Ostan maatilan

Haluan vaihtaa nykyisen orjantyöni yrittäjämäisemmäksi. Maanviljely olisi ihanneammattini ja siksi kyselen täällä tyhmiä.

Jos aloittaisin maanviljelyn, paljonko peltoa pitää viljellä, että oman vaatimattoman elämisen saa kustannettua? Siis montako hehtaaria maata pitää ostaa?
Eläimiä en niin mielelläni haluaisi kuin ehkä pari kanaa omaan "munantarpeeseen".

Tarvitseeko metsääkin ostaa vai riittääkö pelto?

Olen täysin ummikko näissä asioissa, mutta oppia haluaisin, koska viihdyn paremmin maaseudulla kuin pk-seudun metelissä.

kaupunkilainen. kirjoitti:

Haluan vaihtaa nykyisen orjantyöni yrittäjämäisemmäksi. Maanviljely olisi ihanneammattini ja siksi kyselen täällä tyhmiä.

Jos aloittaisin maanviljelyn, paljonko peltoa pitää viljellä, että oman vaatimattoman elämisen saa kustannettua? Siis montako hehtaaria maata pitää ostaa?
Eläimiä en niin mielelläni haluaisi kuin ehkä pari kanaa omaan "munantarpeeseen".

Tarvitseeko metsääkin ostaa vai riittääkö pelto?

Olen täysin ummikko näissä asioissa, mutta oppia haluaisin, koska viihdyn paremmin maaseudulla kuin pk-seudun metelissä.

Lue lisää

No elää tietenkin, kun ostat oikeanlaisen.

Eli riittävästi peltoa, metsää ei kannata sekoittaa näihin kuvioihin, muuten kuin sijoitusmielessä, jos on ylimääräistä täppyrää sijoittaa.

Pelto antaa noin 5 %:n tuoton sijoitetulle pääomalle vielä 15 000 hehtaarihinnallakin, tostahan sen äkkiä lasket, paljonko tarvit peltoa elääksesi.
Mikäli saat peltoja halvemmalla ja ne on kunnon peltoa, niin pienemmätkin alat elättää, tolla hintaa peltoa pitää olla jotain 200 hehtaaria, ennenkin pää nousee kunnolla pinnalle.

Sun pitää vaan osata viljellä sitä ja et saa velkaantua liikaa, niin hyvin menee.

näin se menee kirjoitti:

No elää tietenkin, kun ostat oikeanlaisen.

Eli riittävästi peltoa, metsää ei kannata sekoittaa näihin kuvioihin, muuten kuin sijoitusmielessä, jos on ylimääräistä täppyrää sijoittaa.

Pelto antaa noin 5 %:n tuoton sijoitetulle pääomalle vielä 15 000 hehtaarihinnallakin, tostahan sen äkkiä lasket, paljonko tarvit peltoa elääksesi.
Mikäli saat peltoja halvemmalla ja ne on kunnon peltoa, niin pienemmätkin alat elättää, tolla hintaa peltoa pitää olla jotain 200 hehtaaria, ennenkin pää nousee kunnolla pinnalle.

Sun pitää vaan osata viljellä sitä ja et saa velkaantua liikaa, niin hyvin menee.

Lue lisää

Tuo 200 ha täysin ummikolle viljeltäväksi ja jopa 300 000 € kustannusta pelkkään peltoon lienee vitsi? Siitä puuttuu vielä koneet sekä asuminen kokonaan, mikähän pankki olisi noin höveli? Paitsi jos vaihto miljoonan omakotitaloon onnistuisi.

Eräs emäntä kirjoitti:

Tuo 200 ha täysin ummikolle viljeltäväksi ja jopa 300 000 € kustannusta pelkkään peltoon lienee vitsi? Siitä puuttuu vielä koneet sekä asuminen kokonaan, mikähän pankki olisi noin höveli? Paitsi jos vaihto miljoonan omakotitaloon onnistuisi.

Lue lisää

peltoa maksaa puolet tuosta summasta ja velkahan ei ostossa lisäänny..

Eräs emäntä kirjoitti:

Tuo 200 ha täysin ummikolle viljeltäväksi ja jopa 300 000 € kustannusta pelkkään peltoon lienee vitsi? Siitä puuttuu vielä koneet sekä asuminen kokonaan, mikähän pankki olisi noin höveli? Paitsi jos vaihto miljoonan omakotitaloon onnistuisi.

Lue lisää

Se on sitten toinen juttu, kyse on yrittämisestä, et sinä jos autoilijaksi lähdet sitä autoa mistään ilmaiseksi saa, se pitää vaan olla senverran takataskussa, että pankki suostuu lopun lainoittaan, jos on siihen tarvetta.

Kyse oli siitä, että kannattaako maatalous, iso tila kannattaa aina paremmin kuin pieni tila.

näin se menee kirjoitti:

No elää tietenkin, kun ostat oikeanlaisen.

Eli riittävästi peltoa, metsää ei kannata sekoittaa näihin kuvioihin, muuten kuin sijoitusmielessä, jos on ylimääräistä täppyrää sijoittaa.

Pelto antaa noin 5 %:n tuoton sijoitetulle pääomalle vielä 15 000 hehtaarihinnallakin, tostahan sen äkkiä lasket, paljonko tarvit peltoa elääksesi.
Mikäli saat peltoja halvemmalla ja ne on kunnon peltoa, niin pienemmätkin alat elättää, tolla hintaa peltoa pitää olla jotain 200 hehtaaria, ennenkin pää nousee kunnolla pinnalle.

Sun pitää vaan osata viljellä sitä ja et saa velkaantua liikaa, niin hyvin menee.

Lue lisää

Heheee 200ha x 15000€ = 3milj.€ Et saa millään laskelmalla 5% tuottoa tuolle pääomalle!!

Eipä mene ihan... kirjoitti:

Heheee 200ha x 15000€ = 3milj.€ Et saa millään laskelmalla 5% tuottoa tuolle pääomalle!!

Mikäli olet maajussi ja sulle tulee käytännön maamies lehti, nin lue juttu nro 8 / 2013, sivulta 42.
Varainhoitopalveluja asiakkaille tarjoava Antti Peltola, avaa sulle vähän miten näitä hommia pitäisi laskea.
Sillä on peltoa se 260 hehtaaria, eli ei pelkkä teoria kaveri.

näin se menee kirjoitti:

Mikäli olet maajussi ja sulle tulee käytännön maamies lehti, nin lue juttu nro 8 / 2013, sivulta 42.
Varainhoitopalveluja asiakkaille tarjoava Antti Peltola, avaa sulle vähän miten näitä hommia pitäisi laskea.
Sillä on peltoa se 260 hehtaaria, eli ei pelkkä teoria kaveri.

