Mieheni on hankkinut liittomme aikana monenmoista harrastusvälinettä itselleen (joiden käyttö jäänyt kuitenkin lähinnä kokeiluasteelle) ja minä puolestani olen hankkinut tavanomaista koti-irtaimistoa perheen yhteiseen käyttöön (kalusteita, astioita, kodintekstiilejä).
Miehen harrastusvälineisiin kuuluu mm. useita aseita ja eikö olekin niin, että nekin ovat avio-oikeuden alaista omaisuutta? Ymmärrän sen, että hänellä on niihin hallintaoikeus, mutta ne arvotavarana ovat kuitenkin osana hänen varallisuuttaan. Eli hänen pitäessä aseensa osituksessa, minulla olisi oikeus ottaa aseita vastaavasta arvosta jotain hankkimaani irtainta?
Miehen harrastusvälineisiin kuuluu mm. useita aseita ja eikö olekin niin, että nekin ovat avio-oikeuden alaista omaisuutta? Ymmärrän sen, että hänellä on niihin hallintaoikeus, mutta ne arvotavarana ovat kuitenkin osana hänen varallisuuttaan. Eli hänen pitäessä aseensa osituksessa, minulla olisi oikeus ottaa aseita vastaavasta arvosta jotain hankkimaani irtainta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet periaatteessa oikeassa. Aseet otetaan käyvästä arvostaan lukuun osituslaskelmassa.
Osituksessa erotellaan kumpaisenkin varat ja velat. Velat katetaan varoista ja netot tasataan tasingolla, jonka varakkaampi antaa köyhemmälle.
Mahdolliset velat vaikuttavat lopputulokseen.
Esimerkki:
A varat (½ asuntoirtaimistosta 2000 aseet 3000) 5000
B varat (½ asuntoirtaimistosta) 2000
A velat 4000
B velat -
A netto 1000
B netto 2000
Ositus:
A pitää varansa ja saa tasinkoa B:ltä 500, vastaa veloistaan
B pitää varansa, vastaa tasingosta A:lle 500 (valinnan mukaan as.irtaimistoa tai rahaa)
Jos A:n velat olisivat 6000, hänen nettonsa olisi 0 (ei -1000) ja hänen saamansa tasinko 1000.
Kiitos vastauksesta. Nyt ollaan siis jakamassa vasta irtainta jollain oikeudenmukaisella tavalla...Muutoin tuo osittaminen onkin sitten aika "simppeliä", kunhan päästään yksimielisyyteen eri omaisuuserien sopivista arvoista. Tätä irtaimistoa ei kuitenkaan jaksaisi alkaa kovin tarkasti selvittelemään, kunhan nyt jonkin oikeudenmukaisen ratkaisun saisi aikaiseksi. Itse olen ehdottanut, että jaetaan hankintaperiaattella; jaetaan sen mukaan, että kuka on hankkinut mitäkin.
Uskon kuitenkin mieheni väittävän, että harrastusvälineet (mm. aseet) ovat hänen "henkilökohtaista" tavaraansa (samaan tapaan kuin vaatteet, hammasharjat ja partakoneet) ja pyrkivän sillä tavalla saamaan puolet esim. kalusteista yms. joka kodissa tarpeellisesta, mutta minun hankkimaani. Miehen kannalta harmillista, että joka kodista löytyvän, mutta kaikille välttämättömän, irtaimiston käyvä arvo on huomattavan alhainen...Mies saa ihan rauhassa pitää ne haalimansa roippeet ja sitä riittää!
AL 91 §
"Puolisolla on oikeus osituksessa päältäpäin erottaa itselleen hänelle kuuluvia vaatteita ja muita esineitä, jotka on tarkoitettu yksinomaan hänen henkilökohtaista käyttöään varten, ei kuitenkaan enempää, kuin puolisoiden oloihin katsoen voidaan pitää kohtuullisena."
Säännöksen ratio nähdäkseni on turvata (vähävaraiselle) puolisolle ainakin välttämättömät henkilökohtaiset esineet, kuten esimerkkinä mainitut vaatteet ja mainitsemasi hygieniavälineet. Normaalisti tuon kaltaisia esineitä ei lainkaan osituksessa eritellä, vaan kumpainenkin ne pitää ilman niille määritettyä arvoa.
Ampuma-aseet sen paremmin kuin muutkaan harrastusvälineet (kamerat, slalom-välineet ...) eivät kuulu säännöksessä tarkoitettuihin henkilökohtaisiin esineisiin.