää puilta ja kannattaa tosiaan ottaa aikalisä.
Naisena minulla ei olisi ongelmaa suurimman osa listaamiesi asioiden kanssa, kuten parisuhdekokemattomuuden tai iskutaitojen puutteellisuuden kanssa. Arvostan paljon enemmän mm. sitä mitä kirjoitat perinteisten sukupuoliroolien rikkomisesta ja integriteetistä, ts. kirjoituksesi perusteella sinussa vaikuttaisi olevan paljon ominaisuuksia joita ainakin minä miehessä arvostan. Ja ihan sivuhuomiona, että jos olet huomioiva kumppani, niin luultavasti olet myös todella hyvä rakastaja, mielestäni niitä oleellisia sänkytaitoja ei irtosuhteissa opita.
Mutta asiat jotka näen ongelmallisina (ja joita sinun mielestäni kannattaa aikalisäsi aikana miettiä) ovat:
1. Kerrot, että sabotoit itse mahdollisia suhteita omalla käytökselläsi. Miksi? Oletko saanut siipeesi niin monta kertaa, että itsepuolustukseksi sinä tuhoat suhteen ennen kuin ehdit kiintyä enemmän ja täten ”ehkäiset” mahdollisen loukatuksi tulemisen?
2. Kerrot myös, että sinun on vaikea luottaa kehenkään ja edes herätellä niitä tunteita mahd. sopivia parisuhdekandidaatteja kohtaan.
Nämä kaksi asiaa ovat mielestäni tosi ongelmallisia suhteen muodostamisen kannalta – tai olisivat ainakin minulle. Meillä kaikilla on menneisyytemme mutta ko. tyyppiset menneisyyden ”haamut” tulisi käsitellä ja saada, ainakin jollain tasolla, hallintaan ennen kuin täysipainoiseen suhteeseen on valmis.
Ymmärrän että luottaminen on vaikeaa, mutta mikä on vaihtoehto? Ikuinen kalvava epäily? Ei kiitos. Toki mm. pettämistilastot ovat järkyttäviä, mutta minä en halua olla yhdenkään tilaston vanki – vaan elää omaa elämääni tilastoista riippumatta. Ihan samalla lailla kuin voin päättää elää perinteisistä sukupuolirooleista riippumattomana, voin päättää että ainakaan minä en ole yksi niistä pettämistilastoihin kuuluvista. Kun kirjoitat ”Ihmisenä joka on täysin luotettava tulee olo että sitä on jotenkin liian reilu kun ei ole erityisen mustasukkainen ja tietää ettei itse pettäisi.” Miksi tilanne olisi jo lähtökohtaisesti epäreilu? Etkö voi luottaa siihen, jos toinen sanoo olevansa yhtä lailla luotettava? Epäreilua minusta olisi muuta olettaa – vaikka tilastot mitä sanoisivat.
Edellä on puitu myös parisuhdekokemattomia vs. parisuhdekokeneita; pari kommenttia siis myös ”epäonnistuneelta eronneelta reppanalta”: en usko että monellekaan parisuhdekokemusta omaavalle parisuhde/suhteet olisivat ”jokapäiväistä kaurapuuroa”. Meillä on toki kokemusta niiden aiempien kumppanien kanssa olemisesta, muttei mitään universaalia kokemusta. Omat haasteensa ne on aina uuden ihmisen kanssa vai olisikin kokemusta esim. toisen kanssa elämisestä.
Aika mustavalkoista on myös sanoa että kuka tahansa eronnut on epäonnistunut. Ymmärrän kärjistyksen toisaalta (jos hyvin lyhyitä suhteita esim. kymmeniä), mutta harva mielestäni mustavalkosiin raameihin passaa. Parisuhdekokeneella voi olla vaikka yksi pitkä parisuhde takana, ns. nuoruuden kokeilu joka päättyy parin aikuistuttua.
En väitä aloittaja että tällaisella mustavalkoisella ennakkoasenteella suhtautuisit potentiaalisiin kumppaneihisi, mutta koska kokemus vs. kokemattomuus näinkin vahvasti esille nostettiin keskustelussa, niin halusin tämänkin näkökulman tuoda esille. Pointtini tässä on, että kaikenlaiset voimakkaat ennakkoasenteet ovat itselleni turn-off. Mieskö saisi siis ”tuomita” minut jonkin ominaisuuteni (menneistyyteni, ulkonäköni tms.) perusteella, kun minä en ole itse ketään tuomitsemassa vaan avoimin mielin uuteen ihmiseen tutustumassa?
