Olemme siis noin kolmissakymmenissä oleva pariskunta. Olemme seurustelleet mieheni kanssa nelisen vuotta ja asunut vajaa kolme vuotta yhdessä. Kaksi vuotta sitten miehelleni tuli työuupumus joka alkoi raastaa myös suhdettamme. Luulen, että nyt hänen työuupumuksensa on mennyt pahemmaksi ja/tai hän voisi olla myös masentunut.(en ole mikään psykologi, mutta mitä olen lukenut masennuksen oireista niin se sopisi hyvin kuvaan)
Tämä ilmenee siten, ettei hän halua/jaksa tehdä mitään kanssani, pelaa vain päivät pitkät koneella, ei nuku ja syökin huonosti. Hoidan yksin kaikki kotityöt ja olen yrittänyt olla hänelle hyvä. Tähän hän kuitenkin vastaa tiuskimalla, vähättelemällä ja haukkumalla. Tuntuu siis, ettei hän arvosta minua tai välitä minusta lainkaan. Kaikkiin kysymyksiin vastaus on ihan sama tai ei kiinnosta. Hän ei enää ikinä kerro minulle mihin menee ja kenen kanssa on. Jos kysyn, niin vastauksena on, että mitä kyselet ja yritänkö vahtia häntä... En siis todellakaan ole mikään viiden minuutin välein soittaja tms. Mutta kai se on asiallista kertoa minne on menossa?? Ainakin itse kerron jos menen jonnekkin..
Puhuin hänelle, että menisi käymään lääkärillä, mutta tästä hän sai kauhean raivarin, jossa hän syytti minua hänen tilastaan. Kysyin häneltä haluaako hän erota niin vastaus oli ettei tiedä. Minä alan olla todella uupunut tähän tilanteeseen ja koen olevani yksin suhteessa jossa ei ole toivoa. Elättelen ehkä vain vielä toivoa siitä, että hän muuttuisi taas selaiseksi jonka olen joskus tuntenut.. Olisiko jollain kokemusta tämmöisestä tai ehdotuksia miten toimia? Onko ainoa vaihtoehto jättää hänet, koska ei itse saa aikaiseksi erota minusta?
Tämä ilmenee siten, ettei hän halua/jaksa tehdä mitään kanssani, pelaa vain päivät pitkät koneella, ei nuku ja syökin huonosti. Hoidan yksin kaikki kotityöt ja olen yrittänyt olla hänelle hyvä. Tähän hän kuitenkin vastaa tiuskimalla, vähättelemällä ja haukkumalla. Tuntuu siis, ettei hän arvosta minua tai välitä minusta lainkaan. Kaikkiin kysymyksiin vastaus on ihan sama tai ei kiinnosta. Hän ei enää ikinä kerro minulle mihin menee ja kenen kanssa on. Jos kysyn, niin vastauksena on, että mitä kyselet ja yritänkö vahtia häntä... En siis todellakaan ole mikään viiden minuutin välein soittaja tms. Mutta kai se on asiallista kertoa minne on menossa?? Ainakin itse kerron jos menen jonnekkin..
Puhuin hänelle, että menisi käymään lääkärillä, mutta tästä hän sai kauhean raivarin, jossa hän syytti minua hänen tilastaan. Kysyin häneltä haluaako hän erota niin vastaus oli ettei tiedä. Minä alan olla todella uupunut tähän tilanteeseen ja koen olevani yksin suhteessa jossa ei ole toivoa. Elättelen ehkä vain vielä toivoa siitä, että hän muuttuisi taas selaiseksi jonka olen joskus tuntenut.. Olisiko jollain kokemusta tämmöisestä tai ehdotuksia miten toimia? Onko ainoa vaihtoehto jättää hänet, koska ei itse saa aikaiseksi erota minusta?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Asukaa erillään kunnes tilanne selviää, jos et erota halua. Jos jäät tilanne vaan pahenee.
Pariterapeutti voisi auttaa ehkä vähän. Mikä siellä hänen töissään rassaa? Mikä työpaikalla mättää? Miten sitä voisi korjata? Onko univaikeuksia? Tarviiko hän unilääkettä? Melatoniini lienee paras vaihtoehto. Mikä/mitkä on hänen huolenaiheensa muualla elämässä? Voisiko niille tehdä jotain vai ei. Oletko painostanut jossakin liikaa?
Jos kaikkiin vastaa ei kiinnosta ja ihan sama.. Muuta pois kysymättä mitään, kun se kerran on ihan sama. Ja jos ei arvosta, niin katso muuttuuko ääni kellossa, vai paheneeko. Vähättely on henkistä väkivaltaa.
