ja parantaa elämänlaatua merkittästi.
Kaikki vaan rohkeasti kokeilemaan!
Kaikki vaan rohkeasti kokeilemaan!
Avioero piristää elämää
Exä
111355
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei haloo, jos on lapsia niin ehkä voisi kehitellä jotain muita piristyskeinoja kuin avioero. Jos piristystä kaipaa niin ei pitäisi edes mennä avioon ja aiheuttaa tuskaa myös lapsille.
siks mä hankinkin lapset avioliiton ulkopuolella niin ei tule muksuille turhaa kitinää aiheesta.
On niitä muitakin piristeitä mutta ero on poikaa!
Oletkohan itse kokeillut? En ole kanssasi samaa mieltä, enkä todellakaan tunne samoin.
..ei tainnut olla sitten kovin syvällinen ja antoisa. Muuten tuskin ajattelisit noin. Tuliko mieleen miten erotuskissa kärsivät kommenttisi kokevat? Puolisko vaihtoon ja elämä hymyilee, niinhän se todellisuudessa meneekin , jos ei olla yhdessä kuin muodon vuoksi.
Jopas on virkistys puheet.
No joo, ehkä se piristää sitä joka on löytäny uuden, mutta ajatteles sitä jätetyksi tulletta! Jumahuikka, sen elämä on katastrofaalinen, jos on syvästi rakastaunut, eikä ole ajatellut moista asiaa ollenkaan.
Jos kysymys on ainoastaan elämän piristämisestä, kai nyt muitakin keinoja on ja täytyy olla. Mene vaikka yksin matkoille tms. mutta älä etsi uutta suhdetta sitte!
En suosittele! Hyi hyi!!!
Tässä vajaa vuosi takaperin mieheni lähti yksinhuoltajarakastajansa matkaan. Siinä jäi omat pienet lapset, myytiin talo, jne. Mihinkään keskusteluihin hän ei suostunut, koska vika oli minussa. Enhän minä ketään vierelläni pysty enkä haluakaan pakottaa kulkemaan, joten olen rakennellut uutta elämääni lasten kanssa.
Eipä näytä erokaan sitä onnea tai piristystä tuovan. Ei minulle eikä hänelle, enkä sitä kyllä odottanutkaan. Että se siitä piristyksestä!
Noh, ei kannattais yleistää yhden casen takia
Niin se minunkin siippani lähti kahden lapsen yh:n mukaan ja kaikki 20 vuotta yhdessä rakennettu tuhottiin. Niin ja tietysti minussa vain vikaa. En tiedä onko hän nyt onnellinen, eikä kiinnostakaan, mutta MINÄ OLEN!
Menikö tuo ero sitten kovin väärin, jos kerran olet noin onnellinen?
siinä erossa tuhottiin kaikki se mitä oli yhdessä rakennettu, sekä konkreettinen että abstrakti. Mutta kun nyt-jo-exästä paljastui eron myötä aivan uusia ja varsin ikäviä asioita, ero oli hyvä ratkaisu omalta kannaltani. En väittänytkään, että ero olisi ollut väärin. Oikein tai väärin, erossa aina tuhoutuu jotakin.
Kun tuli tuo toinenkin case, niin lienee paikallaan varoittaa yh-äidestä. Itsekään en enää uskalla lähipubissa pistäytyä, kun heti on yh-äidit kimpussa. Usein joudun pakenemaan paikalta ilmastointiluukun kautta, vaikka ikääkin on jo kertynyt sen verran paljon, että senkin pitäisi jo suojella. Lapset vain useammin isien huoltoon, eivät ne äidit aina ehdi heitä edes katsella saatika hoitaa ja "huoltaa". Tällä en tarkoittanut loukata puolisonsa yh-äideille kadottaneita äitejä ja ex-puolisoita (enkä muuten muitakaan), vaan osoittaa, että "pahuus" tai "paremmuus" ei ole millään muotoa sukupuolisidonnaista (ja eivät silloin saisi olla mitkään muutkaan yksittäisen ihmisen elämää säätelevät lait eivätkä käytänteet). Voimia vain tasapuolisesti kaikille erossa kolhiintuneille, kyllä se elämä näyttää vielä paremmankin puolensa (ja vastaavasti huonommat sille toiselle puoliskalle).