Välillä aina tuntuu siltä että olis joku kaveri jonka kans vois harrastaa kaikkea, mutta sit taas tulee mieleen miten paljon siitä olis haittaakin.
Kokoajan pitäis siivota ilman mitään järkevää syytä, kokoajan pitäis tehdä mitä hän haluaa, kokoajan pitäis olla huolissaan että jättääkö hän mut jos nyt vähän otan elämän rennommin, enkä kokoajan ole huolissaan, vaan luotan häneen.
Parisuhteista syntyy hirvee stressi, vaikka vapaa-aikana pitäis pystyä rentoutuun raskaasta työviikosta.
Seksikään ei hirveesti kiinnosta, paitsi sitten kun panettaa. Mutta semmonen jatkuva seksinsuorittamispainekin käy aika rasittavaks.
Tavallaan olen ihan onnellinen ilman naista, mutta joskus en. Onko se sitten vaa niin että ei voi saada sekä onnellisuutta että naista samaan aikaan, vaan pitää valita jompi kumpi?
Kokoajan pitäis siivota ilman mitään järkevää syytä, kokoajan pitäis tehdä mitä hän haluaa, kokoajan pitäis olla huolissaan että jättääkö hän mut jos nyt vähän otan elämän rennommin, enkä kokoajan ole huolissaan, vaan luotan häneen.
Parisuhteista syntyy hirvee stressi, vaikka vapaa-aikana pitäis pystyä rentoutuun raskaasta työviikosta.
Seksikään ei hirveesti kiinnosta, paitsi sitten kun panettaa. Mutta semmonen jatkuva seksinsuorittamispainekin käy aika rasittavaks.
Tavallaan olen ihan onnellinen ilman naista, mutta joskus en. Onko se sitten vaa niin että ei voi saada sekä onnellisuutta että naista samaan aikaan, vaan pitää valita jompi kumpi?
Vastaukset 24
Vanhimmat
No, onko kukaan edes tarjonnut parisuhdetta, ja justiin sellaista jota kuvailit?
Vähitellen noi tuttavuudet alkaa ilman paineita ja jos viihdytään yhä enemmän ja enemmän yhdessä niin sitten sitä aikaa tulee vietettyä sillä lailla.
Puhumalla noi jättämisuhat ja jatkuvan siivouksen pelot ratkotaan eikä omassa päässä.
Ei ole, mutta vaikkaan että se johtuu taas siitä että suomenkielen sana "rakkaus" on viallinen. Ei ole olemassa mitään tämmöstä osa-rakkautta, vaan aina kun rakastaa jotain, se on vähintäänkin vanhan kreikan mukaisesti jaettu 4 osaan: henkinen, fyysinen, lähimmäinen, mentaalinen. Mulle riittäis tuon mukaan joku about 40%, 40%, 90%, 100% rakkaus.
Onnellinenhan voi olla yksinkin ja itsestähän se lähteekin. Ei siihen tarvitse toista ihmistä täydetämään sitä tietty se tuo lisää jotain elämään ehkä täydentää sitä.
Itse ajattelen myös samoin kuin aloittaja niin seksin suhteen, parisuhde tuo lisä paineita työn rinnalla, tulee jätetyksi, pitäisi tehdä jotain kokoajan yms. olen vain nainen. Minulla on työ, asunto, sukulaiset, ystävät, harrastuksena kuntosali joten mihin tarvitsen miestä kun seksiäkin saa baarista silloin kun haluaa ja voi potkia miehen seuraavana päivänä pois kun alkaa ahdistaan liika läheisyys?
"Onnellinenhan voi olla yksinkin"
Onni on mahdollista, jos ei rakasta ketään.
Eikös tuo ole aika paradoksi tilanne? Miten sitten voi olla onnellinen jos todella rakastaa jotain hyvin kovin paljon?
Sanoisitko sitten että onnellinen voi olla jos ei rakasta ketään, tai jos rakastaa jotain hyvin paljon, tai rakastaa kaikkea.
Koska sitten ihminen EI ole onnellinen, koska joku noistahan aina täyttyy.
