Terve! Otsikon tavoite oli saada huomio, ei provosoida, eli kysymykseen;
Mitä miehen pitäisi olla että hän ikäänkuin kelpaisi naisille, jos puhumme ihan "perus" ihmisistä. Olen usein miettinyt että kuinka paljon sitä vaivaa pitäisi nähdä että voisi tutustua uusiin ihmisiin, ja tietenkin jos kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, pitää hauskaa yhdessä.
Hauskalla tarkoitan kaikkea ajanviettoa, treffejä, elokuviin menoa, lenkkeilyä, kahvittelua, ns. normaalia yhdessäoloa.
Esim. Olen itse asiallisen näköinen kaveri, herrasmies tiettyyn rajaan asti, en nöyristele, mutta otan muut huomioon. Olen raskaissa vakitöissä, opiskelen samalla, pukeudun siististi, en örvellä humalassa. Omaan tavallista paremman kunnon ja painoindeksikin on kait kunnossa, täysin sinut itseni kanssa. Tuntuu silti ettei mikään noista riitä toiselle sukupuolelle.
Eli siis missä menee rima, vai onko minulla vain ollut älyttömän huono tuuri naisten kanssa?
Heittäkääs vastauksia naiset, sinkut, miksei varatutkin. =)
Mitä miehen pitäisi olla että hän ikäänkuin kelpaisi naisille, jos puhumme ihan "perus" ihmisistä. Olen usein miettinyt että kuinka paljon sitä vaivaa pitäisi nähdä että voisi tutustua uusiin ihmisiin, ja tietenkin jos kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, pitää hauskaa yhdessä.
Hauskalla tarkoitan kaikkea ajanviettoa, treffejä, elokuviin menoa, lenkkeilyä, kahvittelua, ns. normaalia yhdessäoloa.
Esim. Olen itse asiallisen näköinen kaveri, herrasmies tiettyyn rajaan asti, en nöyristele, mutta otan muut huomioon. Olen raskaissa vakitöissä, opiskelen samalla, pukeudun siististi, en örvellä humalassa. Omaan tavallista paremman kunnon ja painoindeksikin on kait kunnossa, täysin sinut itseni kanssa. Tuntuu silti ettei mikään noista riitä toiselle sukupuolelle.
Eli siis missä menee rima, vai onko minulla vain ollut älyttömän huono tuuri naisten kanssa?
Heittäkääs vastauksia naiset, sinkut, miksei varatutkin. =)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ottaisin sinut mielelläni. Kaikki on juuri niin kuin pitää. Suurin osa naisista haluaa juuri sinun kaltaisen, vaikka tällä palstalla väitetäänkin naisten haluavan jonkun pelimiehen, joka tulee ja ottaa ja pyyhkii jälkikäteen kalunsa sinun pitsiliinaan.
Syy miksi miehet ja naiset niin huonosti löytää toisensa johtuu liian pienestä kaveripiiristä. Monilla se sosiaalinen verkosto ei ole kovin iso. Ja mieheen/naiseen tutustuminen on vaikeaa jossain ravintolassa. Pitäisi löytyä kaveripiirin kautta. Toiseen voi tutustua pikkuhiljaa.
tässäkin vastauksessa on hyvä huomata konditititititionaali
Erikoista minusta olisi nussia kaveripiiriään läpi. Liian "julkista" ja eron tultua sotkuista. Ja mustasukkaista, kun sama piiri pyörisi. Mieluummin naiset ihan upouusina ja ennalta tuntemattomina minulle.
No parisataa tuhatta rahaa, vaki työ, hieno auto ja kesämökki, Oma asuntokin olis hyvä olla maksettuna et voisit avustaa mua ostamaan oman asuntoni. Jos olisit 180 cm ja lihaksikas jalkapalloilija niin se riittää.
Jos olet kaikin puolin kunnollinen ja sitä mitä tuossa kerroit, niin sitten et osaa laulaa, tanssia tai lausua runoja. Nuo kun opettelet vielä, niin jo naiset lankeavat eteesi kuin huumattuna.