Lue lisää

Olen maajussi ja minulle tulee kyllä ko. ammattilehti, olen jopa itsekin ollut monasti vuosien varrella tämän lehden sivuilla juttujen kohteena taikka tilaani on esitelty, joten tuttua puuhaa.

Eipä mene ihan... kirjoitti:

Olen maajussi ja minulle tulee kyllä ko. ammattilehti, olen jopa itsekin ollut monasti vuosien varrella tämän lehden sivuilla juttujen kohteena taikka tilaani on esitelty, joten tuttua puuhaa.

Lue lisää

Maajussi se olen minäkin, enkä tosin pääse noihin lukuihin enä hehtaareihin, mutta puheet siitä että viljely ei kannata, niin se ei kyllä mee ihan noin, siihen vaikuttaa aika moni asia, eniten isäntä itse.

Luin mielenkinnolla jutun ja kehotan arvon kolleegoita myös lukemaan sen, ehkä siitä jotain jää mietittäväksi.

näin se menee kirjoitti:

Maajussi se olen minäkin, enkä tosin pääse noihin lukuihin enä hehtaareihin, mutta puheet siitä että viljely ei kannata, niin se ei kyllä mee ihan noin, siihen vaikuttaa aika moni asia, eniten isäntä itse.

Luin mielenkinnolla jutun ja kehotan arvon kolleegoita myös lukemaan sen, ehkä siitä jotain jää mietittäväksi.

Lue lisää

Luin vielä illalla uudelleen tuota KM:n juttua. Olen joskus jutun kirjoittaneelle toimittajalle sanonut hänen meillä käydessään, että jos joku viljelee halvemmaalla, kuin minä, niin haluaisin nähdä sen tyypin. Tässä jutussa ollaan nyt lähellä.
Tuossa jutussahan käy hyvin tilanne selville, tilalla on peltoa 260ha, josta on puolet omaa, eli 130ha ja puolet vuokrattuna 130ha. Tilalla on ollut peltoa nuoren isännän ostaessa tilaa sukupolvenvaihdon yhteydessä 80ha, siten peltoa on ostettu (/raivattu?) 50ha. Toimeentulo tulee tilan ulkopuolelta, kun kumpikin käy töissä tilan ulkopuolella.

Mielenkiintoinen juttu, kannattaa lukea. Sitä 6% tuottoa sijoitetulle pääomalle hieman epäilen... kun itsekin harkitsin pankkiirin uraa edellisten sukupolvien lailla tilanpidon ohella.

Nimim. "Pankkiirien sukua"

Onhan noita myynnissä paljon isoja tilojakin, mennet vaan jostain syystä pankin myynti palstoille???

Maataloudessa tilaan sijoitettua pääoma pitäisi rinnastaa sijoitukseen, eli se pääoma on sijoitettuna tilaan ja se saadaan pois kun luopuessaan myy tilan, eli sitä ei sinänsä tarvi ajatella, että se pitäisi jonakin tiettynä aikana kuolettaa, vaikka käytännössä tietenkin tilat aina kuoletetaan, kuten muutkin lainat.

Tämä kuoletus on vaan samalla sijoitus, joka realisoituu kun tila myydään seuraavalle isännälle, oli se sitten vaikka oma poika.

Näitä taivaanrannanmaalareita on aina liikkeellä, mutta kuinka moni sen maatilan tosissaan ostaa vieraalta taitaa olla aika pieni joukko.
On helppoa kuvitella, siitä vierestä, miten saa maatilan kukoistamaan ja siinä elämän sujumaan suitsait, mutta kun se totuus on vasten naamaa, niin alkaa varmasti mietityttämään koko ostoksen järkevyys.
Minä ainakin olen miettinyt, ja monta kertaa. On tullut sellaisia vaikeuksia vastaan, mitä ei oston aikana edes osannut kuvitella. Lopettaminenkin on käynyt mielessä, antaa periksi, luopua koko tilasta. Mutta sitten se iskee, se kuuluisa suomalainen sisu, ei periksi voi antaa, ei ennen kuin se viimeinenkin kivi on käännetty ja viimeinen oljenkorsi käytetty.
Lehdestä saa lukea näitä juttuja, kun sinne maatilalle on päästy ja se onni ja autuus on käsissä, mutta kummasti se jutut katoaa, kun väsy iskee ja kaikki kusee. Lopulta sieltä löytyy se myynti-ilmoitus.
Aloittamistukeen vaaditaan koulutus, mutta se on yhtä tyhjän kanssa. Minulla pitäisi olla kokemusta ja koulutusta riittävästi, mutta silti sitä epäillään. On käynyt mielessä, pitäisikö todistukset ripustaa navetanseinälle, niin on jatkuvasti nähtävillä. Nykypäivän trendi on toivottaa uusiviljelijä tervetulleeksi erilaisilla valvonnoilla ja tarkastuksilla. Voin nyt sanoa, että kaikki on menty läpi. Vaikka niistä tuleekin joskus sanktioita, niin sekään ei mielestäni ole niin paha kuin ne itse tarkastukset. Meillä kävi tuuri, että saimme tarkastuksen tekijäksi psykologisen testin. Sama kysymys neljä kertaa, vähän sanoja vaihdettu, mutta vastaus aina sama. Tätä jatkui pari tuntia. Henkisesti tosi rasittava, mutta sitten kun tuli lopullinen raportti, olin sanaton. Siitä löytyi niin monta virhettä, etten olisi uskonut yliopiston käyneeltä ihmiseltä niin huonoa kykyä kuunnella. Sitten kun laadin siihen vastineen, niin tuli hyvin pian selväksi, että se on ajan hukkaa, mitään ei muutettu. Näillä papereilla niitä sanktioita sitten mätkittiin.
Valitin kyllä asiasta ja sen verran tilanne muuttui, ettei kyseistä ihmistä ole nyt täällä näkynyt.
Ja juuri näitten byrokraattien, joitten ei missään nimessä saisi poistua sieltä toimistohuoneesta, tämä maatalous on tullut niin ahtaaksi ja jopa vaaralliseksi, sekä ruumiille että hengelle.
Nyt sitten tutkimaan niitä maatilan myynti-ilmoituksia jos sieltä sellainen miljoona talous löytyisi. Sitä minä vain ihmettelen, mikä pankki sellaiseen lähtee, kun lainaa pyytää maitonaamainen kaupunkilainen, joka kertoo nähneensä leikkuupuimurin pellolla?

