Haluaisin kysyä neuvoa asiaan jota olen mietiskellyt jo pitkään. Jos joku jaksaa vaivautua lukemaan pitkän sepustukseni...
Minulla on mennyt usko parisuhteeseen ja avioliittoon. Olen 27 vuotias nainen, kauniiksi kehuttu ja hyvävartaloinen. Suht menestyväkin.
Takana kolme pitkää parisuhdetta, joissa oli pettämistä, valehtelua ja jopa väkivaltaa. Viimeisin suhde romutti itsetuntoni, masensi minut ihan maan pohjalle ja tappoi viimeisenkin uskon ihmisiin ja uskollisuuteen. Yhteistä näissä eroissa on ollut se, että ns. aikuisiällä olleet kaksi viimistä suhdetta päättyivät todella rumasti. Molemmat miehet menivät kihloihin 3kk eron jälkeen ja toinen sai lapsen myös pian jälkeenpäin.
viimeinen ero tapahtui vuosi sitten, ja melkein vuoden olin tapailematta yhtäkään miestä. ei treffejä koska kaikki ahdistaa, ei yhden illan juttuja. ei mitään. yhtikäs mitään. Miehiä olisi ollut tarjolla mutta en pystynyt alkamaan mihinkään.
Nyt kesän ajan asiat ovat olleet täysin toisin. En tunne enää mitään. En tunne oikeastaan sen kummemmin iloa enkä surua. pelkkää katkeruutta. Pallottelen miehiä. parhaillaan 4 yhtä aikaa, yhden illan juttuja, flirttailua, sekoilua. Haluan jollain tavalla vain näyttää itselleni että pystyn kohtelemaan miehiä kuin paskaa, ja sen että en enää kiinny kehenkään joka minua voisi satuttaa. Haluan huomiota miehiltä jotta tietäisin olevani haluttu ja jotta ei tuntuisi niin pahalta. Minua hävettää käytökseni ja se etten pysty ihastumaan enkä rakastumaan. Kaksi miestä haluaisi jopa seurustella - ovat korviaan myöten rakastuneita minuun vaikka en ymmärrä miksi. Leikittelen heidän kanssaan enkä pysty vakavissani olemaan kummankaan kanssa.
Nämä kaksi voisivat olla jopa niitä harvoja hyviä miehiä jotka olisivat luotettavia.
MIKÄÄN EI RIITÄ MINULLE.
mitä teen? Olen katkera, kivisydäminen nainen. En halua olla sellainen!!!
Minulla on mennyt usko parisuhteeseen ja avioliittoon. Olen 27 vuotias nainen, kauniiksi kehuttu ja hyvävartaloinen. Suht menestyväkin.
Takana kolme pitkää parisuhdetta, joissa oli pettämistä, valehtelua ja jopa väkivaltaa. Viimeisin suhde romutti itsetuntoni, masensi minut ihan maan pohjalle ja tappoi viimeisenkin uskon ihmisiin ja uskollisuuteen. Yhteistä näissä eroissa on ollut se, että ns. aikuisiällä olleet kaksi viimistä suhdetta päättyivät todella rumasti. Molemmat miehet menivät kihloihin 3kk eron jälkeen ja toinen sai lapsen myös pian jälkeenpäin.
viimeinen ero tapahtui vuosi sitten, ja melkein vuoden olin tapailematta yhtäkään miestä. ei treffejä koska kaikki ahdistaa, ei yhden illan juttuja. ei mitään. yhtikäs mitään. Miehiä olisi ollut tarjolla mutta en pystynyt alkamaan mihinkään.
Nyt kesän ajan asiat ovat olleet täysin toisin. En tunne enää mitään. En tunne oikeastaan sen kummemmin iloa enkä surua. pelkkää katkeruutta. Pallottelen miehiä. parhaillaan 4 yhtä aikaa, yhden illan juttuja, flirttailua, sekoilua. Haluan jollain tavalla vain näyttää itselleni että pystyn kohtelemaan miehiä kuin paskaa, ja sen että en enää kiinny kehenkään joka minua voisi satuttaa. Haluan huomiota miehiltä jotta tietäisin olevani haluttu ja jotta ei tuntuisi niin pahalta. Minua hävettää käytökseni ja se etten pysty ihastumaan enkä rakastumaan. Kaksi miestä haluaisi jopa seurustella - ovat korviaan myöten rakastuneita minuun vaikka en ymmärrä miksi. Leikittelen heidän kanssaan enkä pysty vakavissani olemaan kummankaan kanssa.
Nämä kaksi voisivat olla jopa niitä harvoja hyviä miehiä jotka olisivat luotettavia.
MIKÄÄN EI RIITÄ MINULLE.
mitä teen? Olen katkera, kivisydäminen nainen. En halua olla sellainen!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.