Hmmmm.Onko olemassa meille yh-äideille ja-iseille omaa treffisivustoa?? Mitenkähän sellaisen voisi tehdä? Olen tullut siihen tulokseen ettei Suomalaisille miehille kelpaa yh-äiti jolla on hieman isompi perhe. Eli lapsia enemmän kuin 2. Mitä kummaa te pelkäätte? En ole hakemassa lapsille isää enkä ruokkijaakaan kaipaa vaan tasavertaista, rakastavaa suhdetta, elämänkumppania. Turhaudun kohta ja kai pitää sitten etsiä ulkomailta mies joka pystyy / kykenee elämään naisen kanssa jolla on myös menneisyys. En olisi ikinä uskonut tälläistä tapahtuvan....
Yh:lle oma treffisivusto?
linerline
45525
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Tekeminen ei varmaan vaadi kovin suurta osaamista, ei tarvitse osata koodata tms, luulen että valmiita palveluja löytyy ihan wysiwyg-pohjalta. Lisenssit maksavat tietysti jonkin verran, ellei ole olemassa jotain ilmaista sovellusta kuten blogipohjat (blogspot etc).
Sen jälkeen pitää olla jonkinlainen ansaintalogiikka eli maksavatko käyttäjät palvelusta vai tulevatko tulot mainostajilta (kuten Suoli24:ssä). Oli ansaintalogiikka kumpi hyvänsä niin hommaa voi Suomessa pyörittää vain kaupparekisteriin merkitty yrittäjä. Ja jotta rekisteröityneitä käyttäjiä tulisi palstalle niin heitä pitäisi nopeasti löytyä useita satoja, mieluummin tuhansia. Suomen kokoisella markkina-alueella se on aika haastavaa.
Vastasiko tämä kysymykseesi "mitenkähän sellaisen voisi tehdä"?
Onhan teille olemassa s24, enimmäkseenhän siellä on yh-naisia ja me lapsettomat miehet tilanteen todettuamme jätämme suosiolla areenan teille eronneille ja karanneille.
Tuohon kyksymykseen mitä pelkäätte voisi vastata että et ole hakemassa isää mutta ne velvollisuudet tulee kyllä hakemattakin ja oikeuksia ei ole luvassa mitään, siinä tilanteessa olisi aika hankalaa olla tasavertainen vaikka kuinka haluaisi. Mielestäsi se on pikkujuttu mutta kyllä se menneisyytesi määrittää nykyhetkeä ja tulevaisuutta niin paljon ettei juuri nappaa, sorry vaan.
Juuri näin.
Kyllä se elo lapsiperheessä on väkisinkin aika erilaista kuin lapsettomassa taloudessa, etenkin jos niitä muksuja on monta.
Väkisinkin siinä joutuu myös "isäksi" tietyillä tavoilla, koska yhteistä huushollia ja taloutta siinä kuitenkin asutaan, ei ne lapset näkymättömiä ole, tai 100% äidin/isän vastuulla koskaan.
Ja oli kiva huomata myös tuo "oikeuksia ei ole luvassa mitään" - tätä kun ei yleensä mistään saa lukea....
Jos uusperheessä on kaksi tienaavaa ihmistä, niin eiköhän ne kulut mene yleensä puoleksi, eikä esim. 1/5 miehelle ja 4/5 naiselle, jos naisella on niitä mukuloita (joiden elatuksesta tulee maksua muualta) vähän useampi.
En ikinä ottaisi naista, jolla on lapsia.
Me pelkäämme sitä, että me olemme aina korkeintaan sijalla 2, 3 tai 4 kun sinun rakkaudestasi on kyse. Pelkäämme sitä, että mitään spontaania ei voi tehdä, matkat pitää miettiä puoli vuotta ennakkoon jos ylipäätään onnistuu, aamu-unet voi unohtaa, yökylässä voidaan olla vain luonasi jne. Pelkäämme sitä, että kanssasi ei voi muuttaa yhteen ilman että sijoittaa pari sataa tuhatta toisten ihmisten lasten majoittamiseen.
