oon alle kakskymppinen opiskelija tyttö, ongelmana on koton väkivaltainen isä.. Kaikkihan alkoi jo sillon kun olin vasta pieni lapsi, minua hakattiin remmillä yms jos tein jotakin typerää. Monesti myös lyötiin avokämmenellä päähän. Sitten yläasteen ajan meillä meni hyvin. Riitelimme kyllä, muttei mitään välivaltaista käytöstä. Sitten yhtenä päivänä isä hakkasi minut koska olin sairastunut, enkä kyennyt menemään töihin. Repi hiuksista, potki ja heitteli pitki asuntoa. Sitten tuki taas usean kuukauden tauko. Ennen tätä päivää, edellisen kerran isäni hakkasi minut muutama päivä ennen koulurnloppua. Silloin hän kävi kurkkuun kiinno, repi vaatteet, repi hiuksista, potki kylkeen ja hakkasi nyrkeillä. Sanoin silloin, etten enää kestä ja menen viranomaisten juttusille. Sieltä sanottiin, että jos nostan syytteen pahoinpitelystä, asiaan puututtaisiin samantien ja minulle hommattaisi asunto. En kuitenkaan halunnut, koska olihan se minun iskä. Tänään kuitenkin kotiin saapuessani sain tääs avokämmenestä päähäni, minut heitettiin lattialle ja isä potkaisi pari kertaa. Nyt en enää jaksa olla isäni kanssa missään tekemisissä enkä halua asua saman katon alla. En myöskään jaksa selitellä ystävilleni miksi olen aina välillä mustelmilla ja niin onneton. Mitä teen? Nostanko syytteen? Sillonkuin isäni ei käytä fyysistä väkivaltaa, niin henkinen väkivalta on sitäkin voimakkaammin esillä. Kaiken sen jälkeen kun hän päivittäin haukkuu minut, minun tekee mieli hypätä junan alle kun tunnen itseni niin hyödyttömäksi...
Väkivaltainen isä
haluan pois täältä
4228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Unohtui lisätä että isälläni ei ole alkoholiongelmaa tai muuta päihderiippuvuutta.
Kuullostaa muutamista kohdista tutulta tarinalta. En tarkoita omaa isääni, mutta olen vasta jättänyt kymmenen vuotta taakse väkivaltaista paskaa elämää kenen kanssa silloin asuin entisen mieheni kanssa. Alkuun opiskelin ammattikoulut loppuun ja jatkoin työuralla.. Mieheni oli ääärimmäisen mustasukkainen ja monesti tosi väkivaltainen. En silloin uskaltanut lähteä suhteesta ja hypätä tuntemattomaan kun ei ollut pitempiaikaista työtäkään joitakin vuosia sitten. Olin liian kauan pitkään siinä suhteessa. Sain omilta vanhemmilta ja sukulaisilta sen verran rohkeutta ja voimia että eräs kaunis aamu pakkasin tärkeimmät ja häivyin muuttoautolla! Viimeisinä vuosina väkivalta hiljeni mutta ei täysin. Tietokoneen taloon tultua, se mies rupesi elämään omaa toista elämää ja petti vuosia tosella monen naisen kanssa. Ja ollin mukamas aina vainoharhainen sen asian suhteen=(
Sinä olet kuitenkin jo opiskelemassa ja pystyisit asumaan omassa asunnossa. Taikka niinkuin sanoit, viranomaisten auttamassa asunnossa. Toivon että saat rohkeutta mennä viranomaisten juttusille ja muutat heti pois. Väkivalta on aina rikos, yksikin isku voi olla viimeinen. Ihmettelin joskus itsekkin että kuinka vielä ole hengissä ja kuinka jaksan eää..
Syksysi alkaa varmasti paljon mieluisammin ja saat kokonaan uuden elämän kun asut omillasi. Minuakin pelotti hypätä tuntemattomaan mutta olen huomannut että aina asioilla on varmasti tapana järjestyä!!
Nyt olen jonkin aikaa asunut elämäni miehen kanssa, jonka tapasin vielä vanhassa elämässä..nyt on ensimmäinen lapsi tulossa ensi talvena=)
Tsemppiä ja jaksamista muuttoon ja uuteen elämään=)
Parempi kai päästä tuollaisesta kodista ja tilanteesta pois, kun menettää henkensä ja itsekunnioituksensa rippeetkin? Vaikka se on kuinka sun isä, silläkin on vastuunsa ja velvollisuutensa kuten muillakin ihmisillä.
Sillä varsinkin on vastuu sun hyvinvoinnistasi sun vanhempanasi, tai oli varsinkin sun ollessa lapsi. Nyt kun olet aikuinen (töistä puhut) sua ei luulisi pidättelevän enää mikään, kun olet vapaa lähtemään ja elämään ilman hölmöä isääsi. Älä jää odottamaan isäsi parantumista, puhuu hän mitä vain. Vahinko kävi jo ja hän on satuttanut sua jo. Sä voit antaa isällesi anteeksi, mutta pidä kiinni siitä ehdosta että hän ei sinua nää eikä sinun kanssa saa olla tekemisissä jos sinua satuttaa.
Ei hän ole ansainnut sinua itseään rakastamaan, jos hän ei sinua osaa rakastaa ja arvostaa. Myös sinun koskemattomuuttasi.
Isäsi on pahasti, joko omaan elämäänsä tyytymätön, tai sitten henkisesti sairas. Jos ei voi huolehtia itsestään, ei toisistakaan. Isäksi tuleminen, ei oikeuta käyttämään väkivaltaa omaakaan lastaan kohtaan. Nyt menet ja haet apua, lähde pois sen "oman iskän" luota. Parempi elämä on jossakin, nosta siipesi ja lähde nyt rohkeasti etsimään onneasi. Hakeudu, viranomaisten juttusille ja muista aina kysyä mitä minä teen, minne minä nyt menen, mitä voin tehdä tästä eteenpäin. On aikuisia, jotka eivät potki, eivätkä hakkaa ketään lapsia....Kaikkein parasta elämää toivottelen sinulle jatkossa.
Joskus minullakin oli nuorena melkein yhtä vaikeaa, vaikka oma isäni kuoli, kun olin viisi vuotias. Nyt olen melkein kuusikymppinen onnellinen iso-äiti:)