Tai paremminkin mitä hitaus tarkoittaa? Olemme keskustelleet netissä juhannuksesta asti, tavattu, tekstailtu, mutta molemmat empivät ja kuitenkin haluaisivat tavata enemmän ja ja.. niin, ei siis seksiä, mutta mielessähän se pyörii koko ajan! Ehkä se on tämä ikä, kun ei enää nuoria olla ja kumpikin on jo edennyt suhteissaan aivan liian nopeasti ja sinkuiksi päädyttyjä..niin ikää ei sen enempää kuin vajaat 40..tuntuu hieman nololta kysyä teiltä, mutta pakkohan se on kun ei itse oikein tiedä tai uskalla edetä nopeampaa..onko muita joilla hidas piinaava eteneminen ja kuitenkin päätynyt onnellisesti suhteeseen? Vai onko tämä vain tuskan pitkistämistä ja sovitaan olevamme vain ystäviä jos niitäkään?
Kun tavataan tai viestitellään, sähköä on todella ilmassa, himoa ja haluja, mutta jokin vain jarruttaa kumpaakin..pelko että on löytänyt etsimänsä vai pelko suhteesta?! Kaippa sitä itselläkin pahasti ajatus hukassa on, mutta jos nokkelia neuvoja, niin niitä ota mielelläni vastaan!
Kun tavataan tai viestitellään, sähköä on todella ilmassa, himoa ja haluja, mutta jokin vain jarruttaa kumpaakin..pelko että on löytänyt etsimänsä vai pelko suhteesta?! Kaippa sitä itselläkin pahasti ajatus hukassa on, mutta jos nokkelia neuvoja, niin niitä ota mielelläni vastaan!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos kyseessä olisi vain miehen puolelta jarruttelua niin veikkaisin potenssiongelmia tai epävarmuutta siitä, onko hän muuten sinulle riittävä seksuaalisesti.
Kappas, mähän len tähän sopiva vastaamaan, kun olen about saman ikäinen ja joskus valitellaan, että olisin jotenkin "hidas" aloittamaan suhteen.
Juhannuksesta on reilu kuukausi aikaa. Jos olisin tutustunut silloin naiseen, niin eihän tuo ole vasta kuin pieni hetki, mitä olette tutustuneet toisiinne. Ihmettelisin, mihin sinulla on kiire. Siis ilmeisesti siihen seksiin, jos ymmärsin oikein kertomaasi??
Puhuit "piinaavasta" etenemisestä. Tässä jää nyt minulle epäselväksi hieman, mikä siis piinaa. Sekö että et ole saanut mieheltä ehdotuksia seksin suhteen tai muuten lähentelyä? Jos niin on, voisitko itse olla se rohkea, joka lähentyy miestä seksuaalisesti. Onko teillä minkälaista hellyyttä ollut keskenänne?
Sanot, että sähköä on tavatatessanne ilmassa, mutta tekeekö kumpikaan siis mitään siitä eteenpäin. Kosketko miestä tai hän sinua? Pidättekö toisianne kädestä? Flirttailetteko avoimesti?
Jos ette, voisitko aloittaa flirttailemalla hänelle tai ottamalla häntä kädestä? Siis ensimmäinen askel on aina jonkun tehtävä ja siitä se eteneminen jatkuu.
Edelleenkin kysyn myös, mihin kiire ja mistä piina?
Jos ette sittenkään pääse eteenpäin, kun olette edellä sanottua kokkeillet, kannattaa ihan suoraan ottaa puheeksi ne omat tuntemukset ja odotukset.
"Minusta tuntuu että etenemme ihan liian hitaasti seksin suhteen." Miltä kuulostaa?
Ja mies vastaa: "No, eiköhän se hoidu, kun mennään meille/teille puhaamaan." :D
Minun kokemukseni mukaan naisille useampi tapaaminen ja pitkät viestinvaihdot eivät merkitse vielä mitään. Ilmeisesti pitää kirjoitella ja tapailla kuukausia ennen kuin saa edes puhua mistään suhteesta tai seurustelusta.
Tärkein asia ennen seksiä on selvittää rakastatteko toisianne?
Himot eivät ole rakkautta.
Niin, himot eivät ole rakkautta. Mutta kaksi aikuista sinkkua saa toki harrastaa seksiä ilman rakkauttakin, siis ihan himojen takia.;) Kun homma on molemmille selvä ja ehkäisystä huolehditaan, niin antaa palaa.
Kukin tyylillään.
En todellakaan anna itseäni kenellekään panopuuksi, eikä tulisi mieleenkään käyttää toista omien halujen tyydytysvälineenä.
Rakastelu on ihan muuta, kuin pelkkä pano. Pano on suorituskeskeistä, ja jättää lopulta sisäisesti tyhjäksi, kun taas rakastelu on taivaallista, josta jää täydellinen tyydytetyksi tulemisen tunne, molemmille.
Rakkaus pitää parisuhteen koossa, pelkkä paneminen aikaa myöten erottaa.
Niin moni nettideitissäkin vonkaa salaseksiin, kun vaimon kanssa ei enää paneminen huvita. No ei niin, kun kaikki asennot, välineet ja kolmenkimpat on jo kokeiltu, ja homma tylsistyttää. Eronneet eivät parisuhdetta enää juuri tuon takia haluakaan, vaan elelevät sinkkuna ja pelkkää seksiseuraa vaan hakevat. Rakkaus ei kiinnosta ketään.
