Kun itse "kasvoit aikuiseksi", niin tajusitko kumppanisi olevan ikäistään lapsellisempi?
Kysymys suurten ikäerojen suhteiden nuoremmille osapuolille.
estelle3
40507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
En, koska niin ei ollut.
Olin 14-vuotias kun tapasin 26-vuotiaan mieheni. Ensiksi meistä tuli vain ystäviä, ei siis mitään sen kummempaa. Enkä näe 14-vuotiaan ja 26-vuotiaan ystävyydessä mitään pahaa, koska en ole ikärasistinen ja mun mielestä voi yhtä hyvin olla nuoremman kuin vanhemmankin ja sitten niiden omaa ikäluokkaa olevien ystävä... ja samaa periaatetta haluan jakaa myöskin omille lapsilleni.
Ihastumisesta on vaikea sanoa, millon sitä oli ekan kerran ilmassa. Mutta sehän ei satuta ketään, se oli vain sellainen jännä tunne. Kun tekoja ei tapahtunut tai sanoja jotka viittaisi siihen, niin ei ole musta satuttavaa.
Ollessani sitten 16-vuotias ja mies 28, meillä alkoi olla enemmän sutinaa. Pusuttelua ja sen sellasta pientä viatonta. Mies ois halunnu myös seksiä ja yritti hellästi lähestyä mua sillä tavoin, mutta itse en vielä halunnut ja ollut valmis seksiin ja hän hyväksyi asian. Varsinaista parisuhdetta myöskään tuolloin ei välillemme muodostunut, joten kumpikin sai halutessaan myös olla muiden kanssa, mies halutessaan harrastaa muiden kanssa seksiä ja minä vaikka pussailla, molemmille se oli ok kun pelisäännöt oli selvillä ja yhdessä sovitut.
17-vuotiaana koin olevani ekan kerran sitten kunnolla valmis seksiin ja silloin myöskin ensimmäinen kertani tapahtui, tämän kyseisen miehen kanssa. Mies osas olla uskomattoman hyvä, hellä ja kokenut. Mitään ei tehty mitä mä en ois tahtonut ja monta kertaa kyseli et tuntuuks tää susta hyvältä ja mitä mä haluaisin tehdä seuraavaksi jne. eli oli todella huomioon ottava, eikä sellainen että minäpä panen tästä sua nyt noin vaan! vaan just päin vastanen, niin kun pitikin. :) ja kaikin puolin jäi upeat fiilarit ekasta kerrasta 29-vuotiaan ihanan, komean ja aikuistuneen MIEHEN kanssa. Se et se oli just miehinen mies, houkutti, eikä mikään pikku poika enää. Samalla aloitimme myös seurustelu suhteen, mutta se oli ensiksi ihan meidän välinen eli muille siitä ei puhuttu. Mutta moni kyllä arvaili ja kyseli, että onko meillä jotain, mutta sitä emme tietenkään koskaan myöntäneet vielä omasta halustamme. :)
Minun ollessa 18-vuotias ja miehen 30, julkistimme sitten suhteemme ja moni olikin sitä aiemmin jo epäillyt ja ei sinällään yllättynyt yhtään, joten se siitä. Meni aika kivuttomasti ja hyvin se.
Nyt minä 23v, mies 34 ja ensimmäisen lapsemme laskettu aika on 28.8.2013. Joten hyvin edelleenkin menee ja meistä on tulossa perhe :)
Ihan älytöntä tällänen yleistäminen niinkun estellekin antaa tossa viestissään ymmärtää, että kumppani ois ikäistään lapsellisempi. Höpö höpö ei kaikki oo ja minun mies on ainakin kunnon mies, hellä ja fiksu ja kaikkea vaikka rakastuikin nuorempaan ja mikä villitys muutenkin on tullut nykypäivänä jauhaa näistä ikäeroista jatkuvasti eri keskustelupalstoilla ja nyt lehdissäkin kun on tuo Katri-Helenan ja Tommin juttu? Pyritäänkö tällä siihen, että haluttaisiin tuhota niiden ihmisten onni joilla on parisuhteessa vähän enemmän ikäeroa vai onko tää vaan joku ohimenevä muotivillitys tällä hetkellä... Mä vähän veikkailisin. Pian ne ikäerot on taas last season, eikä niistä kukaan jaksa enää jauhaa ja antaa elää ihmisten rauhassa! Siinä missä Tommin ja Katrinkin. Onnea vaan heille, jos ovat toisistaan onnen löytäneet. :)
Ja se että haluttaisiin tuhota toisten ihmisten onni parisuhteessa jos heillä on ikäeroa hieman enemmän kertoo minusta vaan jostakin katkeruudesta tai kateudesta.
