Meitä on kuusi lasta. Muiden jutut, syntymäpäivät ,kodit, perhejuhlat ja valmistumiset tuntuvat olevan kyllä tärkeitä. Myös heidän puolisoidensa esim. syntymäpäivät ovat tärkeitä. Minulle sanotaan, että kaikki ovat saman arvoisia. Todellisuus puhuu toista. Kirjoitan, koska tällä hetkellä olen tosi loukkaantunut. Täytin 40-vuotta. Perheeni halusi muistaa minua. Sain kukat ja lahjaksi CD:n. Pakko oli katsoa netistä , minkä arvoinen lahja oli. 15,50, tarjous. Lahja koko perheeltä ja heidän puolisoiltaan ja lapsiltaan. Pehekuntia siis kuusi. Ei kandee edes laskee kuinka paljon itse kukin oli oluut valmis panostamaan 40-vuotislahjaani. Onko tällainen v****ilua? Kun siskoni muutama vuosi sitten täytti saman verran vuosia, annoimme lahjaan 40 euroa ja muistan miettineesi oliko se liian vähän.
Ei minua olisi edes tarvinnut muistaa. Olisin unohtanut jutun. Mielestäni olisi parempi jättää kokonaan muistamatta kuin halpa-arvoisella "lahjalla" osoittaa kuinka arvoton toinen on. En tiedä, onko muita joilla on samanlaisia nöyryytyskokemuksia, mutta minua itkettää. Olin jo ehtinyt iloita, kun kuulin että minua muistettaisiin lahjalla. Suunnittelin teettäväni kiitoskortit. En taida teettää. Tulisivat kohtuuttoman kalliiksi siihen nähden minkä sain. Raha ei ole pääasia, mutta jotain se kertoo kuitenkin. Valitettavasti.
Ei minua olisi edes tarvinnut muistaa. Olisin unohtanut jutun. Mielestäni olisi parempi jättää kokonaan muistamatta kuin halpa-arvoisella "lahjalla" osoittaa kuinka arvoton toinen on. En tiedä, onko muita joilla on samanlaisia nöyryytyskokemuksia, mutta minua itkettää. Olin jo ehtinyt iloita, kun kuulin että minua muistettaisiin lahjalla. Suunnittelin teettäväni kiitoskortit. En taida teettää. Tulisivat kohtuuttoman kalliiksi siihen nähden minkä sain. Raha ei ole pääasia, mutta jotain se kertoo kuitenkin. Valitettavasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä ole tekemisissä heidän kanssaan. Eivät arvosta sinua. Vielä vähemmän arvostavat, kun odottelet tyhmien ihmisten muuttuvan fiksuiksi, mitä ei tule tapahtumaan. Nuorempana olin avoliitossa vaikutusvaltaisessa asemassa olevan miehen kanssa, hänkin tuolloin nuori, asemastaan huolimatta. Tein kaikkeni, että silloinen kumppanini avittaisi silloin nuoren mieheni hyvään työpaikkaan. Suhteilla se onnistuikin. Tämän ansiosta veljeni on koko aikuisikänsä ollut erittäin hyväpalkkaisessa työssä.
Kun suhteeni tähän menestyjä-mieheen päättyi, niin päättyi veljenikin sisarellisuus. Ei auttanut missään, ei edes vaikeissa tilanteissa. Käytöksensä on tunnevammaista, eikä mitään välejä enää ole, kun näin hänen luonteensa opportunistisen käytöksen takaa. Puhuu ihmisille, että on saavuttanut kaiken itse. Lausuntonsa ei voisi olla kauempana totuudesta. Se asema, johon silloiset avaukset johtivat, ei ole avoinna koulutuksen tai osaamisen avulla suomalaiselle. Niin, pääsi ulkomaalaisen exäni henk kohtaisten suhteiden avulla korkean profiilin työpaikkaan. Tähän työpaikkaan pääsy avasi hänelle ovet. Omia ansioitaan on tietysti, että kykeni hoitamaan työnsä hyvin.
Tämä samainen veli antoi minulle 40-vuotislahjaksi vanhan kännykkänsä. Jouduin maksamaan siitä hänelle muutaman kympin.
