Ihmisen elämä on hyvin rajallinen 70-80v
Aika harva kuitenkaan ajattelee oikeasti tuonpuoleista ja se näkyy käytöksessä.
Muutaman kymmenentuhannen päivän takia pannaan likoon koko iankaikkinen elämä... Ei siinä ole mitään järkeä. Kuolema ulkoistetaan, sitä ei suostuta ajattelemaan...ja kuitenkin se on tulossa meille kaikille ja ehkä paljon nopeammin kuin osaamme edes odottaa.
Nauretaan uskoville tai vähintäänkin oma usko toimii omaehtoisesti (ja sehän on täysin mahdotonta, jos kyse on oikeasta uskosta).
Kannattaisi miettiä näitä asioita ennen kuin se on myöhäistä.
Aika harva kuitenkaan ajattelee oikeasti tuonpuoleista ja se näkyy käytöksessä.
Muutaman kymmenentuhannen päivän takia pannaan likoon koko iankaikkinen elämä... Ei siinä ole mitään järkeä. Kuolema ulkoistetaan, sitä ei suostuta ajattelemaan...ja kuitenkin se on tulossa meille kaikille ja ehkä paljon nopeammin kuin osaamme edes odottaa.
Nauretaan uskoville tai vähintäänkin oma usko toimii omaehtoisesti (ja sehän on täysin mahdotonta, jos kyse on oikeasta uskosta).
Kannattaisi miettiä näitä asioita ennen kuin se on myöhäistä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kuolema tulee mutta kuoleman jälkeistä elämää ei. Kuolema on yksilön lopullinen loppu, sanottiin tuhansien vuosien ikäisissä satukirjoissa mitä hyvänsä. Kannattaa käyttää ne pari-kolmekymmentätuhatta päivää hyvin. Siinä on kaikki mitä ihmisellä koskaan käytettävissä on, mistään ei tule mitään lisää.
Ja kuka sulle on tällaisen suuren tiedon ja tunteen suonut?
Luin joskus jostain, että jos haluaa saada aikaan jotakin suurta, tulee elää niin kuin kuolemaa ei olisi olemassakaan. Pitänee paikkansa. Miksi miettiä elämänsä kunnossa sitä, mitä ehtii miettiä sitten, kun sen aika alkaa olla.
Yleensä tekevillä ja eläväisillä ihmisillä se aika tulee paljon myöhemmin kuin niillä, jotka jättävät elämänsä elämättä ja tyytyvät liian vähään ja tasapaksuun.
Hyvä elämä antaa hyvän kuoleman, muuta siitä ei tarvitsekaan tietää.
Kuoleman jälkeen mato syyä ruoskuttaa ja palan takaisin luonnon kiertokulkuun. Muistona jään elämään rakkaiteni mieleen. Ja lopulta haalistun kuin vanha kuva pois....
Olen kyllä jonkin sortin uskovainen, mutta eiköhän se ole tarpeeksi tässä elämässä, että antaa jokaiselle oman elämän rauhan eikä tuomitse toisen valintoja.
Mummo-vainaa tapasi sanoa, että jokainen uskollaan autuaaksi tulee.
Suvussa oli monen uskonnon harjoittajia, mielestäni tämä sopii myös tähän päivään.