Sinänsä kyllä ihan ok idea tuo oma sivusto mutta voihan niitä täälläkin hakuehdoilla rajata. Eroisiä täältä kyllä löytyy joten laittakaa rohkeasti se raksi ruutuun "lapsia" ja lopettakaa aikanne hukkaaminen niihin, joilla kumppanin suhteen toiveena on "ei lapsia".
Helppoa, eikö?
juu, ja kun aamulla lähdetään päiväkotiin, niin mieskö siinä vain katsoo sivussa tumput suorana ja odottelee että äiti saa lapsensa ruokittua ja puettua talvivaatteisiin?
Aamu on aika erilainen lasten ja päiväkodin takia. Sama töistä tullessa toiseen suuntaan.
Sama pukemisrumba kun pitää päästä ulos leikkimään. Iltaruokaa ja -palaakin pitää antaa, muksut tappelee, lelut pitäisi siivota, tarpeita tulee äitille koko ajan, kohta on lapsen se ja se juhla... kiinnostaa ihan kympillä.
Se että tuohon rumbaan lähtee kyllä vaatii jo että motivaatio on 10, tuo oman lapsen kohdalla huomattavasti helpompi saavuttaa.
Eläminen lapsettoman ihmisen kanssa on "hieman" erilaista
Itse nautin nykyään vapaudestani, en hae lapsellista enkä lapsetonta naista.
Niiiin,miehet kuuluvat varmaan kahteen kategoriaan;Niihin jotka eivät halua mitään vastuuta yms.lapsista ja niihin jotka haluavat muodostaa perheen.
Ja jos lähdetään muodostamaan perhettä,on molemmilla vanhemilla samat,tasavertaiset oikeudet.Valitettavasti olen saanut palautetta useilta yh-äideltä jotka ilmoittavat pontevasti että lapsi on ensinnäkin heidän.Toisekseen,he tietävät itse mitenkä haluavat kasvattaa lapsen,eikä miehellä ole siis siihen sananvaltaa.
Ja tuossapa tuo,miksi en laita teille yh-äideille viestejä.Minä,kun haluan löytää ihmisen joka jakaa elämänsä täydellisesti kanssani.Käytännössä näen tilanteen siten eläisin yhdessä jonkun naisen lapsen kanssa,ilman että minulla olisi mitään yhteen kuuluvuuden sidettä yms.heihin.Lisäksi,löytäisin itseni todennäköisesti myös autokuskin,lapsenvahdin ja jossain määrin rahapussin roolissa itseni.
Joten,sinkku nainen,ilman lapsia.Sitä minä etsin.
Olen muutaman yh:n kanssa yrittänyt seurustella. Itsellä ei ole lapsia.
Yleensä se ei vain käytännössä onnistu, koska nainen asettaa aikaa myöten kuitenkin vaatimuksia lapsia kohtaan. Niitä ei saa kuitenkaan komentaa, eikä ole mitään oikeuksia, kun ne eivät ole minun. Muutenkaan ei kiinnosta pyörittää minkään uusperheen arkea ja maksaa vielä siitä.
Ei kiitos, mieluummin sitten vaikka yksin!
Takana on kaksi suhdetta yh-tapausten kanssa.
Molemmista oppineena, jätän toistaiseksi omaan arvoonsa 9 hyvää ja 10 kaunista lupaavat yh-äidit. Viime kädessä miehen riski päätyä todella pahaan poteroon on liian suuri, että sitä enää tahtoisin tämän ikäisenä, näiden kokemusten jälkeen uudelleen. Motivaatiossani tuskin on ollut pulaa: itse lapsettomana, ilmeisesti hedelmättömänä, olen toki tahtonut jonkinlaisen perheen.
Myöskään entisten puolisoiden kanssa ei ole millään tasolla kiinnostavaa olla tekemisissä, mutta kun on ne lapset, niin sitä käytännössä joutuu - onhan sitä monien tehtäviensä ohella muun muassa autonkuljettaja.
