kun sinkkuna elelee vuoaikausia niin kynnys parisuhteeseen nousee aina vaan korkemmalle. Sinkkuna sitä tottuu yksityisyyteen, että saa piereskellä milliun haluaa eikä hajut haittaa ketään, saa istua paskalla ovi auki ja punnertaa pökäleitä kovaäänisesti.nämä vain muutamina esimerkkeinä.
Parisuhteen myötä pitäisi aina ottaa se nainen huomioon, yksityisyys siinä menisi. Ratkaisu olisi varmaan niin suuri talo jossa molemmilla olisi oma kerros mutta kun ei ole tuonon rahaa. Tai sitten kaikkein paras olisi että molemmat asuvat omissa kämpissä aina ja vieraillaan toisten luona silloin kun on tarvetta esim seksuaaliseen kanssakäymiseen
Parisuhteen myötä pitäisi aina ottaa se nainen huomioon, yksityisyys siinä menisi. Ratkaisu olisi varmaan niin suuri talo jossa molemmilla olisi oma kerros mutta kun ei ole tuonon rahaa. Tai sitten kaikkein paras olisi että molemmat asuvat omissa kämpissä aina ja vieraillaan toisten luona silloin kun on tarvetta esim seksuaaliseen kanssakäymiseen
Vastaukset 82
Vanhimmat
Jep, samaa mieltä. Itse 30-v. nainen. Viimeksi seurustelin 19-vuotiaana. Sinkkuus tuo jotain hyvääkin. Ei tarvi popsia mitään hormoonipillereitä, ei tarvi vahailla alapäätään, ei tarvi olla niin viimesen päälle timmissä kunnossa ja kun joskus alkaa paikat roikkumaan, se ei niin hirveästi harmita. Ei tarvi kestää miehen mahdollisesti v-mäisiä sukulaisia, ei tarvi välittää sen kavereista. Saa lomailla missä huvittaa ja tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa, kun ei tarvitse ottaa toista huomioon.
Tässä huomataan, että nainen kuuluu aina puhkaisijalleen. Tämän naisen 19-vuotiaana puhkaissut mies omistaa hänet edelleen eikä hän kelpaa muille miehille kuin käytettynä huoranpilluna.
Kuulutkos sinäkin sille joka on anaalisi korkannut?
no ei mielestäni naisen tarvitse mitään alapäätään minua varten vahailla. Jos kiva nainen löytyy niin ei haittaa minua vaikka olisi tuuheakin puska alapäässä
Mikä säkin oot täällä muka toisten elämää arvostelemaan, kun itse et varmaan ole kelvannut koskaan yhtään kenellekkään.
Niin tämä kommenttini oli siis tarkoitettu tolle nimimerkille atm:lle jämät.
Yksinäisyyteen vain ei meinaa millään tottua... Voisin mielihyvin luopua yksityisyydestäni, jos saisin rinnalleni miehen, jonka kanssa on hyvä olla.
Sinä olet aikanasi valintasi tehnyt. Kuulut sille miehelle jolle annoit neitsyytesi, meille aisureille olet enää vanhahuora. Syytä itseäsi.
paskanjauhanta! Ja te ätmit ette kelpaa koskaan kenellekään!
Vai niin... En jaa näkemystäsi, mikä on vähintäänkin outo esitettynä ihmiselle, josta et tiedä muuta kuin, että hän kaipaisi miestä rinnalleen.
Anaalisi on menettänyt neitsyytensä jo kauan sitten.
kuule ihminen tottuu han kaikkeen, ehkäpä et siksi löydä miestä kun vaatimuksesi ovat liian korkeita, haluat miehen jonka kanssa on hyvä olla, tarkoittaako tämä sielunkumppanuutta vai ulkonäöllisesti hyvä olla. Alappa katselemaan niitä vähemmän hyvännäköisiä miehiä niin se sielunkumppanikin voi löytyä
Haluan miehen, jonka kanssa on hyvä olla. En miestä, jonka kanssa olisi hyvä patsastella.
