Nyt on pakko avautua ja kuulla mikä järki miehillä on tämän takana.
Minä ja miehemme emme ole kovin innokkaita alkoholin suhteen. Itse juon lasin viiniä silloin tällöin ja mieheni saunaoluen tai muuta vastaavaa. Emme siis kuitenkaan ole absolutisteja mutta meidän perjaatteisiin kuuluu se että emme lainkaan pidä humaltumisesta, toisinsanoen perseitten vetely ei tulisi mieleenkään!
Olen alkanut kiinnittämään huomiota miten miehelläni on tarvetta puhua ystävälleen siitä että alkoholi maistuu. Brassailla siitä että joo, se on hyvää ja se ja se, vitsailla kännäämisestä. Kysyin miksi pitää yrittää esitellä että on sellainen joka juo useammin mutta kuulema on vain vitsillä heitettyä ja kaverikin sen tietää.
Nämä kaksikot muutenkin aina (varmaankin sitten) tietämättään vertailevat kumpi on tehnyt enemmän tai kokeneemmin jotain. Oliko sitten tatuointeja enemmän tai muuta. Ei mitään sen vakavampaa mutta aina pientä "joo mäkin tein, ai sä teit, mä teen näin" meininkiä.
Eniten kuitenkin raivostuttaa tuo että pitää "näyttää äijemältä" muiden jätkien silmissä. Entä sitten jos et juo? Mitä hävettävää siinä on? Se että pitää valehdella ollessaan kännäämässä... Se että kiroillaan tiettyjen ihmisten seurassa vaikka muuten ei kiroilua harrasteta lainkaan.
Kyllä minä huomaan, ihan tosi. Lapsellista ja säälittävää että ei pysty olemaan vaan itsensä muiden seurassa. Sinä et juo, et tosiaankaan kännää eikä sinulla ole edes siitä kun parin kerran kokemukset.
Miten voisin ystävällisesti ilmoittaa tästä miehelleni että lopettaa moiset, sillä minua hävettää että kylillä sitten luullaan isännän olevan kauhean äijämäinen vaikka totuus on ihan päinvastainen... Ryyppää ja kiroilee kun mikäkin kakara. Aikuinen mies.
(Ei ole tossun alla, kyseessä on ihan kristinuskovainen mies joka omiin perjaatteisiin vetoen ei halua harrastaa juontia ja kiroileminen on rumaa, eli en ole pakottanut häntä elämään näin)
Minä ja miehemme emme ole kovin innokkaita alkoholin suhteen. Itse juon lasin viiniä silloin tällöin ja mieheni saunaoluen tai muuta vastaavaa. Emme siis kuitenkaan ole absolutisteja mutta meidän perjaatteisiin kuuluu se että emme lainkaan pidä humaltumisesta, toisinsanoen perseitten vetely ei tulisi mieleenkään!
Olen alkanut kiinnittämään huomiota miten miehelläni on tarvetta puhua ystävälleen siitä että alkoholi maistuu. Brassailla siitä että joo, se on hyvää ja se ja se, vitsailla kännäämisestä. Kysyin miksi pitää yrittää esitellä että on sellainen joka juo useammin mutta kuulema on vain vitsillä heitettyä ja kaverikin sen tietää.
Nämä kaksikot muutenkin aina (varmaankin sitten) tietämättään vertailevat kumpi on tehnyt enemmän tai kokeneemmin jotain. Oliko sitten tatuointeja enemmän tai muuta. Ei mitään sen vakavampaa mutta aina pientä "joo mäkin tein, ai sä teit, mä teen näin" meininkiä.
Eniten kuitenkin raivostuttaa tuo että pitää "näyttää äijemältä" muiden jätkien silmissä. Entä sitten jos et juo? Mitä hävettävää siinä on? Se että pitää valehdella ollessaan kännäämässä... Se että kiroillaan tiettyjen ihmisten seurassa vaikka muuten ei kiroilua harrasteta lainkaan.
Kyllä minä huomaan, ihan tosi. Lapsellista ja säälittävää että ei pysty olemaan vaan itsensä muiden seurassa. Sinä et juo, et tosiaankaan kännää eikä sinulla ole edes siitä kun parin kerran kokemukset.