Jos häntä masentaa tai ahdistaa lääkäristä saa siihen apua, suomessa ei ole muualla oikein paikkaa ikävä kyllä. Onko hänellä toinen nainen seksissä, kun ei kerro missä menee, miksi ei ole avoin?
Et saa nyt vastausta kiinnostaako häntä ja rakastaako hän sinua. Kyllä hän ne kakistaa ulos muutettuasi, jos vähänkään välittää. Ja milloin se näkyisi teoissa.
Kiitos jeps. neuvoista!
Terapia tms. ei taida tulla kysymykseen, koska lääkärikin tuntuu olevan kirosana.. Toivon siis nyt, että menisi edes käymään siellä lääkärillä ja kertoisi uniongelmistaan, jotta saisi vaikka nukahtamislääkkeitä.. ja uskoisin, että lääkäri saattaisi huomata, ettei kaikki kynät ole kunnossa muutenkaan ja osaisi puuttua niihin, koska minua mies ei usko.. En tiedä olenko puuttunut liikaa hänen työongelmiinsa, lähinnä olen yrittänyt tsempata eteenpäin ja yrittänyt vihjata uuden työpaikan hakemisesta.(koska töissä ei näytä mikään muuttuvan)
En usko, että hänellä on toista naista, mutta tietenkin kaikki voi olla mahdollista.(ei voi sulkea tuota poiskaan) Kysyin kyllä häneltä, onko hänellä joku toinen tai onko hän ihastunut johonkin toiseen, mutta vastaus oli ei.. Sanoin myös, että minun olisi helpompi lähteä jos näin olisi.. Luulen siis enemmänkin, että hänellä vain ärsyttää olla tilivelvollinen minua kohtaan kun ei näytä jaksavan muutenkaan mitään parisuhdetta. Eikä hän muutenkaan ole koskaan ollut kovin hyvä puhumaan, mutta tämä on muuttunut niin pahaksi, että se on raastavaa..
Asiaa pohdittuani olen päättänyt, että alan etsimään itselleni uutta kotia, koska tämä käy myös minun mielenterveyden päälle. Eli pahemmaksi se menisi jos kumpikaan ei jaksa mitään. Hän ottaa sitten yhteyttä jos ottaa. Raskasta tästä kyllä tulee kun kuitenkin rakastaa ja haluaisi auttaa, mutta se on vaan pakko. Iso muutos edessä.
Olet tehnyt oikean päätöksen!
Elämä jatkuu muodossa jos toisessakin, itseään ei kannata sairastuttaa eikä uhrata epäterveessä parisuhteessa.
Muuta oman kotiin ja rakenna itsellesi arvojesi mukainen elämä, olet sen ansainnut.
Älä hyvä ystävä tuhlaa lyhyttä elämääsi rakkaudettomassa liitossa. Tiesi on kuljettu loppuu rakkauden polulla eikä asiat muutu paremmiksi.
Kiitos kokemus2 ja Ystävän neuvo kannustuksesta :)
Ero tosiaan on tässä vaiheessa ainoa vaihtoehto, koska mies ei halua kanssani keskustella, eikä näin ollen anna minulle vaihtoehtoja. Miestä ei ole näkynytkään muutamaan päivään, on ilmeisesti kaverinsa luona.. Säälittävintä häneltä oli kun kerroin(laitoin viestin, koska ei vastannut soittoon), että olen muuttamassa, niin haluaisiko hän tulla sopimaan käytännön järjestelyistä(mm. yhteisten kalusteiden jaosta) niin ei voinut siihen edes vastata. Huoh. No otan ne matkaan mitkä omalta tuntuu kerta miehellä ei selvästi kiinnosta..
Onneksi kuitenkin on hyvä rauha pakata ja järjestellä asioita. Ja sain lisäksi kaksi viikkoa sairauslomaa uupumuksen takia niin ei tarvi töitäkään murehtia. Ehkä se tästä helpottuu kun pääsee omiin oloihin, mutta nyt kyllä itkettää ja tuntuu toivottomalta. Sääli myös luopua kodista josta on tullut minulle ajansaatossa oikeasti koti. Kai ne kyyneleet loppuu joskus. Pääsisi takaisin työelämään ja muutenkin normaaliin arkeen :)
Kaikkea hyvää elämääsi ja lämpimät halaukset:)
Olet ne ansainnut.
Uusi aamu on eilistä viisaampi.
