Minulla on ystävä mies, joka haluaisi minusta elämänkumppanin.
Hän tietää minusta kaiken ja silti pitää minua kuulemma upeimpana naisena mikä maa päällään kantaa. En voi uskoa tuota.
Hävettää myöntää olevani kiero. En voisi olla koskaa ihmisen kanssa suhteessa joka ei osaa käsitellä toisen ihmisen epäonnistumista ja surua.
Moni mies haluaa minua silloin kun näytän maailmalle parhaat puoleni. Minuun kuuluu kuitenkin monta muuta puolta ja haluaisinkin miehen joka osaa käsitellä myös ne surullisemmat puoleni.
Tuo ystävämies ei ole vielä kertaakaan läpäissyt masennus seulaa. Hän ei kykene käsittelemään pahaa oloani. Suruni saa hänet kaikkoamaan jopa pariksi kuukaudeksi elämästäni. Ehkä joskus vielä kerron hänelle totuuden kieroilustani. Joskus esitin olevani surullisempi kuin olinkaan ja hän katosi.
Minulle on todella tärkeää, että suurimpien tulevien menetysteni aikaan minulla on rinnalla ihminen joka on tukena ja turvana tai sitten olen yksin. Mies joka ei kestä naisen surua on taakka surun hetkellä.
Mistä löytäisi miehen joka rakastaa kokonaisvaltaisesti hyvinä ja huonoina aikoina? En tahdo valikoivaa kumppania...
Hän tietää minusta kaiken ja silti pitää minua kuulemma upeimpana naisena mikä maa päällään kantaa. En voi uskoa tuota.
Hävettää myöntää olevani kiero. En voisi olla koskaa ihmisen kanssa suhteessa joka ei osaa käsitellä toisen ihmisen epäonnistumista ja surua.
Moni mies haluaa minua silloin kun näytän maailmalle parhaat puoleni. Minuun kuuluu kuitenkin monta muuta puolta ja haluaisinkin miehen joka osaa käsitellä myös ne surullisemmat puoleni.
Tuo ystävämies ei ole vielä kertaakaan läpäissyt masennus seulaa. Hän ei kykene käsittelemään pahaa oloani. Suruni saa hänet kaikkoamaan jopa pariksi kuukaudeksi elämästäni. Ehkä joskus vielä kerron hänelle totuuden kieroilustani. Joskus esitin olevani surullisempi kuin olinkaan ja hän katosi.
Minulle on todella tärkeää, että suurimpien tulevien menetysteni aikaan minulla on rinnalla ihminen joka on tukena ja turvana tai sitten olen yksin. Mies joka ei kestä naisen surua on taakka surun hetkellä.
Mistä löytäisi miehen joka rakastaa kokonaisvaltaisesti hyvinä ja huonoina aikoina? En tahdo valikoivaa kumppania...
Vastaukset 27
Vanhimmat
modellista.
Ei ap siideripissis-isoisää kerro etsivänsä.
Sinulta ei kyytty mitään nikkivaras. Hanki oma nimmari.
Etsi mies, jota rakastaa, älä miestä joka rakastaisi sinua, kuten toivoisit.
Heh, minkä ihmeen takia miehen pitäisi käsitellä sun ongelmia?!
Ihastunut mies on eri juttu kuin rakastunut mies, kun löydät miehen joka rakastaa ei hän karkaa minnekään parissa kuukaudessa. Ongelma on vain siinä löytämisessä ja siinä että saat sen miehen rakastumaan.
Minulla oli aikoinaan samankuuloinen ystävä.
Hän halusi että osallistun hänen surujen pohtimiseen, mutta pakeni paikalta kun minulle tuli surua. Siinä voi miettiä lähtökohtia....ja millaiselle yhteiselle tulevaisuudelle.
Kiitos muistutuksesta, meinas jo ikävää pukkaa.
vastavuorottomuus ihmissuhteissa voisi johtua?
Millainen ihminen kestää suhteessa yksinolon, kun on vaikeaa ja elämä tuntuu raskaalle?
En tiiä. Ei hän sitä pahalla, hän ei vain pystynyt. Oletin jonkin asteiseksi assiksi. He voivat opetella jonkun verran myötätuntoisia lauseita mutta toisen suruun osallistuminen tai lohduttaminen ei taida onnistua.
Niin, se oli...itsellä raskasta ja toinen kiukutteli vieressä kun en omilta murheiltani jaksanut olla hänelle läsnä 100sella.
Erikoinen kokemus.
tutulle. Taidetaan olla samassa veneessä, kamu.
Jonkin aikaa siinä jaksaa, mutta miten kauan, sitä ei tiedä...
Siitä tuli lopulta erittäin yksinäinen ja lohduton olo.