Miten voisin ystävällisesti ilmoittaa tästä miehelleni että lopettaa moiset, sillä minua hävettää että kylillä sitten luullaan isännän olevan kauhean äijämäinen vaikka totuus on ihan päinvastainen... Ryyppää ja kiroilee kun mikäkin kakara. Aikuinen mies.
(Ei ole tossun alla, kyseessä on ihan kristinuskovainen mies joka omiin perjaatteisiin vetoen ei halua harrastaa juontia ja kiroileminen on rumaa, eli en ole pakottanut häntä elämään näin)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miehen on saatava hyvä olo itsestään paremman itsetunnon muodossa. Sen takia mies sitä tekee. Jos mies ei sitä tekisi, hänelle tulisi sellainen olo että joko on huonompi (tämä tunne menee usein ohi heti ensimmäisen tuntemuksen jälkeen, koska sitten iskee järki peliin, että "hetkinen, enhän ole") tai b) että hän antaa muiden talloa päälleen ja on kynnysmatto, jos ei vastaa tähän sanomalla että "no, niin minäkin". Mies haluaa tuntea itsensä hyväksi, vähintään samanlailla kuin muut (kuuluminen joukkoon) ja joissain tapauksissa paremmaksi kuin muut (tämä on harvinaisempaa minusta). Nimenomaan tämä että on tasavertainen joukon jäsen ja hyväksytty on miehelle erittäin tärkeää. Asiassahan on hassua juuri ehkäkin se, että aina kuvitellaan toisten olevan virheettömiä ja itse on se, kenen pitää yrittää päästä jonkin toisen tasolle, vaikka todellisuudessa toisen virheet ovat ehkä aivan samanlaisia. Kuitenkin toisaalta, tämä tavoittelu että pääsee korkeammalle tasolle on hyvä asia, koska silloin sitä todella tavoittelee ja ehkä sinne pääseekin. Tällä tavoin monet asioista "kilpailevat" kaverukset tavallaan nostavat kokoajan toistensa tasoa. Minusta tätä voidaan pitää hyvänä asiana.
Mies voi myös ajatella että jos toinen mies sanoo jotain tällaista, hän myös odottaa siihen samanlaista vastausta. Eli siis tavallaan että jo kun henkilö numero 1 sanoo että "minäpä tein tänään sitä" niin 1 jo tavallaan heti tietää ja odottaa että 2 tulee sanomaan että "minäkin tein sitä eilen" tai että "mutta minäpä teinkin tänään tuota!" Joten sitten jos henkilö 2 ei sanokaan mitään, voi se tuntua toisesta tai molemmista oudolta. Ja miehethän välttävät outoja hetkiä ja tilanteita viimeisen asti kuin ruttoa, koska outous johtaa yleensä siihen että jotakin asiaa on pakko miettiä. Ja se ei ole miehelle yleensä mieluisaa.
No, lieventävänä asiana tuohon voisin sanoa, että kaverinsa, varsinkin jos tosiaan ovat noin läheisiä, kuin mitä annat tästä ymmärtää, niin varmaan tosiaankin tietää miten asia oikeasti on. Miesten keskuudessa on usein vain tilanne se, että vaikka olisi kuinkakin läheiset kaksi miestä ja hyvät ystävät niin asioista ei vain puhuta. Eli vaikka toinen tietäisi tasan tarkkaan miten jokin asia on, ja toinenkin tietää että toinen tietää, niin siltikin. Kuulostaa hassulta, mutta niin se vain menee.
Syy tähän on se, että moni mies pyrkii välttelemään tunteita ja tunteellisuutta, koska se on pelottavaa ja avaa lisää tunteita ja ajatuksia joita ei halua kokea/ ajatella. Ja henkilökohtaisesti ymmärrän sen hyvin.
Voi siis sanoa, että miesten dialogit ja keskustelut ylipäätään mistä tahansa ovat usein täysin ennalta määritettyjä, siinä mielessä että keskustelun kulku on usein tietynlainen, kumpikin osapuoli tietää miten se menee, ja siitä ei yleensä poiketa. Mies haluaa kaiken olevan tuttua, helppoa ja sellaista mikä vaatii mahdollisimman vähän ajattelua.
Itse olen mies. Tunnen myös naisten ajatusmaailmaa melko hyvin.