Koska, jos ihminen ois tyytyväinen omaan elämäänsä. Ei hänen tarvitsisi varta vasten olla tuhoamassa toistenkaan elämiä tai vielä nauttia siitä, mikä ei ole ihan normaalia..
Terveisin edellinen kirjoittaja ja ainiin, mun nimimerkin piti olla sitten mariah, ei mariam, vahingossa hutaisi toinen sormi m näppäintä kun m ja h niin lähellä toisiaan näppäimistössä. Pahoittelen :)
varmaan on, että tuo ikävouhotus on vain tämänajan ilmiö ja menee ohi aikanaan. Samoin kuin homosuhteet olivat joskus suurikin kauhistus, mutta nykyään jo ihan tavallisia ja hyväksyttyjä.
Sinä olet vielä liian nuori ymmärtämään kumppanisi henkistä kypsymättömyyttä.
Ehkä sitten muutaman vuoden päästä, kun kasvat aikuisemmaksi. Lapsethan sitä aikuisuutta eivät tee, niillä ei aikuisuutta voi ostaa tai hankkia.
Itse olin naimisissa itseäni 14 vuotta vanhemman miehen kanssa n. 30-vuotiaana. Ei hän suoranaisesti lapsellinen ollut, mutta äitinsä hemmottelema. Itsekeskeinen, eikä pystynyt vastaanottamaan mitään huomautuksia omasta toiminnastaan. Odotti minun olevan ajatustenlukija (kuten naiset!) ja oli muutenkin persoonana varsin oikukas.
Kukin vain nuorien perään haikaileva on omalla tavallaan henkisessä kehityksessään jäljessä ikäisiään. Tavalla tai toisella.
Anteeksi vain, mutta tämän kommenttisi myötä tuli vahvistus, ettet ole vielä siinä iässä, että näkisit miehesi kypsymättömyyden, kun et itsekään ole vielä niin kypsä. Siinähän ei sitten mitään, jos olette ajatustasoiltanne samalla viivalla, mutta aina siinä vanhemmassa on jotain alikehittynyttä, jos huomattavasti nuorempi kumppani kiinnostaa.
Ja onnittelet mua vauvasta, vaikka toteat mun olevan erittäin epäkypsä vanhemmaksi...?
Eli 23-vuotiaanakaan ei olisi suotavaa vielä lisääntyä ja meidän perhe on jotenkin huonompi kuin muiden perheet.
Kiitos kiitos..
Taisit ihan vittuilaksesi onnitella mua lapsesta, etkä ole lainkaan iloinen siitä.
No sori vaan, ihan vitun paska näytän olevan äidiksi taas... ja perustaa tän miehen kanssa perhettä ja menemään joskus naimisiin
Ihan todella helvetin pahoillaan olet varmaan sinäkin. Tuki se suusi ja anna muiden elää omaa elämäänsä jumalauta, ilman että noita sun typeriä analyysejä kaipaa kukaan!
... Eikä ennen kaikkea hermostuva ja odottava äiti. Ei sulla ihan leikkaa.
I rest my case.
Olet todellakin vielä kypsymätön, aikuisesta kaukana. Jokainen kommenttisi vain tukee tätä näkökulmaa.
Ehkä kymmenen vuoden päästä ymmärrät, miten kypsymätön tänään olitkaan. Erityisesti, jos olet hermostuva ja odottava äiti - etkö olekaan varmalla pohjalla lisääntymisesi kanssa?
I rest my case. :DD hahahaa, ehkä olen kuullut tuon ennenkin!
Voi pieni, et sä mun elämää pilaa tai kukaan muukaan. Ei oo multa kato pois, jos sä et oo onnellinen, mutta jos joku toinen on, niin ei senkään pitäisi olla sulta pois.