Ethän oleta kysymättä ensin...
Niin. Toisinaan kuuntelee pariskuntien tappelua eikä kateeksi käy mutta se läheisyys. Kaipaan läheisyyttä, suutelua ja sitä että joku katsoo silmiin niin että ihastuminen näkyy. Kosketusta.
Osaisinko enää kertoa siitä miten päivä on mennyt ja mitä tunnen. Aikuiselle ja miehelle? Osaisinko,..
Yksinäisyys on hyväksi pieninä hetkinä mutta myrkkyä sielulle liika-annoksena. Yhteisten asioitten jakaminen on aina luopumista yksityisyydestä. Haittaako se?
Itseäni ei haittaisi luopua osasta yksityisyyttäni, kun tilalle saisi jotain paljon tärkeämpää. Tai mikä nyt kenellekin tärkeää on... Ja toki suhteessa ollessakin on oikeus yksityisyyteen, mutta kyllähän siinä toinen aika lähelle tulee. Ja niin haluaisinkin tulevan.
Viime yönä en saanut edes unta, kun kaipasin niin paljon lähelleni miestä. Miehen kosketusta, lämpöä, hellyyttä, välittämistä... Osaan kyllä useimmiten olla ihan kohtuu hyvin yksinkin, mutta juuri nyt kaipaus on jostain syystä erityisen kova. Ehkä kesä tekee tepposiaan... :)
Täysin harhainen kuvitelma. Mun ensimmäinen tyttöystäväni jonka korkkasin ei todellakaan kuulu enää mulle... ja oon siitä erittäin iloinen.
Jooh, vähän sama juttu. En nukkunut viime yönä yhtään kun mietin kaikenlaista et oon yksin ja muut seurustelee. Ja sit aamulla lähdin puol kasi salille puntteja nostelee. 10 vuotta yksin ja sitä jo uskoo et ei ikinä seurustele.
Totta, kamalaa kuunneltavaa ja katsottavaa, no sitä ei mulle suotu joten vähän paha sanoa sitä tai tätä, mutta yksin aioin olla kuitenkin, enää ei viitsi eikä jaksa ottaa uutta suhdetta , ei sitten mitenkään.
Yksinolossa on ne omat hyvät puolensa, kuten tässä ketjussakin moni on maininnut, mutta kaiken sen jälkeenkin ottaisin mieluummin niitä likasukkia lattialle lojumaan ja parranajosta jääneet karvat lavuaariin kuin olisin yksin loppuelämäni.
Toisen ihmisen läheisyyttä ei vain voi korvata tai en minä ainakaan ole keksinyt tapaa, jolla poistaisin tarpeen elää parisuhteessa. Ei ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi. Osaan hoitaa asiat yksin, tulen hyvin taloudellisesti toimeen jne mutta sydämessä on jotenkin tyhjää...
Molemmista asumismuodosta kokemusta mutta vielä etsin jotain ennen kuin voisin hynttyyt lyödä yhteen.
En itsekään enää kovin helpolla löisi hynttyitä yhteen miehen kanssa. Sen verran pahasti olen saanut siipeeni, että hyvin varovaisesti suhtaudun miehiin. Ehkä välillä jopa liian varovaisesti, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että kuitenkin kaipaan miestä rinnalleni. Välillä jopa säälittävän paljon...
Säälittävän paljon?
Noh... Esim viime yönä olin mielestäni jopa hieman säälittävä, kun en saanut miehen kaipuultani edes nukuttua :)
niin mutta jos ei löydä itselleen naista tai nainen ei kelpuuta mua :O
Miksi ei kelpuuttaisi sinua? Et vain ole törmännyt oikeaan naiseen :)
Ootteko miettineet semmost, et ois suhde mut asuis enimmäkseen erillään?
Sais parhaat puolet kummastaki elämänmuodosta.
miksi hitossa täytyisi tyytyä johonkin?
