En tiedä onko oikea palsta tälle pakinalle, mutta ei sen niin väliksikään jos joku tästä ottaa itseensä. Olen nuori suomalainen mieshenkilö.Perheemme ja sukumme on siinä mielessä erikoinen että yksikään tätini/setäni ei ole eronnut. Ja tätejä/setiä on useita. Myöskään vanhempani eivät ole eronneet. Äidilläni on yksi velipuoli joka on eronnut avoliitosta jossa oli yhteisiä lapsia. Ja tässäkin tilanteessa avovaimo oli joutunut mielisairaalaan. Ylipäätään suvussani on hyvin vähän eroja suhteutettuna siihen miten suuri sukuni on. Esimerkiksi äitini serkuistakin vain kolme on eronnut.
En yksinkertaisesti voi ymmärtää miksi nykyään erotaan niin usein. Ja jopa niin lyhyiden liittojen jälkeen. Ja tuntuu että eroille keksitään niin naurettavia syitä. Esimerkiksi tuttavaperheeni vanhemmat erosivat noin 20 vuoden avioliiton jälkeen, koska äidille tuli joku keski-iän kriisi. Jokaisessa parisuhteessa riidellään (tai ainakin pitäisi), mutta tarviiko sen aina johtaa eroon? Parisuhteen pitäisi kestää edes sitten lasten takia. Minä ainakin haluan tulevilla lapsillani on mummola eikä mikään uusio-mummola.
Vanhempani ovat aina riidelleet kovastikin, mutta jos he repisivät kotimme sillä tavalla rikki niin en varmaan toipuisi siitä. Tottakai on tilanteita joilloin ero on paras ratkaisu kenties, esimerkiksi perheväkivalta. On kuitenkin niin paljon turhia asioita joiden takia erotaan. Yksi varmaan on tämä kyllästyminen. Sitä pitäisi miettiä ennen naimisiin menoa että tähän ihmiseen saattaa joskus kyllästyä, etenkin 20 vuoden jälkeen. Miksi ihmiset menee naimisiin jos kuitenkin eroaa?
En yksinkertaisesti voi ymmärtää miksi nykyään erotaan niin usein. Ja jopa niin lyhyiden liittojen jälkeen. Ja tuntuu että eroille keksitään niin naurettavia syitä. Esimerkiksi tuttavaperheeni vanhemmat erosivat noin 20 vuoden avioliiton jälkeen, koska äidille tuli joku keski-iän kriisi. Jokaisessa parisuhteessa riidellään (tai ainakin pitäisi), mutta tarviiko sen aina johtaa eroon? Parisuhteen pitäisi kestää edes sitten lasten takia. Minä ainakin haluan tulevilla lapsillani on mummola eikä mikään uusio-mummola.
Vanhempani ovat aina riidelleet kovastikin, mutta jos he repisivät kotimme sillä tavalla rikki niin en varmaan toipuisi siitä. Tottakai on tilanteita joilloin ero on paras ratkaisu kenties, esimerkiksi perheväkivalta. On kuitenkin niin paljon turhia asioita joiden takia erotaan. Yksi varmaan on tämä kyllästyminen. Sitä pitäisi miettiä ennen naimisiin menoa että tähän ihmiseen saattaa joskus kyllästyä, etenkin 20 vuoden jälkeen. Miksi ihmiset menee naimisiin jos kuitenkin eroaa?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Sanot että kyllästyminen, en usko kyllästymisen olevan tätä yhtä ihmistä kohtaan, vaan hän joutuu lähimpänä syntipukiksi.
Uskon pikemminkin, että tämän kyllästyjän elämässä kokonaisvaltaisesti on tyhjempää kuin aikeisemmin ja niinhän se on , että näitäkin jaksoja elämässä on. Itse niitä vikeikkeitä elämäänsä pitää hakea, esim. opiskelemalla, liittymällä johinkin vaikka yhdistykseen, jonka tekeminen on oman mielen mukaista, siellä on samantapaisesti ajattelevia ihmisiä ja näissä ei ole niin suuri vaara niihin salasuhteisiin, kun ovat monesti samaa sukupulta olevien joskus haastellisiakin juttuja.