Eli jos aidosti oot onnellinen, niin sillon varmaan voit lopettaa myös tuollasen paskan piipittämisen ja antaa myös muiden olla onnellisia.
Mä en ole kypsymätön, ihan sopivan aikuinen ikäisekseni, niin kun 23-vuotiaat on.. nuoria aikuisia.. ja musta tulee todella hyvä äiti. Joten turha huudella sieltä nimettömänä ja naamattomana, että katso itseäs uudestaan kymmenen vuoden päästä!!
Joo ja kun katson... tiedän jo oikeastaan nyt mitä näen. Näen 33-vuotiaana, 23-vuotiaan itseni nuorena aikuisena, jollakin tapaa vielä kypsymättömänä, mutta kuitenkin AIKUISENA ja aivan varmasti hyvänä äitinä ja kasvattajana siitä huolimatta ja mä sanon nyt sulle... Tää lapsi tulee saamaan todella hyvän perheen, ei ole yhtään huono juttu tai epänormaalia että kun lapsi syntyy niin äiti on 23 ja isä 35 ja toivon mukaan saamme myöhemmin myös toisen lapsen ja hänelle sisaruksen. Meistä tulee kaikin puolin onnellinen perhe ja kumpikaan emme ole jälkeenjääneitä ihmisinä, emmekä vanhempina, emmekä myöskään kasvattajina!
Ja mikä saa minut hermostumaan... No ei se että en olisi varma omista valinnoistani, olen kyllä. MUTTA IDIOOTTI KÄYTÖS SAA HERMOSTUMAAN!!
Miksi _ meille _
-90 lukulaisille ei anneta enää mahdollisuutta lisääntyä esimerkiksi 20-25vuotiaana ilman haukkumista?
Kun sitä ovat saaneet rauhassa tehdä niin -70, -60 yms lukulaiset, eikä niille sillon oo tällä tavalla käyttäydytty vaan se on ollut täysin normaalia... Jos lapsi saadaan 20-25vuoden iässä!
Mene nyt jumalauta tunkemaan noita analyysejäsi muualle. Enkä itsekään varmaan käyttäydy tässä nyt kovin fiksusti, mutta nuoret ja kun puhutaan nyt kuitenkin ihan AIKUISISTA äideistä, ei teiniäideistä, niin on kyllästynyt siihen että meiltä on viety se oikeus pois lisääntyä ilman että ei saada lokaa niskaan...
Päinvastoin, olen iloinen, että saatte vauvan! Vauvalle riittää, että hänestä huolehditaan ja häntä rakastetaan, vanhempien iällä ei ole merkitystä vauvaiässä, myöhemmällä iällä kylläkin.
Myös tämä kommenttisi antoi vahvistusta, että sinulla on kypsymättömyyttä ymmärtää ainakin luettuja asioita, ja vääristellä lukemaasi ja keksiä siihen omia väännöksiä ja juttuja.
En usko, että miehesi on ikäisensä tasolla, jos te olette mielestänne samalla henkisellä tasolla.
On ihan luonnollista ajatella sinun iässäsi noin, mutta jos miehesikin ajattelee sinun tavallasi, niin hän ei ole yli 30 vuotiaan tasolla.
Ei sinun ikäsi olekaan ongelma, vaan kypsymätön käytöksesi. Sen johdosta ehkä kuulet huolestuneita kannanottoja parisuhteestasi tai lisääntymisestä. Muut ikäisesi voivat hyvinkin olla henkisesti kehittyneitä ja aikuismaisia, eikä heidän valintojaan kyseenalaisteta.
Komppaan nyt aikaisempaa kirjoittajaa: mikäli miehesi on henkisesti kanssasi samalla tasolla, miehesi ei todellakaan ole normaalin 35-vuotiaan tasolla.
Voin nyt arvata pieleen, mutta... Luultavasti miehesi on hivenen yksinkertainen ja te molemmat olette melko kouluttamattomia. Erittäin heikkoa ilmaisua ja käytöstä sinulta joka tapauksessa.
Joo hohhoijaa, mä en ees jaksa ruveta kinaamaan sun kanssa tästä asiasta...
Teitä aina riittää, millon kellekin ei kelpaa mikäkin, toisilla ne on nää missä iässä saadaan lapsia ja toisilla vaikkapa kiinostaa sitten toisten suhteiden ikäerot ja halutaan puutua toisten parisuhteisiin, arvostelemalla jne...