Hassuinta tässä on se, että yh-tapauksissa on äideillä jonkinlainen ylikorostunut suhde lapsiin. Tarkoitan että olen nähnyt miten taloutta ja kotia pyörittää tosiasiassa pikku tyranni, jonka käytös on kaikilla mittapuilla sietämätöntä ja epäasiallista, mutta jos mies tähän erehtyy puuttumaan, seuraukset ovat hirvittävät.
Molemmissa tapauksissa se ex-mies, lasten todellinen isä, on "hylännyt lapsensa", "kääntänyt heille selkänsä", "en ymmärrä miten hän voi olla niin kylmä omia lapsiaan kohtaan" .... miehet, varokaa näitä sanoja. Ne ovat ennusmerkkejä sille, että joudutte maksamaan jonkun muun synneistä.
Tai erään teitä näennäisesti lähellä olevan kyvyttömyydestä käsitellä teitä ennen olleen suhteen päättyminen, sen suhteen johon mainitut syyttömät lapset liittyvät.
Tässä melko yllättäen itsekin päädyin yh.ksi....lapset on jo isompia, nuorinkin yli 10v. Ja meillä kyllä sattui ikäväati juuri tuollainen "isä hylkäsi meidät" -tapaus....eli lapset on kanssani aina!....siis ihan oikeastikin...
On kyllä ihan totta ettei minusta olisi uuteen suhteeseen tällähetkellä (vaikka siis erosta on jo toista vuotta)...kaikki energia menee lapsiin kun ne kuitenkin ovat minulle se tärkein asia maailmassa! Heidän opiskelut, kaverisuhteet jne
Tiedän etten loppuelämääni halua elää yksin ja elän toivossa että joskus vielä joku mukava mies löytyy...mutta toistaiseksi mennään lasten ehdoilla....ehkäpä 5v päästä tilanne on toinen! :-)
Itse aikoinaan poikamiehenä tuli kierrettyä kaukaa nämä yh-äidit muutaman ikävän kokemuksen takia ja syitähän on edellä mainittu.
Nyt ollessani vastaavassa tilanteessa yh-isänä ei sitten kelpaa millään edes näille yh-äideille. Korulauseita saan että "onpa hienoa kun isätkin on sitoutuneita lapsiinsa" ja siihen se jää.
Kyllä naisten/äitien on vaikeampi hyväksyä toisen lapsia mutta jotenkin miehet kyllä hyväksyy toisten lapset paremmin.
Enhän edes hae periaatteessa mitään uusperhe kuviota ja osaan myös kylläkin oman talouden hoitaa ilman toisen apuakin.
Nämä on ne realiteetit yh-isänä.
Hmm... melkoista kaksinaismoralismia naisilta.
Kyllä,niin on;naisen pitää kelvata lapsineen mutta miehen ei.Ja eikö juuri yh-t sopisi hyvin yhteen kun molemmilla on omat lapset joista pitää sitten huolen,se kun tuntuu olevan naisille niin tärkeätä pitää lasten kasvatus omissa käsissään.
Olisikohan se niin että kun yh-äidin elämässä ne omat kullanmurut menevät kaiken, siis ihan kaiken muun edelle niin siihen ei sitten kaivata yhtään häiriötekijälapsia jotka saattaisivat olla tavallaan uhka niille omille kun mies joutisi niille omillekin lapsilleen huomiota jakamaan. Tähän yh-isien hyljeksintään olisi kyllä mukava saada kommenttia joltain yh-naiselta, varsinkin sellaiselta itsekkäältä jolla "lapset on jo tehty".
siinä tulee vaan se käytännön ongelma että jos lapset on molemmilla suurimman osan aikaa niin miten ja kumman luona näkemiset sitten järjestyy? Lapset pitäs alusta lähtien ottaa aina mukaan toisen luo, tai sitten nähdä vaan äärimmäisen harvoin.
Sitten näillä miehillä joilla on jo 2 tai enemmän lapsia, ei oo monet enää kovinkaan innokaita hankkiin enempää lapsia ja kun mulla taas itellä on yks niin haluaisin vielä lisääkin ja on ihan turha ryhtyä suhteeseen jos on erimielisyyttä näin isossa asiassa.