navettapiika kirjoitti:

Näitä taivaanrannanmaalareita on aina liikkeellä, mutta kuinka moni sen maatilan tosissaan ostaa vieraalta taitaa olla aika pieni joukko.
On helppoa kuvitella, siitä vierestä, miten saa maatilan kukoistamaan ja siinä elämän sujumaan suitsait, mutta kun se totuus on vasten naamaa, niin alkaa varmasti mietityttämään koko ostoksen järkevyys.
Minä ainakin olen miettinyt, ja monta kertaa. On tullut sellaisia vaikeuksia vastaan, mitä ei oston aikana edes osannut kuvitella. Lopettaminenkin on käynyt mielessä, antaa periksi, luopua koko tilasta. Mutta sitten se iskee, se kuuluisa suomalainen sisu, ei periksi voi antaa, ei ennen kuin se viimeinenkin kivi on käännetty ja viimeinen oljenkorsi käytetty.
Lehdestä saa lukea näitä juttuja, kun sinne maatilalle on päästy ja se onni ja autuus on käsissä, mutta kummasti se jutut katoaa, kun väsy iskee ja kaikki kusee. Lopulta sieltä löytyy se myynti-ilmoitus.
Aloittamistukeen vaaditaan koulutus, mutta se on yhtä tyhjän kanssa. Minulla pitäisi olla kokemusta ja koulutusta riittävästi, mutta silti sitä epäillään. On käynyt mielessä, pitäisikö todistukset ripustaa navetanseinälle, niin on jatkuvasti nähtävillä. Nykypäivän trendi on toivottaa uusiviljelijä tervetulleeksi erilaisilla valvonnoilla ja tarkastuksilla. Voin nyt sanoa, että kaikki on menty läpi. Vaikka niistä tuleekin joskus sanktioita, niin sekään ei mielestäni ole niin paha kuin ne itse tarkastukset. Meillä kävi tuuri, että saimme tarkastuksen tekijäksi psykologisen testin. Sama kysymys neljä kertaa, vähän sanoja vaihdettu, mutta vastaus aina sama. Tätä jatkui pari tuntia. Henkisesti tosi rasittava, mutta sitten kun tuli lopullinen raportti, olin sanaton. Siitä löytyi niin monta virhettä, etten olisi uskonut yliopiston käyneeltä ihmiseltä niin huonoa kykyä kuunnella. Sitten kun laadin siihen vastineen, niin tuli hyvin pian selväksi, että se on ajan hukkaa, mitään ei muutettu. Näillä papereilla niitä sanktioita sitten mätkittiin.
Valitin kyllä asiasta ja sen verran tilanne muuttui, ettei kyseistä ihmistä ole nyt täällä näkynyt.
Ja juuri näitten byrokraattien, joitten ei missään nimessä saisi poistua sieltä toimistohuoneesta, tämä maatalous on tullut niin ahtaaksi ja jopa vaaralliseksi, sekä ruumiille että hengelle.
Nyt sitten tutkimaan niitä maatilan myynti-ilmoituksia jos sieltä sellainen miljoona talous löytyisi. Sitä minä vain ihmettelen, mikä pankki sellaiseen lähtee, kun lainaa pyytää maitonaamainen kaupunkilainen, joka kertoo nähneensä leikkuupuimurin pellolla?

Lue lisää

Joo, miksei noinkin, tosin oletan kyllä että jos joku sijoittaa useita satoja tuhansia maatilaan, oli se sitten velkarahaa tai omaa, niin osaa jollakinlailla laskinta käyttää ja tuloja/menoja ennakoida, maatilan osto ei sinänsä milläänlailla poikkea esim. yrityksen ostosta, joka on nykyään aika yleinen tapa hankkia oma yritys.

Ei aina kannata perustaa uutta yritystä, monesti on järkevämpää ostaa jo valmis yritys, jossa omistajaperhe on siirtymässä eläkkeelle eikä jatkajaa ole, kyllä siinäkin hypätään valmiisiin saappaisiin.

Loppujenlopuksi kyse on kummminkin aina yrittämisestä, oli se sitten maatila tai joku muu yritys.

Osittain kanssasi samaa mieltä. Kaikki unelmoijat eivät ole hulluja, mutta tietämättömiä realiteeteistä. Maatalous olipa se suurempi- tai pienempimuotoista, vaatii vahvaa ammattitaitoa, joka useimmilta ihannoijilta puuttuu. Naapuriin (25 ha peltoa ja 200 ha metsää) tuli parikymmentä vuotta sitten vävy, joka tuhosi taitamattomuuttaan ja osin muista syistä vanhan sukutilan niin, ettei lapsille ja vaimolle jäänyt kuin päällä olleet vaatteet. Jos joku kaupunkilainen umelmoi "punaisesta tuvasta ja perunamaasta", hänen kannattaa hankkia muutaman hehtaarin tila, jolla erikoistuu jollekin kapealle tosin työläälle tuotantosektorille. Esimerkiksi kasviksiin tai yrtteihin, joista jatkojalostamalla ja viisaalla markkinoinnilla saattaa saada tuloja. Varminta on kuitenkin pitää yllä entistä ammattitaitoa. Näin toimien riskit ovat paremmin hallittavissa.

Vadelmanpoimijana ol kirjoitti:

Osittain kanssasi samaa mieltä. Kaikki unelmoijat eivät ole hulluja, mutta tietämättömiä realiteeteistä. Maatalous olipa se suurempi- tai pienempimuotoista, vaatii vahvaa ammattitaitoa, joka useimmilta ihannoijilta puuttuu. Naapuriin (25 ha peltoa ja 200 ha metsää) tuli parikymmentä vuotta sitten vävy, joka tuhosi taitamattomuuttaan ja osin muista syistä vanhan sukutilan niin, ettei lapsille ja vaimolle jäänyt kuin päällä olleet vaatteet. Jos joku kaupunkilainen umelmoi "punaisesta tuvasta ja perunamaasta", hänen kannattaa hankkia muutaman hehtaarin tila, jolla erikoistuu jollekin kapealle tosin työläälle tuotantosektorille. Esimerkiksi kasviksiin tai yrtteihin, joista jatkojalostamalla ja viisaalla markkinoinnilla saattaa saada tuloja. Varminta on kuitenkin pitää yllä entistä ammattitaitoa. Näin toimien riskit ovat paremmin hallittavissa.