Kato sinä oot aika kypsymätön. Jätä mut, mun mies ja meidän perhe rauhaan. Ihan turhaa sä sieltä niitä miinuksia heität.
Äläkä ala mulle sanomaan mitään minkä ikänen lapsi mitäkin tarvitsee, koska tuo on täyttä sontaa mitä sanot. Ei ole väliä onko lapsen ikä 0, 3 vai 15v, joka tapauksessa se tarvitsee itselleen kypsän vanhemman.
Vai onko susta sitten ihan ok että 14-vuotias saa lapsen, koska kyllä se osaa sen hoivaamisen taidon? Just just...
Mä en kato tässä mitään vääristele, vaan annan tulla ilmi syvemmin tuota sinun ajatusmaailmaas kun puutuit mun/meidän elämään ja aloit haukkumaan mua epäkypsäksi, vaikka olet sitä aivan itse, mikä = meinaa jollain tavalla niin huonoa vaimoa, kuin huonoa äitiä lapsellekin.
Äläkä onnittele todellakaan meitä. Kai sinä tajuat helvetin tollo että jos koko ajan oot ihmisten kimpussa, analysoit niiden käytöstä, pidät suurennuslasin alla, ei kelpaa vaikka olisit mitenkä päin, kirjoittaisit omana itsenäs, käytät vaikka hymiöitä se tekee susta epäkypsän ja jotain... Ei kukaan jaksa tollasta! Eikä paholaisen onnitteluja kaipaa.
Mä oon tällänen, koska mulla leikkaa helposti vaan kiinni asiassa kuin asiassa. Se on siis mun luonne. Olkoon lapsellinen tai tai, mutta sinä olet. Aivan varma on se.
Tajua nyt lopettaa hyvä ihminen kanssa ajoissa riidan haastaminen, mä en ole sun kanssa aikasemmin haastanut riitaa varmaan missään, arvostellut sinua tai sinun elämääsi, puolisoasi, lapsiasi ihan mitä tahansa.. Joten ole ystävällinen ja käyttäydy aikuisiksi ihmisiksi ja olisit jättänyt sen tekemättä myös meidän osalta
Blaa blaa blaa...
Mua ihan tiedätkö naurattaa tuo kun aina saa lukea näitä viisastelijoiden tekstejä ihmisten kypsyydestä. Ei hitto mikä paskavirsi! :D
No sitä saa mitä tilaa eli älä ihmettele, jos en ole sinua kohtaan niin mukava ja aikuismainen... :)
Tuota kokeileppa vähän ite. Olla nuori, mutta silti tietääkseni ihan aikuisen ikänen äiti ja oot jonkun suurennuslasin alla tai olet oman parisuhteesi ja siinä olevan ikäeron takia suurennuslasin alla tai ihan mitä vaan tällästä minkä takia ihmiset voi joskus suurennuslasin alle joutua...
Paistattele hetki siinä ja kokeile, onko se kivaa.
Minä kirjotan näin jos minä haluan kirjottaa ja käytän myös hymiöitä, koska minusta niitä on ihan kiva netti kirjoittelussa käyttää ja jos musta ei tule 36-vuotiasta sivistynyttä kotirouvaa vielä kuin Jenni Haukio niin voi voi... Kato mä en edes halua! Mä olen tasan tarkkaan vain _yhden_ ja ainoan kerran nuori ja kaunis ja aion nauttia siitä ja enhän mä mikään teinikään ole, vaan nuori aikuinen ja vaikka mussa löytyy myöskin sitä aikuisuutta niin löytyy myös nuoruutta ja mä elän sen mukasesti... :)
Ja voi herran jeesus, pitäskö mun miehen hankkia sitten minun sijastaan itselleen se 35-vuotias kotirouva? Mistä sä tiedät minkä luonteinen mun mies esimerkiksi on...
Niin, sehän on aivan helvetin jälkeenjäänyt jos ei ole halunnut asettua aloilleen, mennä vielä naimisiin tai tehdä lapsia, vaan tykkäsi enemmän vapaasta ja omillaan elämisestä, festarien kiertämisestä ja kavereiden kanssa oluen ottamisesta kotona, baarissa, pubissa...
