Olen 36v sinkkumamma joka viihtynyt useamman vuoden itsekseen. Muutama vuosi meni vakavasti sairastaessa, mutta nyt olen terve ja nautin elämästä vieläkin enemmän kuin ennen.
Urheilen ja olen hyvässä kunnossa. Jopa muutaman ylimääräisen kilon kanssa sairastaessani olen saanut miehiltä huomiota, joten kai ihan näpsäkän näköinen olen. Nuorempana miehet pyörivät ympärillä, ja flirtti olikin ihanaa, viatonta arjen piristystä. Tämä aiheutti jonkun verran mustasukkaisuutta silloisessa seurustelukumppanissa, vaikka hän tiesikin etten milloinkaan pettäisi. Nyt flirttitaito kadoksissa, ehkä olen epävarma itsestäni ja viehätysvoimasta. Kaipaan flirttailua todella paljon, ja pitäisi vaan rohkaistua ottamaan rohkesti katsekontakti ja lopettaa ujoilu. Mutta voiko jo aikuinen nainen flirttailla olematta ns. halvan oloinen? Jospa se mahdollinen unelmien prissi pitääkin sitä parikymppisille enemmän sopivana ja siinä menisikin tilaisuus ohi suun? Aikaisemmin saadessani pitkän katseen komealta mieheltä, olisin vastannut oitis hymyllä, mutta nyt käännän katseeni pois, vaikka huomionosoitus tuntuukin kutkuttavalta.
En ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, kuten en nytkään ensi kertaa elämässä sinkkuillessa. Seksuaalisesti olen aktiivinen, ja joskus vastaan tuleekin mies joka saa mielikuvituksen villiksi.. Mmmm.. Fuckbuddy olikin ainut vaihtoehto mutta tiedän että se vaatisi tunteita miestä kohtaan ja se toisi taas sydänsuruja, eli ei ole sekään vaihtoehtona minulle. Millaisilla säännöillä nämä suhteet toimivat? Itse en voisi miestä jakaa. Hienoa että aikuiset ihmiset elävät tyydytettyinä ja läheisyyttä saaden! En sitä halua millään tapaa moralisoida, tämä arvo vain itselle estää niin kauniin asian jakamisen suhteen ulkopuolella. Mietinkin, että jos/kun tapaan ihanan miehen, niin mahtaako tämä vaivata miestä.. Olenko outolintu kun olen pystynyt elämään näinkin monta vuotta ilman miehen kosketusta. Vai osaako aikuinen mies vielä arvostaa arvojani? Tuntuu että olen todella out tämänpäivän treffikulttuurista, ja opeteltavaa on ja paljon.
Ihastuksen kohde vain puuttuu, sillä reilu kolmekymppisiä urheilullisia sinkkumiehiä ei ole tarjolla omasta tuttavapiiristä. Nettideittailu on ihan mahdoton ajatuskaan. En milloinkaan uskaltaisi tuntemattoman kanssa treffeille, edes julkisella paikalla tavaten ensimmistä kertaa. Kaikki treffailemani miehet ovat olleen jollain tapaa tuttuja, ja taustat olleet selkeesti tiedossa.Mutta, mutta.. Kesä on saanut minussa salaa pienen villikissan heräämään. Voi kuinka kaipaankaan turvalliseen syliin johon nukahtaa raukeana ja aamulla herätä miehen lämpöiseen, ihollani kihelmöivään määrätietoiseen kosketukseen.
Urheilen ja olen hyvässä kunnossa. Jopa muutaman ylimääräisen kilon kanssa sairastaessani olen saanut miehiltä huomiota, joten kai ihan näpsäkän näköinen olen. Nuorempana miehet pyörivät ympärillä, ja flirtti olikin ihanaa, viatonta arjen piristystä. Tämä aiheutti jonkun verran mustasukkaisuutta silloisessa seurustelukumppanissa, vaikka hän tiesikin etten milloinkaan pettäisi. Nyt flirttitaito kadoksissa, ehkä olen epävarma itsestäni ja viehätysvoimasta. Kaipaan flirttailua todella paljon, ja pitäisi vaan rohkaistua ottamaan rohkesti katsekontakti ja lopettaa ujoilu. Mutta voiko jo aikuinen nainen flirttailla olematta ns. halvan oloinen? Jospa se mahdollinen unelmien prissi pitääkin sitä parikymppisille enemmän sopivana ja siinä menisikin tilaisuus ohi suun? Aikaisemmin saadessani pitkän katseen komealta mieheltä, olisin vastannut oitis hymyllä, mutta nyt käännän katseeni pois, vaikka huomionosoitus tuntuukin kutkuttavalta.