Lue lisää

Eipä ole mikään ihme kun miettii,että tila on ollut lähes koko tuon ajan EUssa .Tulo maanviljelyspuolelta lähes olematonta ja puusta ei käytännössä olla maksettu mitään hetkellistä piikkiä lukuun ottamatta kun huomioi uudistamiset.

Vadelmanpoimijana ol kirjoitti:

Osittain kanssasi samaa mieltä. Kaikki unelmoijat eivät ole hulluja, mutta tietämättömiä realiteeteistä. Maatalous olipa se suurempi- tai pienempimuotoista, vaatii vahvaa ammattitaitoa, joka useimmilta ihannoijilta puuttuu. Naapuriin (25 ha peltoa ja 200 ha metsää) tuli parikymmentä vuotta sitten vävy, joka tuhosi taitamattomuuttaan ja osin muista syistä vanhan sukutilan niin, ettei lapsille ja vaimolle jäänyt kuin päällä olleet vaatteet. Jos joku kaupunkilainen umelmoi "punaisesta tuvasta ja perunamaasta", hänen kannattaa hankkia muutaman hehtaarin tila, jolla erikoistuu jollekin kapealle tosin työläälle tuotantosektorille. Esimerkiksi kasviksiin tai yrtteihin, joista jatkojalostamalla ja viisaalla markkinoinnilla saattaa saada tuloja. Varminta on kuitenkin pitää yllä entistä ammattitaitoa. Näin toimien riskit ovat paremmin hallittavissa.

Lue lisää

Osittain varmaan totta, mutta jos tulijalla on yrittäjä tausta, niin ei tarvitse neuvoja maajusseilta, jos osaa pyörittää yritystä niin osaa pyörittää myös maatilaa.

Maatilan pyörittäminen talouspuolellla ei eroa mietnkän yrityksen pyörittämisestä, pääomia sitoutuu vähän enempi ja rahankierto on hitaampaa, mutta niihin voi varautua.

Mitä tulee siieh viljely-osaamiseen, niin sitä voi hankkia ostamalla, kuten yrityspuolellakin ammattimiehet palkataan siksi aikaa töihin, kun niitä tarvitaan.

joskus näinkin kirjoitti:

Osittain varmaan totta, mutta jos tulijalla on yrittäjä tausta, niin ei tarvitse neuvoja maajusseilta, jos osaa pyörittää yritystä niin osaa pyörittää myös maatilaa.

Maatilan pyörittäminen talouspuolellla ei eroa mietnkän yrityksen pyörittämisestä, pääomia sitoutuu vähän enempi ja rahankierto on hitaampaa, mutta niihin voi varautua.

Mitä tulee siieh viljely-osaamiseen, niin sitä voi hankkia ostamalla, kuten yrityspuolellakin ammattimiehet palkataan siksi aikaa töihin, kun niitä tarvitaan.

Lue lisää

Jos vertaa esim. jotain metallifirmaa ja maatalousyrittämistä, niin kyllä siinä ollaan aika eri tasolla. Metalli taipuu ja tiliä tulee, vaikka taivaalta sataa niitä akkoja äkeet selässä, mutta maatalous on aika sääherkkää alaa. Ja sitä et pysty ennakoimaan, vaikka sulla kuinka hyvä kristallipallo on.
Samoin eläinten sairastaminen. Jos onnistut saamaan kunnon sorkanvälitulehduksen riehumaan pihattoon ja eläinlääkäri rahtaa antibioottia tukkupakkauksissa, niin siinä on hymy herkässä. Tai käy kuin meillä, iski schmallenberginvirus viime syksynä polttiaisten tuomana, meni maidot viikoksi, kymmenen hiehoa loi, ja loppusiunauksena kahden kuukauden vasikat sai keväällä melkein kaikki, 8kappaletta, ampua ja laittaa Honkajoki-kuormaan. Vähän tuuli kävi lommakon tienoolla..
Niin että kyllä tämä mittaa sitä yrittämistä aika tavalla eri kulmasta kuin siellä sorvin ääressä. Enkä minä päässyt yhtään sen parempaan lopputulokseen, vaikka asiantuntijoita lappaa ovista ja ikkunoista katsomassa vesialtaaksi muuttuneita peltoja ja vasikoita, mitkä ei ime eikä nouse ylös, yhtä viisaita kuin minäkin, katellaan.
Ja onhan noilla tuohon talouteen aika suuri merkitys kuitenkin, vaikka kuinka tukia ylistetäänkin. Rehujen osto korventaa ja eläinten uudistamisen viivästys tekee aika paljon siellä tankin seudulla.

navettapiika kirjoitti:

Jos vertaa esim. jotain metallifirmaa ja maatalousyrittämistä, niin kyllä siinä ollaan aika eri tasolla. Metalli taipuu ja tiliä tulee, vaikka taivaalta sataa niitä akkoja äkeet selässä, mutta maatalous on aika sääherkkää alaa. Ja sitä et pysty ennakoimaan, vaikka sulla kuinka hyvä kristallipallo on.
Samoin eläinten sairastaminen. Jos onnistut saamaan kunnon sorkanvälitulehduksen riehumaan pihattoon ja eläinlääkäri rahtaa antibioottia tukkupakkauksissa, niin siinä on hymy herkässä. Tai käy kuin meillä, iski schmallenberginvirus viime syksynä polttiaisten tuomana, meni maidot viikoksi, kymmenen hiehoa loi, ja loppusiunauksena kahden kuukauden vasikat sai keväällä melkein kaikki, 8kappaletta, ampua ja laittaa Honkajoki-kuormaan. Vähän tuuli kävi lommakon tienoolla..
Niin että kyllä tämä mittaa sitä yrittämistä aika tavalla eri kulmasta kuin siellä sorvin ääressä. Enkä minä päässyt yhtään sen parempaan lopputulokseen, vaikka asiantuntijoita lappaa ovista ja ikkunoista katsomassa vesialtaaksi muuttuneita peltoja ja vasikoita, mitkä ei ime eikä nouse ylös, yhtä viisaita kuin minäkin, katellaan.
Ja onhan noilla tuohon talouteen aika suuri merkitys kuitenkin, vaikka kuinka tukia ylistetäänkin. Rehujen osto korventaa ja eläinten uudistamisen viivästys tekee aika paljon siellä tankin seudulla.

Lue lisää

Itseasiassa ei ole mitään eroa, nuo ovat niitä tuotantoteknisiä riskejä, joita on joka alalla, myös metallialalla on omansa.