Viikonloppuisänä ja muutaman yh-äidin kanssa seurustelleena miehenä näen asian aivan toisin kuin yllä kirjoittavat ikisinkut. Lapsiin keskittyneen yh-äidin kanssa on helppoa, kun lasten tarpeet ovat selvyys. Ei tarvitse selitellä, ja hyväksytään, että lapset ovat kaikki erilaisia ja vinoon väärin kasvatettuja. Kummallakin on suhteessa omat juttunsa, joihin yhteinen aika sovitetaan. Lapsettoman naisen kanssa pitää keskittyä naisen tarpeisiin, joista tulee ihme draamoja. Pahimpia ovat lapsettomat eläinten ystävät. Lapset tuovat naiselle suhteellisuudentajua, jota vain harvoilla ikisinkuilla on.
Mutta sinulla on omia lapsia jo.
Se on täysin eri elämäntilanne kuin "ikisinkku" (osa meistä on voinut olla jo avoliitossa tai naimissa useitakin kertoja ilman lapsia) joka sitten aloittaa "nollista" suhteen jonkun kanssa jolla on lapsia.
Vai onko sinusta sinkku- ja suhde-elämä ilman lapsia samanlaista kuin niiden kanssa?
Tuskin.
"Lapsettoman naisen kanssa pitää keskittyä naisen tarpeisiin, joista tulee ihme draamoja. Pahimpia ovat lapsettomat eläinten ystävät. Lapset tuovat naiselle suhteellisuudentajua, jota vain harvoilla ikisinkuilla on. "
Osittain samaa mieltä.
Lapset voivat herättää naisessa empatian tunteita ja tietynlaista kypsyyttä, mutta jos lapsia omaavan naisen täytyy kysellä miksei lapseton mies innostu lapsen omaavista naisista niin kyllä se kypsyys on vähän niin ja näin.
Kyllähän kypsä ihminen tajuaa miten lapsi muuttaa sitä aikuisen elämää ja jatkossa myös ihmisten suhteita ihan arkirealismin tasollakin.
Muistathan "Yh on paras" ja onnellisesti vanhemmuuteen yltänyt, että on olemassa ihmisiä, niin miehiä kuin naisia, jotka eivät jostakin syystä voi saada tai eivät ole ajoissa saaneet lapsia.
Viittauksessa lapsettoman naisen tarpeisiin ja siitä ikään kuin automaattisesti seuraaviin draamoihin, olen aistivinani jonkinlaista lapsettomuutta halveksivaa suhtautumista, sillä naisiin aina liittyy draamoja - oli heillä lapsia tai ei. Käsite "ikisinkku", ja etenkin lapsettomuuskontekstissa, on myös hieman outo.
Suhteellisuudentajusta ja mitä tekoa sillä tai sen puutteella on lapsien tai lapsettomuuden kanssa: kovin rajalliselle alueelle tuo lisääntymisen kautta väitetysti saavutettu ominaisuus ulottuu.
Ihminen kypsyy arvomaailmaltaan jos niin on käydäkseen - on hänellä lapsia tai ei -, omat kokemukseni lasten autuaaksitekevästä vaikutuksesta ovat ikävä kyllä täsmälleen päinvastaisia, mikä mielestäni todistaa tämän virkkeen ensimmäisen osan.
Niin no sinulle lapsia jo hankkineena varmaan sopiikin parhaiten vastaavanlainen nainen, tätä mieltä itsekin olen että yh:lle paras on mies jolla itsellä myös lapsia ja päinvastoin. Sehän on ihan selvä että kun molemmat ovat suunnilleen vastaavanlaisessa tilanteessa niin sitä ymmärrystä toisen tilanteeseen löytyy parhaiten, asioita pystyy sitten paremmin sujuttelemaan molemmille sopiviksi ja kun ne kumpaisenkin menot muutenkin ovat vastaavanlaisia vaikkapa tyyliin kesälomalla linnanmäelle ja särkänniemeen etz. niin mukavampihan se on toisen aikuisen ja lasten kanssa sitten reissata mutta sinkulle ne ei välttämättä ole toivelistan kärkipäässä.
