pillunsaannin?
Bändissä soittaminen?
Takaako varman
37454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Varma saanti.
Eikös jopa enrique iglesiaskin sanonut, että vasta kun hän pääsi laulajana julkisuuteen niin vasta silloin alkoi saamaan.
lattarimaissa nuoret naiset säästelevätkin kalleintaa eivätkä jaa sitä yleisesti kuten suomalaiset kanssasisarensa
Lattaritytöt ottaakin vain suoleen, ettei kalvo poksahda.
Kyllä jos naisen logiikkaan on uskominen.
Ei takaa. Tunnen itse useita muusikoita, mutta eivätpä he mitään pillua saa. Kaikenmaailman kitarasankari- ja rocktähtijutut kuuluu menneisyyteen. On vanhemmiltani kuullut että joskus 70-luvulla kitaraa soittava mies oli kova juttu, mutta eipä enää.
Tai no ehkä muusikko saa pillua joltain nuoruuttaan ikävöivältä yli 50-v eukolta...
Nykyään nuori nainen haaveilee enemmänkin menestyvästä uraohjuksesta, lääkäristä tai urheilijasta. Taiteilijat ei saa yhtään mitään.
Itse tuntemani, keikkailevat, muusikot taas saavat jos vain haluavat. Aina ei voi laadusta puhua mutta eipä tunnu heitä haittaavan, kun viilot pysyvät yhtä vähän kiinni kuin korkki.
Ätminkäinen on ätminkäinen vaikka soittaisi bändissä.
Ei kannata soittaa, jos ei saa pillua.
Ei kannata hengittää jos ei saa pillua.
Ei kannata tehdä itsaria, jos ei saa pillua.
Kyllä.
Parhaiten tämä onnistuu soittamalla pimpparautaa bändissä.
T. Triangelisti
Ei takaa. Enkä nyt edes puhu virtuaalisesta yhden miehen orkesteristani, joka on kerran viikossa hajoamispisteessä taiteellisten erimielisyyksien vuoksi, vaan hurjasta nuoruudestani. Yläasteikäisenä soitin hetken bändissä jopa koulun ulkopuolella!
Yläasteella oli aikanani tasan kaksi poikapuolista pop/rock-pianistia, joista toinen olin minä. "Kilpailijani" (jonka kanssa olin hyvissä väleissä eikä asetelma ollut oikeasti millään lailla kilpailullinen; kunhan vain dramatisoin) ei ollut teknisesti yhtä taitava kuin minä (mikä selittynee vapaa-aikojen määrällä; yksinäiset viikonloppuillat, nuo parhaat hetket harjaantua sekä soittimiin että melankoliaan!) mutta huomattavasti fyysisempi soittaja, jonka glissandojen jäljiltä mustia koskettimia keräiltiin salin lattialta takaisin paikoilleen liimattavaksi. Hän oli myös luonteeltaan sosiaalinen, joten hänellä riitti kaikenlaisia bändiprojekteja. Ja tyttöjä, kavereiksi ja muuhunkin.
Niinpä paikallisten punk- ja heviöyhöjen kasatessa omaa bändiään katse kääntyi ainoaan vapaaseen pätevään tekijään: minuun. Sain kutsun toimia ylimääräisenä kosketinsoittajana eräässä kylämme keväisessä pikkutapahtumassa, joka taisi lopulta muodostua noin kolme vuotta kestäneeksi perinteeksi. Raahasin Casioni lavalle; aika jolloin minulla oli varaa oikeaan soittimeen tuli vasta vuosikymmen myöhemmin, tai oikeastaan ei ole vieläkään tullut eikä koskaan tulekaan, mutta vanhempani ostivat säälistä minulle parikymppisenä Rolandin tuolloin huippuluokan työaseman, joka edelleen on soundini kulmakivi (ja monensorttisesti päivitettynä ei kuulosta kovin vanhentuneelta ainakaan siihen vielä vanhanaikaisempaan musiikkilajiin, jota soitan). Jo tuolloin olin omaksunut insinöörimäisen pukeutumistyylini, ja siellä minä tympeä nelisilmä kaikkien Metallica-paitojen joukossa tiluttelin nopeita skaaloja kotikeyboardin kornilla sahalaitasoundilla ja olin hetken osa keväistä maisemaa, myös ääni-.
Sitten keikka loppui, muut pojat korkkasivat oluita – mistä lie alaikäisinä saaneetkaan – ja heidän ympärilleen ilmestyi ikäluokkamme tyttöjä. Minun olemassaoloni ei siinä vaiheessa enää kiinnostanut ketään, vaan jäin yksin ja lähdin nopeasti kotiin, sillä muut bändit olivat ihan yhtä huonoja kuin me.