Mutta periaate on ihan sama talouspuolella, jos osaat pyörittää metallifirmaa niin osaat myös pyörittää maatilaa ja päinvastoin, jos osaat pyörittää maatilaa, niin osaat pyörittää myös muuta yritystoimintaa, ei se talouspuoli siitä miksikään muutu

Kaikkeen ei voi varautua, riskit pitää vaan kestää..

joskus näinkin kirjoitti:

Osittain varmaan totta, mutta jos tulijalla on yrittäjä tausta, niin ei tarvitse neuvoja maajusseilta, jos osaa pyörittää yritystä niin osaa pyörittää myös maatilaa.

Maatilan pyörittäminen talouspuolellla ei eroa mietnkän yrityksen pyörittämisestä, pääomia sitoutuu vähän enempi ja rahankierto on hitaampaa, mutta niihin voi varautua.

Mitä tulee siieh viljely-osaamiseen, niin sitä voi hankkia ostamalla, kuten yrityspuolellakin ammattimiehet palkataan siksi aikaa töihin, kun niitä tarvitaan.

Lue lisää

>ja rahankierto on hitaampaa, mutta niihin voi varautua.

Miten vitussa niihin voi varautua kun vuodessa tulee sen verran kuin pitäis kuukaudessa pitäis pyöriä.


Liikevaihdosta ne rahat elämiseenkiin nypitään

Tyypillinen maajussi kirjoitti:

>ja rahankierto on hitaampaa, mutta niihin voi varautua.

Miten vitussa niihin voi varautua kun vuodessa tulee sen verran kuin pitäis kuukaudessa pitäis pyöriä.


Liikevaihdosta ne rahat elämiseenkiin nypitään

Lue lisää

No mitään patenttiratkaisua ei varmaan tähän voi heittää, tohon rahankiertonopeutaan, mutta periaatteessa kyse on vain matematiikasta.

Voidaanko vaadittavia pääomia pienentää, niin että pääomia ei sitoudu toimintaan niin paljoa, kirjanpito-ohjelmat käyttöön ja kirjanpidon osaamisen parantaminen, niiin että itse tunnistaa ne ekijät mitkä mhinkin vaikuttaa jne....

Mutta kuten totesin, mitään patenttiratkaisua ei varmaan ole olemassa.

joskus näinkin kirjoitti:

No mitään patenttiratkaisua ei varmaan tähän voi heittää, tohon rahankiertonopeutaan, mutta periaatteessa kyse on vain matematiikasta.

Voidaanko vaadittavia pääomia pienentää, niin että pääomia ei sitoudu toimintaan niin paljoa, kirjanpito-ohjelmat käyttöön ja kirjanpidon osaamisen parantaminen, niiin että itse tunnistaa ne ekijät mitkä mhinkin vaikuttaa jne....

Mutta kuten totesin, mitään patenttiratkaisua ei varmaan ole olemassa.

Lue lisää

Jos miettii meidänkin tilan kirjanpitoa niin hommahan näyttää valoisalta, tilalla tulee toimeen ja elääkin voi. Näin kirjanpidon mukaan. Mutta on nämä kesäkuukaudet, kun sitä rahaa menee enemmän kuin tulee, ja vaikka kaikki mahdolliset venytystaktiikat on käytössä meinaa likviditeettivaje viedä hermot.
Tässä olisi ne patenttiratkaisut kullan arvoisia.
Jos olet ostanut tilan, on sinun lyhennettävä lainoja joka kuukausi ja lykkäyksiä on turha anella. Kyllä meillä on tehty likvit ja monta versiota, mutta ne ovat aika optimistisia, vaikka kuinka jätetään särkymävaraa kaikkea nekään ei ota huomioon.
Tämän aamun pommi tuli,yllätys, yllätys utaretulehdustutkimuksessa löytyi mykoplasmaa, ei pahinta, mutta lehmä teuraaksi ja kaikki maidot testattava. Tämänkin savotan minun tietysti olisi pitänyt osata ennakoida, mutta enpä osannut normitulehduksena pidin. Tämäkin on se tuotantotekninen kriisi, mutta enpä osaa edes kuvitella montako lehmää lähtee ja miten hommasta selviää.
Viime syksynä tämä alkoi pohjois-savosta ja silloin kun tilan ostimme kukaan ei tällaisesta tiennyt mitään, mutta ennustaa olisi pitänyt..

navettapiika kirjoitti:

Jos miettii meidänkin tilan kirjanpitoa niin hommahan näyttää valoisalta, tilalla tulee toimeen ja elääkin voi. Näin kirjanpidon mukaan. Mutta on nämä kesäkuukaudet, kun sitä rahaa menee enemmän kuin tulee, ja vaikka kaikki mahdolliset venytystaktiikat on käytössä meinaa likviditeettivaje viedä hermot.
Tässä olisi ne patenttiratkaisut kullan arvoisia.
Jos olet ostanut tilan, on sinun lyhennettävä lainoja joka kuukausi ja lykkäyksiä on turha anella. Kyllä meillä on tehty likvit ja monta versiota, mutta ne ovat aika optimistisia, vaikka kuinka jätetään särkymävaraa kaikkea nekään ei ota huomioon.
Tämän aamun pommi tuli,yllätys, yllätys utaretulehdustutkimuksessa löytyi mykoplasmaa, ei pahinta, mutta lehmä teuraaksi ja kaikki maidot testattava. Tämänkin savotan minun tietysti olisi pitänyt osata ennakoida, mutta enpä osannut normitulehduksena pidin. Tämäkin on se tuotantotekninen kriisi, mutta enpä osaa edes kuvitella montako lehmää lähtee ja miten hommasta selviää.
Viime syksynä tämä alkoi pohjois-savosta ja silloin kun tilan ostimme kukaan ei tällaisesta tiennyt mitään, mutta ennustaa olisi pitänyt..

Lue lisää

Mulla olisi yksi muutos joka on itsellä käytössä, lainojen lyhennykset maksetaan kerran vuodessa Tammikuussa, jolloin kaikki tuet on tulleet jo tilille, eli maksan lyhennykset tuilla ja osaan niihin myös varautua, eli tukia ei tule käytettyä muuhun.

Lihakarjan kasvattajana ei ole noita kuukausituloja, niin en halua myöskään kuukausimenoja, tulee liikaa ressiä, eikä kuukausittain tarvi ihan niin paljon rahaa käyttöön.

joskus näinkin kirjoitti:

Itseasiassa ei ole mitään eroa, nuo ovat niitä tuotantoteknisiä riskejä, joita on joka alalla, myös metallialalla on omansa.