Suomi on varmaan maailman rakkaudettomin maa. Avioliitotkin ovat vain yhteisen asuntolainan ja lasten takia joten kuten koossa. Seksielämä hoidetaan salasuhteissa.
Ihan sairasta jo tämä ilman rakkautta pelkkä paneminen!
ljkkj on mies, epäilemättä. Kokeiltu on ja romuksi menin joka kerta. Jotkut himokkaat sinkutkin kaipaavat rakkautta ja puolisoa yli kaiken.
Pieleen meni, olen 34 vuotias äippä.
En minäkään miksikään panopuuksi ala siinä mielessä, että minua ei kunnioitettaisi. Mutta oli minulla vuoden mittainen "suhde" sellaiseen mieheen, jonka kanssa oltiin ystäviä "lisäeduilla." Meillä oli hauskaa yhdessä, niin molempien lasten kanssa leikkipuistossa kuin makuuhuoneessakin. Molemmat siis sinkkuja. Lapsen tietävät että olemme vain kavereita, eikä meidän välillä mitään seksuaalista koskaan ole nähneet. Siis tarkoitan sitä, että emme ole edes pussanneet lasten nähden.
Mutta emme missään nimessä rakasta toisiamme. Meillä ei ole suunnitelmissa jakaa elämää yhdessä. Toki kiva jos ollaan aina kavereita. Ihmisinä arvostamme toisiamme kovasti.
Romuksi menee vain silloin, jos odottaa jotakin enemmän... Tai jos mies ei kohtele hyvin ja kunnioittavasti. Sellaiseen ei pidä alkaa.
Mutta kyllähän se itsetyydytyskin on yhdessä hauskempaa.;) Ystävät auttavat toisiaan.
Yhden illan juttuja tuntemattomien kanssa en ole kokeillut kuin pari kertaa joskus 18 vuotiaana. Yök. Seksistä ei ole mitään iloa, kun ei uskalla oikeasti nauttia.
No, ystäväni muutti muualle jokunen kuukausi sitten. Kavereina soittelemme joskus harvakseltaan. Nykyään tapailen ihanaa miestä, tuntuu että rakastun... Ihana tunne. Tietenkin minäkin kaipaan rakkautta ja puolisoa! Seksikin on taivaallista juuri siksi, että se on rakastelua. Epätivoisesti en ole rakkautta kuitenkaan etsinyt kenestä tahansa, enkä tietoisesti elänyt kolmea vuotta puutteessa ihan vain siksi, että en rakastunut...
Mutta, vaikka rakastelu kahden rakastavan ihmisen välillä onkin onnen täyttymys, niin se kahden kaveruksenkin välinen hauskanpito voi olla paljonkin tyhjää parempaa.;)
Tapailin yhtä miestä monta kuukautta -ei tullu suhetta. Pitäis toimia 1-2 kk sisällä, jos ei niin mielenkiinto menee
Itse kohtasin deittiprofiilin kautta todella kiltin ja mukavan naisen. Tavattiinkin, viestiteltiin, soiteltiin ja minä hölmö tietysti luulin, jotain kiinnostusta olisi sieltäkin suunnalta. Kai minä sitten vähän ihastuin häneen. No halusi kuulemma tutustua rauhassa. Tutustui rauhassa johonkin tai joihinkin muihin yhtäaikaa, muttei kuitenkaan ihan kokonaan lopettanut yhteydenpitoa minuun. Tai no kyllä se sitten hiipui lopulta, kun en itsekään lopulta halunnut viestitellä, kun se tuntui olevan toisessa päässä vastaamisten kanssa niin epämääräistä. Oli varmaan enemmän viestittelyä kohteliaisuussyistä? Täytyi vain päättää itsekseen, että ei hän sitten ole kiinnostunut ja tehdä myös itselle selväksi, etten "halua" olla enää hänestä kiinnostunut. Rajanveto siihen, onko tutustuminen liian hidasta on tietenkin yksilöllistä. Ja tietysti harmittaa, kun ei suoraa vastausta saa ihmiseltä itseltään. Mutta mitäpä tuota enää murehtimaan. Eiköhän se päivä paista vielä tähänkin risukasaan :)
Kiitoksia kaikille! vastauksista!
Kiire ei ollut seksiin eikä suoranaisesti suhteeseenkaan. Olo vain niin epävarma kun ei tiedä mihin suuntaan "suhde" menossa. Luin viestejänne ja juttelin ystäväni kanssa ja taisin ymmärtää, että sehän on pitkälti myös minun päätettävissäni mihinkä suuntaan suhde etenee. Täten päätin, että katsotaan. Seksiä ei vieläkään, mutta ei siksi etteikö haluja olisi, vaan siksi, että pidän hänestä aivan liian paljon, että haluaisin vain seksiä. Aluksi se taisi myös olla sitä, että seksiä kiitos ja moido, mutta tapailujen edetessä huomasin, että pidän hänestä ja hän minusta, ei tätä kannata hosumalla pilata. Ehkä jonain päivänä tai sitten ei, elän tässä hetkessä ja jos sydänsurut sitten tulevat, tulkoon, nautin tästä ihanasta ihastuksen tunteesta !