Samat rutiinit tässä joka päivä ja vuodesta toiseen. Aamulla töihin, töistä salille ja salilta kotiin. Rahaa sentään tulee tilille säännöllisesti mut ei sitä rahaa kulu muuhun kuin vuokraan ja ruokaan. Voin ryypiskellä ja mennä baariin mut ei naisia ikinä baarista ole ennekään löytänyt. Eikä naiset muutenkaan ole halunneet tutustua. Vaikka on vaki työ, oma asunto, ei velkaa ja elämä kunnosssa niin ei sillä saa naisia kun kaikilla on kauheet ulkonäkö vaatimukset.
Oiskohan enemmän syytä siinä että kuulostat saatanan tylsältä, et varmaankasn edes yritä
Yksinäisyys on ihan ok. En kaipaa turhia ruikuttajia tai seksiä vonkaavaa miestä aamuin illoin vierelleni. Jos tekee mieli niin aina on d...dot keksitty ;) Ei tarvitse laittaa ruokaa kuin itselleni, saan valvoa tai mennä nukkumaan kun siltä tuntuu, harrastaa tai olla harrastamatta asioita. Ei pähkäilyä kesälomista ja kumman suunnitelmien mukaan pitäisi elää. Helppoa. :)
Ei tarvitse meikata tai laittautua jotta miellyttäisi jotakuta, voin olla oma itseni, kaunis sellaisenaan. En vaihtaisi tätä olotilaa pois! Kun on suhteessa on aina jotain mutristeltavaa ja selvitettävää, erimielisyyksiä...plääh. Ei kiitos.
IkisinkkuN vei melkein sanat suustani, tietysti miehen näkökulmasta minulla nähtynä suunnilleen noin myös.
Mies joka ei naisen vonkaamista välitä koska se päättyisi seksiin. Jestas.
Ruokaa täytyy laittaa myös itselle, valvominen ja nukkuminen ei ole toisesta kiinni. Jokainen pitää loman tahollaan. Meikkaan aina.
Erimielisyydet on peestä ja väännöt asioista mutta sitä joutuu tehdä elämässä koko ajan.
Niin no en nyt ihan sitä tarkoittanut mutta totta siinä mielessä etten nyt ihan joka-aamu ja ilta ehkä jaksaisi innostua vaikka millainen missii nurkissa pyörisi kun seksiinkin kyllästyisi jos liian helpolla saisi ja jatkuvaan pitäisi itse olla valmiina. Ruokaa täytyy laittaa myös itselle mutta sinkkuna saa laittaa mieleistään ja heittää reilusti mausteita mitä ei kaikkien kanssa voi tehdä, nukkuminen on minulle niin herkkää hommaa muutenkin että aina ne muut sitä häiritsee, minulle on ihan huolella suututtu kun en ole ykskaks voinut lähteä lomalle, en meikkaa koskaan :D, tuntuu että joskus naiset ihan hakemalla hakee niitä erimileisyyksiä enkä minä niitä jaksa ja sinkkuna ei juurikaan tarvitse kenenkään kanssa vääntää tai tehdä kompromiseja.
Esität kyllä hyvin tuon asiasi.
Riittäisikö sittenkin sellainen vakipano parin viikon välein tai kerran kuukaudessa.
Olisinko sitten tyytyväinen sillä nyt en ole täysin onnellinen elämääni. Juuri se läheisyys puuttuu.
Minulle se varmaan riittäisi, itseasiassa minulle sopisi hyvin joko etäsuhde, kokeiltu on, jossa nähdään viikonloppuisin tai sitten muuten sellainen jossa kumpikin asuu omissa asunnoissaan mutta kun naiset väistämättä tahtoo enemmän niin ehkä se sinkkuna elo on sitten se minun juttu kun en tahdo ketään kuitenkaan vetää sellaiseen missä hän hakee enemmän kuin minä. Minusta tuommoisessakin missä omissa osoitteissa ollaan voi ihan samalla tavoin olla sitä läheisyyttä ja uskollisuutta, en mihinkään fuckbuddy juttuun ilman tunteita edes lähtisi luultavasti.