Mad Elaine totesi todella hyvin, että kyse on pessimismistä ihmisyyttä kohtaan, jonka voisi sinun kohdallasi ehkä tulkita näkyvän mm. mahd. suhteiden sabotointina. Kyse on mielestäni myös siitä, haluatko pysyä pessimistinä vai muuttua optimistiksi (ja tässä en tarkoita optimistilla mitään hyväuskoista hölmöyttä)? Olisiko elämäsi täydempää ja onnellisempaa jos pystyisit tuon menneisyytesi ”taakan” karistamaan hartioiltasi?
Kaikki olemme aloittaneet jostakin, mutta pääasia on se mihin päädymme.
Mutta se on totta, että ensin täytyy se optimismi / hyvä olo löytää itsestä, ennen kuin on sitä valmis jakamaan toisen kanssa. Ja kuten edellä on sanottukin, ei kaikkien välttämättä ole tarkoitettu elävän parisuhteessa, täytyy mennä sen mukaan mikä itsestä parhaalta tuntuu. Mutta joskus voi yllättyä kun tapaakin jonkun, joka saa sinut tuntemaan itsesi vielä kokonaisemmaksi kuin mitä koskaan olit yksin.
Nimimerkkini sattui sopimaan avaukseen koska kaipaan myös työstäni parhaillaan lomaa. ;-)
-Vaikka oma taustani onkin erilainen, niin jaan tuon vastenmielisyyden tunteen koskien sydämettömiä parisuhdepelejä sekä toisen ihmisen pelkistämistä hyötyajatteluun - ts. mitä tuo ihminen voi minulle tarjota, minkä palasen ”paikata” elämässäni-
Noitakin osuu kohdalle toisinaan. Yleensä en kuitenkaan pääse niin pitkälle että tuota huomaisin koska vaikka muuten olenkin supliikki-ihminen niin naisten iskeminen ei ole bravuuri-lajini. Lisäksi inhoan treffeillä istumista vaikka mielellään uusiin ihmisiin tutustunkin. En vain osaa muuta kuin tutustua heihin enkä luoda sitä oikeanlaista tunnetta naiselle että tässä olisi mies jonka haluan. Näin asia varmaan on minunkin puoleltani mikä on sääli jos en saa luotua tunnetta naista kohtaan.
Oman ikäisteni pariutumisessa tai hieman nuorempien naisten/miesten parin etsinnässä huomaan tämän tavan etsiä uusia parisuhdekokemuksia ja jotenkin käydä niitä läpi. Tavallaan osa näistä naisistakin tahtoisi parisuhteen vakavammankin ja ehdokkaita käydään läpi sellaisella kammalla ja tavoilla jotka mielestäni ovat jo heti alkuun epämiellyttäviä. Mieleen tulee usein elävästi seksissä ja suhteissa sekä ylipäätään elämässä pilalle hemmoteltu Sinkkuelämää-leidi.
Esimerkkinä olen huomannut kuinka entisissä opiskelijapiireistä yms. koostuvissa joukoissa joihin en itse kuulu pyörii samaa mies/nais porukkaa ja he käyvät keskenään jonkinlaista jatkuvaa parisuhdepeliä tai vaikkapa naiset tapaavat "uusia viileitä kundeja". Sitä sellaista nuorten aikuisten suhde-elämään en ole koskaan oikein ymmärtänyt koska tutustun persooniin persoonina enkä jonkinlaisena jännänä sosiaalisena leikkinä.
Allekirjoittanut ei osaa luoda kovin hyvin niitä seksuaalisia jännitteitä jotka vaikuttavat olevan se suhteen suola aika monelle heti alussa. Esimerkiksi baareissa huomaan että käyttäydyn naisten suhteen rennon avoimesti ja huumorillisesti jota varmaan ajatellaan lähinnä viileäksi kaveruudeksi. Kun taas jo erään kaverini joka ei ole mikään playboy mielestäni tapa olla naisten seurassa on jo erilainen.
Uskon sen johtuvan kokemattomuudestani kun kaverini on ollut suhteellisen pitkässä parisuhteessa ja harrastellut vähän vaikka mitä naisten kanssa. Tietysti vähän omituista koska jos meitä vertaa niin voisi sanoa että noin yleensä ottaen olen ehkä häntä se itsevarmempi ja "miehisempi" tapaus sekä hän on jopa pohjaltaan herkempi. Naisten seurassa minusta tulee vain liian viileä kun en usko jollain syvemmällä tasolla naisen voivan olla kiinnostunut juuri minusta vaan vain katselevan vaihtoehtojaan.
Voi olla että joku luulee tämän liittyvän itsearvostukseeni, mutta se ei ole totta vaan yksinkertaisesti elämän aikana jo todettuihin faktoihin ja niiden kertaukseen.
