Vanhempani erosivat lähes 20 vuotta sitten ja silti joskus mietin, miksi päätyivät tähän tilanteeseen. Silloin esimurrosikäisen silmin näytti siltä, että äiti lähti vieraan miehen matkaan. Keskustelimme nyt menneisyydestä.
Hän kertoi, ettei nähnyt sitä pettämisenä, että oli puhelinyhteydessä vieraan miehen kanssa ja antoi tälle miehelle osoitteen kirjeen lähettämistä varten. Kuuntelin tätä suurinpiirtein suu auki! Hän painotti, ettei aviorikosta tapahtunut. Ehkä he eivät olleet fyysisessä kontaktissa, mutta voiko rehellisesti joku ajatella näin?
Mainitessani, että minusta henkinen pettäminen on yhtä paha juttu kuin fyysinenkin, hän sanoi, että hänen ikäluokkansa (60-luvulla syntyneet) näkevät asian eri tavalla. Oikeasti? Onko minulle nyt sepitetty satuja? Jos tätä lukee samanikäiset, näkemyksiä kiitos...
Onko pettämisen käsite erilainen riippuen ikäluokasta? Vai onko se enemmän yksilöllisesti riippuvainen?
Näin jälkikäteen tuli mieleen myös se, että ehkä hänen ylpeytensä ei kestänyt myöntää tehneensä väärin ja siksi antoi tuollaisen selityksen. Tiedä häntä, mikä on totuus.
Hän kertoi, ettei nähnyt sitä pettämisenä, että oli puhelinyhteydessä vieraan miehen kanssa ja antoi tälle miehelle osoitteen kirjeen lähettämistä varten. Kuuntelin tätä suurinpiirtein suu auki! Hän painotti, ettei aviorikosta tapahtunut. Ehkä he eivät olleet fyysisessä kontaktissa, mutta voiko rehellisesti joku ajatella näin?
Mainitessani, että minusta henkinen pettäminen on yhtä paha juttu kuin fyysinenkin, hän sanoi, että hänen ikäluokkansa (60-luvulla syntyneet) näkevät asian eri tavalla. Oikeasti? Onko minulle nyt sepitetty satuja? Jos tätä lukee samanikäiset, näkemyksiä kiitos...
Onko pettämisen käsite erilainen riippuen ikäluokasta? Vai onko se enemmän yksilöllisesti riippuvainen?
Näin jälkikäteen tuli mieleen myös se, että ehkä hänen ylpeytensä ei kestänyt myöntää tehneensä väärin ja siksi antoi tuollaisen selityksen. Tiedä häntä, mikä on totuus.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Äitisi on syntynyt 60-luvulla hän on siin 50v tai vähän alle. Hän on eronnut 20 vuotta sitten, eli 30 vuotiasna rai vähän alle. Sunä olit silloin esimurrosikäinen, joten äitiisi on saanut sinut 16-17 vuotiaana.
En oikein usko juttuusi, mutta en pitäisi outona, jos teininä äidiksi tullut jajaa vähän huolimattomadti vanhempanakin.
Kuulostaa siltä että äitisi valehtelee sulle. Esimurrosikäisten vanhemmat ei eroa pelkkien puheluiden tai kirjeiden vuoksi.
Voi olla ettei oma suhde vaan toimi, jos on tarvetta kirjoittaa muille. Siihen aikaan ei varmaan helposti erottu, siis isot ikäluokat. Riippuu varmaan millä tarkoituksella kirjoittaa vastakkaiselle sukupuolelle, onko se romanttisessa mielessä vai platonisena kaverina. Ja halusiko erota omasta kumppanista? Vai huomiota.
Juttu on kuitenkin vanha ja parisuhdeongelmat eivät kuulu lapsille. Vanhempien pitää aina itse ne hoitaa. Väkisin ei voi rakastaa ja joskus rakkaus loppuu. Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta, vaikea tietää mitä siellä taustalla on ollut. Ennenvanhaan mentiin yhteen helposti, koska avioliitto oli instituutio, eikä ehkä rakkausliitto aina?
Toki kurjaa isälle, mutta onko uutta naista löytänyt. Äiti tuskin siihen aikaan olisi osannut toimia toisin, ehkä haki ulospääsyä nk. väärästä suhteesta? Mitä ongelmia oli? Ja minkä ikäinenkin on ollut, nuorena ei voi tietää. En tiedä kannattaako äidin mielipidettä lähteä oikaisemaan tuskin muuttaa sitä, koska liitto taisi olla silloin jo lopussa kun kirjoitti muualle..?
