Onko muita samanlaisia eronneita kuin minä? Hankin asunnon jonne en tuonut vanhasta kodistani juurikaan mitään. En edes valokuvia. Pystyn niitä kyllä katselemaan mutta en näe mitään syytä muistella menneitä, en edes lasten kuvia. He ovat tässä ja nyt ja se riittää.
Mitään en kaipaa entisestä elämästäni. En yhteisiä ystäviä, en miehen sukulaisia, en enää edes leivo, joka oli ennen niin mukavaa. En katsele telkkariakaan paljon, sekin oli ennen illan kohokohta.
Olen niin muuttunut että olenko enää edes normaali. Ajatuksenikin ovat ihan erilaisia kuin ennen. Minä olen muuttunut nainen.
Onko muita?
Mitään en kaipaa entisestä elämästäni. En yhteisiä ystäviä, en miehen sukulaisia, en enää edes leivo, joka oli ennen niin mukavaa. En katsele telkkariakaan paljon, sekin oli ennen illan kohokohta.
Olen niin muuttunut että olenko enää edes normaali. Ajatuksenikin ovat ihan erilaisia kuin ennen. Minä olen muuttunut nainen.
Onko muita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
minä ymmärrän sinua hyvin!olen eronnut vasta yh-iskä. usko oli joka erotti meidät avioliitosta..tärkeintä on älä luovu mistään.leivo ja elä päivä kerrallaan.hanki uusia ystäviä.ole oma ja rakasta kaikkia tee elämästä mielekkään..jeesus rakastaa sinua!!!!!!!
Joskus kannattaa siivota myös ajatuksiaan. Katsella eteenpäin eikä muistella menneitä. Itse erosin, jätin tavarat lukuunottamatta vaatteita ja lähdin. Muutin vuoden aikana vielä kolmesti. Nyt alkaa tuntua omalta elämältä.
Tsemppiä
siivosin kun muutin pois yhteistä kodistamme..(20v ja 3 lasta)
mutta olen kyllä katsonut vanhoja valokuvia ja todennut että oli hyviäkin hetkiä..
mutta myös sen etten tunne ex:ääni kohtaan enään mitään....!!?? (ihan noin mutta..)
helpotti..
koko ero vaikkakin se alkusysäys oli häneltä..(4kk sitten)
joten ..
tee tilit selväksi itsesi kanssa..
voimia sinulle :):):):):):):):):)
se kannattaaaaa Sinun itsesi tähden !!
Eilisen kautta huomista ei kannattaisi elää, ainakaan kovin pitkään. Toki tietynlaiset muistelo hetket muuttuneissa elämäntilanteissa ovat tavallaan terapeuttisia, mutta pahimmillaan niistä voi tulla este oikealle elämälle.
Suursiivous on todellakin hyvä tehdä sekä tavaroiden että tunteiden kohdalla. Tärkeimmät muistot kun ovat ei esineellisiä ja kulkevat aina sydämessä mukana. Uusia tunteita voi kasvaa, kun entiset on eletty ja tunnettu pois.
Jatkoja ja positiivisia ajatuksia huomiseenkin =)
Elikä en olekaan mikään kummajainen vaikka olen jättänyt melkein kaiken taakseni. Huomasin kyllä entisessä elämässäni että keräsin koko ajan vanhoja juttuja ja järjestelin niitä päivät pitkät ajatellen että sitten joskus ehdin niistä nauttia.
Nyt huomaan etten kaipaa juuri mitään. Joskus olen yksinäinen mutta niin olin avioliitossanikin.
Kiitos vastauksistanne.
Siivous on hyvä sana entisen elämän taakse jättämiseen. Hyvä on joskus siivota ja heittää pois tarpeeton, mahtuu sitten uutta tilalle.
Olen itse eronnut 27v. mies, eli aika nuori. Menimme naimisiin, ex vaimoni suvun ja vanhempien vuoksi. Hänen vanhempansa oli helluntalaisia ja vaimoni oli aika 100% mukana siin hommas, kunnes alkoi tuntea minut paremmin. Tuli aika paljon samoihin ajatuksiin kuin minä, itsehän olen täysin luterilainen, eli uskon jos uskon, kaikki on vaan silleen kirkkoon kuulumiseen kannalta, juhlapyhät jne. Mut kaikki muut sallitut asiat mitä ei sallittu helluntalaisuudessa, oli sallittu luterilaisuudessa ja siinähän se ongelma olikin. Hän meni sekaisin. Tavallaan menttiin baariin ja minä tupakoin, sitä ei helluntalaisuus hyväksy. Muutama vuosi sitten meille tuli ero ja hän on kuulemma Jyväskylän Baarien kuningatar, eli oliko se joka on kiellettyä, sai hänen päänsä sekaisin. Siin samoihin aikoihin hän halusi avioeron. Olen oikeesti ikävissäni ja en tiedä miten voin mennä eteenpäin, kaipaan häntä niin.
Muija otti ja lähti yhtäkkiä oli oltu 18 vuotta kimpassa ja kaksi lasta.Ei ottanu yhteisestä kodista juuri mitään mukaansa lapsetkin jäi mulle
edes omistus asunnosta ei huolinut mitään osuutta.Sanoi että pidä elatus maksuista,lapset 12v ja 16v.
