Olen kolmeseiska mies, eronnut kolme vuotta sitten ja sen jälkeen mulla on ollut yksi seurustelusuhde myös eronneen ja lapsellisen naisen kanssa. Nyt se on päättymässä mielestäni ihan kummasta syystä:
Kun tapasin naisen hän kertoi kaipaavansa aikuisen seuraa ja parisuhdetta ja oli kovin innokas järjestämään tapaamisia ja yhteistä aikaa. Jotenkin hän oli myös mustasukkainen mun menoista ja jopa ehkä lapseni kanssa viettämästäni ajasta.Ja kun molempien lapset on alle kouluikäisiä niin tavattiin myös siten että lapset oli mukana ja musta se oli ihan kivaakin. Homma toimi muutenkin kivasti ja hyvällä tahdolla saatiin järjestettyä yhteistä aikaa ihan kahdestaankin. Aloin myös priorisoida omia menojani että voidaan olla enemmän yhdessä. Sovin mm. exäni kanssa uudestaan lasten tapaamis viikonloput, että molemmilla oli yhtä aikaa lapsivapaat viikonloput.
Sitten hän alkoi säätämään. Hän järjesteli itselleen kaikenlaisia menoja niille viikonlopuille jonka kuvittelin viettävämme yhdessä ja usein kuulin näistä muutoksista vasta viime hetkellä. Sitten hän alkoi kieltäytyä niistä tapaamisista joissa lapset on mukana koska ne kuulemma kärsivät niistä. No joo: puoli vuotta oltiin niiden muksujen kanssa tehty kaikenlaista yhdessä ja sitten ne alkaa kärsiä :) Kysyin silloin että haluaisiko hän jonkun aikalisän, mutta hän ei pitänyt sitä tarpeellisena. Ja sanoi haluavansa seurustella edelleen kanssani. Tämä oli siis viime keväänä.
Nyt kesäksi suunniteltiin yhteistä lomaa siten että kummallakin olisi kaksi viikkoa aikaa olla ihan vaan kahden. Siis niin että lapset on exillä. Siinä olikin melkoinen säätö töissä ja exänkin kanssa, mutta diplomatialla ja järkipuheella se onnistui. Paitsi että ei se sitten onnistunutkaan. Ensin tää nainen siirsi omana lomansa alkua yhdellä viikolla. No siinä meni se toinen yhteinen viikko. Se toinen on nyt. Kolme päivää on oltu ihan kahdestaan ja tänään hän ilmoitti, että lähtee lastensa kanssa siskonsa mökille viikonlopuksi. Pikkuisen avauduin tästä hänelle, mutta hän vetosi siishen, että oli minullakin suhteen alussa paljon omia menoja.
Lähdin saman tien sieltä ja aattelin että tämä taitaa olla sitten ohi. Miksei voi suoraan sanoa jos ei halua olla mun kanssa vaan pitää tuollaista ihme peliä. Ei oo kauhean kiva koko ajan olla antennit ulkona, että mitähän tänään tapahtuu. Eikö sekin ole jotenkin vastuussa siitä mitä sanoo ja lupaa. Ja sit kun kaikelle tekemälleen hän löytää perusteen jonkun muun, eli mun tekemisistä tai lapsistaan.
Kun tapasin naisen hän kertoi kaipaavansa aikuisen seuraa ja parisuhdetta ja oli kovin innokas järjestämään tapaamisia ja yhteistä aikaa. Jotenkin hän oli myös mustasukkainen mun menoista ja jopa ehkä lapseni kanssa viettämästäni ajasta.Ja kun molempien lapset on alle kouluikäisiä niin tavattiin myös siten että lapset oli mukana ja musta se oli ihan kivaakin. Homma toimi muutenkin kivasti ja hyvällä tahdolla saatiin järjestettyä yhteistä aikaa ihan kahdestaankin. Aloin myös priorisoida omia menojani että voidaan olla enemmän yhdessä. Sovin mm. exäni kanssa uudestaan lasten tapaamis viikonloput, että molemmilla oli yhtä aikaa lapsivapaat viikonloput.
Sitten hän alkoi säätämään. Hän järjesteli itselleen kaikenlaisia menoja niille viikonlopuille jonka kuvittelin viettävämme yhdessä ja usein kuulin näistä muutoksista vasta viime hetkellä. Sitten hän alkoi kieltäytyä niistä tapaamisista joissa lapset on mukana koska ne kuulemma kärsivät niistä. No joo: puoli vuotta oltiin niiden muksujen kanssa tehty kaikenlaista yhdessä ja sitten ne alkaa kärsiä :) Kysyin silloin että haluaisiko hän jonkun aikalisän, mutta hän ei pitänyt sitä tarpeellisena. Ja sanoi haluavansa seurustella edelleen kanssani. Tämä oli siis viime keväänä.