Tuosta just mun mies ei ole koskaan tykännyt, jostakin muottiin laittamisesta, että miten 30-vuotiaan tulisi esimerkiksi elää...
Ei ole onnellista elämää se minunkaan mielestä, vaikka olen vain tämmöinen 23-vuotias LAPSI rukka vain sanomaan ja ei paljoa mun sana paina. Mutta tämä lapsi on sitä mieltä, että ihmisen pitää iästään huolimatta elää sellasta elämää mikä hyvältä tuntuu.. ei elää joidenkin muottien ja odotusten mukaan. Ei, ei ja ei.
Lääkäri ei ole todennut minun kehityksessäni mitään normaalia poikkeavaa koskaan ja se olisi varmaan jo lapsena huomattu, sama juttu on kanssa miehellä, mitään poikkeavuuksia ei olla todettu vaikka käykin lääkärissä aina vuosi tarkastuksessa.
Sinä itse vaikutat aika henkisesti kypsymättömältä ja näsäviisaalta. :) Turha tulla enää vastaan, kun on sen oman tiensä valinnut. Kyllä sinunlaiset ihmiset tiedetään! ;)
Voi jestas. Sinusta tosiaankin paistaa henkinen kypsymättömyys ja kouluttamattomuus kilometrien päähän.
Tuo jälkimmäinen on varsinkin huolestuttavaa.
Sinun kanssasi keskustelu on aika turhaa. Fiksut tietävät, miksi.
Kommenttisi on vain semanttista pelleilyä eikä sisältänyt informaatiota. Yrität vain pompottaa tuota kirjoittajaa. Olet siis kiusaava mulkku.Eikö niin.
Ei tuo todella miltään onnittelulta kuulosta, jos pitää olla joka tilaisuuden tullen kyseenalaistamassa toisten kirjoittelijoiden henkistä kypsyyttä...
Menisi itseensä tuo "vauvaonnittelija".
Ehkä me ei kumpikaan kasveta koskaan aikuiseksi :) Muakin tämä ikäerohössötys riepoo. Ihmiset puhuu, että on jotain vikaa, kun seurustelee vanhemman kanssa. Mun mielestä mun mies vaan on ihana, miehekäs ja komea, eikä mikään pojankloppi, enkä ehkä haluaisikaan oman ikäistä miestä.
Muistan joskus aikaisemmin kirjoittaneeni tänne aiheesta, ja mun kirjoituksen väitettiin olevan jonkun miehen kirjoittama...
Kiitos! Ihanaa.. kerran joku joka ymmärtää muakin. :)
On se jännä vielä 23-vuotiaanakin saa tollasia kommentteja että ei oo sun nyt hyvä ikä lisääntyä tai muuta vastaavaa paskaa............ että ei osaa edes näköjään valita kenen kanssa haluaa elää.
Ei enää riitä pelkästään se, että sorsittaisiin jotakin teininä äidiksi tulevia. Nykyään ei oo hyvä hankkia lasta ees enää 20-25vuotiaana.
Ei ole ikäistään lapsellisempi... On jopa kiinnostavaa seuraa isälleni kun osaa aikuismaisesti ja kokemuksenkin kautta keskustella asioista. Jotkut varmasti ovatkin ikäistään lapsellisempia ihan vaan kun ihmiset on erilaisia. Jokainen parisuhde on erilainen. Niihin ei voi tunkea yleistyksiä. Ja itse en usko että ikäerovouhotus ikinä täysin loppuu. Ikäeroja on ollut aina ihan aina ihmisten olemassaolon aikana, ja vasta nyt nykyaikana siitä on tullut enemmän tabu. Toki sellaiset oikeasti teinien ja keski-ikäisten suhteet on väärin, mutta ihmisten on pakko hyväksyä se tosiasia, että aikuiset, täysi-ikäiset ihmiset ovat täysin vapaita elämään elämäänsä haluamallaan tavalla. Siihen on väärin puuttua mitenkään, jos ei ole rikoksesta oikeasti kyse.
No miten siitä vasta nyt on voinut tulla tabu?
