On aika palauttaa ihmiset maan pinnalle. Tällä kertaa puhun egosta. Kuka sinä oikein olet? Kuka on tämä "minä", jota kukin meistä käyttää käsitteenä itsestään?
Onko se "minä" sama kuin työpaikkasi, koulutuksesi tai lompakkosi? Ei todellakaan. Nehän ovat asioita, jotka voivat elämässä vaihtua. Onko se ahdistuksesi, masennuksesi tai ilon pilkahduksesi? Ei, koska mielialat vaihtelevat miltei jatkuvasti. Onko se sama kuin "ATM"/"YTM"/pelimies/peräkammarinpoika? Ei, koska ne kertovat ainoastaan saavutuksistasi tai saavuttamatta jättämisistä naisrintamalla, eli ei mitään väliä. Onko se sama kuin sinkkuutesi tai parisuhteesi? Ei sekään, koska suhteetkin voivat tulla ja mennä. Oletko yhtä kuin oma nimesi? Et voi olla, koska ainakin omaa etunimeään voi muuttaa ja syntyessäsi olisit periaatteessa voinut saada minkä nimen tahansa. Entä ruumiisi? Ruumiissamme on lukematon määrä soluja, jotka vaihtuvat, vanhenevat ja uudistuvat jatkuvasti koko elimistössämme, joten alkuperäiset solut eivät enää ole meissä, tehden ruumiistammekin vain muuttuvan osan meitä. Mielikin on vain muuttuva työkalu, joka toimii välillä ylivilkkaasti ja välillä levollisesti.
Kuka sitten olemme, jos emme mikään edellä mainituista varsinaisesti? Mehän riisuimme tuon egon juuri kuvitelluista piirteistä. Siksi tämä onkin tärkeä kysymys pohdiskella, että kuka minä olen, kuka sinä olet jne. Selkeästi tämän miettiminen voisi olla järkevämpää ajanvietettä kuin täysin epäolennaisten asioiden murehtiminen jokapäiväisessä elämässä ja energian ja ajan tuhlaaminen sellaisiin hörhöyksiin, kuten "miksi en saa naista" ym. Jos miettisitte omaa itseänne perusteellisemmin, voisitte kenties oivaltaa jotain. Oivaltaisitte, ettei esim. sillä ole väliä, mitä elämässäsi olet saanut aikaan, mitä et tai millainen itsetunto sinulla on, koska et ole sama kuin saavutuksesi, saavuttamatta jättämisesi tai itsetuntosi. Tämä on peruskauraa muun muassa Eckhart Tollen ja De Mellon teksteissä, mutta perusjamppa ei välttämättä heti pysty käsittämään tällaista, jos koskaan.
Haluammeko säilyttää tuon suunnattoman positiivisen/negatiivisen egon, vai haluammeko siitä irti? Suuntaamme jatkuvasti itseemme sen valokeilan tai varjon, jota todellisuudessa ei ole kuin meidän pääkopan tuotoksissa.
Onko se "minä" sama kuin työpaikkasi, koulutuksesi tai lompakkosi? Ei todellakaan. Nehän ovat asioita, jotka voivat elämässä vaihtua. Onko se ahdistuksesi, masennuksesi tai ilon pilkahduksesi? Ei, koska mielialat vaihtelevat miltei jatkuvasti. Onko se sama kuin "ATM"/"YTM"/pelimies/peräkammarinpoika? Ei, koska ne kertovat ainoastaan saavutuksistasi tai saavuttamatta jättämisistä naisrintamalla, eli ei mitään väliä. Onko se sama kuin sinkkuutesi tai parisuhteesi? Ei sekään, koska suhteetkin voivat tulla ja mennä. Oletko yhtä kuin oma nimesi? Et voi olla, koska ainakin omaa etunimeään voi muuttaa ja syntyessäsi olisit periaatteessa voinut saada minkä nimen tahansa. Entä ruumiisi? Ruumiissamme on lukematon määrä soluja, jotka vaihtuvat, vanhenevat ja uudistuvat jatkuvasti koko elimistössämme, joten alkuperäiset solut eivät enää ole meissä, tehden ruumiistammekin vain muuttuvan osan meitä. Mielikin on vain muuttuva työkalu, joka toimii välillä ylivilkkaasti ja välillä levollisesti.
Kuka sitten olemme, jos emme mikään edellä mainituista varsinaisesti? Mehän riisuimme tuon egon juuri kuvitelluista piirteistä. Siksi tämä onkin tärkeä kysymys pohdiskella, että kuka minä olen, kuka sinä olet jne. Selkeästi tämän miettiminen voisi olla järkevämpää ajanvietettä kuin täysin epäolennaisten asioiden murehtiminen jokapäiväisessä elämässä ja energian ja ajan tuhlaaminen sellaisiin hörhöyksiin, kuten "miksi en saa naista" ym. Jos miettisitte omaa itseänne perusteellisemmin, voisitte kenties oivaltaa jotain. Oivaltaisitte, ettei esim. sillä ole väliä, mitä elämässäsi olet saanut aikaan, mitä et tai millainen itsetunto sinulla on, koska et ole sama kuin saavutuksesi, saavuttamatta jättämisesi tai itsetuntosi. Tämä on peruskauraa muun muassa Eckhart Tollen ja De Mellon teksteissä, mutta perusjamppa ei välttämättä heti pysty käsittämään tällaista, jos koskaan.
Haluammeko säilyttää tuon suunnattoman positiivisen/negatiivisen egon, vai haluammeko siitä irti? Suuntaamme jatkuvasti itseemme sen valokeilan tai varjon, jota todellisuudessa ei ole kuin meidän pääkopan tuotoksissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
entä inhimillisyys.
Inhimillisyys on vain määritelmä muiden joukossa. Miksi haluta korostaa ihmisyyttä tai ymmärtää, että "minä" on sama asia kuin ihminen? Eikö "minän" käsittäminen ihmisenä ole keino pitää tätä yhtä tiettyä eläinlajia jotenkin erityisasemassa, ikään kuin luomakunnan kuninkaana? Joku ihmisyyttä korostava "hörhöhumanisti" voi toki päässään näin kuvitella. Pahimmillaan oikein korostetaan ihmisyyttä, ja siitä juuri itseä sanomalla olevansa kaikkea, minkä on saavuttanut tai minkä omistaa. Sellaisten pilvinnojen rakentelu ja oman egon pönkitys tuo tietysti sisältöä joidenkin elämään, minkäs sille mahtaa...