Oma asunto on pakon sanelema juttu. Mitään muuta ei voisi edes rakentaa. Siis olisi kyllä kiva nähdä muutamana päivänä viikossa. Tehdä jotain mukavaa ja sitten omaan kotiin,..
Haaveilen kyllä yhteiselämästä. Joten olen nainen joka haluaisi enemmän kuin vain seksisuhteen.
No voisihan olla paritalo jossa molemmilla omat puoliskot :D, joo mutta tosissaan kun on tottunut siihen yksineloon niin ehkä ne omat asunnot kohtuullisella etäisyydellä olisi hyvä juttu niin että voisi viikollakin tapailla ja nähdä. Minusta se olisi hyvä juurikin niin että voisi ne ikävät arkirutiinit siivoukset, pyykkäilyt yms. kumpikin hoidella tahoillaan ja se yhteinen aika olisi vain niitä mukavia juttuja niin ei tulisi turhia sanomisia ja voisi keskittyä olennaiseen, keskinäiseen viihtymiseen. Se yhteiselämä, enpä tiedä, oikean ihmisen kanssa se varmaankin olisi hieno juttu mutta pitkän koeajan vaatisi kyllä.
Kaikki on niin alussa jos on alkanutkaan.
Oma asunto on ehdoton. Ihan siksi koska perheessä asuu muitakin. Ajan kanssa minun luokse voisi tulla asumaan :D tosin.
Kirjailija Anna-Leena Härkönen elää juuri noin. Asuvat miesystävänsä kanssa eri kaupungissa. Kumpikin hoitaa ne ikävät arkirutiinit yksin. Yhdessäoloon kuuluu sitten kaikki mukava.
No näinpä, hirveän usein ihmiset tekee sen virheen että sen kolmen kuukauden ensihuumassa muuttavat yhteen vain sitten myöhemmin huomatakseen ettei ollutkaan hyvä liike, minusta paremoi niin että jos huomaa epäsopivuuden niin voi sovussa erota ilman isompaa draamaa eikä tarvitse niitä lusikoita jakaa kun kummallakin vielä omansa tallella.
Anna-Leena on fiksu nainen, ei sitä muuten kirjailijaksi pääsisikään :)
Ei ei ei kolmen kuukauden jälkeen onnistuisi mitenkään. Lusikat ei sinällään mihinkään häviä. Ne vain yhdistetään:D
Muita ihmisiä elämässä joidenka takia yhteenmuutto ei onnistuisi kuin vuoden kahden seurustelun jälkeen.
Itse pitäisisn tuommoista vähintäänkin paria kolmea vuotta sellaisena aikana jossa toisen oppii tuntemaan ja olemaan edes jollain lailla varma omista tunteistaan jatkon suhteen.
Niin.
Siinä tuli vastaus.
Oli niin lyhyt etten osannut reagoida :)
Mä taas nautin ylikaiken kun saan elellä rauhassa eikä tartte kuunnella akan kälätystä.
Mikään ei voita sitä kun tulee kotiin töistä tai treeneistä eikä siinä ole ketään jaloissa pyörimässä.
Mistään hinnasta en vapaaehtoisesti ottais ketään muijaa tänne asumaan, satunnaiset irtonumerot on parhaita, mamma aamulla vain taksiin ja tuumaa et joo kattellaan
En ole koskaan tottunut sinkkuna oloon vaikka vuosia onkin vierähtänyt. Parempi yksin kuin huonossa suhteessa kuitenkin.
Vuosi vuodelta sinkkukaverit on vähentynyt ja nykyään niitä ei ole enää yhtään.
Ennen sentään tehtiin ja mentiin ystävien kanssa. Nyt tuokin on vähentynyt paljon.
Tuntuu, että sinkkuus vie elämäniloani nykyään ja sehän tunnetusti näkyy ihmisestä.
Pinna kireällä ja katkeaa todella helposti,..se on sinkkuuden varjopuolia.