Kun ennen lesbous ja homous oli tabu, mutta eipä ole esimerkiksi enää vuonna 2013...? tai ainakaan niin suuri. Aika monelle etenkin nuoremmalle ihmiselle on nykyään peruskauraa se jos ihminen on seksuaaliseltaan suuntautumiselta myös muutakin kuin hetero, esimerkiksi sitten homo tai lesbo. Joten luulis ettei nuoremman ja vanhemmankaan suhteessa olisi 2010 luvulla mitään hätkähdyttävää enää..
Oiskos millään mahdollista ajatella, et se nuorempi puoliso olis ikäistään kehittyneempi???? No, positiivinen ajatteluhan tällä sivustolla ei nyt ole mahdollista, saati sallittua.
Onnellista perhe-elämää toivottaen sinulle "Mariah"! Ja muista, kun noita arvostelevia kommentteja luet, "tyhjät tynnyrit kolisevat eniten!" Omien epäonnisten suhteiden katkeroittamien tekstejä ovat.
Rakkaus ei katso ikää.(/ ikäeroa) Nimim. kokemusta on
"Oiskos millään mahdollista ajatella, et se nuorempi puoliso olis ikäistään kehittyneempi?"
No, ei ainakaan tuon Mariahin tapauksessa, enkä menisi sinunkaan kohdallasi sitä vannomaan.
No eipä sinunkaan älykkyysosamäärä taida riittää edes kengännumerosi tasolle, viestistäsi päätellen.
Kiitos Grown up! :)
Niin, ”Mariah.”, muistan hyvin tuolta 20 vuoden takaa, millaiset tunteet olivat pinnassa esikoisen maailmaan tuloa odotellessa! Toivon koko sydämestäni, että kaikki sujuu ainakin yhtä hyvin kuin silloin meillä.
Nyt kun seuraamme tuon ”pikkuvesselin” (muutamaa senttiä vaille kaksimetrisen) lähtöä opiskelemaan,mieli on iloa ja onnen toivotuksia täynnä, mutta yhtälailla surullinen ’’pikkuisen” lähtiessä maailmalle.
Toivotan sinulle ja perheellesi onnen ja rakkauden täyttämää elämää!
No jaa. Viestissäsi on kuitenkin yksinkertaisille ihmisille tyypillisiä elementtejä.
Ainakin sinulla on hivenen alemmuudentunnetta: et alitajuisesti ole mielestäsi uskottava, koska koet tarvetta korostaa mielipidettäsi käyttämällä useita peräkkäisiä kysymysmerkkejä ja useita huutomerkkejä.
Katohan grown up. :D
Voidaan yhdessä taas nauraa näille analysoijille. Voi nolooo!!!!
Kato nyt mäkin käytin enemmän kuin yhtä huutomerkkiä, hupsista... No ihan piruuttani ;)
Grown up, heti kun puolustit mua niin aloit saada paskaa omaankin niskaan = kiusaamisefekti.
Kirjaviisaat ovat epänormaaleja, tiukkapipoisia ihmisiä. Maalaisjärjellä elävät taas yleensä terveemmän tuntuisia ja rennompia ihmisiä. Sorruin arvosteluun, no hupsista sitä saa mitä tilaa...
Jees, kiitoksia paljon. Mutta jotkut sitä eivät toivo, kun laittoivat tuohonkin miinuksia :DD
Mitääääääh!? miten jotakin voi kismittää näin paljon tuntematon pariskunta camoon.. ja miksi ei osata olla onnellisia erillaisten ihmisten puolesta..
Älä siitä välitä. Näillä kirjoituksilla ei ole mitään merkitystä elämääsi ajatellen, , ei mitään.
Keskity sinulle tärkeimpään, eli parisuhteeseesi ja tulevaan perheeseesi, se on todellista sinulle, tämä kaikki täällä, on vain virtuaalista.
Voi kauhistus!!!!, kuinka alemmuudentuntoisia ollaankaan!!!! : )
No aika samalla tasolla ollaan. Koulukiusaamisen takia liikuin nuorena itseäni vanhempien seurassa. Kun oman ikäiset oli niitä haukkujia. Myöhemmin löysin 13vuotta vanhemman miehen kaverini kaverista. Ehkä seura teki kaltaisekseen ja olin ikäistäni kypsempi henkisesti. Olemme yhdessä edelleen jo kahdeksantoista vuotta, ja meillä on neljä lasta.