Eli kyllästynyt ihminen on kyllästynyt omaan itseensä ei puolisoon, mutta kun kaikki mättää saa puoliso kaiken niskoilleen, hänelle ei enää heru sanoja, ei hellyyttä, ei raksastelua, sitä itse ajaa alas kaiken hyvän, kun ei osaa etsiä elämäänsä tekemistä, ja nimenomaan raavas tekeminenkin auttaa.
Tekemisen ja pätemisen puute, joka korjaanttuu kun yrittää.
Minun ex oli kova käymään vieraissa, ja silti olin 30 vuotta aviossa.Kun lapset lähti maailmalle, lähdin myös, sillä oli taas menossa salainen vuosia jo kestänyt suhde.
Ajattelin et ei muutu miksikään, ja haluan elää lopun elämäni ilman et minua petetään. Olinkin aviossa lasten takia, ettei kotia hajoitettu, ja he pääsivät hyvään alkuun elämässä.
Nyt olen onnellinen, että kestin ja en ajatellut vaan itseäni lasten ollessa pieniä.
Mutta, kaikilla omat tapansa ja kaikki muuttuu ajan kanssa.
Mikä oli ennen ei ole nyt.
Mutta teidänkään perheessä ei ilmeisesti lapset tiedostanut, että isällä on toisia naisia, teillä ei riidelty paljoa ym.? Miksei silloin lasten vuoksi voikin jäädä! Nykyisin vain kun tällaisia tapauksia tulee, kuvioon astuu riitely ja pahimmassa tapauksessa väkivalta. Näin ollen vanhemmat eivät anna sitä turvallista elinympäristöä lapsillensa. Mutta oikeassa olet, ajat muuttuvat. Aina ei se avioliittoon jääminen, hammasta purren, ole se parhain mahdollinen ratkaisu.
Mielestäni tämä on aika vaarallinen ajatustapa. Pahimmassa tapauksessa lapsille jää tällaisista avioliitoista ikuisesti kammo sitoutua, koska avioliittohan vaikuttaa vankilalta. Tässäkin tapauksessa en näe mitään syytä, miksi ei olisi voinut erota aikaisemmin.
Ei ole mikään ylpeydenaihe olla marttyyri. Itsehän siinä hukkaa elämänsä ja meillä kaikilla on vain yksi elämä. Takaisin et menetettyjä vuosia mitenkään saa, koska halusit hukata ne pettävän miehesi kanssa. Lapset aistivat kyllä vanhempien pahan olon ja hyvä vanhempi on onnellinen vanhempi, eikä mikään marttyyri.
Kirjoitukstasi huomaa, ettei sinulla ole kovin paljon ikää eikä elämänkokemusta etenkään.
Kysyt, miksi ihmiset menee naimisiin jos kuitenkin eroaa?
Arvelet erojen syyksi kyllästymistä - melkoisen yleistävästi ilmaistu! Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tuollessaan... Ja sata varmaa on se, että jokainen meistä muuttuu ajan myötä ja elämän kokemuksen karttuessa.
Sanot, että vanhempansa ovat riidelleet aina kovastikin - se ei sinällään ole merkki siitä, ettei ihmisten välillä olisi rakkautta, vaan ehkä merkki kahden voimakastahtoisen ihmisen liitosta. Sanot, ettet toipuisi heidän erostaan... Itsekkäästi sanottu: ottaisitko oikeasti vastuun siitä, että äitisi ja isäsi eläisivät yhdessä onnettomina vain siksi, että sinä, jo aikuinen ihminen tai ainakin sen kynnyksellä oleva, et kestäsi eroa..? He uhrautuisivat sinun vuoksesi sen sijaan, että eroaisivat ja voisivat elää loppuelämänsä ilman riitoja, kenties onnellisina?
Tuolla alumpana selität äitisi velipuolen erosta - sinustako avovaimon mielisairaalaan joutuminen oli sitten hyväksyttävä syy erolle?
Tiedän tunteen, mitä on olla nuori aikuinen... Sitä luulee tietävänsä jo about kaiken elämästä ja uskoo sinisilmäisesti elämän menevän kuin elokuvissa, valmiin käsikirjoituksen mukaan happily ever after.
