Akkojen toiminta treffipalstalla

Monta peliä samaan aikaan, jostain aina on löytymässä uusi ja parempi.

Laitoin profiilin hyllylle, ja taidan suunnistaa lähipubiin hakemaan kokemusta small talkista. Siitä sitten pikkusen eteenpäin pintapaikkoihin. Johan alkaa löytyä muutakin kuin kiristävää mekkoa ja minä-minä-minä -asennetta.

Ja se oma profiili hevon kuuseen aluksi!

Samaa peliä miehetkin pitää!!!!

Haen suhdetta jossa kummankin olisi hyvä olla.
Jos minusta tuntuu etten ole tarpeeksi hyvä jollakin siirryn seuraavaan.
Niin teen myös tilanteessa, jossa mies ei vaikuta tarpeeksi hyvältä minulle.
Miehen tulee olla "samaa tasoa" kanssani ettei ala myöhemmin kaduttamaan varsinkaan sitä miestä...

Eikös se ole jokaisen pikkutytön unelma...jostain kun löytyisi se uljas prinssi joka noutaisi valkoisella ratsulla (no välttää se autokin...eikä värilläkään niin väliä ;-P )

En etsi prinssiä enkä ihmemiestä - mutta unelmieni miestä, kyllä vain. Syy on selvä: ihan omakohtaisen seurusteluhistorian perusteella tiedän, ettei ole mitään järkeä ruveta suhteeseen, jos jo aluksi tuntuu, ettei tyyppi kuitenkaan ole kaikin puolin sitä mitä on etsimässä. Kun alkuhuuma katoaa, tällaisilla suhteilla on ainakin omalla kohdallani ollut taipumus muuttua pelkäksi kaveruudeksi, ja sitä en enää halua.

En halua olla nirso enkä asettaa kovia vaatimuksia ihan kiusallani. Tiedän kuitenkin nyt, mitä haen ja mitä en, ja minusta on ihan molempia kohtaan väärin alkaa suhteeseen, jonka jo alussa tietää jossain vaiheessa laimenevan.

Tietysti arki tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin joka suhteessa, mutta haluan viettää arkeni sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastan ihan todella kaikkine vikoineenkin. Silloin pelkästään "ihan kiva" tyyppi ei missään tapauksessa riitä. Haluan tyypin, joka saa posket kuumottamaan ja sydämen lyömään lujempaa. Mitään yksittäisiä kriteereitä on vaikea sanoa, mutta jotkut vain aiheuttavat sen reaktion, jotkut eivät.

Olen aivan samaa mieltä Nennian kanssa; kyllä miehen pitää kiinnostaa naista todella, jos alkaa tapailemaan ja sitten seurustelemaan...jos ei alussa ole hehkua ja halua, niin aika äkkiä tilanne menee ikäväksi "välttelyksi"...

Onkohan asia niin, että mies pystyy esim. seksiin paljon useamman tyyppisen naisen kanssa? Ei tarvi sitä intohimoa, välttämättä? Mutta kyllä se mieskin alkaa katella ympärilleen aika pian, jos nainen ei sytytä eikä rakastumista tule. Alussa, jos on seksipaineita, miehelle kelpaa lähes kuka vaan...naisella se ei näin mene, jos nyt ihan suoraan saa sanoa : ) Tiedän nyt saavani tästä miehiltä palautetta...

Eli aivan yksinkertaisesti: me naiset odotetaan rakastumista. Ei tarvi olla prinssi ja ratsu, vaikka ratsataminen on kyllä mukavaa ; )

Aattelin kanssa, että pistän oman profiilin hyllylle. Itse tunneihmisenä en kestä näitä miehiä, jotka hakevat aina jotain parempaa ja parempaa.. Käyvät tarkistamassa, mitäs uutta deittisivuilta löytyy tai etsivät ja etsivät..
Tapasin S24 sivuilla todella mukavan miehen, viesteilimme, treffasimme, soittelimme.. Meillä oli paljon yhteistä, todella kivoja viestejä/keskusteluja, hauskaa treffeillä, tunne, että oltaisiin tunnettu jo pitkään. Itselle ehti tunteita tulla ja luulin, että hänellekkin, viestien ja puheiden perusteella. Kaikki on kyllä tapahtunut aika lyhyessä ajassa, mutta nyt meinasin käydä tämän miehen takia poistamassa profiiliani, niin huomasin hänen taas "etsivän" jotain. Kävin myös joitakin tunteja myöhemmin katsomassa, niin siellä hän taas oli :(
Että eipä taida koettaa onneaan taas uudestaan..
Paska tsäkä..

Tuli nyt mieleen sellanen juttu, että jos tuntuu että "olis tunnettu jo kauan" niin se on yleensä harhaa...toista ku ei todellakaan voi tuntea heti. Tämä mies oli ehkä kuitenkin sellanen tyyppi, joka osaa esittää just sellasta kuin toinen haluaa eli pelaa pelia...en voi tietysti tietää, mutta näin voi olla ja ehkä parempi että löysi "uuden"...
Eli älä lannistu, hän ei ollut ainoa mies maailmassa : )

Sitähän ne odottaa sitä rikasta prinssiä tai komeaa miestä.

Netinkautta seuranhaku ei ehkä sittenkään sovi kaikille, ihan sukupuolesta riippumatta. Olemme ehkä liian tosissamme?