Ja se (oletettu) empatiakyvyttömyys oli pelottavaa, koska hän kykeni tuntemaan mustasukkaisuutta ja vihaa.
Olis reilumpaa jos tietää itsellään erilaisen pipon, niin kertoisi siitä, ettei tavii arvailla. Se paljastuu kuitenkin jossain vaiheessa. Ellei sitten ole tarkoitus hakea once in a lifetime mormaalikokemusta.
Toisilla se voi olla vain kokemattomuutta. Ei ole koskaan ollut tilaisuutta opetella tai kukaan ei ole (äitikään) vaatinut mitään osallistumista toisen tilanteen miettimiseen. Toisilla se voi olla välinpitämättömyyttä.
Kyllä suhteessa on oikeus vaatia itselleen myötätuntoa jos sellaista tarvitsee. Niin kai naiset ennen vanhaan eli, ettei ne edes odottanu mieheltä mitään yhteiseloa ja myötätuntoja.
ÄÄÄH, en taida misestä saadakaan:(
Mitäs minä miehellä?
Pataan tulee niin että paukkuu! Jos nainen ei suutele varpaitani niin turha yrittää.
Onko sulla kattila tyhjänä vai miksi se kolisee?
Tyhjät kassit tässä korkeintaan kolisee.
Taidatkin olla aikamoinen masturbaattori-veitikka :)
Olet itse liian valikoiva..Ja miksi miehen pitäisi olla psykologisi? Et selvästikään ole mentaalipuoleltasi kypsä aikuisetn suhteeseen.
Millä tavalla valikoivuus ilmenee aloittajan tekstissä?
Taidat peilata omia kokemuksiasi tai olettamuksiasi väärään paikkaan.
Surun kohtaaminen ei ole psykologina oloa. Ne ihmiset jotka eivät kykene kokemaan kaikkia tunteita tarvitsisivat psykologin apua.... sinä taidat olla yksi niitä tuon kommenttisi perusteella.
Mentaalipuolelta kypsä aikuinen ymmärtää elämän ja tunteiden kirjon - sinä et.
Höpönhöpöä..kyllä varmasti jokainen aikuinen tajuaa (mies) että kaikkien elossa on ylä ja alamäkiä mutta jos se on jollakin yhtä jatkuvaa terapiontia koko suhde-mies kyllä väsyy ja häipyy.Sitten on niitä naisia joilla on myös vaikeuksia mutta ne pärjää eikä kaada kaikkea miehen niskaan.Minä en jaksaisi jatkuvasti masentunutta naista eikä kovin moni muukaan mies.
Siitähän tässä olikin kysymys....
jos haluat aitoutta, täytyy sinunkin olla aito.
Mulla kanssa yks ystävä mies, joka ei pysty oikein surua kohtaamaan.
Se haluu että aina ois vaan hyvä meininki ja hyvä mieli.
Kerran kun mulla oli suru ja aloin väkisin itkeen ihan hirveesti, ja olin sen ja sen kaverin seurassa, niin se ei sanonut mitään. Ei ees kysynyt että miksi itket tms. Ja se oikein saattaa suuttua jos multa tulee kyynel silmään.
Mun mielestä se on sen merkki ettei oo kohdannut ihan täysin omia tunteitaan, vaan on jotain surua padottuna omaan sisimpään, eikä uskalla sitä kohdata.
Ite taas oon joutunut kaiken kohtaamaan ja mua ei yhtään vaivaa vaikka joku itkis kuinka, voin mennä halaamaan ja tiedän miltä siitä ihmisestä tuntuu.
Sori vaan mutta kuulostat mentaalikeissiltä, ainakin miesten mielestä. Eikä ne jutut koskaan kestä.
Perustele kantasi?
Sä vaikutat mentaalikeissiltä, koska aloittajan kiroituksen perusteella pystyt hänet luokittelemaan noin.
Jos et ole sinkku, taidat olla pian....
Mitä tarkoitat sillä, että kumppanin pitää pystyä käsittelemään suruasi? Suhtautumaan siihen tukien ja kuunnellen vai kantamaan suru puolestasi?
Normaalissa suhteessa toki täytyy pystyä kohtaamaan vaikeitakin aikoja yhdessä, kuunnella, lohduttaa ja kannustaa tarvittaessa, mutta vaikka kuinka toinen olisi tukena, jokaisen täytyy loppujen lopuksi käsitellä tunteensa itse. Toinen voi ojentaa käden, mutta itse on siihen tartuttava ja kammettava itsensä ylös.
Määritelmänä voisi pitää sitä, minkä verran haluaa kumpanin itseään jaksavan kantaa. Samoin toisinpäin. Jos sihen kykyä tai halua ole, ei vastapari silloin ole sitä mitä tarvitsee.