En ole koskaan harrastanut yhden yön juttuja, kuten en nytkään ensi kertaa elämässä sinkkuillessa. Seksuaalisesti olen aktiivinen, ja joskus vastaan tuleekin mies joka saa mielikuvituksen villiksi.. Mmmm.. Fuckbuddy olikin ainut vaihtoehto mutta tiedän että se vaatisi tunteita miestä kohtaan ja se toisi taas sydänsuruja, eli ei ole sekään vaihtoehtona minulle. Millaisilla säännöillä nämä suhteet toimivat? Itse en voisi miestä jakaa. Hienoa että aikuiset ihmiset elävät tyydytettyinä ja läheisyyttä saaden! En sitä halua millään tapaa moralisoida, tämä arvo vain itselle estää niin kauniin asian jakamisen suhteen ulkopuolella. Mietinkin, että jos/kun tapaan ihanan miehen, niin mahtaako tämä vaivata miestä.. Olenko outolintu kun olen pystynyt elämään näinkin monta vuotta ilman miehen kosketusta. Vai osaako aikuinen mies vielä arvostaa arvojani? Tuntuu että olen todella out tämänpäivän treffikulttuurista, ja opeteltavaa on ja paljon.
Ihastuksen kohde vain puuttuu, sillä reilu kolmekymppisiä urheilullisia sinkkumiehiä ei ole tarjolla omasta tuttavapiiristä. Nettideittailu on ihan mahdoton ajatuskaan. En milloinkaan uskaltaisi tuntemattoman kanssa treffeille, edes julkisella paikalla tavaten ensimmistä kertaa. Kaikki treffailemani miehet ovat olleen jollain tapaa tuttuja, ja taustat olleet selkeesti tiedossa.Mutta, mutta.. Kesä on saanut minussa salaa pienen villikissan heräämään. Voi kuinka kaipaankaan turvalliseen syliin johon nukahtaa raukeana ja aamulla herätä miehen lämpöiseen, ihollani kihelmöivään määrätietoiseen kosketukseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Liian asiallinen kirjoitus tällee palstalle...
Mut joo, kuulostat samanlaiselta kuin minä.
Onhan se joskus elämä ikävää ilman hellyyttä, kun ei minustakaan ole pelkkiin seksisuhteisiin.
"Voiko aikuinen flirttailla"
Mielestäni voi, jos et tee sitä kirkossa sunnuntaina kirkonpenkissä ainakaan julkisesti ja hävyttömästi :)
Flirttaileva narsistinen luonne vaan tuppaa ärsyttämään joskus monia, jos tuo flirttaileminen on aina päällä ja joka ainoan kanssa. Kun kiinnostuu jostakin todella, niin silloin kaikki peliin ja kunnon flirtti päälle, että toinenkin ymmärtää, että kyse ei ole joka ainoalle flirttailevasta narsistista, jolle ihmiset ovat vaan leikkiä ja pelinappuloita.
Hahahaa, no sunnuntaimessussa en itsekään lähtisi flirttailemaan, vaikka kai ne papitkin haluaa tuntevansa olevansa "elossa". Jätän tämän heidän "elvyttämisen" kotiinviemisiksi omalle rouvalle.
Kaipa se flirttailu on verrattavissa pyörällä ajoon. Kerran kun rullannut, niin ehkä sen saan hiottua käyttökuntoon. Aurinkolasien takaa on helpompi aloittaa, tosin silmäniskuun peililasien takaa on varmasti turha odottaa palautetta.
Alkaisitko atm miehen kanssa seksisuhteeseen?
Jos kysymys on aloittajalle kohdistettu niin mainitsinkin jo aiemmin etten harrasta yhden illan juttuja enkä nettideittailua. Ongelmani ei ole koskaan ollut löytää seksikumppania, vaan nyt haaveilen elämänkumppanista. Kiitos kuitenkin tarjouksesta ja onnea omasi etsintään!
Pitkä turha kirjoitus seksihöpinää. Ala etsiä kunnollista miestä oikeaan parisuhteeseen ja sillä hyvä.