No itse oon ainakin tottunut erinomaisesti asumaan yksin, enkä edes kaipaa mitään muutosta omaan tilanteeseeni. Tykkään siitä, kun saa asua yksin isossa asunnossa ja tilaa on mukavasti ja ylimääräistä tavaraa voi hankkia aina ihan oman mielensä mukaan kysymättä siihen toisen mielipidettä. Eikä ole kukaan edes huomauttelemassa siitä, jos kotona on hieman epäsiistiä, tiskejä tiskaamatta yms.
Höpöhöpö...ei mulla ainakaan ole pinna kireällä. Kuten totesin, kannattaa käyttää aikaa itseensä ja hoidella noi seksihommat itse niin ei pipo ole liian kireällä ;)
Yhä olen sitä mieltä että yksin on parempi. En jaksaisi katsoa kun joku tulee hikisenä salilta ja pyörii jaloissa...tai kuunnella jotain kännipuhelua perjantaina toiselle kännikaverille....huhhuh. Vuodet ovat koulineet minusta sitkeän yksineläjän ja olen tästä valinnasta yhä onnellisempi. Kuinka moni rakkaustarina muuttuu niin pian valitteluksi siitä toisesta ihmisestä, siitä kuinka likaiset sukat jätetään johonkin lojumaan....tai toinen ei välitä huolehtia asioista tai lapsista ym. Kuinka monet nykyään eroaa kun toinen ei "mukaudu" siihen muottiin jonka toinen haluaa? Ihan turhaa laittaa itseään likoon tuolla tavoin, tavallaan itselleen valehtelua jos kuvittelee että suhde naisen ja miehen välillä voisi olla ikuisesti onnellinen ja ongelmaton.
Kyllähän jokainen varmasti kaipaa kosketusta ja hyväksyntää, en tätä kiistä. Mutta kun vaakakuppiin laitetaan kosketuksen kaipaus ym. ja se mitä mahd.suhde toisi mukanaan, myös ongelmia- niin en ainakaan itse mieti sekuntia pidempään valintaa :D
No ei tarvitse miettiä moisia asioita sillä elän itselleni.
Huh kun olet fiksu, jonkun sinunlaisen kanssa voisi alkaakin suhteeseen kun ymmärrät nuo parisuhde-elämän mukanaan tuomat ongelmat ja yksinelon helppouden suhteessa siihen. Itse henkilöstä riippuen käyttäisin aikaa mietintään tosin.
Ketä tarkoitit?
sinua kun olet hiffannut olennaisen, sen toisen ihmisen mukanaan tuoman rasittavuuden :)
Ei sitä paljoa tarvitse hiffailla, sen on oppinut edesmenneen, vuosia sitten päättyneen suhteen ajoilta. Totuushan se on ettei toisen ihmisen läsnäolo jatkuvasti ole kovin ruusuista. Miksi sitä sitten pitäisi sietää? Toi paritalon puolikas-kommentti oli aika osuva, mutta melkoisen kalliskin ratkaisu :D Mutta jäihän sen hieman mietityttämään...saisi nauttia toisen läsnäolosta sen verran kuin tarvitsee...kosketukset,nautinnot...se mukava yhdessäolo ja kun on hyvä fiilis niin omalle puolelle taloa... ettei vaan tule erimielisyyksi äkumpi hoitaa pyykit... :D
Näinhän se menee, minusta ikuinen seurustelu olisi mukavaa kun silloin kaikki on vielä mukavaa ilman isoja velvollisuuksia :) Olisiko se lopultakaan niin kovin kallis, ulkoseinäthän ne maksaa eikä sisäseinät ja luulen että jos noita yleisesti olisi voisi olla suosittu malli mutta nykyään kun ei ole ne perinteiset perhemallit. Voisi olla vaikka niin että yhteinen sauna, makkari ja keittiö, omat kylppäri/kodinhoito- ja olkkari/työhuoneet joissa voisi puuhailla omiaan ja sitten illan hämärissä hiippailla toisen viereen kuuntelemaan päivän kuulumisia. Jos toisen kavereita tulee käymään ne ei kumppania häiritsisi jos haluaa olla omissa oloissaan ja päinvastoin, vieraillekin mukavaa kun ei tuntisi olevansa häiriöksi kenellekään.