Juu ei ole ikää minulla paljoa, alle 20. Ja kyllä, en hyväksyisi vanhempieni eroa. Olen sitä mieltä että mielummin saisivat elää onnettomassa liitossa kuin erillään. Ja ongelmiin uskon kyllä löytyvän ratkaisut, ainakin suurimpaan osaan ilman avioeroa. Olisivat miettineet ennen avioutumista.
Ja tuo äidin veljen tapaus on aika surullinen juttu. Molemmilla oli vakavat huumeriippuvuudet ja suoraan sanoen en edes tiedä millä tavalla ovat koskaan olleetkaan yhdessä, lapsia kuitenkin saivat.
Olet niin nuori vielä ja nuoruuteen liittyy ehdottomuus. Olet sitä mieltä, että avioliitto on ikuinen tuli mitä tuli. Oletko kyseenalaistanut yhtään ajatuksiasi? Miksi pitäisi elää saman ihmisen kanssa koko elämä? Miksi ei saisi erota, jos ei ole onnellinen?
Elämässät tapahtuu virhevalintoja ja ihmiset muuttuvat elämän kuluessa. Yhdessä aloitettu matka ei aina tunnu kuitenkaan siltä oikealta tavalta elää. Silloin kannattaa erota.
Samaa minäkin sanoisin aloittajalle, että nuorena voi elää vaaleanpunaista unelmaa, mutta elämä ei aina mene nuoruuden vaaleanpunaisten unelmien mukaan.
Tuossa kirjoitettiin, että nuoruudessa ollaan niin ehdottomia. Siihen pitää sanoa, että jotkut ovat, toiset eivät. Ehdottomuus johtuu siitä, ettei osaa vielä katsella maailmaa kuin ihan ikiomasta näkövinkkelistään. Siinä menettää paljon. Ehkä sinäkin "Jcuhfuyfyi" tulet huomaamaan, ettei sinun sanasi ja mietteesi ole laki. Jokainen tekee niin, minkä omalta kantilta katsoen, omassa suhteessa tuntee, kokee ja näkee parhaimmaksi.
Elämää varten sinulle sellainen ohje, ettei tulevaisuutta voi koskaan ennustaa. Missä suhteessa tahansa, ei pelkästään parisuhteessa, saattaa tulla eteen ongelma, jota ei vain voi ratkaista molempia tyydyttävällä tavalla. Erityisesti onnettomassa liitossa eläminen kuluttaa mielettömän paljon voimia.
Täytyypä kehua (taas) omia lapsiani. He kannustivat ja suosittelivat minulle ja isälleen eroa. Heidän mielestään on erityisen tärkeää, että liitossa ei pidä elää kulissin, tavan ja tottumuksen vuoksi. Pelkästään sen vuoksi, että rakastaa toinen toistaan, tuntee kuuluvansa yhteen.
Laitan tähänkin tyyneysrukouksen:
"Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan"
"He kannustivat ja suosittelivat minulle ja isälleen eroa"
Kyllä vaan, joskus käy niin kivasti, että muna on kanaa viisaampi, tai ainakin reagoi nopeammin ;). Herttaisia muksuja sinulla, kun tietävät noin paljon tunneasioista.
Todellakin vähäisen elämän kokemuksesi huomaa... Toivottavasti pystyt elämään nykyisten ihanteidesi mukaisesti ja löydät aikanaan samanhenkisen kumppaninkin... Kyyti voi olla nimittäin kovasti kylmää, kun nuoruuden idealismi väistyy aikuisten arkirealismin edestä.
Viikonlopun Ilta-Sanomissa oli yleisimpiä erojen syitä. Niitä selatessani, itsekin eronneena voin allekirjoittaa aika montakin noista 31:sta mainituista syistä. Mainitsemaasi kyllästymistä ei listalla ollut. Sen sijaan oli esim. uskottomuus, vieraantuminen, kommunikaatiovaikeudet, erilaiset elämänarvot, läheisyyden puute, erilaiset tavoitteet, puolison rahankäyttö, puolison päihteiden käyttö, epäoikeudenmukainen kotitöiden jako ym ym ym
Ihmiset muuttuvat vuosien kuluessa, kuka mihinkin suuntaan. Se on aivan odotettavaa ja todennäköistäkin. Myös ihmisen tarpeet muuttuvat. Se mitä koki tarvitsevansa 20-vuotiaana oli silloin. Jotain aivan muuta kuin mitä parisuhteelta odottaa nelikymppisenä tai vanhempana.