muutama kysymys ap:lle. Mitä on oikea usko? Mikä uskontosuunnista on oikea, islamilaisuus, lestadiolaisuus, mormonit, budhalaisuus, luterilaisuus, helluntailaisuus, new age, katolilaisuus, ukkosen jumalaan uskovat vai joku muu tuhansista uskontosuunnista? Mistä sen tietää? Pääseekö vain yhden oppisuunnan ihmiset taivaaseen? Mitä lopuille käy? Harmittaako sinua taivaan portilla, jos vastassa onkin vaikka shiwa-jumala ja sinä uskoitkin väärään? Harmittaako harrasta muslimia, vaikka hänkin "tiesi" uskovansa ainoaan oikeaan? Miten käy niille miljoonille sieluille, jotka elivät esim ennen raamatun kirjoittamista, eivätkä tienneet uskovansa vääriin asioihin? Miksi jumala antoi ihmisten uskoa vääriin asioihin miljoonia vuosia, ennenkuin lähetti poikansa maanpäälle kertomaan totuuden? Oliko se varmasti jumalan poika, mistä tiedät? Antaako jumala anteeksi vain juuri oikeaan uskoville? Miten kaikki liittyy avioeroon? Mistä tiedät että vain sinun käsityksesi avioeron synnistä on oikea? Voiko jumala antaa luvan moniavioisuuteen? Miten se joillekin uskontokunnille on antanut? Miten kaikkein hartaimmatkin uskovaiset voivat saarnata avioeron synnistä ja samalla syyllistyä pedofiliaan, aviorikokseen yms? Ovatko he harhaoppisia? Missä menee raja, minkä jumala antaa anteeksi ja mitä ei? Kuka sinulle on oikean opin antanut, muut ihmiset kertomuksillaan, raamatullaan, opetuksillaan vai tuliko tieto oikeasta uskonsuunnasta suoraan jumalalta? Miten se ilmeni? Jäikö siitä mitään todistetta vai oliko se samaa sarjaa kuin ufoihin, haamuihin, yms uskovilla eli vain sinä koit sen? Miten se eroaa esim ufo-uskovaisten kokemuksista? Tässä muutama kysymys, vastaatkos näihin? Palan jo halusta saada tietää juuri oikean uskontosuunnan, jottei minun tarvitse taivaan portilla tuskailla hartaasti uskoneeni väärään jumalaan.
Tämä oli hyvä kommentti. Olisi ollut vielä paree, jos juttu olisi jaoteltu kappaleisiin.
Mielestäni Korkeimpaan uskova ihminen, joka on elämässään pyrkinyt tekemään hyviä tekoja, pääsee paratiisiin. Ei meidän ole pakko kaikkea tietää.
Yrittäkäämme olla hyviä ihmisiä.
Olisiko niin että ihmiset pelkää kuolemaa? Siksi eletään kuin viimieistä päivää ajattelematta miten eletään. Jos kaikki loppuisi kuolemaan olisi se vain ihmien onnettomuus. Jumala ei ole julma, ihminen on kun valehtelee muuta mitä Jumala Raamatussa ilmoitti.
Onneksi elämä ei lopu kuolemaan, monet uskoo kuitenkin näin. Sielu jatkaa elämää ruumiin kuoleman jälkeen, vapaudessa. Ne jotka uskoo, ovat onnellisessa asemassa, ne jotka ei usko, ovat sen edessä että kaikki loppuu, Iankaikkinen sielun elämä jatkuu vaikka muuta voisi ajatella ihmisen järjellä. Siitä ei kukaan pääse mihinkään. Olisi tärkeintä ajatella mitä sitten...............!
Olisiko ihanampaa elää autuudessa, joka tarkoittaa: onnessa. Vai tuskassa? Ei kukaan varmastikaan halua elää ikuista onnettomuutta.
Uskohan merkitsee juuri sitä, että että ihmisen sielu elää vapaudessa, onnessa Jumalan lähellä. Kun ei tiedä ei ymmärrä että tästä on lopulta kysymys.
Kadotus on sitä, että ihminen elää ikuisesti erossa Jumalasta. Ihmiset ei ymmärrä, ei ole opetettu tai mistä se johtuneekin, se on harmillista kun ei tiedä. Jokainen haluaa varmastikin olla ikuiseti onnellinen? Hyvää Jumala ihmisille haluaa, ei onnettomuutta. Miksi ihminen pakenee tätä? Uskoisin että hän pakenee vain siksi, kun ei tiedä totuutta! Palatkaa Jumalan lähelle niin näette totuuden! Nähkää Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan!
