Olen vähän vajaa nelikymppinen lapseton nainen. Avoliitossa elävä. Koen surun siitä, että mulla ei ole ystävää, on vain pari kaveria joita näen 2-3 krt vuodessa, vaikka samalla paikkakunnalla asutaankin. Mua on alkanut kyrsimään yksipuolisuus, mä olen 99% se, joka kysyy nähtäiskö. Luonteeltani olen semmoinen, että jos olen joku ö- vaihtoehto, niin on parempi olla sitten yksin kai. Tuntuu niin pahalta, kun kukaanei soita eikä kysy mitä kuuluu :( Kerran tämä toinen kavereista sanoi, että olen liian päällekäyvä, ja häntä ahistaa mun yhteydenpito. Meillä menikin välit vuosiksi, mutta otin ite uudelleen yhteyttä ja pyysin aiempaa käyttäytymistäni anteeksi, vaikka en todellakaan ollut liian innokas häntä näkeen. Hän ei ikinä ota muhun ensiksi yhteyttä, kaippa sevsitten on liian ahdistavaa jos facessa kysyy parin viikon välein nähtäiskö, enkäees siinä välissä oo ottanu muuten yhteyksiä ( puhelin jne) ...huhhuh.. :( Olisbvaan niin kiva kun olisi ystävä tai ees kaveri :( Kiitos kun sain avatua
Mistä tunnet sä ystävän?
Anillo1
170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voimia sinulle!