Pitäiskö sun ehdottaa valmistalo-firmoille toi ajatus? :) Mut siis yhteinen keittiö...njooh...eihän sielläkään tarvitsis olla samaan aikaan...ehkä sytyttävämpää olis se kun vois sopia "lounastreffit" toisen keittiöön... :)
Mistä ne velvollisuudet siihen suhteeseen tulee? Siitä kun kaksi "aikuista" keksii niitä. Tylsää. Jos ei ole velvollisuuksia, elämä on paljon helpompaa. Kumpikin hoitaa omat askareensa ja asiansa.
Nykypäivänä voisi hyvinkin lyödä leiville tällä ajatuksella, olet ihan fiksu :)
Joo tuo keittöjuttu oli minulle ensin omissa mutta vaihdoin sitten "järkisyistä" yhteiseen, omat olisi kyllä sikäli hyvät kun voisi sitten sillointällöin toisen "yllättää" hienolla kattauksella, kyntilöillä ym. releillä :)
No näinpä, minä ainakin olen kokenut ne velvollisuudet vähän niin että toinen odottaa juurikin sitä perinteistä etenenmismallia yhteenmuutto, ok-talo jne. ja kai ne joillekin sopii mutta minua semmoisessa mallissa pelottaa se kaavamaisuus ja se että siinä suhde menettää tuoreutensa kun toisesta tulee liian suuri osa arkea kun haluaisin hänen aina olevan osa juhlaa.
Nykypäivänä aika paljon juu ihmisiä jotka tahtoisi ehkä vähän erilaista mallia parisuhteeseen kun kaikki "pakolliset" jutut voidaan hoitaa ihan ominpäinkin. Voisi kyllä vähentää erojakin se että olisi oma rauha molemmilla silloin kun sitä kaipaa.
Perinteinen eteneminen joo,tiedän tuon. Rakastutaan. Käydään treffeillä yhä useammin,vähitellen hammasharja muuttaa toisen mukana....paita jos toinenkin...yhtäkkiä haaveillaan siitä okt...odotetaan lasta...ai,no hommataan volvo ja koirakin vielä...ja naapureilla on hieno mökkikin...pitäisikö meidänkin. Juu ei.
Toisaalta, jokainen on itse vastuussa siitä miten suhde etenee ja miltä se tuntuu vielä vuosien jälkeen. Jos sen voi pitää hengissä ja sytyttävänä niin onhan se hieno vaihtoehto. Mutta niin pian sitä aletaan pitää toista itsestään selvyytenä.
Uskallan väittää että jokainen tarvitsee sitä omaa rauhaa ja omaa elämää vaikka suhde olisi kuinka kiihkeä ja ihana. Etäisyys pitää jännitettä yllä.
Hmmm. No. Vastuu. On hienoa elää yksin.
Etäisyys ei välttämättä pidä jännitettä yllä jos sitä ei koskaan ole ollut. En ole ollut sellaisessa suhteessa jossa etäisyys pitäisi jännitettä yllä. En ymmärrä mitä se tarkoittaa.
Juuripa näin, miksei voisi poimia vain ne rusinat pullasta kun sekin on mahdollista ja juurikin tuo itsestäänselvyytenä pitäminen, ei saisi kun siinä kumpikin sitten taantuu olemaan yrittämättä ja antaa itsensä lössähtää. Sopiva etäisyys laittaa kummankin huolehtimaan itsestään ja pitämään itsensä haluttavana eikä se suinkaan poissulje uskollisuutta ja niitä parisuhteen hyviä puolia, ei minua ainakaan suhteessa ollessa edes kiinnosta muut saati sitten että toista lähtisin selän takana pettämään.
