On hämmästyttävää lukea vuodesta toiseen netin keskustelupalstoilla scheissea, jonka katson olevan jatkuvaa ruikuttamista naisen puutteesta ja siitä, miksi naiset eivät ole kiinnostuneita. Ei se saanti valittamalla parane tai sillä, että on masentunut. Eikä oikeastaan edes ole väliä, kiinnostuvatko naiset vai, koska se yksinkertaisesti on vain meidän itsemme luoma merkitys ja huolenaihe, jonka olemme omassa päässämme kehittäneet. Tämä olisi järkevämpää oivaltaa kuin jatkaa samalla kangistuneella kaavalla. Näin pääsemme irti mielemme kehittämistä muureista ja vapaudumme. Millään ei ole merkitystä, paitsi sillä jota jatkuvasti tiedostamattamme annamme.
Pelimiesten iskuvinkit ovat hyödyttömiä, koska naisten iskemiselle ei ole olemassa kaavaa. Ne ovat nykyisin suurta bisnestä kirjallisuuden ja bootcamppien avulla. Sellaiseen roskaan en itse kyllä haaskaisi aikaa enkä paperia. Sen sijaan, kuunnelkaa Eckhart Tollen ja Tony De Mellon viisaita sanoja. Suurin virhe, jonka aiheutamme, on murehtiminen. Tästä ongelmasta eroon pääseminen helpottaisi oloamme suuresti ja poistaisi kaiken kärsimyksen ja tuskan, koska meidän on oivallettava, että ne kumpuavat meistä eivätkä ympäristöstämme, vaikka miten luulisimme niin.
Löydän itse seuraa helposti, koska en perusta seuran löytymistä millekään erityisille vaatimuksille. On turha miettiä, että jos tekee näin ja näin, niin ehkä tästä saa jotakin. Se on hyödytöntä. Saavutukset ovat yhdentekeviä. Jos nainen itse ehdottaa jutustelun keskellä jotain, niin sehän on suurenmoista, mutta en tunne negatiivisuutta, vaikka ei ehdottaisikaan mitään. Yöseura on plussaa, mutta se ei ole itselleni tarve, päämäärä tai välttämättömyys. Seurasta nauttiminen on parasta silloin, kun itse huomaa, ettei ole mitään tarvetta ripustautua toiseen tai esittää vaatimuksia, ja sallii toisen olla vapaa, aivan niin kuin itsekin olemme vapaita silloin, kun oivallamme elämän ja maailman suloisuuden ja kauneuden.
Muistakaamme siis: voimme vapaasti hakeutua ihmisten seuraan ja jutella, mutta ei ole mikään pakko vaatia toiselta mitään, nähdä toista tarpeiden ja saavutusten tyydyttäjinä ja pettyä odotuksiin, joita itse on asettanut. Tällä tavalla me voimme kulkea vapaina ja huolettomina kuin taivaan linnut.
Pelimiesten iskuvinkit ovat hyödyttömiä, koska naisten iskemiselle ei ole olemassa kaavaa. Ne ovat nykyisin suurta bisnestä kirjallisuuden ja bootcamppien avulla. Sellaiseen roskaan en itse kyllä haaskaisi aikaa enkä paperia. Sen sijaan, kuunnelkaa Eckhart Tollen ja Tony De Mellon viisaita sanoja. Suurin virhe, jonka aiheutamme, on murehtiminen. Tästä ongelmasta eroon pääseminen helpottaisi oloamme suuresti ja poistaisi kaiken kärsimyksen ja tuskan, koska meidän on oivallettava, että ne kumpuavat meistä eivätkä ympäristöstämme, vaikka miten luulisimme niin.
Löydän itse seuraa helposti, koska en perusta seuran löytymistä millekään erityisille vaatimuksille. On turha miettiä, että jos tekee näin ja näin, niin ehkä tästä saa jotakin. Se on hyödytöntä. Saavutukset ovat yhdentekeviä. Jos nainen itse ehdottaa jutustelun keskellä jotain, niin sehän on suurenmoista, mutta en tunne negatiivisuutta, vaikka ei ehdottaisikaan mitään. Yöseura on plussaa, mutta se ei ole itselleni tarve, päämäärä tai välttämättömyys. Seurasta nauttiminen on parasta silloin, kun itse huomaa, ettei ole mitään tarvetta ripustautua toiseen tai esittää vaatimuksia, ja sallii toisen olla vapaa, aivan niin kuin itsekin olemme vapaita silloin, kun oivallamme elämän ja maailman suloisuuden ja kauneuden.