Muuten: tuossa IS:n tutkimuksessa myös todettiin, että avioliitot ovat ONNELLISEMPIA kuin koskaan. Tämä johtunee siitä, että erotaan enemmän kuin ennen, ei ole pakko sietää ja kestää puolisolta mitä tahansa.
Itse tulen eroamaan vaimoni kylmyyden vuoksi 25 vuoden avioliitossa olon jälkeen. Olen ollut uskollinen, mutta en aio elää loppuelämääni selibaatissa ilman naisen ihon lämmintä kosketusta. Onneksi nuorin lapsemme on täyttänyt jo 18-v joten pakolliset elatusvelvollisuudet on hoidettu. Toki avustan lapsia myös tulevaisuudessa. Pihtarivaimoni saa pärjätä omillaan.
Tutkimus tämäkin, iltapäivälehden löpinöitä.
Jos ihminen on todella niin keskenkasvuinen, että ei osaa sitoua mihinkään, ei hänen pitäisi muuttaa kenenkään kanssa yhteen. Ja yksi tärkeimmistä asioista on ehkäisyasiat siinä kunnossa, että ovat varmat aina eli silloinkin kun pää on täynnä viina- tai muita höyryjä, jotta yhtään lasta ei pääse tulemaan.
Miksi ensimmäisenä on uskottomuus, miksi ihmiset menevät tuohon niin helposti, uskoton ihminenhän ei todellisuudessa välitä kenestäkään ei edes itsestään, miksi tämä itsetuhon tie.
Sitten tämä jälkeen jäävä perhe, mitä tunteita se uskottomassa herättää, omat lapset, eivätkö hekään pysäytä tuota uskottomuutta.
Uskottomuudesahan on kyse aina jollakin tasolla seksista, seksi asianana on vääristynyt tällaisen ihmisen mielessä.
Siellä puoliso on tietämättömänä kotosalla, kun näitä seikkailuja tehdään.
Miksi perhe-elämää eletään eri paikoissa, jos molemmat olisivat kotosalla ei uskottomuutta olisi. Eli tämä ihminen välitä silloinkaan lapsistaan, kun houtaa liihottamaan muualla. Ei ole ihme jos kotona seksi ei puolisolle olekaan enää samaa iloa, kun kärsii toisen jatkuvista menosita ja luultavammin aavistelle valehtelua olevan mukana.
Hän raataa orjana ja toinen livistää pakoon vastuutaan. Selkäänsä sietäisivät kaikki livistelijät.
Sitä ihmetten vieläkin enemmään, että näitä salatarjokkaita on pilvin pimein, mikä markkina täällä Suomessa oikein on vallalla.
Toivottavasti jokainen saa joskus palkkansa, eli istuu kotonaan sairaana ja yksinäisenä ja kukaan ei kukaan käy katsomassa. Miksi lapset kävisivät, sillä onhan tämä huiphapeli pettänyt heidätkin reisuillaan.
Tehköön vaan yksin sitä tilinpäätöstä saanneistaan. Toivottavasti siitä liiasta seksistä on tullut myös traumoja ja sairauksia, niin että mikään ei toimi kunnolla.
katkera(ko?)
Rangaistus tulkoon
Vaikka oletkin katkera, niin se ei tarkoita, että muidenkin pitäisi eron jälkeen olla. Aurinko paistaa sinne sinunkin risukasaan, kun opettelet katsomaan asioita niiden paremmalta puolelta.
Tyyneysrukous sopii sinullekin hyvin:
"Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan"
Hyvää analyyttistä tekstiä.
Itselle kävi seksin suhteen sillä tapaan että kun 20 olin viriilimpi ja halukkaampi niin nainen jostain syystä "pihtasi". Tätä sitten jatkui vuosia ja syntyi lapsi ja seurasi koliikkilapsen myötä ymmärrettävää väsymystä ja siitä ihmissuhdeongelmia. No sitten 40 kymppisenä en enää edes jaksanut olla aktiivinen ja nainen alkoi vonkaamaan, mutten enää jaksanut nuoruudeninnolla. Nyt sitten vaimo mököttää, kun en ole niin viriili kuin ennen ja lapsi pyörii jaloissa. Liitto rakoilee, kun seksiasiat on solmussa.
