Mitä tehdä, kun tuntuu ettei tule kuulluksi parisuhteessaan? Olemme seurustelleet jo monta vuotta, ja tilanne tuntuu vain huononevan, on kuin meillä ei olisi enää mitään yhteistä puhuttavaa. Keskustelumme ovat yleensä yksinpuheluita, hän puhuu omista asioistaan tai harrastuksistaan, minä kuuntelen. Jos yritän puhua jostain minua kiinnostavasta taikka koskettavasta, hän lähinnä vain ynähtelee vastaukseksi. Asioiden näin ollen olen menettänyt kokonaan haluni puhua hänelle omista asioistani.
Vaikea sanoa, mistä tämä johtuu. Meillä on kyllä jossain määrin ikä- ja koulutustasoeroa, mutta myös yhteistä elämäntaustaa löytyy. Olemme molemmat jo elämää nähneitä, minulla yksi pitkä liitto takana, hänellä kaksi. Seksielämämme on lämmintä ja antoisaa. Erokaan ei tunnu hyvältä ajatukselta näin viimeisillä kymmenillä, sillä yksinjääminen olisi todennäköisesti lopullista. Mikä siis neuvoksi?
Vaikea sanoa, mistä tämä johtuu. Meillä on kyllä jossain määrin ikä- ja koulutustasoeroa, mutta myös yhteistä elämäntaustaa löytyy. Olemme molemmat jo elämää nähneitä, minulla yksi pitkä liitto takana, hänellä kaksi. Seksielämämme on lämmintä ja antoisaa. Erokaan ei tunnu hyvältä ajatukselta näin viimeisillä kymmenillä, sillä yksinjääminen olisi todennäköisesti lopullista. Mikä siis neuvoksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Keskustelumme ovat yleensä yksinpuheluita, hän puhuu omista asioistaan tai harrastuksistaan, minä kuuntelen. Jos yritän puhua jostain minua kiinnostavasta taikka koskettavasta, hän lähinnä vain ynähtelee vastaukseksi."
Normiparisuhde, siis. Aika epätodennäköistä, että miestä ja naista oikeasti kiinnostaisi samat puheenaiheet.
"Seksielämämme on lämmintä ja antoisaa."
No tuossa olette kyllä poikkeus.
Samoin ajattelen. Harvassa taitavat olla ne pariskunnat, joissa ollaan aidosti "kiinni" samoissa asioissa. Minulla on omat kiinnostuksen aiheeni / harrastukseni ja samoin miehelläni emmekä todellakaan ole täysin "kartalla" toistemme jutuista - mitäpä siinä juurikaan voi muuta kuin kuunnella ja sanoa jaa ja juu sopivaan kohtaan. Silti koen, että olemme onnellisia yhdessä.
Ei aloittajalla kovin huonosti asiat ole, kun seksipuolikin on ok.
Vaan kun minulla on kokemusta muustakin. Olin vuosikymmenet aviossa sellaisen miehen kanssa, jonka seurassa tunsin voivani puhua lähes kaikesta mikä mielessäni liikkuu, ja hän tuntui olevan aina samalla aaltopituudella. Samoin hänen juttunsa kiinnostivat minua, ihan aidosti.
Eli en usko tämän niinkään olevan sukupuolikysymys.
Onhan se todella ihanaa, kun seksipuoli on kunnossa, ja niinä hetkinä tunnen olevani hyvin onnellinen hänen kanssaan - mutta se on kuitenkin ajallisesti varsin pieni osa kahden ihmisen yhdessäoloa.
Paska ihminen, osta uusi.
Mistä lähtien lannoitusaine on kirosana, onks tää joku hihhulifoorumi?
Helppoahan se eroaminen olisikin, jos hän olisi jollain lailla pka ihminen. Vaan kun ei ole. Hän ei millään lailla ole ylimielinen tai tarkoituksellisesti minua latistava, jos sitä tarkoitit.