En osaa pelata noita pelejä vaan tahtoisin tutustua aina kuhunkin ihmiseen omana itsenään ja ainutlaatuisena persoonana.
Huomaan vain että suurin osa parisuhteista syntyy tuon jännitteen myötä tai sinun tulee tuntea nainen jostain tuttavuuksista osaten iskeä se nainen juuri oikealla hetkellä kun hän sattuu olemaan vapaa ja tietysti minulla ei ole mitään kykyä niihin.
Jatkan myöhemmin lisää koska nostit esille hyviä juttuja joita voisi kommentoida lisääkin.
Lopetin itse aktiivisen kumppaninhaun täyttäessäni kolmekymmentä. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin en aio edelleenkään takaisin "markkinoille". Sivusta on pystynyt seuraamaan kuinka parisuhdemarkkinat&muodostumiset ovat muuttuneet, edelleen raadollisemmaksi.
Silloin tällöin olen käynyt treffeillä kun joku mukava mies on osunut kohdalle, vain huomatakseni etteivät he ole parisuhdetta hakemassa vaan seksiseuraa. Itse kun en yhden yön juttuja/seksisuhteita harrasta niin homma on päättynyt aina viimeistän toisiin treffeihin.
Pärjään yksinkin miksi siis huonontaisin elämänlaatua ei-sopivan miehen kanssa. Elämänlaadun kuuluisi parantua parisuhteessa(enkä tarkoita pelkästään taloudellisesti, vaan myös henkisesti ja fyysisesti), muutenhan siinä ei ole mitään järkeä.
Minun puolestani miehetkin saavat ihan vapaasti sanoa ääneen etteivät tarvitse naista tai eivät löydä niin hyvää naista että viitsisivät sinkkuudestaan luopua. Se on ihan ok. Se on ajan henki, mikään ei riitä ja kaiken täytyy olla nopeaa, vaivatonta ja helppoa kuten pikaruoka. Pikasuhteilu on tullut jäädäkseen ja ne kenelle tuo homma ei sovi jättäytyvät ulkopuolelle. meitäkin on kai aika paljon?
Ihan yleisestä mielenkiinnosta. Miten tämä selviää, että hakevat vain seksiseuraa? En epäile sinun kykyäsi havainnoida tilannetta. Olen vain aidosti kiinnostunut, koska itse en ole tehnyt yhtään aloitetta ikinä, enkä totisesti ole ollut "treffeillä". Tai toki keskustelunavauksia teen päivittäin, mutta ei niissä ole mitään taka-ajatusta, niin suhteelle kuin seksillekään.
Mikäli tarkoitus on vain saada, niin tuntuu kyllä aika heikolta, jos homman pystyy jo kahdella kerralla sössimään.
Esimerkkejä
-sanoo suoraan että seksi kiinnostaisi
-sanoo suoraan ettei ole suoranaisesti hakemassa suhdetta mutta katsotaan mitä jutusta tulee(= seksi kiinnostaa, suhdetta ei tule koskaan)
-lähettelee pikkutuhmia viestejä ja pusujuttuja sun muita sähköpostiin ja tekstiviestinä
-pyrkii nopeasti iholle jo alkumetreillä, suutelemaan ja halimaan
-pelimiesmerkit täyttyvät(salamyhkäinen, varjelee yksityisyyttään, vaikuttaa elävän hetkessä, kevyt ja huoleton tyyli, menevä, välinpitämätön, flirtti, pikkutuhma jne)
-kalenteri liian täynnä(tapailee myös muita)
-ilmaisee tahtovansa viettää aikaa yhdessä muttei vahingossakaan ota puheeksi mitään vakavempaa(esim seurustelu tai ettei tapailtaisi enää muita)
"-lähettelee pikkutuhmia viestejä ja pusujuttuja sun muita sähköpostiin ja tekstiviestinä
-pyrkii nopeasti iholle jo alkumetreillä, suutelemaan ja halimaan"
Nykymiehet ovat ehkä todenneet, kuten minäkin, että kannattaa edetä suht nopeasti "pusujuttuihin". Siinä ei yleensä menetäkään mitään, ja naiset tuntuvat kaipaavan usein nopeasti syntyvää intohimoa ja sitä kuuluisaa kemiaa.
Kiitos.
Täytyy kyllä sanoa, että itse en varmaan edes pystyisi tuollaiseen.
Onneksi en hae suhdetta, niin ei tarvitse yrittääkään.