Mutta periaate on ihan sama talouspuolella, jos osaat pyörittää metallifirmaa niin osaat myös pyörittää maatilaa ja päinvastoin, jos osaat pyörittää maatilaa, niin osaat pyörittää myös muuta yritystoimintaa, ei se talouspuoli siitä miksikään muutu

Kaikkeen ei voi varautua, riskit pitää vaan kestää..

Lue lisää

Voin puhua ihan kokemuksella, nimittäin siirryin aikoinaan maanviljelijäksi yrittäjätaustalta. Minulla oli autoliike ja pienimuotoista rakennustoimintaa lähinnä pientalojen rakentamisessa.
Ensimmäisen maatilan ostin vaihtamalla rakentamiani kiinteistöjä rahaksi ja ottamalla lisää pankkilainaa avuksi. Varsin nopeasti ostin lisää maata naapureilta ja kolme tilaa pakkohuutokaupoista, niitä kauppoja rahoitin metsästä saaduilla puunmyyntituloilla ja osin pankkilainalla. Myin myös yhden rakentamani kiinteistön. Myöhemmin olen ostanut vielä yhden erillisen metsätilan.
Minulle on ollut apua kaupallisesta koulutuksestani, sekä jossain vaiheessa suorittamastani 2 vuotisesta maatalouden koulutuksesta. Metallia osaan käsitellä sen verran, että puikolla pystyn hitsaamaan saumaa kaikissa asennoissa ja periaatteessa olen luokkahitsari, autoliikkeen aikaan meillä korjattiin kolariautoja ja valmistettiin uusia perävaunuja. Kirjanpidon teen itse ja kaikki paperityöt. Tilojani olen viljellyt nyt 22 vuotta ja vielä olisi muutama vuosi eläkeikään. Tiloja on kertynyt sen verran vuosien aikana, että lapsille on mahdollista jakaa sopivasti elinkelpoiset tilat, jos he haluavat jatkaa maatalouden alalla.

Tiukkaa liiketoimintaa tämä on ollut ja investoinnit on mietitty tarkkaan. Mikään kultakaivos maatalous ei ole minulle ollut, mutta ostamalla mm. pakkohuutokaupoista tiloja, on maanhinta ollut siedettävä.

navettapiika kirjoitti:

Jos miettii meidänkin tilan kirjanpitoa niin hommahan näyttää valoisalta, tilalla tulee toimeen ja elääkin voi. Näin kirjanpidon mukaan. Mutta on nämä kesäkuukaudet, kun sitä rahaa menee enemmän kuin tulee, ja vaikka kaikki mahdolliset venytystaktiikat on käytössä meinaa likviditeettivaje viedä hermot.
Tässä olisi ne patenttiratkaisut kullan arvoisia.
Jos olet ostanut tilan, on sinun lyhennettävä lainoja joka kuukausi ja lykkäyksiä on turha anella. Kyllä meillä on tehty likvit ja monta versiota, mutta ne ovat aika optimistisia, vaikka kuinka jätetään särkymävaraa kaikkea nekään ei ota huomioon.
Tämän aamun pommi tuli,yllätys, yllätys utaretulehdustutkimuksessa löytyi mykoplasmaa, ei pahinta, mutta lehmä teuraaksi ja kaikki maidot testattava. Tämänkin savotan minun tietysti olisi pitänyt osata ennakoida, mutta enpä osannut normitulehduksena pidin. Tämäkin on se tuotantotekninen kriisi, mutta enpä osaa edes kuvitella montako lehmää lähtee ja miten hommasta selviää.
Viime syksynä tämä alkoi pohjois-savosta ja silloin kun tilan ostimme kukaan ei tällaisesta tiennyt mitään, mutta ennustaa olisi pitänyt..

Lue lisää

>on sinun lyhennettävä lainoja joka kuukausi ja

Ei ole koskaan tullut mieleenkään maksella kuukausilyhennyksiä.2 vuodessa on saanut riittää.

Luottotilistä nyt menee joka kuukaus muttta se on toinen juttu.

Yrittäjäx jemmarix kirjoitti:

Voin puhua ihan kokemuksella, nimittäin siirryin aikoinaan maanviljelijäksi yrittäjätaustalta. Minulla oli autoliike ja pienimuotoista rakennustoimintaa lähinnä pientalojen rakentamisessa.
Ensimmäisen maatilan ostin vaihtamalla rakentamiani kiinteistöjä rahaksi ja ottamalla lisää pankkilainaa avuksi. Varsin nopeasti ostin lisää maata naapureilta ja kolme tilaa pakkohuutokaupoista, niitä kauppoja rahoitin metsästä saaduilla puunmyyntituloilla ja osin pankkilainalla. Myin myös yhden rakentamani kiinteistön. Myöhemmin olen ostanut vielä yhden erillisen metsätilan.
Minulle on ollut apua kaupallisesta koulutuksestani, sekä jossain vaiheessa suorittamastani 2 vuotisesta maatalouden koulutuksesta. Metallia osaan käsitellä sen verran, että puikolla pystyn hitsaamaan saumaa kaikissa asennoissa ja periaatteessa olen luokkahitsari, autoliikkeen aikaan meillä korjattiin kolariautoja ja valmistettiin uusia perävaunuja. Kirjanpidon teen itse ja kaikki paperityöt. Tilojani olen viljellyt nyt 22 vuotta ja vielä olisi muutama vuosi eläkeikään. Tiloja on kertynyt sen verran vuosien aikana, että lapsille on mahdollista jakaa sopivasti elinkelpoiset tilat, jos he haluavat jatkaa maatalouden alalla.

Tiukkaa liiketoimintaa tämä on ollut ja investoinnit on mietitty tarkkaan. Mikään kultakaivos maatalous ei ole minulle ollut, mutta ostamalla mm. pakkohuutokaupoista tiloja, on maanhinta ollut siedettävä.

Lue lisää

Autokaupan tekemiseen pidemmässä juoksussa tarvitaan nilviäisen ajatusmaailma ja tohvelieläimen sielunelämä.

Ei sovi normi-ihmiselle.

Laakkonenko siellä? kirjoitti:

Autokaupan tekemiseen pidemmässä juoksussa tarvitaan nilviäisen ajatusmaailma ja tohvelieläimen sielunelämä.

Ei sovi normi-ihmiselle.

Ei se ihan noin ole, ei liike-elämässä menesty jos asiakasta huijaa, kertakauppa ei ketään tee rikkaaksi, kyllä se on pysyvä asiakassuhde.