Kuten tossa yllä tulikin, se että mies ja nainen on samassa liemessä varmasti on se paras lähtökohta suhteelle, silloin luulisi ymmärrystä riittävän puolin ja toisin ja varmasti löytyy ne yhteisetkin "lapselliset" jutut.
1. Toisten pentujen hoitaminen millään tavalla ei kiinnosta ja joudut olemaan tekemisissä niiden pentujen kanssa jatkuvasti
2. Kaikkien asioiden sopiminen, vapaa-aika yms. on kortilla johtuen lasten tarpeesta
3. Suhteen alku on paria voimakkaasti sitouttava aika joka häiriytyy jonkun turhan kolmannen pyörän pyörienssä äitinsä helmoissa
4. Eksät, sukulaissuhteet yms. seuraavat
5. Poikamies etsii kumppania ja rakkaussuhdetta naisen kanssa eikä tahdo aloittaa suoraan perhe-elämää.
Jyrkkä ei kaikille yksin ja yhteishuoltajille tältä mieheltä. Vaikka olen yli kolmekymmentä vuotias niin asiaa ei muuta mikään.
Mitä kummaa miehet pelkäävät?
No, tajuatko yhtään miten paljon työtä yli 2 lapsessa on?
Onkohan nämä just niitä samoja jotka sitten herää siihen todellisuuteen siinä 50v kun niitä omia lapsia ei vaan vieläkään ole saanu hankittua ja oma elämä alkaa olla ehtoopuolella.. sillon ne sitten yrittää epätoivolla itseensä 15-20v nuorempia naisia, ja sillon kelpais sitten jo ne 30 yh:tkin, mutta ääriharva nuorempi nainen kiinnostuu jostain yli-ikäsistä papoista kun tarjolla on onneks niitä omanikäsiäkin miehiä joille kelpaa yh:tkin ja joilla voi olla itselläkin sitä elettyä elämää ja lapsia takana.. muutenkin yli 30v naisissa lapsettomat alkaa olla harvinaisuuksia ja sitä vähemmän lapsettomia mitä vanhempi ikäluokka.. Nämä 20 vuotta aiemmin nirsoilleet ikäloppupapat sitten jää yksinään ruikuttaan eikä usko ettei nuoria naisia kiinnosta ja oma vika kun se juna meni jo.
Eiköhän joka ikäluokassa niitä ottajia löydy :)
Se että tässä ketjussa monesti luetelluista syistä kierrän minäkin yh:t kaukaa, ei tee minusta todellakaan nirsoa, tai automaattisesti jotain epätoivoista 50v poikamiestä :)
Ei se tee minusta myöskään yhtään se huonompaa tai onnettomampaa.
Aivan kuin olisi joku pakko tai moraalinen velvollisuus yh:ta kohtaa, onneksi ei sentään.
Mulle tuo yh-status aiheuttaa vielä yhden suuren epäilyksen jos toinen vanhempi ei ole esim kuollut. Eli miten homma voi mennä niin poskelleen että nainen jää yksin lasten kanssa. Kertooko se luonteesta joka tekee ihastumisen huumassa aivan väärien tyyppien kanssa asioita joita kannattaisi punnita ajan ja järjen kanssa?
Etpä kuulosta miltään unelmalta. Kaikki tekevät virheitä. Jos et sitä tajua niin suhteet on hankalia. Itselläni on kolme lasta ja uusi hyvä mies. Hän on tehnyt toisenlaisia virheitä. Olen onnellinen hänen kanssaan. Rakastamme ei täydellisinä toisiamme.