Onnea ei voi kukaan toinen tuoda, jollei ole itse ehjä ja kokonainen. Laastarointi ei pitkälle auta, liima irtoaa ja laastari alkaa repsottamaan lopulta, sitten onkin uudet huolet. Toinen voi vieressä täydentää toki kuvaa, mutta en usko puuttuviin palasiin. Hoivasuhteissa ne tietysti voi toimia mutta luulisi sen olevan uuvuttavaa. Onneksi luonteita on monenlaisia niin kaikille löytyy varmasti halutessaan se täydennys.
Noin jonkinlaisen kuvauksen loman tarvitsijasta saaneena,väittäisin miehen jolla ei mahdolliset hankalat exät kummittele taustalla on vain iso plussa listalla. Listalla erityisesti heille, joilla Excel-taulukkossa rimpsu muistuttamassa ehdokkaiden vähimmäisvaatimuksista. Se, ettei ole toinen täystaulukollinen kaupungin kuumimpia pimuja läpikäytynä, on sekin hieno arvo.
Nämä piirteet todellakin herättävät kiinnostusta mutta vaatii oikeaa ajoitusta, kohtalo sen ratkaisee. Uskon että jokaiselle löytyy monta ns. oikeaa eri elämäntilanteisiin. Harmitus on suuri kun huomaa jälkikäteen että hups, siinä meni hieno ihminen ja itse vilkutteli tilanteen ohitse. Kun vain rohkenisi tarttua tilaisuuteen, ne saattavat olla henkäyksen ohikiitäviä hetkiä joihin ei paluuta.
Se, ettei koe mielenkiintoa fyysisellä tasolla voi viestiä ettei kumppani ole ehkä se oikea. Joillain voi kipinä syttyä, kun oppii tuntemaan paremmin. Mutta voiko ajatuslukko olla estämästä kemioitten tuntemuksessa? Jos on jäänyt entiseen kiinni, niin sehän on hienoa että henkisellä tasolla sitoutunut johonkin niin hienoon ihmiseen ettei heti pysty jatkamaan uusiin tutustumista.
Miehessä ei, kuten toivon ettei naisessakaan, arvoa vähennä "taitojen" puute. Sehän tarkoittaa vain sitä ettei miehellä joukkotutkimusta eri mieltymyksistä ja tarpeista. En itse usko olevani samanlainen kuin naapurin tytsy, vaikka jostain samoista tempuista saattaisin pitääkin. Sellaiset asiat oppii yhdessä.
"Uskon että jokaiselle löytyy monta ns. oikeaa eri elämäntilanteisiin. Harmitus on suuri kun huomaa jälkikäteen että hups, siinä meni hieno ihminen ja itse vilkutteli tilanteen ohitse. Kun vain rohkenisi tarttua tilaisuuteen, ne saattavat olla henkäyksen ohikiitäviä hetkiä joihin ei paluuta. "
Naisille näin ehkäpä. Monille miehille voi oikeasti olla niin, että sitä oikeaa ei vaan löydy.
Tarkoitatko, että naiset osaavat herkemmin vaistota sen, että jossakin miehessä saattaisi olla potentiaalia, jotta suhteesta voisi kehittyä jotakin? Treffeillä ja normaalissa elämässä niin miehet kuin naisetkin kohtaavat erilaisia ihmisiä. En usko, että sen oikean löytäminen on yhtään sen helpompaa miehelle kuin naisellekaan.
Olen etsinyt "sitä oikeaa" jostakin 13-v ikäisestä saakka eli lähes 30 vuoden ajan vieläkään sitä oikeaa löytämättä. Kyse ei ole liiallisesta nirsoudesta, vaan monestakin seikasta. Minun pitäisi olla aktiivisempi, mennä tarkoituksella tilanteisiin, joissa voisin kohdata sinkkumiehiä, olla sosiaalisempi, tehdä aloitteita enemmän, panostaa ulkonäöllisesti enemmän itseeni ym.
Olen kuitenkin ollut parisuhteissa (yhden yön juttuja en harrasta). Voin sanoa, että aika kivaa elämää voi viettää silloinkin, vaikkei mies olisikaan unelmien prinssi. Parisuhteesta ei vaan saa silloin kaikkea sitä, mitä siltä haluaisi. Seksi on ehkä kohtuullista ja sellainen sielunkumppanuus puuttuu, mutta suhteessa voi silti olla paljon hyvää esim. kumpikin valmiit tekemään kodin eteen töitä, annetaan apua arjen askareissa, tuetaan toista vaikeina hetkinä, harrastetaan jotakin yhdessä ja taloudellisesti kaksi työssäkäyvää pystyy toteuttamaan esim. lomahaaveita eri tavalla kuin yksin ollessa (koska asumiskulut pienenevät). Ymmärrän kyllä, että moni ei halua tällaista laimeaa ja keskivertoista tavissuhdetta, mutta minusta niissäkin on hyvät hetkensä, vaikkei se ilotulitusta ja yhtä juhlaa olisikaan.