Aivan kuin olisin lukenut omia ajatuksia! Me olemme myös kolmissakymmenissä oleva pariskunta,ei lapsia, yhdessä 3,5 vuotta. Mieheni ollut jo pitkään aina väsynyt, kiukkuinen, vetämätön. Hän ei kiinnostu mistään: töissä käy ja vapaa-ajan istuu kotona tietokoneella pelaten tai katsellen musiikkivideoita ym. Ulkoilla hän ei halua, minkäänlainen liikunta ei kiinnosta. Hän tupakoi paljon, syö epäterveellisesti ja on lihonut viime aikoina melko paljon. Mikään ei tunnu häntä kiinnostavan. Kun kysyn miten työpäivä on mennyt, hän vastaa yhdellä tai kahdella sanalla "siinähän se". Minulta hän ei koskaan kysy päivän kuulumisia ym.
Aikaisemmin miehelläni on paljon kavereita, joiden kanssa hän vietti aikaa ja harrasti kaikenlaista. Nyt hän on menettänyt mielenkiintonsa kaikkeen. Kun ehdotan hienovaraisesti avun hakemista, hän räjähtää ja hakuu minut narsistiseksi oman edun tavoittelijaksi. Seksielämämme on täysin kuollutta, mikä rasittaa minua, sillä kaipaan seksiä todella paljon. Haluaisin myös lapsia, mutta mieheni ei koe että "olisimme valmiita". Seksistä on tullut jopa inhottavien riitojen aihe: minua loukkaa kun saan joka kerta pakit. Meillä oli keväällä useita kuukausia jatkuva täysin seksitön kausi. Haaveilen salaa toisista miehistä, sillä läheisyyden kaipuu on kasvanut sietämättömäksi.
Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa, ehdottanut pariterapiaa. Lukenut oppaita-mikään ei auta. Mies ei halua puhua. Ei kai tässä muu auta, kuin tehdä päätös ja erota. Yhteisestä kodista muuttaminen ja ero ovat vaikeita asioita, mutta kai se on vaan kestettävä...En vaan jaksaisi! :(
On ihan kuin lukisin asioita omasta elämästäni. Ollaan noin kolmissakymmenissä, seurusteltu n. 4 vuotta, asuttu 2,5 vuotta. Mies ei puhu ongelmistaan mitään ja syyttelee minua. Jos kysyn mikä mättää, on vastauksena aivan sama ja ei kiinnosta. Pelit koneella kiinnostaa tai leffojen tuijotus. Kaikki mitä minä olen tehnyt, jopa se paikka josta olen kotoisin, on vähättelyn aihe. Hän usein puhuu tiuskimalla, vaikka mitään riitaa ei ole ollutkaan. Tietysti jos kysyn, miksi hän tiuskii, minua syytetään riidan aloittajaksi, hän se ei ole koskaan, eikä hän ole tehnyt mitään väärää. Minä sen sijaan olen tehnyt vähän väliä jotain väärin, mutta kun kysyn mitä se on, hän sanoo vain että ahdistaa ja ärsyttää eikä löydy kuulemma sanojakaan. Mies on ollut ahkera tekemään töitä, siis palkkatyötä, mutta meidän yhteiselämän eteen ei tee juuri mitään. Siihen hänen ei mielestään tarvitse panostaa mitenkään. En koskaan kysele missä hän on ollut, koska hän kertoo sen itse. Hän myös väittää, että en anna hänen mennä kavereilleen ja siksi hänen elämänsä on kuulemma aivan hirveää. En ole ihminen, joka ei anna tehdä jotain, enkä tiedä miksi sellainen olisin. Yleensä ihmisille taitaa tulla riitaa juuri siitä, että toinen vahtaa eikä anna tehdä joitain asioita. Meillä riitaa tulee juuri siitä, että ei estetä! Mies väittää, että hänellä on ollut huono omatunto mennessään kavereilleen! Vaikka minä en ole koskaan estänyt, enkä ollut kertaakaan vihaisena kun hän tulee kotiin. Mies väittää, että olen ollut aina ****** vihaisena, kun hän on tullut kotiin kavereiltaan. Mies on siis jo noin 30v.
Voiko joidenkin miesten päässä olla valmiina käsitys, että naiset aina estää tekemästä jotain? Kun sanon, ettei mitään hänen väittämäänsä ole koskaan tapahtunut, hän väittää, että varmasti on! Ei ole, koska ei ole! Olen halannut ja pussannut miestä kun hän on tullut kotiin, joten ei ole mahdollista, että olisin ollut vihainen. Mikähän tätä ressukkaa vaivaa?