Olisi toki hyvä että tajuaa erota, jos on menevä, tai ei kiinnosta oma suhde. Ehkä ei vaan hokattu sitä vaihtoehtoa. Ja että olisi keskustellut yhden suhteen loppuun. On niin matala kynnys kirjoittaa muualle, jos ei pääse muuttamaan helposti erilleen? Hakee tukea muualta varmaankin siinä tilanteessa. Mutta loukkaahan se hirveästi jos luukusta tulee toisen miehen kirjeitä vaimolle, voin kuvitella. Tai soitellaan. Saa traumat.
Joku monimutkainen soppa, jossa ei ihan päästy kuiville helposti? Ja yritettiin silloinkin kun homma oli jo ohi toisen puolelta ja toisen ei. Ehkä se vieras mies oli charmikas ja komea, mutta miten siinä jutussa kävi? Tai seuraavissa. Ehkä tarinan takana on syitä jota emme tiedä. Ja tarkempia selityksiä.
Ja oliko se yksi soitto ja osoitteen antaminen? Entä jos se mies olisi ollut taitava manipuloimaan ja se aktiivinen osapuoli? Ja isä olisi säikähtänyt ja lopettanut suhteen äitiin äkkiä.
APn mukaan hänen äitinsä on syntynyt 60-luvulla. Silloin syntyneiden avioliitoista noin 50% päätyy eroon.
Suuret ikäluokat ovat vuosina 1945-1947 syntyneitä
Höpö höpö. Hanki ensin oikeaa tietoa ja kirjoittele vasta sitten. Avioeroja ei ole koskaan ollut viittäkymmentä prosenttia (vaikka lähellä on käyty) ja 60 -luvulla syntyneiden kohdalla PALJON alle.
Ja missäs patterin välissä aloittaja on kasvanut? Kasva vähän niin opit lisää ihmisistä ja siitä, mikä elämässä on tärkeää. Isästäsi et kerro mitään, miksi?
"parisuhdeongelmat eivät kuulu lapsille"
Eivät niin, mutta tämä onkin oiva esimerkki perhtodellisuudesta. Vaikka uskottomuus salattaausiin oamlta lapselta, lapsi vaistoaa, näkeee ja muistaa. Kun hän kasvaa, hän kysyy, mitä hänen lapsuudenkodissaan todella tapahtuikaan.
ap kysyy onko pettämisen käsite erilainen. Mielestäni ei, kyllä yhteydenpito toiseen naiseen/mieheen on pettämistä, silloin kun se salataan puolisolta.
Tiedän henkilön, joka on pitänyt soitellut toiselle toista vuotta hyvinkin aktiivisesti salaa puolisoltaan,. Mitä hän sillä hakee tai onko se hänen mielestään pettämistä (hänkin 60 lukulainen), en tiedä. Mun mielestä kuitenkin pettämistä, puheet kun ei ole vain säästä.
"Tiedän henkilön, joka on pitänyt soitellut toiselle toista vuotta hyvinkin aktiivisesti salaa puolisoltaan,. "
Juu, minäkin tiedän muutaman, jotka ovat soitelleet seksilinjoille salaa puolisoltaan. Yhden lasku oli 20000e. Tiedän myös useita, jotka katsovat nettipornoa salaa puolisoltaan. Monet käyvät kaljalla kavereidensa kanssa salaa puolisoltaan ja pitävät hauskaa. Jotkut ostavat uuden auton salaa puolisoltaan, vaikka on sovittu että isommista ostoksista keskustellaan. Jotkut sanovat, että ovat maksaneet vuokran, vaikkei sitä olekaan maksettu. Moni kinuaa vuokrarahat vanhemmiltaan tai appivanhemmiltaan, salaa puolisoltaan tietysti.
Listaa voisi jatkaa äärettömiin. Yleensäkin kaikki on pettämistä?
"Mielestäni ei, kyllä yhteydenpito toiseen naiseen/mieheen on pettämistä, silloin kun se salataan puolisolta"
Juuri näin!
Pettämisen käsite perustuu sellaiseen maailmankuvaan, jossa toisen ihmisen voi omistaa. Jos luopuu tästä orjuuden maailmankuvasta, luopuu myös pettämisen käsitteestä. Tällöin pettämistä ei ole lainkaan.
Tuo on jo yksi kaikkein typerimmistä ajatuksista täälä, vaikka niitä on paljon. Ihan kaikkea omaa typeryyttään ei kannattais tuoda esiin, ei edes netissä "mun ihan ikiomana maailmankuvana".
Jos parisuhteessa sovitaan uskollisuudesta, jos valehdellaan puolisolle ja käydään vieraissa, se on pettämistä. Tätä käsitettä me kaikki muut täällä kutsumme pettämiseksi.
Noh. Kyllä se on niin, ettei ennenvanhaan ollut mitään ns. henkistä pettämistä. Avioliitot olivat enemmän "kahden kauppoja", järkiliittoja kuin kahden ihmisen välisiä rakkaussuhteita.