Kaikissa muissa uskonnoissa ja uskomuksissa ihminen yrittää päästä parempaan omilla teoillaan, mutta Kristinuskossa Jumala on ojentanut pelastuksen ja taivaspaikan antamalla oman synnittömän poikansa Jeesuksen kuolla ristillä meidän syntisten edestä. Jeesuksen Kristuksen vataanottamalla henkilökohtaisesti omaksi Herrakkseen ja syntien sovittajaksi kelpaamme jumalalle. Joh.3:16
Tarkoittaakos tuo sitä, että jos ottaa Jeesuksen omaksi herrakseen, niin sen jälkeen synnilläkään ei ole väliä, kun ne on jo sovitettu?
Jumala ei tosiaan ole julma sillä jumalaa ei ole. Ei sen enempää juutalais-kristillistä Jahvea kuin Ukko Ylijumalaakaan tai mitään muutakaan.
Ja kuka tämän tiedon on sun pieneen päähäsi ahtanut? Sillä lailla olet oikeassakin, että Luoja asuu jokaisen sisimmässä, minussa ja sinussa, ja kun niin on, niin on sen oltava olemassa. Sulla on vain niin pieni pää, ettei se tajua.
Se selviäisi sinullekin kun laajentaisit lukemistoasi lähi-idän muinaisten paimentolaiskansojen satukirjasta muuallekin. Babylonialaisilta ja Sumereilta varastettuja satuja ja iltanuotiotarinoita.
Kaikki sadut ja muutkin sepitteet tulevat jostain. Mutta sinä ilmeisesti olet tullut tyhjästä.
"Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa
En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan
Häntä rakastin paljon
sua rakastan joskus enemmän
ole mulle vähän aikaa hän
Ota minut sinun uniin
vaikka nousen toisiin juniin
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen
Kun tulen kiinni sinuun
jumalatkin uskoo minuun
vaikka itse aina usko en
En ilosta itke en surusta itke, jos itken
niin itken muuten vaan
ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan
Häntä rakastin paljon
sua rakastan ehkä enemmän
ole mulle vähän aikaa hän"
Jokainen uskovainen uskovainen uskoo omalla tavallaan. Jokainen myös tulkitsee Raamattua tai muuta uskon kirjaa omalla tavallaan. Ne, jotka eivät usko, eivät kuitenkaan ole yhtään sen huonompia ihmisiä kuin muutkaan.
Luoja ei varmaan anna nimitellä ketään pienipäiseksi, joten parasta olla nimittelemättä.
Johonkinhan me kaikki täällä uskomme - uskoakseni - kuka mihinkin. Jos joku väittää tietävästi, että mitään sellaista ei ole olemassakaan ja jos se ei johdu pienestä päästä, niin pienestä sielusta sitten. Eli köyhästä elämän- ja maailmankatsomuksesta, henkisyyden ja materiattomien arvojen puutteesta.
Hihhuli-aloitus. Hah hah haaaaaa
AP, miksi tulet tänne noita satuja kertomaan, kun ihmiset täällä yrittää pohtia oikeitakin asioita? Kellä on aikaa sun kanssa sepitellä?
Monille tuntuu olevan tärkeää miettiä onko kuoleman jälkeistä elämää. Entä jos välillä miettisitte onko elämää ennen kuolemaa? Fakta on se, että meistä ei kukaan tiedä mitä tuleman pitää. Toki voi tehdä viittauksia erilaisiin opuksiin ja väittää niitä todeksi. Eikä siinä mitään, jos vahvasti johonkin uskoo, uskokoon pois, mutta fokus omassa uskossa kiitos.
Btw, eräs psykiatri totesi taannoin, että uskovaisen ja psykoottisen ihmisen välillä on seuraavanlainen ero; uskovainen puhuu jumalalle ja jumala puhuu psykoottiselle.