Nyt kyllä on aika outo olla kun on niin hiljasta
muksut on paljon liikkeellä ja myös aitinsä luona
sillon tällön,taitaa olla tällästä liikkeellä kun muillekin on käynyt niin.
Meillä ei ollu edes muijan kanssa mitään riitoja
sanoi vaan kyllästyneensä ja halusi lähteä.
Tunnen itteni jotenkin vanhaksi tyttö 16v suunittelee muuttoa opiskelemaan toiselle paikkakunnalle,minä jään yksin nuoremman muksun kanssa asuntokin on kohta "liijan iso".
Onko "kaikki ohi" jo 43 vuotiaana,ainakin tuntuu että ei oo mitään tekemistä eikä mua enää tarvita mihinkään.
Outo avo ero kun kukaan ei riidelly eikä ollu mitään sählinkii se vaan tapahtu ennen kuin kunnolla edes tajusin,muksut otti sen ihan pikku
juttuna tyyliin hei koska me saadaan tulla kattoo sun kämpää,iskä anna äitille toi vanha telkkari me halutan uus isompi.
Ei oikein viitti pitää edes puhelinta päällä kuitenkin joku soittaa että mitä hittoo onko sun muija häipyny.
Hakeudu hyvä mies lääkärille. Olet todennäköisesti kovaa kyytiä vaipumassa masennukseen. Alku on varmasti kova. Usko kuitenkin. Aika parantaa ja löydät aivan varmasti vielä mukavan kaverin. Ajattele tilannetta jossa lapsetkin olisivat lähteneet.
Ohje. Tee suunnitelma jokaiselle päivälle ja toteuta se myös. Huomaat pian arkirutiinien voittavan ja osaat olla ajattelematta ex-vaimoasi ensin 1min, 2min, jne päivässä. Tämä useimmilla johtaa siihen ettei puolen vuoden päästä ottaisi ex:ää enään takaisin.
Hommaa harrastuksia ja matkustele. Opettele tanssimaan ja käy tansseissa. Huomaat kuinka sykähdyttävää se on kun saat joltakin toiseltakin naiselta huomiota. Silloin huomaat että et aivan hylkiö olekkaan.
Minä olen se joka laitoin alulle tämän tekstin.
Sinun vaimosi teki samoin kun minä, eli lähti vain. Minä annoin kyllä vuosia sitten miehelleni tiedoksi että on paha olla. Ei hän välittänyt. Miten sinun vaimosi? Etkö yhtään aavistanut että jotain oli pielessä? Antoiko hän mitään vinkkejä asiasta? Toimiko teillä kommunikaatio, entä seksi? Ei meilläkään riidelty, päinvastoin. Olimme jo niin vieraantuneet että kuljimme kodissamme kuin kaksi vierasta, emme edes riidelleet. Ei ventovieraat riitele.
Olen tällä hetkellä aivan yksin. Lapset ovat enemmän isällään. Joskus tuntuu pahalta ja muistelen menneitä mutta vielä ainakin olen tyytyväinen ratkaisuuni vaikka tämä onkin melkoinen elämänmuutos. Jos haluat enemmänkin jutella asiasta niin kirjoita minulle postia [email protected].
Vaikka sinä olit se joka jätettiin ja minä olin se joka jätti niin minulla on paljon kerrottavaa siitä miten tuollainen tilanne pääsee tapahtumaan. Ei se ole niin että yhtenä aamuna vain päättää lähteä, se on monen vuoden masennuksen tulos. Ei vaimollasikaan ole nyt helppoa kuten ei minullakaan. Kyllä sinulle vielä hyvin käy joten voimia ja kirjoita.
Oho joku komentoi minun kirjotusta hmm.. mielenkiintoista?.
Mimimerkki sepe kehotti ottamaan lääkäriin yhteyttä masennuksen takia.Mutta minä en tunne olevani lääkärihoidon tarpeessa,vai onko se masennus samanlainen kuin alkoholismi että uhri väittää että ei oo juoppo vaikka juo joka päivä.
Mutta en minä nyt kumminkaan lääkäriin mene vaikka ajatus kyllä harhailee entisissä ja ei oikein jaksa keskittyy nyt mihinkään.
Ehkä minä kyllä tunne itteeni hylkiöksikään vaikka siinä sepen viestissä oli jotain sen tapasta.
Mutta kiitos sepelle olihan siinä oiken ohjeitakin.
Se toinen viesti oli tuhkimolta jolla oli samman lainen tilanne ja siinä oli kehoitus kirjottaa oiken sähköpostiin.
En uskaltanut ainakaan vielä mutta on kyllä suunitelmissa,täytyy kerätä rohkeutta.
Kiitos myös tuhkimolle viestistä oli mukava lukea,olen lukenut sen jo monta kertaa.
Miten voi olla näin saman kaltainen juttu.
Aika outo sattuma minä eksyin ihan vahingossa lukemaan tällästä palstaa ja heti löyty ihmisiä jolle on käynyt samoin.
Ja ihmiset haluaa antaa neuvoja tai kertoa omista kokemuksista.