Joiltakin pojilta sain tapahtuman jälkeen kommentteja, että soitin sangen hyvin. Yhdeltäkään tytöltä en kuitenkaan saanut yläasteaikoina minkäänlaista huomiota sen enempää soittotaitojeni kuin minkään muunkaan ansiosta. Eikä minua kutsuttu enää mukaan bändeihin, arvatenkin ulkomusiikillisten syiden vuoksi.
En nyt sano, että tämä sukupuolierityinen huomiotyhjiö olisi minua muuta elämääni erityisemmin minua traumatisoinut, mutta ehkä joku psykologiaan perehtynyt löytää näistä kokemuksistani selityksen, miksi myöhemmällä iälläni olen käyttänyt vähäisiä musiikillisia lahjojani naisten suosion tavoittelemisen sijasta lähinnä siihen, että he saisivat välinpitämättömyytensä tilalle myös aidon syyn vihata minua.
Eli olisit todennäköisesti saanut naiskontakteja sinäkin, mutta lähdit kotiin hanskalle, kun alkoi ujostuttaa. Kumoat kirjoituksellasi väitteesi, että bändipoikana ei saisi naisia. "ja heidän ympärilleen ilmestyi ikäluokkamme tyttöjä." Itse valitsit ulkopuolelle jäämisen etkä hakeutunut mukaan siihen joukkoon, jonka ympärillä tuo maaginen muusikkouden sädekehä säteili vetäen pimppiolentoja puoleensa. Jopa pukeutumisellasi halusit erottua porukasta. Ehkä sinulla oli jopa ylpeitä itsetietoisia ajatuksia siitä, että olet parempi kuin nuo metallica-paitaiset öyhöt sillä harrastathan kirjallissuutta ja filosohviaa ja onhan kaljan kittaaminenkin todella alaluokkaista touhua. Eli vanha tuttu atm-tarina. Mahdollisuuksia oli astua sosiaaliseen maailmaan mukaan, mutta kun joku pelastava enkeli ei tullut ja ottanut kädestä ja opettanut miten ihmisten ja naisten kanssa ollaan, niin päätit lähteä yksin kotiin kirjoittamaan naisvihamielisiä lauluja.
Kyllä minä niiden bändin hemmojen kanssa hyvin tulin toimeen, vaikka eri maailmoista olimmekin: ei se HEITÄ silloin haitannut. Se kuitenkin oli ihan tarpeeksi selkeä indikaattori, että TYTÖT tulivat juttelemaan kaikille muille paitsi minulle, vaikka olin siinä samassa porukassa noin puolen metrin päässä. Minulla ei vain ollut kaljaa ja minä olin minä.
Mitä vaatteisiin tulee, tuossa iässä en OSANNUT pukeutua toisin: olin juuri päässyt yli verkkarivaiheesta eikä minulle ollut syntynyt mitään alakulttuuri-identiteettiä (eikä vieläkään ole). Olisiko pitänyt hommata irokeesi ja Iron Maiden -paita tietämättä yhtään, mistä kummassakaan jutussa edes on kyse? Ircquotes-sivulla oli vuosia sitten mainio anekdootti lestadiolaisperheen tytöistä, jotka käyttivät autuaan tietämättöminä "pupupaitaa" – johon siis oli painettu Playboyn logo. Sellainenko minun olisi pitänyt olla, ja sekö olisi auttanut? Nykyhetki toki on täysin eri tilanne, sillä en HALUA pukeutua toisin, mutta nuoruuteni syntejä älköön kukaan tuomitko tämän päivän tilanteen perusteella!
"Sitten keikka loppui, muut pojat korkkasivat oluita – mistä lie alaikäisinä saaneetkaan – ja heidän ympärilleen ilmestyi ikäluokkamme tyttöjä."
Erittäin pikaisesti silmäiltynä väärinluin tämän muodossa "muut pojat korkkasivat oluita - jotain jotain jotain - ja ikäluokkamme tyttöjä".
Se sun ylilaudan pokausoperaatio paljasti jo että tämä sun "naiset ei halua mua" rooli on pelkkää teatteria ja äijä jyystää jättikullillaan nörttityttöjä ympäri Suomea.
Itsekkin soitin kitaraa monta kertaa koulun juhlissa ja bändeissä, nykyään soitan kitaraa omaksi huvikseni. Akustista ja sähkistä. Yksissä häissä ja muutamilla synttärijuhlilla olin soittajana, mutta muuten en ole bändeissä soittanut.
Tulos nolla.