Ehkä nuo luuserit ovat ihastuneet johonkin toiseen? Pitävät netissä yhteyttä illat pitkät? Tiuekimisesta ei kestä yleensä kauaa eroilmoitukseen. Luuseri hakee riitaa, jotta voisi hyvin omatunnoin lähteä.
Ja miks mies ei sitten jätä ja lähe sen uuden ihastuksen perään jonnekin? Eihän tommosella miehellä oma elämä oikein suju jos pitää turhia syytellä eikä suhteeseen panosta. Ei ole varmaan kiinnostunut tarpeeksi jos tommosta on vara tehdä.
Minulla samankaltainen tilanne. Ihminen on masentunut jos sanoo ei kiinnosta, ihan sama, millään ei ole merkitystä, mistään ei saa mielihyvää. Minulla astma ja allergioita ja fyysinen vointini on mennyt alas päin,miehen olessa työtön puoli vuotta. Minulle kaikki ihan samaa. Olen jo sairauksieni takia ollut todella väsynyt, mutta stressi on pahentanut asioita todella paljon. En saa enää nukutuksi. Koko tulevaisuus on epävarmaa, suhteemme taloudellinen puoli epätasa-arvossa. Minusta ei ole ollut antaa rakkautta ja läheisyyttä ihmiselle, joka "on ajanut minut näin alas". Mielestäni toisen on annettava kaikkensa ja extraa päälle, jos tilanne on "huono toisen takia". Mieheni mielestä tämä ajatus on ainakin epätasa-arvoinen sekä silloinhan minä vaadin ihmiseltä jotain mitä tämä ei ole. Itselleni on itsestään selvää että antaisin kaikkeni toiselle arjessa, jos olisin ajanut talousasiat niin alas. Tekeminen toisen puolesta lähtisi sydämestä.
Olen niin väsynyt, näen harhoja, en muista asioita, en tiedä mikä päivä tai vuosi on menossa. Mieheni mukaan jos rakastaa toista, jaksaa vastoinkäymiset. Entä jos ne hajottaa sinua fyysisesti liikaa? Miten pohtia yhdessä ratkaisuja asioihin, jos toisen takia asiat menneet päin honkia. Varmasti kuulostan kylmältä monen mielestä, mutta kyllä jokaisella on oma vastuu omasta elämästä. Ei ole minun vastuulla elättää meitä molempia. Olen itse sortunut kohtelemaan toista kylmästi, en ole osoittanut kaiken tämän stressin keskellä toiselle rakkautta. Siksi sanon että jos noin käy, suhde on jo pahasti rikki.Me keskustellaan asioista,mutta aina päädytään riitaan. Olen lopen uupunut, masentunut. En jaksa suhtautua tulevaisuutemme positiivisesti...Mieheni on myös masentunut, vaikkei sitä myönnäkkään. Hänen kiinnostuksen puute johtuu yksin omaan minun kylmyydestä.Minun puoleltani kyse vain siitä että hänen tulisi antaa enemmän, koska on ajanut meidät tähän. Hän näkee kaiken vaatimuksina, vaikka nätisti pyytäisin.
Vuodatin tässä nyt tilannettani. Minulla ollut erittäin hankalia suhteita takana, enkä olisi jaksanut yhtään suhdetta ylitsepääsemättömien ongelmien vuoksi. En jaksa elämää jossa kaikki on sinnittelyä..en jaksa vastoinkäymisiä.
Rakkaus ei vaan aina riitä, vaikka niin olin sitä mieltä että me oltiin kirjoitettu tähtiin...
Ei tuo ole mikään työuupumus vaan se ei vaan halua enään seurustella sun kanssas. Ei van uskalla sitä sanoa kunpelkää loukkavansa joten odottaa että sinä jätät sen.
Jos pelaa koneella koko ajan niin jaksaa töitäkin tehdä. Ehkä parisuhde ottaa sille koville ja ei vaan jaksa kun parisuhde rajoittaa muuta elämää. Tuo että syyttä sinua ja raivoaa kun pyydät menemään lääkärille niin ei ole masennuksen merkki vaan ihan jotain muuta. Ei se sua enään rakasta.
Voi olla että sillä on muitakin huolia kuin sinä ja työä mutta vaikee sanoa kun en tunne.
Niin, jaksaa kuitenkin "kaverilleen" mennä ja silloin ei vastaa sinulle..en ehkä ihan noin sinisilmäinen olisi. Ja kotona ei halua sinulta läheisyyttä ja haukkuu.. Toinen nainen.