Itsekin olen tätä asiaa pohtinut monta kertaa. Minulla siis ystäväpiiressä äitejä, jotka ovat ihan valideista syistä eronneet, mutta menneet sitten uuden miehen kanssa yhteen aivan liian pian minun mielestäni. Ja raskautuneet saman tien. Sitten onkin uudesta miehestä paljastunut yhtä sun toista ja taas on jouduttu eroamaan. Se on todella rankkaa ja surullista. Tarkoitukseni ei missään nimessä ole mollata yh-äitejä, sillä itsekin olen vuosikymmenen avioliitosta aikoinaan eronnut yhden lapsen äiti, ja tiedän että kaikki eivät kaipaa elämäänsä miestä kenties enää koskaan. Mutta asioista sivusta seuranneena peräänkuulutan sitä, että elämää pitäisi oppia sietämään myös itsekseen (yhdessä lastensa kanssa), eikä heti olla yli-innokkaana ottamassa uutta miestä.
Ja kyllä, olen näistä asioista myös ystävieni kanssa keskustellut enkä vaan täällä ilkeyttäni huutele :)
Ok,eli sittenkö pitäisi jatkaa perhe-elämää kun mies vetää turpaan joka viikonloppu? Hienoa, olenpas ollutkin tosi tyhmä kun ensimmäiset 3 vuotta mies oli huomaavainen,joskin viileä tunnepuolella mutta ei koskaan käyttäytynyt minua ja lapsia kohtaan huonosti. Lopulta kun alkoholi otti enemmän valtaa miehen käytöksessä,aloin saada mustelmia kehooni. Kiitos että kuulin tästäkin että olisi vain pitänyt jatkaa perhe-elämää.
Onneksi uskalsin viranomasiten avulla lähteä pois. Ja sen opin etten KOSKAAN enään ota miestä. Kasvatan lapseni yksin ja näin olen ollutkin kohta 4 vuotta. Onnellinen.
No jos kolmessa vuodessa olet ehtinyt miehelle lapsetkin tehdä niin kyllähän se jonkinlaisesta lyhytnäköisyydestä kertoo, olisi kannattanut se 3v. ensin katsella onko mies isäainesta ja sitten vasta alkaa perhettä perustelemaan. Kaikesta huolimatta hyvä että älysit lähteä pois väkivaltaisesta suhteesta, ei kenenkään pidä hakattavana olla ja hienoa että olet nyt kuitenkin onnellinen.
Niin siis olimme yhdessä tuon 3 vuotta ja sen jälkeen saimme lapset....kokonaiseloa oli siis jotakuinkin 7 vuotta. :)
En ymmärrä mihin uutta sivustoa tarvittaisiin, kun nykyisissäkin palveluissa (ainakin Suomi24) voi raksia mitä haluaa ja millainen on. Jos ei löydy sellaisia miehiä, jotka haluavat yksinhuoltajan, niin ei heitä mistään sille uudelle sivustollekaan ilmesty.
Ymmärrän oikein hyvin miehiä, jotka eivät halua yksinhuoltajanaista, en minäkään naisena huolisi enää yksinhuoltajamiestä, kun omat lapseni olen jo saanut aikuiseksi.
Silloin kun lapseni olivat pieniä niin yhtä lukuun ottamatta kaikki miesystävät olivat itsekin yksin- tai yhteishuoltajia. Eihän se tapaamisten järjestely helppoa ollut, kun ei lapsia halunnut liian pian sekoittaa kuvioon, mutta kyllä suurin este oli se etteivät lapset suinkaan automaattisesti tule toimeen keskenään vaikka aikuiset tulivatkin. En olisi voinut kuvitellakaan muuttavani yhteen kenenkään kanssa; sen lisäksi, että lapset eivät välttämättä pitäneet toisistaan, eri huusholleissa oli erilaiset säännöt.
Antaa nyt vaan edelleen jokaisen hakea juuri sellaista kuin haluaa.
Mielestäni juuri yh:t olisivat hyvä ryhmä koska silloin ei tarvitsisi edes rakseja ruutuun vaan jokainen olisi hakemassa / etsimässä juuri "lapsellista puoliskoa" joten nämä playerit jotka kuitenkin kokeilevat suomi24:n sivuilla onneaan, jäisivät toivottavasti pois ;)
Hei haloo!! Aloittaja kysyi nätisti, pitäiskö yksinhuoltajille olla omat deittisivut. Ja kas kummaa, keskustelu kääntyy heti yksinhuoltajien haukkumiseksi. Nämä vastaukset kertovat omaa kieltään. Omat sivut pystyyn vaan ja jätetään nämä lasten ja yksinhuoltajien vihaajat omaan rauhaansa. Ja ei todellakaan kiinnosta se, kuinka yksinäisiä he tulevat elämässään olemaan.