Eli syy ei ole sinussa. Minä en ole veljeni kanssa missään tekemisissä, koska hän on narsistinen moukka. En viitsi kertoa järkyttäviä esimerkkejä. Muutoinkin olen irtaantumassa perheestäni, koska moukkamaisuutta ja tunnevammaisuutta on. Itse satuin perimään toisen vanhempani empaattisen, hyväntahtoisen luonteen. Autoin kaikkia perheeni jäseniä missä vain voin kuten terveen tunne-elämän omaava ihminen tekee. Vasta myöhään heräsin näkemään totuuden. Tavallaan itsekin olin vähän tunnevammainen itseäni kohtaan. En tajunnut kuin vasta vanhempana, että en saanut vastavuoroista empatiaa, huomiota, arvostusta, avunantoa jne. Aika sairasta. Nyt alkaa tilanne olla se, etten ole tekemisissä, ja on ihanaa kun ei tule jatkuvasti loukatuksi.
"Tein kaikkeni, että silloinen kumppanini avittaisi silloin nuoren mieheni hyvään työpaikkaan..". Tarkoitin "silloin nuoren veljeni".
Ap odotit liikaa tuolta 40-vuotispäivältä, sinun ajatuksesi olivat ristiriidassa toisten ajatuksiin. Nyt sitten vertailet näitä juttuja arvostuksena, sanoisin aika lapsellista.
Sait kukat, pienen muistamisen, heistä varmasti jotenkin juuri sinulle valittu, nyt et vain osaakaan itse nähdä asian ydintä, sinua on muistettu. Eihän se 40,vuotispäivä nyt mikään iso juttu ole.
Meillä ihmisillä kun on niin erilaiset ajatukset asioista, kyllä niistä saa aina isotkin riidat rakennetuu. toivon sinun kuitenkin pitävän yhdeydet sukulaisiisi kunnossa, ei niitä kannata katkaista lahjan arvon erosta, kun ei puhuta kuitenkaan kovin isosta erosta.
Ole onnellinen, olet vasta neljäkymppinen ja se paras osa elämää on todella edessä.
Muuten itse en pitänyt niitä seuraavankaan kymmenen juhlia, sain muutamia muistamisia silti ihmisiltä. Kiitoskorit lähetin.
Kaikesta ei pidä loukkaantua, monet jutut johtuvat vain ihmisten erilaisuudesta, ei niillä ole tarkoitus loukata, toinen ei vaan edes ymmärrä että siitä voisi loukkaantua, joten kannattaa aika usein laskea kaikki toisesta korvasta ulos, eikä jäädä jokaista sanaa märehtimään.
Minä ymmärrän ap tä. En tiedä, mutta tuo mielensä pahoittaminen ei olisi tapahtunut, jos takana olevat kokemukset olisivat hyviä. Jotenkin tuntuu (voi olla että tämä on vain omaa kokemustani), että hänellä tämä epäarvostettuna olemisen tunne, ja suru siitä, on vanha ja tuttu kokemus.
itse olin vasta yli 4kymppinen, kun silmäni alkoivat avautua. Kysymys ei ole yksin erilaisuuden sietämisedtä, vaan että oikeasti nämä läheiset eivät osaa tervettä vuorovaikutusta. Kohtelevat ihmisiä eriarvoisesti. Sellainen loukkaa syvästi, kun kysymys on omasta perheestä.
Jos ap n tilanne on yhtä ikävä kuin minun perheeni vuorovaikutus, niin silloin kannattaa pysähtyä miettimään. Näiltä ihmisiltä et voi odottaa muuta. Tärkeintä on alkaa luoda sellaisia ihmissuhteita, joissa sinua arvostetaan. Eli tämä edellyttää irtiottoa näistä vääristyneistä ihmissuhteista, koska heidän kanssaan alat toteuttaa rooliasi epäarvostettuna, ruikuttavana mitättömyytenä (lyön vettä kuumille kiville). Näin olet noidankehässä, koska vedät puoleesi samanlaisia ihmisiä, jotka kohtelevat sinua ylenkatsoen.
Irrottaudu ihmisistä, ota etäisyyttä sellaisista ihmisistä, joiden kohtaamisen jälkeen (puhelin tai mitä tahansa) sinulle tulee huono mieli. Ala siis itse kohdella itseäsi tavalla, jolka osoitat arvostusta omia tunteitasi kohtaan.
Näin alat vetämään puoleesi ihmisiä, joiden suhtautumista sinuun sinun ei tarvitse ihmetellä, että mistäköhän johtuu? Kuvittelenko?