Tai no ehkä joudun vetämään tuon kommentini takaisin.
Varmaankin yhtä paljon jää mieihiä ja naisia yksin. Miehet jäävät yksin sen takia, kun suunnilleen kukaan heitä ei kelpuuttanut, tai kun he olivat sen verran arkoja, etteivät pystyneet laukomaan aloituksia sosiaalisissa tilanteissa kuin konekiväärit. Naiset jäävät yksin sen takia kun "eivät löytäneet sitä oikeaa" "kemiat eivät kohdanneet". Sori tää lipsahtaa taas nyt vähän tämmöiseen itsesäälissä kieriskelyyn ja muuhun vuodatukseen :D
Toi tavissuhde, kodin ja lasten kanssa on kai se minkä moni kelpuuttaa. Ja vielä useampi ei oikeasti kyllä edes tajua paremmasta. Tai siis kun miettii näitä autonkorjaaja, parturi kampaaja parisuhteita. En usko, että sielä ollaan puhuttu Ingmar Bergmanin elokuvista ja Dostojevskista yötä myöten ja rakastuttu johonkin toistensa arvomaailmoihin pla pla...
Mun mielestä naiset ehkä liikaa hakee jotain täydellistä partneria. Ja sitten näkee että nainen jotenkin itse yrittää elää jotain "täydellistä" elämää, johon kuuluu jatkuva matkustelu, pintapuolinen kirja- ja elokuvahifistely, neljä kertaa viikkoon jumpassa käynti, ystävien kanssa sosialisointi ja joku suhteellisen hyvä palkkainen työ. Tälläinen elämä on jotenkin paperilla tosi täydelllistä ja monipuolista, mutta oikeasti onko tämmöisellä suorittamisen vuoksi suorittamisella mitään arvoa?
Mä olen tälläinen yhden alan putkiaivo. Olen omaan kulttuuri alaani uhrannut noin kymmenen vuotta. Ja ikäiseni parikymppiset naiset, pitävät minua ihan junttina. Vaikka siis tämä yksi aspekti kiinnostaakin. He jotenkin olettavat, että minun pitäisi olla täydellinen, kaikissa mahdollisissa elämän aspekteissa. Yrittäisivtä itse joskus tehdä edes yhtä asiaa kunnolla, eivätkä elää tuollaista helv. keskiluokkaista pintapuolista palloilua.
No joo tämä nyt lipsahtaa tosi paljon henkilökohtaiseksi tilitykseksi taas...
Yleisesti ottean tuosta "kemiat ei kohtaa" "en ole vielä löytänyt sitä yhtä" ajatuksesta. Etsitkö sitten samanlaista kumppania kuin sinä itse? Minä olen huomannut tämän oman alani ja mielenmaailmani kanssa, että en pysty löytämään samankaltaista kumppania, naiset ovat vain varustettuja aivan erilaisilla aivoilla. Ehkä se tekee suhteesta loppujenlopuksi jännittävää tai jotain.
Kyynistä tekstiä, mutta ymmärrän kyllä pointtisi. Kovaa työtä vaaditaan monelta mieheltä tänä päivänä, jotta kumppanin löytää. Katso esim. tämä: http://poikamiesparisuhteeseen.wordpress.com/
Joo kylläpäs tuo bloggaaja tekee kovasti hommia. Tilanne markkinoilla taitaa olla melko epätoivoinen jos tuollainen 27-vuotias pyykkilautavatsainen maisterismies ei saa mistään naista itselleen. Ei voi kuin nauraa.
Byhyhyyyyyy
Yäääääääää
Voivoivoivoi
Eijeijeijei
Mutta olet pillua saanut kuitenkin joskus. Et osaa kuvitellakaan kuinka se vituttaa kun ei ole koskaan päässyt edes panemaan mistään suhteista puhumattakaan. Ai VITTU miten se kyrpelöi oikein kyrvänjuurta myöten kun nämä saatanan horovittu huorat levittävät ne huoranhaaransa muiden nussittavaksi, mutta vahingossakaan eivät perkeleen mällipillut päästä minua horohaarojensa väliin ähkimään. Ai VITTU että kyrpii! Kyllä tässä tilanteessa väistämättä ja aivan oikeutetusti katkeruus ja naisviha valtaavat mielen. Ai VITTU!