Väärin. Aloittaja itseasiassa kysyi nätisti tämän verran:
"Hmmmm.Onko olemassa meille yh-äideille ja-iseille omaa treffisivustoa?? Mitenkähän sellaisen voisi tehdä?"
Sen jälkeen hän ulisee siitä miten miehet haluavat vääränlaisia naisia näin pitkään:
"Olen tullut siihen tulokseen ettei Suomalaisille miehille kelpaa yh-äiti jolla on hieman isompi perhe. Eli lapsia enemmän kuin 2. Mitä kummaa te pelkäätte? En ole hakemassa lapsille isää enkä ruokkijaakaan kaipaa vaan tasavertaista, rakastavaa suhdetta, elämänkumppania. Turhaudun kohta ja kai pitää sitten etsiä ulkomailta mies joka pystyy / kykenee elämään naisen kanssa jolla on myös menneisyys. En olisi ikinä uskonut tälläistä tapahtuvan...."
Haloo haloo, kuten unelmien pokamies jo huomautti aloittaja kysyy nätisti vain vähän ja keskittyy sitten haukkumaan kaikki suomalaiset miehet. Aloittajan provosoivasta tyylistä huolimatta miehet taas enimmäkseen asiallisesti ja perustellen vastaavat miksi eivät voi tai halua useamman lapsen yksinhuoltajaa ottaa elämäänsä, kumpiko siis on henkisesti kauniimpi sukupuoli kun aloittaja provoaa ja sinä heität bensaa liekkeihin vetämällä vihakortin esiin vaivautumatta asialliseen keskusteluun.
Olisi hienoa jos tässä tai jossain muussa ketjussa joku yh järkevästi perustellen voisi esittää miksi hän olisi lottovoitto ja hyvä valinta lapsettomalle miehelle? en usko että tätä tulemme ikinä näkemään mutta sensijaan miehet löytää helposti paljon syitä miksi ei yksinhuoltaja ole se paras kumppanivaihtoehto ja tämä kaikki tehdään ihan täysin ketään vihaamatta, todetaan vain tosiasiat. Toki meitä miehiä hieman harmittaa se että olette niitä lapsia vääntäneet epäsopiville miehille mutta ei se tarkoita että vihaisimme teitä, harmittaa vain kun hyvät naiset omien valintojensa kautta itsensä ulosmittaavat itsensä markkinoilta ja syyttävät sitten meitä miehiä kelpaamattomuudestaan.
En ole lottovoitto kenellekkään, enkä myöskään mitään lottovoittoa ole hakemassa. Naurettavaa ajatella edes toisista ihmisistä niin.
Hain aikuista, fiksua ja normaalia miestä ja hänet viikossa löysinkin. Yksinhuoltajuuteni ei ollut este ja olemme viettäneet yhdessä aikaa sekä lasteni kanssa, että kahdestaan.
Harrastamme molemmat liikuntaa ja olemme kiinnostuneita samoista asioista. Ja keskinäinen kemiamme on aivan valtava!
Kaikki tämä olisi jäänyt tapahtumatta, jos miehelläni olisi ollut liian tiukat kriteerit kumppanille.
No kai se yh nyt jollekin kelpaa, ei me ihmiset kaikki olla samanlaisia, ajattelepa jos ei kelpaisi kenellekään, olis aika pakljon yh-äitejä telluksella...
Mitäköhän se noin upean miehen löytänyt tekee nettideittailupalstalla, minua ei täältä ainakaan löytäisi jos minulla pari on..