Asiat siis menneet päälaelleen, kun 20 vuotta sitten vaimolla oli pää kipeä niin nyt mulla.
"Asiat siis menneet päälaelleen, kun 20 vuotta sitten vaimolla oli pää kipeä niin nyt mulla. "
Tuossa sen näkee hyvin konkreettisesti, että kaikki riippuu oikeasta ajoituksesta. Kun ei mene yksiin, niin ei mene.
"Sitä ihmetten vieläkin enemmään, että näitä salatarjokkaita on pilvin pimein, mikä markkina täällä Suomessa oikein on vallalla. "
Höpönpöpönpöpsistä. Suomessa on tosi surkeat salarakasmarkkinat, koska täällä on, etenkin pienillä paikkakunnilla, lähes mahdotonta pitää salasuhdetta. Keski-Euroopassa on ihan normaalia, että pariskunnilla on salarakkaita. Jotka oikeasti pysyvät salassa, koska kukaan ei ole edes kiinnostunut niistä. Ihmisen yksityisyyttä kunnioitetaan huomattavasti enemmän kuin Suomessa.
En ihmettele että olet ex-rouva, jos olet noin "epävakaa", että sotkisit lapsesi asiat seksin takiako? Eikö elämässä oikeasti ole jotain ihanteellisempiakin arvoja, kuten omien lasten kasvattaminen?
herra4722:
Ex-rouva472 ei kirjoittanut tuossa mitään seksistä. Sekö sinulla aina pyörii mielessä ;). Siitä puhe mistä puute.
Mitä tarkoitat, että lasten asiat voisi sotkea seksin takia?
Itse erosin, monesta syystä. Lapseni kannustivat ja kiirehtivät eroani. Nyt eron jälkeen on suhteet lapsiin todella paljon läheisemmät kuin liiton aikana, aikaa "kasvattamiseen" ja yhdessäoloon on paljon enemmän. Siksi lasten takia liiton jatkaminen on surkea tekosyy.
Etko häpeä! Olet imenyt vaimosi kuiviin, käyttänyt hyväksesi neljännesvuosisadan ajan. Nyt kun alatte molemmat olla vanhoja ja raihnaisia ja tarvitsisitte toistenne tukea, jätät vaimosi kuin vanhan rukkasen. Vaimosi kylmyyden (muilla vieraantumisen) arvelen johtuvan siitä, että et ole täyttänyt vaimosi oikeutettuja odotuksia tulla otetuksi huomioon...
"Herra4722"
Seksi ei ole arvo, se on tarve sekä nautinto. Jos liitto, eikä edes seksielämä toimi, sellainen on kuluttavaa. Jopa stressaavaa, masentavaa. Kun vanhemmat, toinen tai molemmat ovat kireitä ja stressaantuneita, kommunikointi takkuaa tai toimii pelkästään negatiivisesti, ei lasten kasvatuskaan onnistu tai siitä tulee teatteria. Tämä ei ole lasten etu, josko ei vanhempienkaan.
Nykyisin erotaan, koska ei haluta olla yksin kurjassa liitossa, joka kumppanin mielestä on vähintään ihan kiva, ok.
Parempi olla oikeasti yksin tai paremmassa seurassa.
Olikohan ex-rouvalla lapsia? Toivottavasti ei? Arvomaailmasi on hiukan lyhytnäköisen kuuluinen. Kai elämässä nyt on tärkeämpiäkin arvoja, kuten lapsen etu ja lapsen kasvatus?
Hei aloittaja,
etpä ole paljon saanut ymmärrystä ajatuksillesi. Olen itse naimisissa oleva nuori nainen (20 ), ja kyllä minuakin suorastaan hirvittää suvussa ilmennyt avioerojen vyöry. Omat vanhempani ovat edelleen naimisissa, mutta monet sukulaiset ja perhetuttavat ovat eronneet. Useimmilla eroavilla on ollut ikää 30 ja pienet lapset.
Kaikkien tuttavieni erojen syitä en tiedä, mutta joissain tapauksissa kyseessä on ollut pettäminen. Pettämiseen suhtaudutaan mielestäni liian kevyesti ainakin julkisessa keskustelussa. "Pieni vipinä tekee vain hyvää! Jos lämpöä ei saa kotoa, sitä voi hakea muualta." Mitä muita typeriä lausahduksia sitä vielä keksisi tai lukisi IS:n parisuhdepalstalta?