Et kai sinä vain naisen tavatessasi mainosta itseäsi samalla tavoin kuin tämän ketjun aloituksessa? Jos kuka tahansa nimittäin kovasti koettaa vakuuttaa kunnollisuudestaan, niin heti alkaa epäillä että siinä kunnollisuudessa on jotain pielessä, jos sitä niin kovasti on painotettava.
Tietenkään ei itseään kannata mainostaa samalla tavalla, tätä tehdessä täytyy kuitenkin yrittää olla realisti että saa mahdollisimman rehellisiä vastauksia. Jotenkin sitä ehkä olettaa että suurinosa noista käytöstavoista vain paistaa läpi tosiaan sillä omalla käytöksellä.
Ja itseasiassa osaan laulaa jonkun verran, ehkä se kerran vuodessa karaoke ei sitten vain riitä. =)
Ja pituutta on kuitenkin yli 180cm ja painoa se alle 80kg.
Mutta jos kyse on "kolahtamisesta", ehkä minulla on vain ollut huono tuuri tai hetkellisesti liian huono ulosanti. Enkä kyllä ole harrastanut nettitreffailua ym. sellaista.
Ehkä olen liian vanhanaikainen. Joskus wiskilasin äärellä sitä ärsyyntyy että "jumalauta perusasiat on kunnossa, on avarakatseinen ja ulkoisesti kunnossa mutta ei silti tunnu kelpaavaan kuin harvoille. Pitäisikö sitä muuntua joksikin muuksi että löytäisi sinkkuuteensa jotain säpinää."
No, voisin sanoa, että mulla ei ainakaan ole varsinaisesti mitään vaatimuksia, muuta kuin se, että "kolahdetaan" toinen toisellemme, eli tärkeintä on se että sovitaan yhteen ja tuntee sen rakkauden toinen toistaan kohtaan.
No, rehellinen ja uskollinen olisi kyllä oltava tai muuten se rakkaus rapisee.
itse en ole kummoinenkaan mut on mulla naisia riittänyt. Olen työtön ja ylipainoa löytyy. Tapailin tosi nättiä naista 2 vuotta ja hauskaa oli. Huomenna menen kyllä sen saman naisen kanssa bilettää taas ja ollaan siis kavereita.
No, voin lähinnä itse kertoa, mikä on eri poikaystävissäni saanut kiinnostumaan.
- Yläasteiässä kävelin pari kuukautta käsi kädessä pojan kanssa, jonka kanssa puhuimme syvällisiä, joka oli kypsä ja ajattelevainen, kirjoitteli runoja. Tiettyä itsevarmuutta ja ihmisten kunnioitusta hänessä oli. Hieman pullea, ei muodikas.
- Lukiossa reilu puoli vuotta yhteisen kaveripiirin pojan kanssa, joka oli sellainen, jonka kanssa pystyi heittäytymään ihan lapselliseksi. Ei todella mikään komistus tai hyväkroppainen, ehkä pidin sellaisia tyyppejä pinnallisina.
- Täysi-ikäistyessä pari kuukautta poika, joka oli varmasti monella tapaa epävarma, mutta jutuissaan aivan kohtuuttoman hauska.
- Parikymppisenä alkanut kolmen vuoden suhde. Mies ylipainoinen ja vähän rumakin, mutta ai miten kiltti, aidosti hyväsydäminen ja kohtelias - ja ennen kaikkea sivistynyt, älyllisesti utelias, keskustelevaa sorttia. Kaikin puolin miellyttävä ihminen.
- Nykyinen, kaksi vuotta kestänyt suhde: Mies on erittäin älykäs, rento ja hauska, ja hänen itsetuntonsa on vahva. Uskaltaa olla oma itsensä ja antaa muidenkin olla mitä ovat. Määrätietoinen ja vastuullinen, nuorena yrittäjäksi ryhtynyt. Urheilua harrastava ja isokokoinen, ei mitenkään rasvaton mutta selkeästi miehekkään roteva eikä lihava. Tässä miehessä vaikutuksen teki varmasti eniten älykäs ja leikkimielinen huumorintaju, itsevarma rauhallisuus ja hyvä keskustelutaito. Teki selvän aloitteen ja oli peräänantamaton, tapailtiin rauhassa pari kuukautta kulttuuririennoissa tm. ennen fyysisen puolen mukaantuloa. Hyvät käytöstavat.