Se on semmonen sananlaskukin, että kyllähän sitä kerran myy vaikka paskaa hunajana, mutta ei myy toista kertaa samalle kaverille.

Itselläkin on tota yrityskokemusta, enkä ollenkaan hyväksy huijaamista.

joskus näinkin kirjoitti:

Ei se ihan noin ole, ei liike-elämässä menesty jos asiakasta huijaa, kertakauppa ei ketään tee rikkaaksi, kyllä se on pysyvä asiakassuhde.

Se on semmonen sananlaskukin, että kyllähän sitä kerran myy vaikka paskaa hunajana, mutta ei myy toista kertaa samalle kaverille.

Itselläkin on tota yrityskokemusta, enkä ollenkaan hyväksy huijaamista.

Lue lisää

Olen ollut muutaman ajan autoliikkeen koerjaamolla hommissa.

Huomasin kyllä silloin mikä ihmislaatu n kyseessä.

Pari vuotta sitten erehdyin pitkästä aikaa autoa liikkestä ostamaan.Tietoiseti olen vältellyt.

joskus näinkin kirjoitti:

Ei se ihan noin ole, ei liike-elämässä menesty jos asiakasta huijaa, kertakauppa ei ketään tee rikkaaksi, kyllä se on pysyvä asiakassuhde.

Se on semmonen sananlaskukin, että kyllähän sitä kerran myy vaikka paskaa hunajana, mutta ei myy toista kertaa samalle kaverille.

Itselläkin on tota yrityskokemusta, enkä ollenkaan hyväksy huijaamista.

Lue lisää

Niin ei yrittäjänä ole varaa filunkiin ja kyllä meillä tehtiin autokauppaa siihen malliin, että samalle asiakkalle myytiin useampi auto taikka ajoneuvo vuosien varrella, lisäksi asiakkaat toivat tuttaviaan liikkeeseemme ostoksille varsin usein. Monta kertaa myytiin yhden auton lisäksi muitakin autoja samaan porukkaan. Sama homma oli myös rakennuspuolella.
Ei huijaamalla rikastu! Vanha kauppaneuvossetäni opetti aikoinaan minulle liike-elämän perusteita, että; "voitto tehdään ostettaessa, ei myydessä", joka pitänee hyvin tänäkin päivänä paikkansa.
Suomi on pieni maa, täällä ei pitkään temmellä, etteikö maine leviä ja kauppa loppuu siihen. Kieltämättä Kytäjä kiinnosti minuakin aikoinaan, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että silloinen kauppahinta yli 40miljoonaa markkaa oli minun resursseille liikaa, vaikka ei mikään kohtuuton hinta ollutkaan. Mielenkiinnolla olen kyllä seurannut, kuinka "pojat" ovat kehittäneet paikkaa.

Yrittäjäx jemmarix kirjoitti:

Niin ei yrittäjänä ole varaa filunkiin ja kyllä meillä tehtiin autokauppaa siihen malliin, että samalle asiakkalle myytiin useampi auto taikka ajoneuvo vuosien varrella, lisäksi asiakkaat toivat tuttaviaan liikkeeseemme ostoksille varsin usein. Monta kertaa myytiin yhden auton lisäksi muitakin autoja samaan porukkaan. Sama homma oli myös rakennuspuolella.
Ei huijaamalla rikastu! Vanha kauppaneuvossetäni opetti aikoinaan minulle liike-elämän perusteita, että; "voitto tehdään ostettaessa, ei myydessä", joka pitänee hyvin tänäkin päivänä paikkansa.
Suomi on pieni maa, täällä ei pitkään temmellä, etteikö maine leviä ja kauppa loppuu siihen. Kieltämättä Kytäjä kiinnosti minuakin aikoinaan, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että silloinen kauppahinta yli 40miljoonaa markkaa oli minun resursseille liikaa, vaikka ei mikään kohtuuton hinta ollutkaan. Mielenkiinnolla olen kyllä seurannut, kuinka "pojat" ovat kehittäneet paikkaa.

Lue lisää

Tossa ostamisessa on kyllä totuuden siemen, jos aina ostaa kaiken kaluston kaupasta listalla hinnalla ja osamaksulla, niin vaikee on kyllä pärjätä.

Itse olen pyrkinyt nimenomaan tekemään hyviä ostoksia, noihin myntihintoihin on maataloudessa vaikea vaikuttaa, joten järkevät ostamiset on ollut se pelastus, millä täällä on jotenkin pärjänny.

joskus näinkin kirjoitti:

Tossa ostamisessa on kyllä totuuden siemen, jos aina ostaa kaiken kaluston kaupasta listalla hinnalla ja osamaksulla, niin vaikee on kyllä pärjätä.

Itse olen pyrkinyt nimenomaan tekemään hyviä ostoksia, noihin myntihintoihin on maataloudessa vaikea vaikuttaa, joten järkevät ostamiset on ollut se pelastus, millä täällä on jotenkin pärjänny.

Lue lisää

Pakkohuutokaupoista ostaminen kertoo joidenkin epäonnistumisesta, jonka sitten toinen käyttää hyväkseen

Sillä lailla kirjoitti:

Pakkohuutokaupoista ostaminen kertoo joidenkin epäonnistumisesta, jonka sitten toinen käyttää hyväkseen

No miten sen nyt ottaa, kun vouti tekee päätöksen velkojen ja omaisuuden realisoimisesta, niin ei se ostaja ole syyllinen mihinkään, ei se ole tehnyt virheitä tai vikainvestointeja eikä pakko-myynti päätöksiä.

Sehän vaan auttaa niitä velkojia saamaan omansa pois, ainakin osittain.

Sillä lailla kirjoitti:

Pakkohuutokaupoista ostaminen kertoo joidenkin epäonnistumisesta, jonka sitten toinen käyttää hyväkseen

Pakkohuutokauppa on ihan rehellinen ja laillinen paikka ostaa, siinä ei ole mitään hyväksikäytttöä. Joka kerta, kun olen ostanut jonkun tilan pakkohuutokaupasta, on ollut kaikilla paikalle vaivautuneilla mahdollisuus huutaa ja lisäksi velkojat ovat miettineet tarjoukseni hyväksymistä.
Kerran ostin yhden velallisen kaikki tilat, jotka olivat useammassa palstassa ja erillisiä tiloja, ne huudettiin kaikki yhdessä ja kaikki erikseen, eli siten määriteltiin paras mahdollinen hinta huutokaupassa, joka oli saatavissa. Tosin kaikissa muodoissaan tarjoukseni oli suurin, mutta kaikki tilat yhdessä nousi kalleimmaksi vaihtoehdoksi ja sillä summalla tilat tulivat omistukseeni.
Pakkohuutokaupoissa on myös valitusaika, jos jotain on tehty väärin, voi valittaa. Harvoin tätä kuitenkin tapahtuu, isoisäni osti aikoinaan 1946 pienen maatilan pakkohuutokaupasta ja tuolloin kauppa peruuntui. Nimismies vain palautti rahat isoisälle, tosin isoisäni veti hieman hernettä nenään nimismiehen pelleilyn johdosta...