Onko ihminen EI onnellinen vasta silloin kun hän ei voi elää, vai jo sitten kun hän ei voi elää kuten haluaisi elää?
"Eikös tuo ole aika paradoksi tilanne?"
Ei suinkaan. Rakkaus on vietti muiden joukossa ja se on osaltaan tehnyt lajimme säilymisen mahdolliseksi.
Onni muuten on yksilön ja lajin säilymisen kannalta pitkittyessään haitallinen asia. Onnea kuuluu tavoitella, mutta sitä ei kuulu saavuttaa.
"Sanoisitko sitten että onnellinen voi olla jos ei rakasta ketään"
Ei sekään onnea takaa, mutta rakkaus estää onnen tehokkaasti, koska onni riippuu useamman ihmisen ristiriitaisista tarpeista.
Naisillahan se on tosiaan helppoa, ne saa miehen kuin miehen koska vaan, mistä vaan. Miehien pitää etsiä kymmeniä vuosia eikä siltikään löydä yhtään joka olisi edes kiinnostunut.
No, eipä itselläkään ole kukoistanut mies rintamalla. Ensimmäinen jätti, toinen petti , sitten on ollut pelimiehiä, sellaisia jotka haluaa vain seksiä ja valitsee toisen loppupeleissä tai ei muuten vain kiinnosta joten mitä olen oppinut? Kaikki miehet on kusareita joten miksi itsekkään enään ottaa tosissaan miehiä? Nyt minusta on tullut se kusari miehniä kohtaan kun on tarpeeksi pettynyt. Suojelen itseä miehiltä kun en halua enään tulla satutetuksi ja näin olen pärjännyt paremmin kuin hyvin eipähän tarvitse enään pettyä.
Sairaat miehet haluaa vain seksiä, sen näkee myös eri uskonnoissa ja papeissa. Kuten tuossa aikasemmin jo sanoin, meidän pitää unohtaa sana rakkaus, ja määritellä se HFLM mielessä. Jos seksi vittuttaa, mutta ihminen on muuten tosi kiva ja mukava ja sen kans voi jutella kaikkee, niin miksi ei!
En usko, että sellaisia mukavia miehiä on edes olemassa. En usko rakkauteen enään. Ei menestynyt nainen miestä edes tarvitse.
Siis mihin rakkauteen et usko, sano se HFLM prosentteina. Muuten tarkoitat vain H0F100L0M0 rakkautta, joka on vain pinnallista fyysistä rakkautta.
Oikean naisen kanssa voi olla rentonakin? On se naisillekin vaikeaa löytää sopivaa, ainakin minulle. Pitää vaan elää toivossa ja uskossa. Ei odottaa liikaa, mutta käydä jossain joskus...ehkä.
No miksei me sit sovita yhteen?
Siis en usko rakkauteen en mihinkään sellaiseen en parisuhteen rakkauteen mikä siinä on vaikea ymmärtää ja puhu kuin aikuiset tuollaiset lyhennykset kuuluu teiniyteen.
Miten sä sitten selität mun täysin toimivan rakkauden mun koiraa kohtaan joka on H60F0L100M10?
Se on sitä ainoaa oikeaa rakkautta. Siis vain L on rakkautta, ne muut on jotain muuta.
Toi on jännä väite, eli lähimmäisrakkaus on se ainoa oikea rakkaus? Eli sitä pitäisi arvostaa enemmän kuin henkistä, fyysistä ja mentaalista rakkautta. Kuulostaa kyllä jotenkin oikealta.
Ei ehkä ainoa oikea, vaan sanottaisiinko kestävin/yleispätevin muoto. Ja ei sitä ehkä pitäisi mitenkään enempi arvostaa kuin muita, vaan jota tavoitella.
Mutta tässä taas törmätään käsite-eroihin, kuka mitenkin minkäkin käsitteen ymmärtää ja määrittelee. Ja kuinka pitkälle tai mihinkä suuntaan mitäkin ajatusta saa/voi/kannattaa/pitää jalostaa.