Olen 25-vuotias, hoikka, akateeminen nainen.
"Teki selvän aloitteen ja oli peräänantamaton"
Ja tässä syy, miksi minulla ei ole ollut tai tule koskaan ole olemaan tyttöystävää. En vaan ole niin janoinen, että se aloittamisen väkinäisyys ja itsensä tuputtaminen alkaisi ikinä kuulostaa ajankohtaiselta. Ehkä jos nainen iskee minut tai tutustuminen ja ihastuminen tapahtuu luonnollisesti jonkun harrastuksen parissa, niin saatan seurustella joskus, mutta muuten ei kiinnosta. Jännästi se on suututtanut joitain naisia, kun tällainen fiksu, komea ja siisti mies ei osallistu tuohon perin hölmöön metsästysleikkiin.
Itsellä vähän samanlainen olo tosin lisätäkseni jonkun henkisen eston tuon lisäksi. Ehkä kuitenkin suurin syy on se että luontainen palo seuranhakuun puuttuu.
Tavoitte ja toive oli löytää ja tutustua mukavaan mieheen mutta näin loman lopuksi voi todeta jääneen päinvastainen olo.
Olen yksin ja jään yksin.
Onneksi alkaa työt.
Jos toinen osapuoli ei kunnolla osoita olevansa kiinnostunut, niin silloinhan se normaali reaktio on se, että jätetään rauhaan. Uskon, että tämä on jopa suurin yksittäinen syy sille, että minkä vuoksi tietyt ihmiset pysyvät sinkkuna vuodesta toiseen.
Meillä suomalaisilla on kulttuurissamme sellainen voimakas oman tilan tarve ja kunnioitamme toisen reviiriä. Jollei ihminen anna "lupaa" tulla toisen reviirille esim. baarissa hymyilemällä ja katsomalla silmiin, niin hyvin herkästi ainakin selvinpäin olevat eivät uskalla tehdä aloitteita. On paljon niitä, jotka tuijottelevat oluttuoppiaan uskaltamatta edes siihen silmäpeliin.
Olisiko sitten niin, että se tuttu sinkkuus on kuitenkin turvallista eikä siihen liity riskejä. Jos oikeasti päättäisi olla aktiivisempi, olla enemmän esillä käymällä baareissa ja festareilla tms, katsoisi ihmisiä silmiin ja hymyilisi siitä pikkuhiljaa rohkaistuen moikkaamaan ihmisiä, niin se on toimintaa pois omalta mukavuusalueelta.
Passiivisuus = sinkkuus. Pitää olla varsin kovaa A-luokkaa parisuhdemarkkinoilla, jotta voisi vain odottaa, että ne rohkeat uskaltavat lähestyä. Enkä nyt tarkoituksella puhu miehestä tai naisesta, vaan sama koskee kumpaakin sukupuolta. Koska suurin osa meistä on tavallisia enemmän tai vähemmän, pitäisi olla vähemmän passiivinen.
Niin, en tiedä - itse olen kyllä aloitteen tehnyt parinkin poikaystävän kohdalla. Olivat vähän niitä ujompia, joten ihan hyvä varmaan.
- Se 25v akateeminen
Oletko täysin varma ettet itse ole liian
kranttu naisten suhteen? :p
Etkö todellakaan ole ikinä tavannut
ketään kunnollista naista? :O
Kunnollinenkin nainen voi olla
hanakka aloittamaan parisuhteen
kaltaisesi kanssa mikäli ei halua tyytyä liian vähään
kumppanin suhteen. ;)
Onhan noita tyttöystäviä ollut, mutta taas alkaa olla jonkinmoinen tauko, ja ehkä sitä ystäväpiiriä ja parisuhdetta jotenkin kaipaa näin kesällä enemmän. =)
Mikäli ihminen on valmis sitoutumaan, hän kaipaa
muutenkin jatkuvaa ja pysyvää parisuhdetta. :)
Ei se johdu vain kesästä tai kavereiden vähyydestä,
kaikkihan me toivomme ja haluamme elämäämme rakkautta
ja aitoa toveruutta, ainakin suurin osa meistä. :D
Ongelmasi on, että olet vielä tavallinen. Naisten mielenkiinto herää, kun mies on komea, normaalia selvästi itsevarmempi/röyhkeämpi, suositumpi, puhetaitoisempi tms. Taviksena joudut tekemään enemmän työtä kuin vetävillä ominaisuuksilla varustetut miehet.