Onnea Mariahille minultakin :)
Niinpä. Ap kysyi ja Mariam vastasi asiallisesti. Ja sitten se alkoi... en oikein keksi sille nimeä joten kusun sitä kateudeksi ja ilkeilyksi.
Olen usein törmännyt tähän ilmiöön, kun joku kertoo jostain onnistumisestaan täällä. Saa hän heti kuraa niskaansa. Voitte mennä ihan mille tahansa palstalle, niin sama ilmiö toistuu ja toistuu. Jos kerrot, että ostit auton X ja olet siihen tyytyväinen. Niin sieltä tulee sitten ilkeilyä päälle... Jos ei sitten enää keksitä muuta, aletaan haukkumaan oikeinkirjoitusta.
En tiedä mitä sisäistä hätäänsä nämä ilkeilijät näillä palstoilla sitten purkavat. Ilmiönä se itsessään on huolestuttava ja toivon ettei se kerro kansakunnantilasta, vaan muutaman elämässään epäonnistuneen ja katkeran ihmisen päänsisäisestä toiminnasta. Enemmän he kertovat itsestään, kun arvostelevat toisten ihmisten valintoja ja onnea. Tuo ääliö, joka vieläpä alkoi muka onnittelemaan vauvasta, oli kyllä todella epämielyttävä tapaus. Todellinen nilkki, joka luuli olevansa muka fiksu.
Todennäköiseti keski-ikäinen mies, arrogantista asenteesta päätellen.
Tunnen itse pariskunnan jossa ikäeroa on 32 vuotta, mies on vanhempi, en todellakaan osaa sanoa mitään heidän kypsymättömyydestään, vaikka tunnen molemmat hyvin. Minusta reilu 10 vuotta ikäeroa ei edes ole kovin paljoa....
Joten Mariam, teit todlla oikein, kun puolustit omia valintojasi tuollaisia ilkeilijöitä vastaan. Juuri noin pitääkin toimia, muuten luulevat, että voivat ilkeillä täysin vapaasti, ja se on vielä oikeutettua heidän mielestään.
Niinpä, "kjkljlkjgg", asiaa kirjoitat. Ehkä eräät tuntevat tarvetta saada aikaan riitelyä jokaisessa viestiketjussa, ja kokevat asiallisen keskustelun "tylsäksi". Samaa mieltähän ei tietenkään tarvitse olla, sillä keskustelu ja pohdinta ei ole hedelmällistä, mikäli ei niihin uusia näkökulmia löydy. Eriävät mielipiteet voi silti ilmaista asiallisestikin.
Ikäeroista vielä sen verran, että ohitettuaan kouluaikojen "en leiki sun kaa"-ajat ikäeron merkitys vähenee ja ihmisten välinen henkilökemian toimivuus korostuu, ikäeron merkityksen pienentyessä, eikä siihen tarvitse liittyä "lapsellisuutta", tai "kypsymättömyyttä ensinkään.
Noniin erityis kiitokset kahdelle viimesimmälle vastaajalle! :)
Omalta osaltani päätän tämän keskustelun ainakin tähän. Mulla on niin paljon keskittymistä tähän tulevaan lapseen ja meidän oikeaankin perhe elämään ettei voi olla idiooteille vastaamassa koko päivää tai antaa heidän tehdä vauvalle pahaa sitä kautta että rääkkäävät äitiä, haukkuvat ja arvostelevat vaikka ei ole tämä mamma eikä sen mussukka tehnyt kyseisille toivon mukaan AIKUISILLE ihmisille mitään jota aikuisuus ja siihen kuuluvat käytöstavat eivät näytä , noh... hevonpimppiä painavan :)
Nolo mikä nolo! Hankkikaa jumalauta oma elämä, tai paremmat aivot tai kato jotain ettei tarvii olla täällä aina neuvomassa ja opastamassa ja puuttumassa toisten elämään. Kun ei ole se toinen osa puoli sunkaan elämään puuttunut tai arvostellut sitä, koska olettaa sinun kanssa olevan aikuinen ihminen ja osaa itse käytöstavat internetissäkin, jotta voi lapsilleen sitten myös neuvoa miten netissäkin tulee käyttäytyä, eikä neuvo päin vittua että jos lasta jokin kismittää niin saa mennä nettiin vittuilemaan toisille ihmisille, että sitten hommataan vaikka kotiin nyrkkeily säkki johon ne paineet puretaan ja on myös tosi väärin jos vanhempi ei puutu tollaseen toimintaan jos lapsi harrastais tuollasta netissä ja sit vielä loppuun sellanen asia... jos sä NAUTIT että saat vittuilla täällä muille, kai tajuat että pollasi ei ole ihan normaali! Mene psykiatrille. Oot menny jollakin tapaa kieroon.