Minusta nykyään ollaan myös itsekeskeisiä mukavuuden ja täydellisyyden tavoittelijoita. Aina pitäisi olla kivaa ja hauskaa, seksiä ja kuumaa huumaa pitää olla. Eikö se ole ihan normaalia, että aina ei ole kivaa, ja että seksielämässäkin on tyyntä ja myrskyä? Puolison ulkonäkökin muuttuu, mutta niin muutun minäkin. Taisipa Pakkotoisto.comin foorumilta tarttua silmiin, että "jos muija lihoo 5 kg niin se on siinä". Aika ahdistavaa varmaan sillä jannulla, kun pitää koko ajan tarkkailla vaimoa mittanauhan ja vaa'an kanssa.
Löytäisivätpä kaikki ulkonäkökeskeiset liitelijät toisensa, samoin pettäjät toisensa. Harmi, ettei se kuitenkaan mene niin. Ihmiset myös muuttuvat. Nykyään harva voi myöskään elää turvallista ja tavallista arkea, vaan elämä on koko ajan myllerryksessä, voi mennä työpaikka alta (kuten viime aikoina sadoille suomalaisille on käynyt) tms. Elämä muuttuu paljon tiuhempaan tahtiin kuin aikaisemmin, siinä aaltoilussa parisuhdekin heiluu mukana.
Minäkin haluaisin, että tulevilla lapsillani on ehjä koti ja mummola. Voisi sanoa menevänsä kotiin, ei "äidin luokse" tai "isän ja sen Minnan luokse". Uusperhekuviot ovat kuitenkin nykypäivää, itse olen niitä harvoja, jotka yhä menevät siihen yhteen ja ainoaan kotiin käymään.
En tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ehkä eroan itsekin syystä tai toisesta, enhän voi sitä vielä varmaksi tietää. Ymmärrän ja tunnistan kuitenkin sen surun, mitä erot aiheuttavat varsinkin nuoren näkökulmasta. Toivoisi kestävyyttä, pysyvyyttä ja turvallisuutta, mutta sitä ei ympärillä juuri näe. Sen sijaan "5 vuotta ja vaihto" -avioliittoja näkee. Joidenkin mielestä se on modernia ja nykyaikaa, eikä avioliittoa edes ajatella lopullisena sitoutumisena. Minä jaksan ainakin toistaiseksi uskoa pysyvyyteen ja sitoutumiseen, mutta aika näyttää.
Lämpimiä ajatuksia ja aurinkoa loppukesään!
Niin varmasti parit ja ihmiset vaihtelee. Jotku eroaa (ehkä) liian helposti. Ja jotkut yrittävät liiankin kauan kuolleessa suhteessa.
Itse en kyllä henkilökohtaisesti tunne yhtäkään liian helposti eronnutta. Liittolla on mennyt huonosti jo ainakin 10 v. ja kaikki on todellakin yritetty. Vasta sitten ovat eronneet.
Itse olen elänyt selibaatissa hiukan alle 30-v. ja nyt jo 15 v.. Kun puolisoa ei vaan haluta. Ja mikään ei vaan korjaa tilanetta. Kovin puheliaskaan tuo siippa ei ole. Ei tuo puhu edes joka päivä. EI välttämättä joka viikko. Ja aika paljon viihtyy harrastuksessaan tai kotona ollessa istuu koneen tai tv:n ääressä. Mutta näillä on menty.
Selvennykseksi, että siis hiukan alle 30-vuotiaasta asti. Ja nyt tuota selibaattai on kestänyt jo tuon 15 v.. Kirjoitin epäselvästi.
Huh, näin se meilläkin näytti menevän. Miestä ei haluttanut, eikä puhuttanut. Telkkarin äärellä ja näin. Sitten joskus kahdennentoista selibaattivuoden kohdalla mun kärsivällisyyteni palkittiin siten, että mies löysi itselleen uuden naisen. Ei ilahduttanut.
Ei varmasti! Onpa käynyt ikävästi.
Vähän kornia sanoa, mutta kuitenkin lohdutti. Että näitä samanlaisia tarinoita on. Ettei olekaan ihan kummajainen. Nää jotakin mitä muiden on vaikea ymmärtää.
