ONKO KOHTALOTOVEREITA? OLEN 7. KK RASKAANA JA ODOTAN LASTANI YKSIN. MIEHENI ON VANKILASSA (PAHOINPITELYJENI VUOKSI). OLEN HAKEMASSA AVIOEROA. KUINKA OLETTE PÄRJÄNNEET YKSIN LAPSEN SYNTYESSÄ? SELVIÄÄKÖ SIITÄ KUNNIALLA?
YKSIN RASKAANA
SURUSIIPI
151802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Yksin pärjää melko varmasti, mutta h-vetin vaikeeta tulee olemaan. Muuta samalle paikkakunnalle vanhempiesi kanssa ja pyydä heitä katsomaan lasta vaikka kerran kuussa muutama tunti, niin saat nukkua edes joskus.
Olen naimisissa ja koskaan en ole saanut nukkua enempää kuin lapsi on antanut, eli että joku muu olisi hoitanut lasta, että olisin saanut nukkua.
Olenko poikkeus??
Joo, kyllä vähän muakin tökähti silmään. Mun mies ei ikinä ottanut lasta vauvana syliin vapaaehtosesti, siis vaikka olis itse kattonut telkkaria vielä ja lapsi kaipas vettä tms. niin anto huutaa kunnes heräsin. Lapsi kohta 2v. ja ero edessä. Kyllä täytyy sanoa et helpompi olis ollut ilman miestä kun tän kanssa. Lisäks se (mies) saatto herättää mut kolmekin kertaa yössä kun lapsi oli ihan vauva, millon tartti seksiä, millon muuta apua.
Saman kokeneena voin sanoa, ettei se niin vaikeata ole. Reipas asenne elämään ja itsesäälit ja surkuttelut pois. Kyllä viksu ihminen lapsen kanssa aina yksinkin pärjää.
Automaattisesti luullaan, että avioliitossa syntynyttä lasta hoitaa kaksi aikuista. Eihän se niin ole. Itse ainakin olen hoitanut yksin omat lapseni, vaikka olen ollut naimisissa. Mies toki toi rahaa taloon, mutta ei koskaan yöllä herännyt hoitamaan tai katsonut lapsia, kun menin vaikkapa hammaslääkäriin. Kyllä sinä pärjäät. Niin ovat pärjänneet lukemattomat äidit.
Olen itse yh ja usein ihmetellyt ihmisten kyselyjä siitä "miten sinä raukka jaksat". Noh, oma äitini kasvatti kolme tytärtä itse, kävi samalla töissä (luokanopettajana) ja hoiti kotia. Isäni ehkä luki meille lapsille joskus satuja, mutta siinä se.
Kaikki lapset ovat yliopiston käyneitä ja menestyneitä. Itse valmistun kohta opettajaksi.
Ja tosiaan itse olen pärjännyt erittäin hyvin ilman miestä. Miestä tarvitsee välttämättömästi täsmälleen yhteen asiaan..ja jos raskaana olet, tiedät jo mihin.
Reippaasti eteenpäin. Hyvä, että eroat kammotuksesta!
en ole siis ainoa, hyvä ;)
Mulla on osittain sama tilanne ku sulla. Olen raskaana kolmannella kuulla ja poikaystäväni jätti ku sai tietää asian. Hän ei ole vastannut puheluihini eikä viesteihin. On vain sanonut, ettei halua ikinä olla minun tai lapsen kanssa tekemisissä.
kiitos vastauksistasi. se on totta että totuutta on katsottava silmiin ja olen samaa mieltä siinä, että vaikka olisimmekin yhdessä niin silti yksin kaikesta huolehtisin. niin kuin koko liittomme ajan. joten keskityn nyt oman ja vauvan hyvinvointiin enkä enää märehdi miehen asioita. kaikkea ei voi saada mutta saan kokea äitiyden. se on jo paljon... voimia myös sulle yksin odottava.. emme ole yksin
Omat lapseni ovat olleet ihaninta, mitä olen elämältäni saanut. Arki pienen/pienten lasten kanssa ei kahdestaankaan ole mitään ruusunpunaista unelmaa, joten ei se ole sitä yksinkään. Pinnaa kiristää, aika ei tahdo riittää edes vessassa käyntiin jne., mutta selviät kyllä. Asennetta pitää tosin olla. Pikkuvauva-aika menee hujauksessa ohi. Yritä nauttia siitä. Siitä silkkisestä ihosta, pikkuisista varpaista ja pyyteettömästä rakkaudesta, jota lapseltasi saat.
Yritä pyytää hoitoapua, että saat aikaa myös itsellesi. Siis sellaista aikaa, että voit nukkua, käydä rauhassa saunassa, jne.
Itse olen pian vuoden pyörittänyt kahta pikkuista yksikseni. Voimia kovasti.
On harmillista, että sinulle on käynyt näin, mutta yritä löytää mahdollisen vahva tukiverkko. Sukulaisistasi tai sosiaalivirkailijoista ja mene leikki puistoihin juttelemaan muiden äitien kanssa niin saat itsellesi seuraa ja neuvoja.Itse muutin kesken raskautta uudelle paikkakunnalle josta en tuntenut ketään, mutta puistosta sain viimiset vinkit ja ohjeet. Ole avoin uusille äiti-ihmisille niin saat apuja ja neuvoja.
.. opettele käyttämään pieniä kirjaimia.. mukavampi lukea. toiseksi, miksi perustit perheen väkivaltaisen ihmisen kanssa? oma syysi.. olisit miettinyt!
Epäilen suuresti että keskustelun aloittaja ihastui mieheensä ja päätti perustaa perheen siltä istumalta koska "se on niiin ihanan väkivaltainen!". Ei siinä tilanteessa paljoa mitään voi, jos henkilöllä jolle on raskaana napsahtaa päässä ja pahoinpitelee jonkun. Paska hommahan tuollainen on, typerää olettaa että henkilö olisi alkanut seurustelemaan tai saati perustanut perheen väkivaltaisen ihmisen kanssa. Kuka tahansa meistä saattaa olla väkivaltainen.
onhan se parempi yksin kuin kasvattaa lapsi väkivaltaisen miehen kanssa
Se joka tulee raskaaksi on nainen, se joka synnyttää ja hoitaa on nainen. Turha vikistä, että mies ei vastaa osastaan kun ne ei edes tiedä mistä pitäisi vastata. Jokaisen äidin pitää suhtautua tulevaan lapseen niin, että tämä on minun ja minä pystyn sen hoitamaan tuli mitä tuli.
Voi olla, että on olemassa miehiä, jotka ottavat vastuuta ja hoitavat, mutta en ole kovin montaa tavannut. Raskaus on naisen luonnollinen olotila, ei sairaus eikä vika ja sitä varten meidät alkujaan kehitettiin ; )
Sattumoisin olen tavannut naisia, jotka ovat halunneet lapsen enemmän kuin se mies joka huushollissa asuu, eikä siitä ole välttämättä muita seurauksia kun se, että on yksin raskaana. Parisuhdetta ei pelasta lapsi eikä naimisiin meno, ei asunnon hankinta vaan se, että molemmat haluavat olla yhdessä. Kiinteyden ja yhdessäolon aste on joka suhteessa haettava ja se muuttuu ajoittain.
Ketään ei voi omistaa, ei edes sitä lasta jonka synnyttää.