Jotenkin tuntuu siltä, ettei äitisi halua puhua sinulle eronsa syistä, koska joutuisi kertomaan oman totuutensa hänen ja isäsi välisestä suhteesta. Hyvin harvoin vanhemmat sitä haluavat paljastaa, eikä se ole edes tarpeen.
"Noh. Kyllä se on niin, ettei ennenvanhaan ollut mitään ns. henkistä pettämistä. Avioliitot olivat enemmän "kahden kauppoja", järkiliittoja kuin kahden ihmisen välisiä rakkaussuhteita."
Väärin. "Ennenvanhaan" (siis nyt puhumme 80 -luvusta!) avioliitot perustuivat rakkauteen. Nykyisin on paljon enemmän laskelmoimista ja pettämistä.
Kyllä 60 -lukulaiset, siis suurin osa, pitivät uskollisuutta arvossa. Pettämistä on kaikki se, mitä ei voisi aviopuolisolleen kertoa.
Jos ap:n äiti on alkanut suhteen vieraaseen mieheen, niin vaikka siinä ei olisi menty sänkyyn ja asia on tullut ilmi, niin kyllä liitto on kriisissä. Jos siinä tilanteessa ei osaa selkeästi iroittautua tästä suhteesta ja valita perhettä, niin erohan siitä tulee. Näin 30 vuotta sitten ja näin tänään.
"Väärin. "Ennenvanhaan" (siis nyt puhumme 80 -luvusta!) avioliitot perustuivat rakkauteen."
Väärin. Nyt puhumme 60-luvulla syntyneistä henkilöistä. Se oli todella "ennenvanhaan". Usein heillä on yhä kivikautiset käsitykset avioliitosta, koska heidän vanhempansa olivat syntyneet 30-40-luvulla... :D
Mielestäni pettämisen käsite on yksilöllisesti riippuvainen, mutta jokainen voi sen määritellä itselleen niin, että pettämistä on kaikki sellainen toiminta, mitä ei voisi jatkaa puolison tullessa paikalle ja vastaavasti, mitä ei hyväksyisi puolisolta.
Joillekin se voi olla puhelimessa puhuminen, toisia taas ei suutelukaan haittaa. Tärkeintä on, että molemmat tietävät missä mennään ja hyväksyvät sen.
"Tärkeintä on, että molemmat tietävät missä mennään ja hyväksyvät sen."
Onko? Jos molemmat ihan todella tietäisivät joka hetki missä mennään, molempien ajatukset täysin sensuroimatta. Molemmat kertoisivat miten hyvin tulevat juttuun jonkun kanssa, miten nauravat jonkun toisen kanssa. Miten ihanaa seksiä on joskus ollut jonkun kanssa ja haaveilevat siitä edelleen. Puoliso ei voi olla paikalla menneisyydessä, muttei kumppaninsa tunteissakaan jotain toista kohtaan. Mielestäni ei ole kovin viisasta kertoa puolisolleen fantasioivansa jostain toisesta. Kumppanin erilliset tunteet on hyväksyttävä, siitä vain ei pääse yli eikä ympäri, jos aikoo suhteessa olla ja rauhanomaisesti elää.
Jotain on jo pielessä, jos kumppanin pitää a) käydä vieraissa b) unelmoida vieraista! Kyllä silloin oma suhde on jäänyt toiseksi, vaikka vain hetkellisesti, ja luottamus rikottu, vaikka asia ei olisikaan toisen tiedossa! Jos on intiimeimmissä asioissa eli seksiasioissa salattavaa ja se syö aina omaa parisuhdetta! En suosittele uskottomuutta, vaan varomaan tilaisuuksiakin pettää, jos tietää olevansa heikko vastustamaan tilaisuuden tullen. Viisas varoo, eikä ehdoin tahdoin hankkiudu pettämistilanteisiin.
En suosittele myöskään haaveilemaan mistään salafantasioista, sillä sieltähän se sydämestä ja ajatusmaailmoista, pettäminen lähtee! Kuvottaa ajatellakin, että puolisot ovat intiimissä kanssakäymisessä ja toinen ajattelee siinä kumppaninaan olevan muun hlön kuin oman puolisonsa! Se ON JO pettämistä, vaikka ei ääneen sanoisikaan. Jokainen tietää kyllä sisimmässään, kuka siellä mielessä pyörii ja ihminen VOI kieltäytyä itse ajattelemasta muita "sillai", vaikka nopeasti mielessä kävisikin. Uskollinen sysää välittömästi sellaiset ajatuksetkin pois ja vastustaa sisimmässään ajattelemasta muiden kanssa sekstailevansa kuin vain omansa. Tässä se uskollisuuden todellinen raja menee! SYDÄMEN ASENTEISSA!!! Ja kun näistä juttelee omansa kanssa, niin eipä voi syvempää sydänten ja tunnemaailmoiden yhteyttä kokea, kuin seksuaalinen kanssakäyminen oman uskollisen puolison kanssa!!! Arvelen, että syvä yhteys omaan puolisoon on se kaikista syvin tarve avioliitossa, sitä etsitään ja kaivataan. Tuossa on ohje, miten se saavutetaan! Pitkässä juoksussa kumpikin pitää oman sydämensä puhtaana, puhuvat siitä keskenään paljon ja antautuvat vain toisilleen, myös ajatusmaailmoissaan! Mitä voi ulkopuolinen ihminen antaa, mitä oma ei voisi??? Jos joku "temppu" jää kokematta, esim anaali, niin sen tilalla on moninverroin pitkäkestoisempi ja kokonaisvaltaisempi seksisuhde, joka ei silloin anaalia kaipaa, vaan tyydyttyy yhdessä sovituin toimin ja pitemmän päälle arvottuu niin korkealle, ettei kumpikaan missään tapauksessa halua rikkoa todella tyydyttävää seksisuhdettaan!!!