Totta,on hienoa elää yksin. Tarkoitan etäisyydellä sitä että suhde jossa otetaan välimatkaa toiseen, ei siis nähdä välttämättä päivittäin, pitää tietynlaisen kipinän yllä. Halu lopulta nähdä toinen,on se kipinä. Ei eläminen yhdessä jonkun ihmisen kanssa koska se toisi mukanaan myös ne rasittavuudet :)
Hän varmaankin tarkoitti sitä että kun toisessa on vielä tuntemattomia alueita, tuoreita ajatuksia ja mielipiteitä joista keskustella niin pysyy mielenkiinto yllä, toinen on ikäänkuin kirja josta löytyy aina uutta eikä se jonka olet jo kymmenen kertaa lukenut.
Minun varmaankin täytyy nyt poistua kaupungille kun kaveri soitti mutta kiitoksia mukavasta rupattelusta, sekin näköjäänon täällä mahdollista, sekä IkisinkkuN:lle että citynaiselle :)
Olkaapa hyvä ja mukavaa iltaa:) toivottavasti käy flaxi. Tänä iltana.
Kiitos itsellesi :) Hauskaa iltaa sulle!
Ihan totta.
Itsekseen olo ei tuo muuta kuin onnea. Joskus toki mietityttää kun näkee onnellisia pareja mutta todellisuuden pohtiminen kyllä palauttaa maan pinnalle.
Saa käyttää kaiken rahan ja ajan itseensä. Saa tulla ja mennä kuten tahtoo. Kukaan ei odota sua minnekään. Kukaan ei valita jos ruuassani on rasvaa tai juon ruuan kanssa alkoholia. Kukaan ei muutenkaan valita ja nalkuta. Saan paskoa vessan ovi auki ja piereskellä missä huvittaa. Saan olla sellainen kuin olen.
Lisäksi kun lopettaa naisten tapailunkin niin helpottaa vielä enemmän.
Ei tarvitse miettiä miten jostain 50km päästä pääsee sunnuntaiaamuna kotiin. Ei tarvitse pestä itseään naisten saippuoilla jotka sisältää pähkinää ja sataa eri vitamiinia. Ei tarvitse juosta tekemässä kaikenlaista treffeillä, rahaa siis säästyy. Ei tarvitse aina näyttää ja tuoksua hyvältä. Ei tarvitse tuskailla miten naisesta pääsee eroon. Ei tarvitse miettiä mitä se oli jota irtosi naisen suusta pieni murunen suudellessa omaan suuhusi. Ei tarvitse pyöriä naisten paskaisissa asunnoissa. Ei tarvitse kuunnella naisten typeriä lähentely-yrityksiä. Ei tarvitse nostaa liikaa juonutta naista tienposkesta pystyyn. Ei tarvitse sietää naisen koiraa tai sukulaisia. Ei tarvitse kuunnella naisen kotkotuksia siitä millainen miehen tulee olla. Ei tarvitse olla naisen vieressä kun tämä unissaan piereskelee päällesi.
En tarkoita tätä pahalla naiset. Monet teistä on ihania, suurin osa vaan ei.
Ehkä pitäisi ajatella noin.
Treffailu vie liikaa rahaa se on totta.
En kyllä oo niin kyyninen miltä tuon perusteella vaikutan, nyt kun tuon ajatuksella luin. Ehkä oon vaan saanu tarpeeks vähäksi aikaa.
Ps. Ei tarvitse käydä aika-ajoin sukupuolitautitesteissä...
Olet saanut seksiä vähäksi aikaa. Vai suhteesta tarpeeksesi.
Heh. Olen muuttunut itse sinisilmäisestä (mikä se sana oli jota en muista) kyyniseksi.
Sekä että. Naisten kanssa oleminen jo itsessään tuntuu ahdistavalta.
Kyynisyys taitaa olla tulosta siitä että odotukset ja realiteetit ei ole kohdanneet. Tai sitten siitä että ei enää jaksa sitä samaa teennäisyyttä nykyisessä treffailukulttuurissa.