Koira on luontokappale, osa luontoa. Luontoa tulisi kunnioittaa ja rakastaa kokonaisuutena. Tällöin voi ymmärtää jotain sen toiminnasta ja etenkin yhden sen osan, koiran, toiminnasta. Nykyään eläin on irroitettu täysin kontekstistaan ja se inhimillistetään, jolloin luontokappale kärsii. Ihmisten pitäisi kunnioittaa niin paljon luontoa, ettei yritettäisi taivuttaa sitä omiin käyttötarkoituksiinsa sopivaksi vaan opetella sen kieltä, tässä tapauksessa koiran kieltä. Sen voi oppia seuraamalla vaikkapa villikoiralauman tai susilauman elämää kokonaisuutena. Tällöin ihminen oppisi myös paljon omasta itsestään ja ihmisenä olosta sekä luontoyhteyden tärkeydestä.
Itelläni samanlainen tilanne!
On niitä säätöjä ollut ja mietitty "kumppanin" kanssa yhdessä että tuleeko jotain vakampaa. Heti kun ollaan päätetty että nyt me seurustellaan, mulla iskee ihan kauhee ahdistus siitä millon kaveri ottaa ja lähtee tai sitten satuttaa jollain muulla keinolla. (Vaikka hän moneen kertaan sanoo, ettei ole menossa mihinkään!) Tuolloin alan vaikiaksi ja kaveri todellakin lähtee siitä vierestä!!!
Pariin kertaan ollaan edellä mainitun kans säädetty, mutta viime kerralla se sitten oli baarista löytäny viikonlopun aikana jonkun jonka kanssa oli mukava jutella, kun itse käyttäydyin kun kesken kasvunen kakara hänen seurassa! (Ymmärrettävää, itse olisin tehnyt samoin! :D)... Aikaa kului ja unohdin jo koko ihmisen nyt se sitten on lähdössä kauemmas maailmalle ja ikävä on kova!
Aika menee itsesäälissä pyöriessä ja miettiessä mitä olis pitänyt tehdä toisin, mutta kun aikaa ei takaisin saa eikä toisen tunteita voi muuttaa!
Luultavasti en vain halua päästää ketään mun elämään, mutta kumminkin sen toisen haluaa siihen viereen ja kuuntelemaan omat kuulumiset esim. töistä!!
Kyllä on naisilla vaikeaa tämä eläminen taqi sitten teen vaan tästä niin pirun vaikketa! :) Jospa tämä tästä ajan myötä helpottais ja oppisin elämään!
Itselläni 20v.liittoa takana ja 2 lasta mieheni joi ja lähdin kun väkivalta tuli kuvioon. Etsin vuoden ja löysin ihanan raittiin miehen jonka sana piti.Lapseni hyväksyivät hänet tosi nopeasti emme asu yhdessä mutta yli 10v. on kuljettu.Vuosi sitten oli järkytys hän meni huonoon kuntoon ja saimme kuulla että hän sairastui syöpään nyt pelkään menettäväni hänet vaikka hän on tosi hyvässä kunnossa tällähetkellä. Itse hän sanoo että mun pitäs hakee joku terve mies mutta miks?Me halaillaan vitsaillaan ehkä se onkin pitänyt yhdessä kun olemme aina osoittaneet huomiota toiselle että toinen tuntee olevansa tärkee.Tuemme toisiamme otamme myös seksissä toisen huomioon että kumpikin tulee tyydytetyksi.Suhde toimii paremmin niin.
Elämä kokonaisuudessan ei ole ruusutarha koskaan.
Miksi parisuhteessa pitäisi olla koko ajan onnellinen tai onneton.
Eiköhän se ole aina jotain siltä väliltä, toisinaan onnellista, toisinaan pskaa.
Ja noi siivoamiset ovat sopimusjuttuja. Kun alussa tehdään rutiinit selväksi ja sovitaan, niin ei niistä tarvitse pitää kälätystä.
Parisuhteessa joutuu huomioimaan toista ja toisen hyvinvointia puolin ja toisin. Jos se ei sinulta tai kumppanilta onnistu, niin paree se on olla ilman akkaa.
Epäilen että ei kukaan suostuisi mun vaatimuksiin, eli siihen että ei tehdä mitään, jos ei ole jotain hyvää syytä.
Varsin laadukkaat vaatimukset : )