Tolla logiikalla käteen vetäminen on pettämistä, koska en halua jatkaa sitä puolisoni tullessa paikalle. Alakanttiin arvioituna 95% sukukypsistä miehistä on siten pettäjiä.
Jokaisella on oma käsitys siitä missä kulkee pettämisen raja. Monet pitävät toisen himoitsemista pettämisenä, toiset sielujen sympatiota. Jotkut ainoastaan seksiä. Jotkut taas puolison jättämistä.
Kun kirjoitatte, että vanhempien "parisuhdeongelmat eivät kuulu lapsille".
Vaikka kuinka yrittäisitte sanoa mitä hyvänsä, ne koskettavat lapsienne. Lapsenne kuulevat, näkevät ja tuntevat "nahoissaan" vanhempiensa ongelmat.
Ei äiti tai isä edes taida huomata, saako lapsi ruokaa, tai mitään muutakaan kun taistelee järjettömistä asioista puolisonsa kanssa, jotka ovat usein väsymistä ja uupumista omaan elämäänsä.
Kun tästä usein seuraa ero, koskettaa se lapsianne monellakin tavalla: Lapsenne kasvavat ja nämä asiat valkenevat heille, he saavat kosketuksen seksiin ja aprisuhteeseen, siinä sitten puntaroivat omaa lapsuuttaan, jonka menettivät vanhempien uhmissuhde ongelmien myötä.
Jos nyt kerrankin ilman minkäänlaisia ennakkoajatuksia ja riitelyjä istahtaisitte miettimään lapsienne osaa elässänne ja sitä mitä he ovat joutuneet kokemaan ja näkemään kun olette näitä parinvaihtoja tehneet ja piehtaroineet itsesäälissänne.
Juurikin näin! Moni vanhempi ei ole kypsä kasvatusvastuuseensa, eikä edes parisuhteeseen, kun lapsia saavat. Monelle oma bailaaminen on tärkeämpää. Usein toinen vanhemmista jää kotiin ja toinen menee tukka putkella, ja siitä seuraa pitemmän päälle ainoastaan ongelmia. Vanhemmilla pitäisi olla enemmän yhteisiä menoja ja juttuja, ei tätä nykyajan repimistä, jossa liittoja revitään joka suuntaan ja perheet hajoavat niissä paineissa. Kukin voi päättää keskittyä siihen OMAAN parisuhteeseensa ja perheeseensä, sillä siitähän riidoissa loppujen lopuksi on kyse, valinnoista yhteiseksi hyväksi tai itsekkäästi omaksi hyväksi! Yhteinen hyvä tuottaa sopua ja rauhaa ja kykyä huolehtia toisista, omahyväisyys tuottaa pelkkää ristiriitaa, kapinaa, kostoa, pahaa.
eiköhän se ole niin, että molemmilla teillä on oikeus omaan kantaanne pettämisestä. tietyllä tavalla olen joutunut pähkäilemään oman äitini ratkaisua aikanaan toisessa, kipeässä asiassa, siinäkin minulla oli nuorempana oma eriävä kantani äitini kannasta. Kesti pitkään ennen kuin oma asenteeni muuttui. Ja se muuttui, koska tajusin, että en ollut elänyt äitini kengissä sinä aikana kun hän oli valintansa valinnut ja tehnyt.
Elämässä joskus jää ilman vastauksia, kyse on kuitenkin ollut aikuisen äitisi omasta valinnasta jonka hän on tehnyt omien pähkäilyjensä pohjalta. Myös hänellä on oikeutensa mielipiteeseensä pettämisestä. Ehkä parasta olisi, että annat asian olla ja elät oman elämäsi omien valintojesi ja arvojesi mukaan.
Enpä usko ikäluokan vaikuttavan asenteeseen pettämisestä, eiköhän se ole yksilöllistä.