Itse koitan toki varoa sitä että en oman kyynisyyteni takia kohtele muita huonosti. Paskan kaataminen syyttömien niskaan harvoin saa mitään hyvää aikaan. Sen sijaan neutraali suhtautuminen naisiin ja niiden lähestymisiin toimii parhaiten.
No olen kyllä rehellisesti sanottuna paskempi kuin livessä. Ehkä vähän.
Neutraali, asiallinen suhtautuminen ja lähestyminen. Ei odotuksia.
treffailu todelakin vie aikaa ja rahaa ja sitten tulee pettymys että tapaaminen ei etene
mihinkään-sen takia ite suhtaudun skeptisesti trefeiluun. On mulla muutakin elämässä kuin puoliso ja perhe. On raha omaisuus harrastukset työ ulkomailla ja muuta :) Jos ei naista kiinnosta niin antaa olla.
Tosi kuin vesi, saa uhnohtaa huussin oven auki, vaikka olet luultavasti nuori ja minä olen muori, 20 v leskenä ja pysyn, aika aikaa kutakin.
Mut onneksi on maksullisia naisia. On uskomatonta mitä kauniit naiset tekee muutamasta sadasta. Naivat tälläsen luuserin kanssa ja vieläpä kauniit naiset joihin ei ilman rahaa olisi mitään saumoja edes päästä halaamaan. Kiitos sille joka teki seksitreffit.fi sivuston.
Mitä naisilla on jos miehillä maksulliset naiset?
Miehen ei pitäisi ikinä maksaa seksistä.
ätmit
Yksinäisenä tottuu paitsi yksityisyyteen, myös yksinäisyyteen. Mihinpä sitä ei tottuisi, kun tarpeeksi kauan vallitsee sama tilanne? Harva on niin heikko että vetäisi narun kaulaan heti kun tajuaa surkean tilanteen.
Onhan se karua, että ymmärtää ettei kelpaa kenellekään, mutta toisaalta, pärjään silti. Tuntuu että joillekin se on suorastaan elämäntehtävä löytää joku ja perustaa perhe, mutta kun ei se vaan kaikkien kohdalla toteudu. Siitä huolimatta on mahdollista pärjätä ja vaikka sitten nauttia vapaudesta.
Sitten kun miettii mitkä ovat naisten vaatimukset miehelle ja vertaa niitä omiin "resursseihin", niin eipä olis mitään mahdollisuuksiakaan. Täytyy siis vaan sopeutua. Aika monenkin S24-palstan perusteella naisille se sopeutuminen on miltei mahdotonta. Tosin, naisen asema parisuhdemarkkinoilla on jotain aivan muuta kuin miehen. Niinhän se Suomessa tosin on monessa muussakin asiassa.
Ihan ihmettelen miten sitä joskus parikymppisenä jaksoi haaveilla sen parisuhteen perään ja viitsi treffeillä ravata vaikkei siitä tullut kuin pahaa mieltä. n. 10v myöhemmin olen sitten tällainen tympääntynyt erakko joka kavahtaa kaikkea naisiin ja parisuhteisiin viittaavaa. Vaikka joku muija itseään tulisikin nyt tyrkyttämään niin nuoruuden epäonnistumiset tuolla rintamalla painaa kuitenkin enemmän ja ennemmin semi-tylysti passaan moiset "tilaisuudet" kun tulee se sama torjumisen aiheuttama ahdistus ja tunne että nyt tuo muija vaan kiusoittelee yms. eikä minusta kukaan voi olla kiinnostunut nyt kun ei ollut silloinkaan. Mikä on muka muuttunut? Ainut johtopäätös on että nainen etsii äpäröilleen elättäjää tai muuten vaan yrittää käyttää minua hyväksi.
Sitä ihminen tottuu ja sopeutuu yllättävän erilaisiin ja moniin asioihin pakon edessä silloin kun ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kovinkaan paljoa siihen mitä itse haluaisi. Tyytymisestäkin voi kasvaa tyytyväisyys..