Nyt kesäksi suunniteltiin yhteistä lomaa siten että kummallakin olisi kaksi viikkoa aikaa olla ihan vaan kahden. Siis niin että lapset on exillä. Siinä olikin melkoinen säätö töissä ja exänkin kanssa, mutta diplomatialla ja järkipuheella se onnistui. Paitsi että ei se sitten onnistunutkaan. Ensin tää nainen siirsi omana lomansa alkua yhdellä viikolla. No siinä meni se toinen yhteinen viikko. Se toinen on nyt. Kolme päivää on oltu ihan kahdestaan ja tänään hän ilmoitti, että lähtee lastensa kanssa siskonsa mökille viikonlopuksi. Pikkuisen avauduin tästä hänelle, mutta hän vetosi siishen, että oli minullakin suhteen alussa paljon omia menoja.
Lähdin saman tien sieltä ja aattelin että tämä taitaa olla sitten ohi. Miksei voi suoraan sanoa jos ei halua olla mun kanssa vaan pitää tuollaista ihme peliä. Ei oo kauhean kiva koko ajan olla antennit ulkona, että mitähän tänään tapahtuu. Eikö sekin ole jotenkin vastuussa siitä mitä sanoo ja lupaa. Ja sit kun kaikelle tekemälleen hän löytää perusteen jonkun muun, eli mun tekemisistä tai lapsistaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin ja toi mökkiviikonloppu kuulemma johtuu siitä, että naisen exällä on joku juoksukilpailu viikonloppuna ja nainen ei halua, että ne lapset menee sinne mukaan. Eikä varmaan se exäkään.
Avaa silmäsi. Nainen ilmiselvästi tekee eroa sinusta, mutta ei uskalla ottaa lopullista askelta. Häne ei halua enää sinua lastensa elämään etteivät lapset kiinny sinuun. Sinun kannattaa laittaa terveestä poikki tuo suhde.
Samaa mieltä kuin edellinen.
Samaa mieltä kuin edelliset. Ilmoita naiselle että mökkiviikonlopun jälkeen teillä ei ole enää suhdetta koska kärsitte nyt kaikki tilanteesta ja sen PITÄÄ loppua!
Tarkoitan että silloin kun on lapsia mesessä niin aikuisten täytyy olla tarkkana koska lapsilla on tarkat vaistot aikuisten suhteen vaikkei sitä aina huomaakaan. Lasten kanssa täytyy sopimusten olla pysyviä, ei voi pomppia kuin aropupu sinne ja tänne, lapset tarvii pysyvyyttä kaikessa, säännöllisyyttä, ihmisyyden kivijalkaa. Ja kuten huomaat niin rassaa se aloittaja sinunkin nuppia ihan riittävästi. Homma ei toimi noin. Parempi viheltää peli poikki tässä vaiheessa kun kukaan ei ole vielä täysin hajalla.
Ihan samaa mieltä kuin edelliset. Ja kun kysyt, että eikö naisesi ole vastuussa sanomisistaan jms. niin kyllä se on. Mutta varmaan olet huomannut että siitä seuraa vaan loputon sota kun alat häneltä sitä vaatia. Jotenkin musta tuntuu että kaikki eronneet kaipaa parisuhdetta, mutta sitten kun sellainen on niin ei osata ollakaan.
Onkohan noissa uusiosuhteissa jotain alitajuista kostamista mukana? Tuntuu nimttäin, että kaikissa minunkin seurusteluyrityksissäni on toistunut sama kaava. Alkuun olen ollut varovainen jo senkin takia, että takana on liian monta kariutunutta ihmissuhdetta ja totta kai lapsetkin, puolin ja toisin, ovat olleet ihan aiheellisia syitä edetä tunnustellen.
Mutta sitten kun olen ollut valmis syventämään suhdetta ja lapsillekin on uudesta seurustelukumppanista kerrottu, niin nainen onkin alakanut käyttäytyä AP:n kuvaamalla tavalla.
Olen ollut joka kerta enemmän kuin ymmälläni. Sama nainen joka kaikilla tavoin ilmaissut haluavansa parisuhdetta alkaakin yhtäkkiä vältellä minua. Alkaako hän kenties pelätä tai kostaa aikoinaan exältään saamaansa kohtelua minulle.
En tiedä, mutta todella epäreilulta ja ikävältä sellainen tuntuu.
Sama tunne, erityisesti naiset ovat kovin koston haluisia. Miksi edes hakea sitten parisuhteeseen jopa vikitellen, jos lopuksi pitää kostaa?
Mulla muijakaveri edellyttää et ollaan aina sen kämpillä. Alkuun oli kans kehumassa kuinka kiva kämppä mul on ja tykkäs ollakin siellä. Mut sit yht äkkiä alko kans keksiä kaikkia syitä miks ei vois tulla. No periaatteessa mulle on ihan sama kummas ollaan mut muija asuu aika kaukana mun duunipaikasta ja mul ei oo autoo. Omas kämpäs kun olen niin saan nukkua tunnin pidempään ku aamul meen duuniin. Muija ei oo duunis.
ilkeetä kun lapset kärsii, aina tuommoisesta ero jutuista ja kaikesta, paras vaan elää sinkkuna, täällä 4 lapsen isukki, ei oo helppoo kellään.. voimia sinne..