Kiitoksia hyvistä vastauksista! Olen yllättynyt että näinkin vähän trolleja liikenteessä, eli kiitos asiallisesta keskustelusta. Lisää saa laittaa jos tulee mieleen, ja täytyykin aloittaa jokin mielenkiintoinen harrastus tai ottaa koko kroppa täyteen tatuointeja, jotain mikä herättää kiinnostuksen. :D
Tottahan miehen komeus aina herättää naisen mielenkiinnon
mutta tavallisen näköinen nainen ei uskalla lähestyä
vaarallisen hyvännäköistä miestä silkasta itsensä nolaamisen pelosta. :D
Kepeä lähestyminen on paras ettei toinen hokaa että tulee iskemään vaan jutustelemaan mielenkiinnosta.
Ei tarvii ottaa hihatatskoikaan, itse ainakin koen sen turn offina, jos miehellä on tatska jolla ei ole mitään merkitystä hänelle. Korut voi olla hienoja tai sitten hius- ja vaatetyyli. Esim. jos näkee toisella vaikka jonkun merkittävän logon tai pinssin, niin jo sekin voi olla selvä signaali omasta mausta.
Näin vaan pintapuolisesti katsottuna.
Ja muuten, en tiedä mistä se johtuu, mutta itse en liiemmin pidä siitä, kun mies viljelee hymiöitä ja väärinkäyttää kirjoitusmerkkejä.
Minulla se "juttu" on se minun ja sen miehen välinen vuorovaikutus. Eli siinä vuorovaikutuksessa on sähköä ja kihelmöintiä ja sitä nauttii toisen seurasta ja läsnäolosta. Automaattisesti halajaa tämän seuraa ja hakeutuukin hänen seuraansa aina kun mahdollista. Eli yksinkertaisemmin sanottuna synkkaa ja kemiat toimii. Siinä vaan pitää olla persoonallisuudeltaan oikeanlainen ja persoonaansahan ei kukaan voi muuttaa eikä pitäisi edes yrittääkään. Tässä on ihan turhaa avata, että millaisen miehen kanssa minulla synkkaa (no ainakin fiksun, lupsakan veijarin kanssa), sillä jokainenhan on yksilö. Alkuperäisen kirjoittajan pitäisi ehkä enempi miettiä, millaisen ihmisen kanssa hänellä synkkaa ja löytää sellaisia ihmisiä - tuskinpa synkkaaminen on yksipuolista! Ja lähinnä miettiä asiaa fiilispohjalta eikä harhautua objektiivisesti pohtimaan asiaa (fiilispohjalta saattaa synkata esim. parhaiten hauskojen ja rentojen ihmisten kanssa, objektiivisesti ajateltuna saattaa antaa arvoa esim. älylle tai ulkonäölle -> metsään menee).
Miten sitten törmää ihmisiin, joiden kanssa synkkaa? Täysin sattumalta! Mutta yleensä hyvät mahdollisuudet on törmätä siellä, missä itsekin viihtyy tai viettää aikaansa. Itse olen hyvin hitaasti lämpenevää sorttia. Minua ei esimerkiksi ole mahdollista iskeä, oli sitten miten komea tai varakas tai mitä tahansa. Ihastun siihen persoonaan ja toisen seuraan ja tämä edellyttää pidempiaikaista tutustumista. Olenkin pari viimeistä kertaa ihastunut työkaveriin, kun en kauheasti muualla käy yhtä usein. =D
Joka tapauksessa minä en pysty kuvittelemaan, että ihastuisin kehenkään esim. parien treffien jälkeen. Esim. nettitreffien kohdalla siinä missä minä vielä mietin, että mikäköhän toi toinen nyt on oikein miehiään ja voiskohan siitä olla millään muotoa kiinnostunut niin miehet on jo toisilla treffeillä sänkyyn tunkemassa. Ei näin.
Tämä kaava ei ole ainut oikea tie,..