Tulin laittamaan ketjuun vielä linkin tähän kun on yh:n itsensä laittama listaus erinäisistä hankaluuksista mitä ero tuo mukanaan, täällä palstoillahan yh:t ei näistä vaikeuksista kerrokaan, niiden on määrä paljastua sille uudelle miehelle pikkuhiljaa vähitellen vasta sitten kun on jo koukutettuna:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2013073017308144_lz.shtml
Noh,elämäähän sinä taidat pelätä. Toivotaan että pysyt ikisinkkuna elämäsi sillä jos joskus joudut "koukkuun", takaan että kidut siinä melkoisesti ;)
Joo, olisi hyvä, jos nämä yh-äidit ja isät söhläisi keskenään, koska hyvin
harva, jolla ei itsellä ole muksuja, niin viitsii alkaa moiseen rumbaan.
Ihan oikeasti, en jaksaisi itse päivääkään, varsinkin jos noita tenavia olis
useampi. No onneksi ei tarvitsekkaan.
"Jee jee"- no siksihän sitä joku kyselikin miten tehdä omat sivut yh-ihmisille....Onneksi kaikkien ei tarvitse tulla isäksi ja äidiksi, sillä toisista ei TODELLAKAAN ole siihen rooliin :)
No kuule, isäksi ja äidiksi voi tulla, mutta niin, ettei tarvitse toisten muksuja
katsella. Miten se, ettei halua muiden jälkeläisiä katsella liittyy siihen, että
ei sovi vanhemmuuteen.
Mulla on itselläni jo aikuisia lapsia. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että monelle ihmiselle on vaikeaa ruveta seurustelemaan itse lapsettomana yh-äidin kanssa. En mä edes ymmärrä, mistä totaalinen yksinhuoltaja repäisee aikaa seurustelulle kun yhteishuoltajuudessakin se on vaikeaa? Lapsen ehdoillahan silloin mennään ja onko sekään oikein seurustelukumppania kohtaan? Mun mielestä ei. Se ei tee kenestäkään lastenvihaajaa, jos haluaa kumppanin, jolla ei lapsia ole jo valmiiksi. Siispä ehdottomasti omat sivut yh:lle!
"...toisista ei TODELLAKAAN ole siihen rooliin :)"
Samaa mieltä. Valitettavasti moni näistä tapauksista silti hankkii niitä lapsia ja seurauksista kärsii moni muukin :(
Mä olen huomannut myös miten vaikea netistä on oikeasti löytää fiksua seuraa. Tuntuu että liikkeellä on vähän nuorempaa väkeä kuin itse, 35v, ja sitäkautta ajatusmaailmakin vähän erilainen. Ja on eri deittipalvelutkin erilaisia, täällä on aikapaljon nuorta porukkaa liikkeellä, ja olihan uskovaisillekin oma palvelunsa. Itse olen viimeksi fiksua seuraa löytänyt Kontakteista, http://urly.fi/8Sp
Olen mieluummin rakastanut, elänyt ja tehnyt lapseni ja eronnut kuin että olisin ollut yksin sinkkuna koko elämäni.
Olen reilu 30 v ja kouluikäiset ihanat lapset, mulla hyvä työpaikka, ihana koti ja harrastukset ja läheiset.
Jos loppuelämäni seuraa papereissa ja otsassani leima että olen eronnut sitten on :)
Olen tällä hetkellä parisuhteessa fiksun, nuoremman miehen kanssa joten ei tämä kamala asia, ero, pilannutkaan loppuelämääni :)
Lähipiirissäni kaikki eronneet naiset ovat löytäneet lapsineen uuden miehen niin halutessaan ja ostaneet omakotitalot ja mökit joten "IkisinkkuM" taitaa olla vaan katkera itse kun ei saa ketään ja luulee että yh-äidit on häntä alempana ja säälittävämpiä.
Muutama tuttavapiirissä oleva nainen (eronnut) on laittanut yrityksen pystyyn ja menestyksellä, on opiskeltu tutkintoja kaiken ohella ja pyöritetty arkea.
Mitäs ikisinkun arkeen kuuluu, töitä ja salilla käyntiä, siinäkö on elämän saavutukset :D