Eli ei se ole vain se pelkkä soittaminen, vaan myös se, että minkälainen se mies on ihan muutenkin. Kiinnostava mies, joka soittaa jotain soitinta tai laulaa, voi nousta naisten keskuudessa korkealle. Tietysti ne laulutaidotkin täytyy punnita, jokainen kitaristi tai laulaja tai laulajakitaristi ei voi naisia saada. Myöskin se taso ratkaisee.
Siis ei kotona kitaraa rämpyttävä ole muusikko, vaan sellainen jolle siitä maksetaankin.
100% Esim äitini iski Isäni koska soitti bändissä 50/60 lukujen vaihteessa.
No joo ei ollut mikää teini-poikien bändi..Tai oli se mutta suomessa riittävän tunnettu ;)
Kyllä KOKO SUOMESSA..Joten äitini valinta oli mielestäni looginen.
"Siis ei kotona kitaraa rämpyttävä ole muusikko, vaan sellainen jolle siitä maksetaankin."
Siis eihän tuo olekkaan mikään muusikko, mutta sitä tarkoitin, että kun naiset kuuleman mukaan kiinnostuvat, kun mies soittaa kitaraa. Niin ei se ole pelkästään se kitara, vaan se, onko mies muuten kiinnostava.
Ja tuo että soitin koulun bändissä, niin ei silloinkaan naiset kiinnostuneet lainkaan. Kyllä silloin kiinnostuvat, jos mies on muutenkin kiinnostava.
ja missä.bändissä
Ei.
Siis valtakunnallisesti tunnettu muusikko saa naista, etenkin jos soittaa rock- tai muussa vähän nuoremmalle väelle suunnatussa uhobändissä. Eikä tartte olla häävin näköinen, se asenne siinä koukuttaa naisia. Siis jos uskaltaa puhua rivoja julkisesti, kyykyttää naista jne. niin se puree ainakin eliittinaisiin (olen nähnyt sitä touhua irl, siitä tiedän).
Joku Hynynen on naisten suosiossa vaikka on ruma juntti!
Mistähän tuokin käsitys on syntynyt? Ehkä se ruokkoamaton moukkamainen rehuperse on itse antanut niin ymmärtää.
No tuskin Mari Perankosken näköinen nainen kiinnostuisi, jos kaveri olisi joku naistenkarkoittaja.
Perankoskella on näköjään alatyylinen maku miesten suhteen. Ehkä hän ei ole kovin välkky?
Hynysen puheet ja "kirjoitukset" on tietty julkisuusstrategiaa, mutta olkoon syy mikä hyvänsä, mua ei huonotapainen törkymöykky sävähdytä.
Hynynen on Suomen seksikkäin mies.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288338727752.html
Jopa Visa Salojärvi on seksikkäämpi kuin J. Hynynen.
Tarkoittanet Rumban lukijaäänestystä vuodelta 2010, jossa Hynynen tuli tokaksi listalla nimeltä "kotimainen seksisymboli". Rumban lukijakunta on jo valmiiksi valikoitunut eli vinoutunut (monella tapaa), luultavasti Hynystä ovat äänestäneet toiset yhtä rumat ja pitkätukkaiset äijät omaa egoaan buustatakseen.
Jaha, I-S uutinen oli peräti vuodelta 2007... No, Hynynen on ollut listalla tokana vielä vuonna 2010. Siinä ei kysytty seksikkäintä, vaan seksikästä. Mutta Rumba nyt ei naissukukuntaa edusta, Cosmokin onnistuisi kyselyssä paremmin.
Kyllähän tuollaiset röyhkeät rokkikukot on aina pillua saaneet. Gene Simmonsit ja kumppanit. Tuollainen mies vetoaa naisten groteskiin ja brutaaliin seksuaalisuuteen.
Ainahan lavan edessä on tyrkkyjä. Vaikka tyrkyltä saa, niin ei pidä vetää johtopäätöstä, että olisi kaikkien naisten mieleen. Emme pidä täällä meillä Hynysestä emmekä kaltaisistaan.
Mikähän siinä on, että mitä törkeämpi ja hirveämpi äijä, niin sitä enemmän sille on kysyntää naisten keskuudessa?
Onhan se naiselle helpompaa jos mies vaikuttaa sen verran karskilta, ettei tarvitse kantaa huolta sen tunteista ainakaan heti alkuun. Uskaltaa antaa suhteen kehittyä pitemmälle kun voi olla varma että toinen selviää, jos sen sittenkin jättää.
Epäsiistiä olemusta ja huonoa käytöstä julkisuudessa ei voi kuitenkaan pitää merkkeinä seksikkyydestä, rohkeudesta tai suhdekelpoisuudesta, vaan ainoastaan tyhmyydestä.
Bändissä apinoimisen voisi hyvin kuvitella kiinnostavan ihmisiä, kuten minkä tahansa muunkin apinoinnin.