Olen stadilainen.
Puhun nykyslangia, en vanhaa slangia; olen kuten muutkin aidot nuoremman sukupolven stadilaiset.
Pyrin jättämään slangin pois kirjoituksesta, sillä kirjakieli on ainoa oikea tapa kirjoittaa.
Olen ihmetellyt sitä, miksi oikein kunnon murretta molottava juntti (jokainen stadin ulkopuolelta tuleva EI OLE juntti, joten älkää ymmärtäkö väärini) perheineen paheksuu muutamaa slangisanaa, vaikka omasta puheesta ei saa selvää oma äitikään:
-Myö mennää autullapi ajelemaha ja sieltäpi maanteiren kauttas ostamaha päevän ruuvvat.
-Sori, en snaijaa.
-Voee helevettis ku teirän hesaalaiste pittää aena puhua tuota ommaa kieltännä, eipä siitä ymmärä Erkkikää mittee.
(ei ollut mitään aitoa murretta, mutta ymmärtänette pointin)
Miksi niin monet suomalaiset valittavat muutamasta slangisanasta, vaikka oma murre on huomattavasti vaikeampaa ymmärrettävää.
Pohjoisemmassa kävi niinkin, että murteella puhuva henkilö kysyi kotipaikkaani ja närkästyi, kun sanoin Stadi [enkä Hesa].
Miksi murteista saa olla ylpeä ja joskus jopa kannustetaan, mutta slangia pitäisi lähinnä hävetä?
Eikö slangi ole rikkaus Suomelle aivan kuten murteetkin, mikäli niitä käytetään oikeissa paikoissa?
ps. Slangillani en tarkoita tätä nuorison viljelemää "vittu, pillu, kyrpä, horo, yo yo, you know what I'm sayin', back in the days, headshot, blowjob"-slangia.
Puhun nykyslangia, en vanhaa slangia; olen kuten muutkin aidot nuoremman sukupolven stadilaiset.
Pyrin jättämään slangin pois kirjoituksesta, sillä kirjakieli on ainoa oikea tapa kirjoittaa.
Olen ihmetellyt sitä, miksi oikein kunnon murretta molottava juntti (jokainen stadin ulkopuolelta tuleva EI OLE juntti, joten älkää ymmärtäkö väärini) perheineen paheksuu muutamaa slangisanaa, vaikka omasta puheesta ei saa selvää oma äitikään:
-Myö mennää autullapi ajelemaha ja sieltäpi maanteiren kauttas ostamaha päevän ruuvvat.
-Sori, en snaijaa.
-Voee helevettis ku teirän hesaalaiste pittää aena puhua tuota ommaa kieltännä, eipä siitä ymmärä Erkkikää mittee.
(ei ollut mitään aitoa murretta, mutta ymmärtänette pointin)
Miksi niin monet suomalaiset valittavat muutamasta slangisanasta, vaikka oma murre on huomattavasti vaikeampaa ymmärrettävää.
Pohjoisemmassa kävi niinkin, että murteella puhuva henkilö kysyi kotipaikkaani ja närkästyi, kun sanoin Stadi [enkä Hesa].
Miksi murteista saa olla ylpeä ja joskus jopa kannustetaan, mutta slangia pitäisi lähinnä hävetä?
Eikö slangi ole rikkaus Suomelle aivan kuten murteetkin, mikäli niitä käytetään oikeissa paikoissa?
ps. Slangillani en tarkoita tätä nuorison viljelemää "vittu, pillu, kyrpä, horo, yo yo, you know what I'm sayin', back in the days, headshot, blowjob"-slangia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Murteet ja slangi ovat molemmat kauheaa kuunneltavaa. Yleinen puhekieli on suotavaa ja siihen saa sisältyä tota englantiakin. Nykyään sanat "dösä", "spora", "stadi" jne on enemmän puhekieltä kun slangia
Englannin viljely jos mikä on kauheaa kuunneltavaa.
Dösä, skuru/spora, mesta/platsi, Stadi, hiffaa, skruudaa jne. on slangia, eikä esimerkiksi savolainen siitä paljoa ymmärrä.
Slangi viittaa yhteiskuntaluokkaan eikä pelkkään kotipaikkaan, tai ainakin se oli alun perin alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien helsinkiläisten kieli, jota ymmärrettiin äidinkielestä riippumatta.
On olemassa rikollisten slangia (ransk., engl. argot), huorien slangia, seksuaalisten vähemmistöjen slangia, ammattislangia (jargon).
Ei huoria ilman asiakkaita ja parittajia. Siinä tapauksessa on olemassa myös seksin ostajien slangia ja parittajien slangia.
Kahros vaan ku ei teittii ymmärtäis kuis höpäjää "slangilla".
Murteet ovat suomen rikkauksia, slangi taas osoittaapi ylimielisyyttä ja kyvyttömyytä kunnon suomehen.
Kyllä murtehesta saapi olla onnellinen, niin mukavaa se on, mutta slangi on lähinnä häpeällistä koko Suomen kansakunnelles.
Eipö tuot slangia kukaan nöyrä puhuva putkauttele, lähinnä ghettoa leikkivät puhelaulajat sitä vyöntää.
Haista itte! Tuo sönkötyksesi ei ole mitään murretta, vaan epätoivoinen yhdistelmä useammasta murteesta ja kirjakielestä.
Helsingin slangi syntyi alunperin yhteiskieleksi suomen- ja ruotsinkielisten kollien välille. Kielioppi tuli suomesta, sanasto mukaellen ruotsista ja suomesta, vähän venäjästäkin ja muista kielistä. Mitään yhtenäistä slangia ei ole koskaan ollut: esim. Rööperissa ja Sörkassa puhuttiin vähän eri tavalla.
Slangiksi voidaan kyllä sanoa esim. eri ammattityhmien jargoneja, mutta ne eivät ole sillä tavalla "luonnollisesti syntyneitä" kuten oikeat slangit, pidginit ja vastaavat.
Joillekin alemmuudentuntoisille kaurahatuille slangin käyttö edustaa muka ylimielisyttä. Entäpä, jos se onkin luonnollinen tapa puhua?
Vaan suopi olla.
Ei se luonnostas tulloo vaan ihan valittuna siä slangia väännät.
Slangi osoittaapi ylimielisyyden, murtehet nöyryyttä vaan ei pelleilyä.
Slangissa ei ole mitään ylimielistä; se on rahvaan kieltä tyypillisimmillään. Slangin puhumisen paheksuminen on ylimielistä.
Toivon, ettei kukaan kirjoittaisi täällä slangia tai murretta. Se on niin teennäistä.
Murre se slangisi on siinä missä muutkin.
Vuan eipä oo.
Äiti on sanonut, että en saa mennä sillan pohjoispuolelle, jossa on keuhkotautia, lumppujuutalaisia ja paheellisia, maalattuja naisia.
Därför.
Todennäköisesti se on sitten Pohjois-Poria. Lähes kaikilla paikkakunnilla on omat hyvät ja huonot puolensa. Viihtyminen on enemmän itsestä kuin paikkakunnasta kiinni. Paitsi Porissa. Siellä viihtyvät vain kateus ja keuhkotauti.