Kiitos vertaistuesta!
Tähän sitä on menty, kun enää ei eroon vaadita syyllistä eikä kunnon syytä. Vieraantuminen, ei olla onnellisia, riidellään, ei rakasteta enää, ei seksiä, ne eivät ole riittäviä perusteluja sille, että lasten turvallisuudentunne ja koti rikotaan ja kaikki kärsivät. Lapset eivät ymmärrä vanhempiensa eroa, vaikka toisin kevyesti väitetään. Itse olin viisikymppinen, kun omat vanhempani erosivat. Ahdistuin, olin lyömäaseena siinä välissä, kun verissäpäin eron jälkeen toisiaan vihasivat. Miten olisi ihanaa, jos he nyt vanhana ja raihnaisina seisoisivat toistensa tukena, ainakin apua hälyyttämässä, ettei meidän lasten tarvitsisi heitä erikseen "hoivata". Miten ihanaa kun vielä olisi lapsuudenkoti ja lapsilla mummola
Itsekästä puhetta 5-kymppiseltä ihmiseltä! Ai SINÄ ahdistuit vanhempiesi erosta?! Näet äitisi ja isäsi VAIN vanhempinasi, ei IHMISINÄ.
SINULTA on viety lapsuuden koti ja lapsiltasi mummola... Entäs miten olisi vanhempiesi laita, jos olisivat edelleen yhdessä? Et voi tietää kaikkea heidän parisuhteensa sisällä tapahtuneista asioista - olisiko sinusta ollut parempi, että he olisivat jatkaneet yhdessä ja tapelleet "verissäpäin" aamusta iltaan, kunhan eivät olisi tehneet asiasta julkista eroamalla? Olisiko sinusta lapsillesi hyvä mummola sellainen, jossa mummo ja pappa vihaavat toisiaan? Ei se ero heitä saanut vihaamaan toisiaan, vaan elämä ennen eroa! Ero oli heille "vapauttava tuomio" toisistaan, lupa näyttää ulospäinkin, ettei heillä todellakaan mennyt hyvin. Olit itse viisikymppinen vanhempiesi erotessa - oletko todellakin niin itsekäs, että kieltäisit heiltä mahdollisuuden elää rauhassa erillään loppuikänsä?!
Voi jukra. Pientä puolustuskyvytöntä lasta, ainoastaan viisikymppistä vanhemmat käyttävät julmasti lyömäaseena erossaan.
Sinä et tosiaan kykene ajattelemaan nenääsi pidemmälle. Taidat olla vanhempiesi pilalle lellimä lapsi jo alunperin. Luulisi, että jokainen 50v osaisi ajatella vanhempansa ihmisinä eikä omien, loputtomattomien tarpeiden tyydyttäjinä. Ihan puistattaa tämäkin
"seisoisivat toistensa tukena, ainakin apua hälyyttämässä, ettei meidän lasten tarvitsisi heitä erikseen "hoivata". "
Kiukutteleva keskenkasvuinen kakara olet.
"Vieraantuminen, ei olla onnellisia, riidellään, ei rakasteta enää, ei seksiä, ne eivät ole riittäviä perusteluja "
Nämä kaikki ovat riittäviä perusteluja. Onneksi kenenkään ei tarvitse (enää) väkisin jatkaa liittoa.
Lapsuudenkoti joudutaan myymään muutenkin useasta eri syystä, ei vain vanhempien avioeron takia. Lastenlapsilla on mummola niin kauan kuin mummo elää. Sitten on vielä "pappalakin" siellä missä vaari asuu. On sääli, että sinulle merkitsee omaisuus (lapsuudenkoti) enemmän kuin ihmiset, vanhempasi ja hoiva ilkeää velvollisuutta. Sietäisit oikeastaan hävetä.
Vanhoille ihmisille on sitäpaitsi keksitty jos jonkinlaista turvapalvelua. Itse ainakin ottaisin turvarannekkeen seurakseni mieluummin kuin sinunlaisesi lapsen.
Yksinkertaisesti siksi, ettei ole pakko olla yhdessä. Rehellisesti sanottuna en haluaisi jatkaa liittoa, jos se olisi mitenkään vastenmielistä puolisolleni.