Muistakaamme siis: voimme vapaasti hakeutua ihmisten seuraan ja jutella, mutta ei ole mikään pakko vaatia toiselta mitään, nähdä toista tarpeiden ja saavutusten tyydyttäjinä ja pettyä odotuksiin, joita itse on asettanut. Tällä tavalla me voimme kulkea vapaina ja huolettomina kuin taivaan linnut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se vaan on niin että suurimmalla osalla ihmisistä on unelmia tulevasta, ja jos ne ei toteudu niin varmasti tuntuu ikävältä. Joten miten sitä sitten voisi tavallaan luopua niistä haaveistaan ja ajatella että tulee jos on tullakseen. Itse ainakin unelmieni eteen yritän tehdä jotain - jos en onnistu, tulisin varmasti pettymään. Toki pitää jatkaa elämää eikä katkeroitua, mutta se on hyvin vaikeaa. Mutta mikä onkaan sitten sen parempaa kuin saavuttaa haluamansa ja elää unelmaansa. Todella vaikea luoda mitään riippumattomuutta ja elää ''vapaana''. Toki voi pärjätä vaikka ilman sitä puolisoa - mutta jos se puoliso löytyy niin sitähän pärjää ja nauttii kymmenen kertaa enemmän kuin ilman sitä, joten miksi sitä onnea ei saisi etsiä....
"Toki voi pärjätä vaikka ilman sitä puolisoa - mutta jos se puoliso löytyy niin sitähän pärjää ja nauttii kymmenen kertaa enemmän kuin ilman sitä, joten miksi sitä onnea ei saisi etsiä...."
Tuohon viimeiseen lauseeseen haluan tarttua, koska en jaksa selittää enää tarkemmin, että aloituksessani mainitsemien asioiden oivaltaminen voi olla itse asiassa hyvinkin helppoa.
On jo itsessään harhainen lähtökohta, että ylipäätään asettaa mahdolliseen tulevaan puolisoon mitään oletusarvoja ja kuvittelee, että elämä on sen jälkeen ruusuilla tanssimista. Noin haluavat ajatella vain ihmiset, jotka eivät ole oivaltaneet. Sehän on vain kuvittelua. että kumppani parantaisi elämänlaatua, mutta et halua edes ajatella kumppanin kanssa elämisen huonoja puolia.
Mutta mitä jos voisit juuri nyt, tästä hetkestä lähtien, olla onnellinen? Mitäpä jos elämäsi on jo nyt samanlaista ruusuilla tanssimista, kuin mitä se mahdollisesti tulevaisuudessa olisi? Emme osaa pysähtyä hetkeen ja ajatella, että elämämme paras aika on käsillä juuri tällä hetkellä. Sen sijaan annamme elämämme valua salakavalasti hukkaan, koska haaveilemme niin kovasti tulevaisuudesta tai muistelemme menneitä. Tarvitseeko onnellisuutta etsiä, jos se on jo olemassa, mutta me emme tienneet siitä aikaisemmin?
Toivon, että tekstiäni ei ymmärretty siten, että ei saisi haaveilla tai iskeä naisia. Kannamme kuitenkin raskasta taakkaa harteillamme, jos laitamme kaiken tulevaisuuden varaan. Kaikki on "cool" jo nyt. Hyväksykää se seikka jo tässä vaiheessa, niin elämänlaatunne piristyy ja energiaa riittää paremmin intresseihin, kuten naisten iskentään tms.
''Noin haluavat ajatella vain ihmiset, jotka eivät ole oivaltaneet. Sehän on vain kuvittelua. että kumppani parantaisi elämänlaatua, mutta et halua edes ajatella kumppanin kanssa elämisen huonoja puolia.''
mun elämänlaatu oli ainakin miljoona kertaa parempi kun oli avovaimo 10 vuotta, huonoja puolia ei ollutkaan, joten mistä puhut? mut yksinelämisessä on lähes kaikki huonoa,tylsää ja yksinäistä. jaettu ilo paras ilo. eikä se ole pelkästään asenteesta kiinni, koska joinain päivinä olenkin jotenkin ihan onnellinen kun yritän olla miettimättä yksinäisyyttä, mutta siltikin kyllä toisen kanssa on aina parempi olla. ehkä sinä olet yksinkulkija ja nautit siitä, ei se tee meistä muista samanlaisia.
"mun elämänlaatu oli ainakin miljoona kertaa parempi kun oli avovaimo 10 vuotta, huonoja puolia ei ollutkaan, joten mistä puhut?"
Älä yritä, tuossa on jo heti kissan kokoinen ristiriita. Jos teillä ei olisi ollut huonoja puolia ollenkaan, elämänlaatu olisi kukoistanut ja olisitte eläneet täysin sulassa sovussa, niin tehän olisitte vielä tänäkin päivänä yhdessä. Jokin johti viimeistään sen kymmenen vuoden päästä riitaan tms., jota ei kyetty enää ratkomaan, vaan koitte eron ainoana vaihtoehtona. Tosin harvemmin tilanteet päättyvät yks kaks, joten rohkenen epäillä, että sitäkin ennen on ollut jo jotain ongelmia, tai mistä minä sen tiedän, mutta juolahti vain mieleen.
just sitä muuria täs rakennetaanki..