Onpas täälä jälleen ihme porukkaa liikkeellä. Minun mielestäni ikäerolla ei ole väliä ja jos toista rakastaa,niin sitä ei kukaan toinen voi estää. Onneksi olkoon Mariah tulevasta lapsesta! :)
Täälä kirjoitteleepi 22v nainen,joka seurustelee 14 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hyvin menee,mutta menköön! :)
Seurustelin 18 vuotiaana 20v vanhemman miehen kanssa ja olin NIIIN aikuinen. Kuvittelin olevani fksu kun kiinnostin vanhempaa miestä. 25-vuotiaana olin edelleen saman miehen kanssa ja meillä oli lapsia. Pikku hiljaa tajusin, että minulla on oikeastaan kaksi pienempää lasta ja yksi isompi. Lasten isällä ei ollut vastuuntuntoa, vaan hän eli ikuista nuoruuttaan, eikä pystynyt huolehtimaan perheestään. Jouduin koville kun yritin huolehdin mm. taloudellisesti koko porukasta. Sitten viimein luovutin ja erosin. Miten paljon helpompaa kaikki oli sen jälkeen kun löysin ikäiseni miehen, joka oli kasvanut aikuiseksi. Minusta eri asia olisi jos olisi isompi ikäero siinä vaiheessa kun molemmat ovat aikuisia eli vaikka yli 25v.
Kyllä mielestäni yli 20 -vuotiaana voi seurustella itseään paljon vanhemman kanssa. 18 -vuotias on virallisesti vielä teini, vaikka onkin täysi-ikäinen. Mutta 20-25 -vuotias on jo nuori aikuinen. Tuo 25 ei ole mikään maaginen raja. Ei ole mitään väliä enää tuossa vaiheessa, onko ihminen 22 vai 25 -vuotias.
Voi seurustella jo 18v kun laki sen sallii, mutta usein nuori aikuinen muuttuu paljon vielä 20-25 vuoden välillä. Tietysti se on paljon persoonasta kiinni. Alkuperäinen kysyjä kyseli omia kokemuksia ja niistä kerroin.
Toki ihminen muuttuu paljon 20-30-vuotiaana. Se ei silti poista sitä faktaa, että kyseessä on aikuinen ihminen. Muutama vuosi taas ei merkitse tuossa iässä enää yhtään mitään. Vai luuletko kykeneväsi erottamaan, onko joku ihminen esimerkiksi 22 vai 25-vuotias??
Itselläni on kokemusta suurien ikäerojen suhteista. Omasta kokemuksestani olen sitä mieltä, että ikäerot ovat vain numeroita ja todellinen suhteen kantava voima on ne kuuluisat kemiat, luonteiden yhteensopivuus, toisen seurassa viihtyminen, yhteiset elämänarvot jne.
Itselläni on lähes 20 vuotta vanhempi mies, toki olen jo reilusti 30 ylittänyt itsekin. Tapasin mieheni jo teini-iässä rakastuen häneen korviani myöten. Tuolloin suhteemme ei ottanut vielä tulta alleen vaan sain aikuistua rauhassa, kokeilla siipiäni ja nyt olemme onnellisesti yhdessä ihanan jälleennäkemisen johdosta. Olen vahvasti sitä mieltä, että nuorena solmittu suhde ei olisi kestänyt kaikkia näitä vuosia, mutta kun aikuistuu, on valmis asettumaan aloilleen ja se kuuluisa maailma on nähty, osaa keskittyä niihin oikeasti arvokkaisiin ja tärkeisiin asioihin. Toki olen nähnyt paljon niitäkin suurella ikäerolla varustettuja pariskuntia, joiden yhdessäolo perustuu kaikkeen muuhun kuin rakkauteen. Kukin tyylillään!