Kyllästyttää

Jätä kesken..,,, Niin jätin minäkin, tosin palasin uudelleen 3 vuoden päästä ja suoritin koko paskan loppuun. kadun sitä. Tuntui, kuin minut olisi raiskattu henkisesti 2 kertaa.

VITTUUn koko armeija!!! haistakoon pitkät!

Samat fiilikset on monilla. Etenkin ton tyhmentymisen kanssa.. mut älyn saa takas! Usko pois! Elämässä tulee valitettavasti sillon tällön tilanteita, jolloin tuntuu siltä, että "kaikki menee" tai liian paljon pitää rakentaa uusiks tietyn ajanjakson jälkeen, eikä armeija ole ainut sellainen. Tosin inhottavimmasta päästä sikäli, ettet ole siellä vapaaehtoisesti. Jos homma käy liian masentavaks niin siellä voi aina mennä lääkärin puheille, ja sanoa olevansa masentunut. Jos ei muuta niin sillä saa 2 vuoden lykkäyksen, eli E-luokituksen. Itse hommasin sen 2 vuoden aikana todistuksen Aspergerin oireyhtymästä Dextrasta, eikä tarvinnu mennä takas. Oli hyvä päätös, ja oikeesti armeijan nykyisellä säästöliekillä ei uskois että ne hirveesti haluu käyttää massia siellä vastentahtosesti oleville.

Tsemppiä ja hyviä tuulia kaikkeen!!

Juu tuttu fiilis tuo hajotus, joskin mulle se tuli siinä lokakuun kohdalla (olin siis kesän saapumiserässä). Ja lomilta palaaminen on kyllä aina hajottavaa.

Ekanakin tuo materiaalivastuu on sellainen mörkö jolla puolustusvoimat pelottelee varusmiehiä. Et sinä joudu korvaamaan yhtään mitään jos esim jotain vaatteita häviää harjoituksen aikana metsään ilman merkittävää omaa huolimattomuutta. Toki sen hävikkiraportin raapustaminen on vähän tylsää, mutta sitä on byrokratiaa vaan. Huutoa siitä toki tulee, mutta so what. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ja jos nyt jonkun rätin joutuu korvaaman se maksaa olemattoman vähän...Itellä hävisi intin aikana tyyliin: muutama pari sukkia, juomapullo, käsineet, pipo, pari lippalakkia, t-paitoja, boksereita... Noista puolet korvasi puolustusvoimat ja osan jouduin korvaamaan itse sitten, kun hävisi muualla kuin harjoituksessa, mutta jotain pikkuhiluja ne olivat.

Toki kivääristä, maastopuvuista, lippaista, kypärästä, liivistä jne kannattaa kyllä oikeasti pitää huolta ne ovat kalliita ja kysyttyjä artikkeleja pimeillä markkinoilla. Joten pv katso yhtään hyvällä jos sellaisia varusteita lähtee omille teilleen.

Mitä tulee älylliseen haasteeseen, rivimiehillä sitä ei kyllä juuri ole. Se on vähän tylsää aikaa, mutta kantsii lainata muutama kirja kirjastosta ja lueskella vapaa-ajalla. Sillä tavalla ei ihan degeneroidu.

Ja ikävää tuuria, että tupakavereiden kanssa ei juttu natsaa. Oman inttiajan pelasti nimenomaan hyvät tupakaverit. Yhden kanssa pidetään edelleen yhteyttä, kun opiskellaan samassa tiedekunnassa.

Kantsii vaan purra hammasta ja sinnitellä se inttiaika 6kk läpi. Missään nimessä ei kannata keskeyttää, jos ajatuskena on käydä intti kuitenkin myöhemmin. Enemmän vaan se vituttaa alottaa sama ruljanssi uudestaan. Jos taas mietit sivaria, niin se on toinen asia, mutta ite kävin intin ihan vaan sen vuoksi että sivari oli kuitenkin yli puolet pidempi.

Tsemppiä.

Loppuun vaan kuin Suomailen.

Mulla oli aivan samat tuntemukset intin ekan kahden viikon aikana, joten jätin ekojen lomien jälkeen homman kesken.

On erityisen ikävää, jos tupakavereiksi sattuu muutama sellaista typerää, jatkuvasti päätä aukovaa k-päätä. Oikeastaan edes yksi tuollainen ihminen on liikaa. Läppä menee läppänä, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Siinä vaiheessa ei enää huvittaisi jatkaa koko touhua. Toisaalta, voiko huono tupa ja siitä seuraavat sosiaaliset, kenties myös psykologiset, ongelmat toimia pääsylippuna pois?

Voin sanoa, että intissä on ehkä muutama erityisen houkutteleva hetki jättää homma kesken

-ekat lomat -> Mietit miksi ihmeessä palaisin kasarmille, kun lomilla on niin mukavaa.

-Vala/vakuutus -> Olet päättänyt katsoa vähintään valaan saakka ja nyt vituttaa, Tekee mieli jättää kesken, koska eihän se touhu yhtään siitä parane.

-Myöhäissyksyn loskakelit ja olet jossain hevon kuusessa tetsaamassa märässä maassa jääpuikkona tai mikä vielä parempaa marssimassa täyspakkausselässä. -> Keskeytys käy mielessä ihan vakavasti.

-Sairastuminen -> Sanotaan mitä tahansa vapautuksista, mutta intissä on oikeasti vittumaista sairastaa. Itellä oli niin lähellä jäädä kesken tuollon, kun sain keuhkokuumeen ja pari jälkitautia. Olin ihan masentunut todella.

-Talvileiri -> Jos syksyn koleat leirit ottivat päähän, niin mikään ja korostan mikään ei vituta niin paljoa kuin talvileiri. Tetsaaminen lumihangessa on 10x kamalampaa ja yöliset vartiovuorot 10x ikävämpiä. Kunnioitus kyllä talvisodan käyneitä kohtaan nousi aika monta pykälää.

-Kaikki lomat, joiden jälkeen oli tiedossa lähtö harjoitukseen. Se ikävä sunnuntain myöhäisilta, kun palaat kasarmille ja tiedät vatsanpohjassa saakka, että aamulla on herätys jo 5.50 ja tiedossa on viikko sykkimistä jossain hevon kuusessa. -> mietit keskeyttäymistä hyvin vakavasti joka kerta.

-Jokaikinen typerä pinkan teko, sekä siivouspalvelu. Noiden aikana tuli kanssa mietitettyä, että miksi helvetissä olen Suomen armeijassa.

Silti jotenkin sinnitelin tuon kaiken läpi, enkä keskeyttänyt. En tiedä miten, mutta ihmisen henkinen kantti ja sietokyky kyllä kasvaa siellä. Mitään kultaisia muistoja mulla ei kyllä noista hetkistä ole, mutta tulipa se käytyä.

"Tulipahan käytyä". Fraasi, jota keskitysleirivangitkin mielellään käyttivät. Mennään lampaina paikkaan, jossa ei tahdota olla ja odotellaan lampaina poispääsyä.
Ei ole miesten paikka tuo armeija.