Eiköhän se tila jotain maksa, ja jos sen ostaa lainalla, pitää poiskin maksaa. Koneet on silti oltava kylvöihin ja ruiskutuksiin vaikka möisi pystyynkin, vai meinasitko kaiken urakoitsijalla teettää? Kuulostaa teorialta, joka ei ole käytäntöä nähnytkään, jokatapauksessa tuossa ensimmäinen kausi olisi vain menoja, kunnes ensimmäiset tuet ja viljatulot tulisi, ja terve maalaisihminenhän ei noin vähillä töin pysy tolkuissaan, että teoriaa on silläkin saralla.

Just, kuulostaa puli arskan toive unelle..,.,.,.,,..,.,. mihin sulla on oikein raukka unohtunna kulut??? tolla tilalla saat saman kun sossun kautta, joten viivan elle jää noin 9 k ennen veroja, ja investointeja ei juuri tehä..

piliarska kirjoitti:

Just, kuulostaa puli arskan toive unelle..,.,.,.,,..,.,. mihin sulla on oikein raukka unohtunna kulut??? tolla tilalla saat saman kun sossun kautta, joten viivan elle jää noin 9 k ennen veroja, ja investointeja ei juuri tehä..

Lue lisää

Ei, helv mikä uuno, pysty viljalla jätkä laskee et saa 600e/ha, mee arska vaan lutkuttaa sitä kalja pulloos, muuten tääl kuollaan nauruun sun tyhmyytes takia :))))))

Hupatusta kirjoitti:

Eiköhän se tila jotain maksa, ja jos sen ostaa lainalla, pitää poiskin maksaa. Koneet on silti oltava kylvöihin ja ruiskutuksiin vaikka möisi pystyynkin, vai meinasitko kaiken urakoitsijalla teettää? Kuulostaa teorialta, joka ei ole käytäntöä nähnytkään, jokatapauksessa tuossa ensimmäinen kausi olisi vain menoja, kunnes ensimmäiset tuet ja viljatulot tulisi, ja terve maalaisihminenhän ei noin vähillä töin pysy tolkuissaan, että teoriaa on silläkin saralla.

Lue lisää

Jenkeissä oli aikanaan paljonkin näitä ns. salkkuviljelijöitä.

Ne ei omistaneet kuin peltoja, teettivät työt urakoitsijoilla, myivät sadot pystyyn, itse asuivat kaupungeissa eikä oikeastaan tehneet muuta, kuin omistivat pellot.

Kolmekymmentäluvun pölymyrskyt veivät nämä "viljelijät" alalta, pääosin.
Velkarahalla toiminen ja kaiken työn ostaminen, ei kestänyt tälläista katastrofia.

tolloarski kirjoitti:

Ei, helv mikä uuno, pysty viljalla jätkä laskee et saa 600e/ha, mee arska vaan lutkuttaa sitä kalja pulloos, muuten tääl kuollaan nauruun sun tyhmyytes takia :))))))

Tämän päivän maastullissa oli kyllä varsin kattava juttu viljanviljelyn kustannuksista, toi 600 euroa tuloa per hehtaari on kyllä mahdollista, mutta ei mitenkään taattua, eikä automaattista, tarvitaan oikeita valintoja aika paljon.

Muuttuvat kustannukset on pro-agrian keräämein tietojen mukaan on noin 200-400 euroa hehtaarille, tilasta ja viljelystä riippuen, tuet kyllä kattaa ton.
Se että jos viljan myy pystyyn, nii konekulu hehtaaria kohden jää aika pieneksi, olettaen että omaa konekantaa ei ole.

mä lehden luin kirjoitti:

Tämän päivän maastullissa oli kyllä varsin kattava juttu viljanviljelyn kustannuksista, toi 600 euroa tuloa per hehtaari on kyllä mahdollista, mutta ei mitenkään taattua, eikä automaattista, tarvitaan oikeita valintoja aika paljon.

Muuttuvat kustannukset on pro-agrian keräämein tietojen mukaan on noin 200-400 euroa hehtaarille, tilasta ja viljelystä riippuen, tuet kyllä kattaa ton.
Se että jos viljan myy pystyyn, nii konekulu hehtaaria kohden jää aika pieneksi, olettaen että omaa konekantaa ei ole.

Lue lisää

600 et saa mistään viljasta pystyyn

mä lehden luin kirjoitti:

Tämän päivän maastullissa oli kyllä varsin kattava juttu viljanviljelyn kustannuksista, toi 600 euroa tuloa per hehtaari on kyllä mahdollista, mutta ei mitenkään taattua, eikä automaattista, tarvitaan oikeita valintoja aika paljon.

Muuttuvat kustannukset on pro-agrian keräämein tietojen mukaan on noin 200-400 euroa hehtaarille, tilasta ja viljelystä riippuen, tuet kyllä kattaa ton.
Se että jos viljan myy pystyyn, nii konekulu hehtaaria kohden jää aika pieneksi, olettaen että omaa konekantaa ei ole.

Lue lisää

logiikalla toimi noi hommat, esim: unohtuko kiinteä kustannukset??

säälittävä edes provoks..,.,.,.,.,

ei noi ihan tolla kirjoitti:

logiikalla toimi noi hommat, esim: unohtuko kiinteä kustannukset??

Kannattaa lukea se koko juttu lehdestä, tää oli vain tämmönen maininta siitä.

koittasitedes kirjoitti:

säälittävä edes provoks..,.,.,.,.,

Onko niinku trolli, vai mikä se nyt oli ?

No ei kyllä kannata semmosta harkitakkaan, talohan on terve talo, jos kerran tuottaa ton verran tuloa omistajilleen.

arvo äältö kirjoitti:

No ei kyllä kannata semmosta harkitakkaan, talohan on terve talo, jos kerran tuottaa ton verran tuloa omistajilleen.

Paskasti tuottaa, pitäs tosta jo puhtaana saada 500k vuodessa,