kamppailulajeja? Oma potkunyrkkeilyharrastukseni nousi yllätyksekseni kahden viimeisimmän tapailemani miehen kanssa ongelmaksi.
Eli mitä mieltä olette arvon miehet, olisiko teille este tapailla naista joka viettää aikaansa myös kehässä? :) En ole mitenkään miehekäs (jos en ylinaisellinenkaan), mutta harrastuksestani johtuen olen melkein aina jostain kohdasta mustelmilla, joskus hieman pahempiakin ruhjeita ja pienempiä murtumia yms. on tullut. Mustaa silmää en ikinä ole saanut, mutta eihän sekään ole poissuljettu vaihtoehto.
Tai ovatko kamppailulajit mielestänne liian miehisiä? Ei naisille sopivia?
Viimeisin tapailemani mies tunnusti lopulta, että häntä häiritsi myös se läheinen fyysinen kontakti mitä minulla väistämättä on treeneissä muiden miesten kanssa. Ei auttanut, että selitin että treenitilanteessa ei todellakaan ole mitään seksikästä tai eroottista.
Rakastan harrastustani ja vietän sen parissa melko paljon aikaa, enkä ole missään nimessä sitä lopettamassa. Onko todella niin, että lajivalintani on miehille ongelma?
Eli mitä mieltä olette arvon miehet, olisiko teille este tapailla naista joka viettää aikaansa myös kehässä? :) En ole mitenkään miehekäs (jos en ylinaisellinenkaan), mutta harrastuksestani johtuen olen melkein aina jostain kohdasta mustelmilla, joskus hieman pahempiakin ruhjeita ja pienempiä murtumia yms. on tullut. Mustaa silmää en ikinä ole saanut, mutta eihän sekään ole poissuljettu vaihtoehto.
Tai ovatko kamppailulajit mielestänne liian miehisiä? Ei naisille sopivia?
Viimeisin tapailemani mies tunnusti lopulta, että häntä häiritsi myös se läheinen fyysinen kontakti mitä minulla väistämättä on treeneissä muiden miesten kanssa. Ei auttanut, että selitin että treenitilanteessa ei todellakaan ole mitään seksikästä tai eroottista.
Rakastan harrastustani ja vietän sen parissa melko paljon aikaa, enkä ole missään nimessä sitä lopettamassa. Onko todella niin, että lajivalintani on miehille ongelma?
Vastaukset 67
Vanhimmat
Jos sinun harrastuksesi harmittaa miestä noin paljon, mies on sinulle väärä. Jos pitää parempana sitä, että nainen on "naisellinen" sen sijaan, että osaa tarvittaessa saattaa päällekäyjän hiljaiseksi, hakekoon sitten seuransa vaikka kynsistudiolta.
Jos miehen mielestä saat liikaa fyysistä kontaktia muihin miehiin, mies taaskin on sinulle väärä. Hän varmasti saisi traumoja muun muassa sairaanhoitajien ja fysioterapeuttien kanssa seurustelemisesta, eikä sitä nalkuttamista kukaan jaksaisi kuunnella.
Joo, ei ole mitään aikeita lopettaa potkunyrkkeilyä, ja olet täysin oikeassa, tuollaiset miehet eivät yksinkertaisesti ole lainkaan minulle sopivia.
Hämäännyin vain täysin kun molemmat niistä miehistä kenestä olen pitkään aikaan ollut kiinnostunut sen verran että tapailu oli edennyt jo semi-vakavalle asteelle jossain vaiheessa ilmoittivat että harrastukseni oli heille ongelma. Sen takia halusinkin kuulostella onko tämä yleisestikin asenne miesten keskuudessa.
Toinen miesten alatyyppi johon olen törmännyt on sitten taas täysin päinvastainen ja innostuu epäilyttävästi siitä että nainen osaa potkia ja lyödä. Fetissinsä kullakin, mutta itseäni ei todellakaan sytytä lajia harrastamaton mies joka pyytelee että löisin häntä...
Ei se vaivaa, jos se on vain harrastamista. Kilpakehät eri juttu sitten, kun joku oikeasti vetää sua turpaan. Ei oo kiva olla siinä miehenä, kun akalla on silmät mustana kassajonossa.
Katsele joku samaa lajia harrastava, niinhän ne monet tekee.
Samaa (tai samantyyppistä) lajia harrastava olisi tietenkin oikein hieno juttu, voisi myös jutella ihan eri tavalla treenien kulusta ja muista lajiin liittyvistä asioista kuin lajista täysin piittaamattoman kanssa.
Mutta vielä ei ole missään tullut vastaan sopivaa miestä oman seurani ulkopuolella. Ja oman salin miehistä haluan pysyä erossa (vaikka ihania ovatkin), liian suuri riski myöhemmille ongelmille jos suhde ei toimikaan. :D
Kyllä mulla tuollainen "tähtisilmä" kelpaisi. Kyllä niitä mustelmia voisi sitten kotona hoidella:D
"Tai ovatko kamppailulajit mielestänne liian miehisiä? Ei naisille sopivia?"
Riippuu lajista, joku judo jossa ei ole päätarkoituksena mättää toista päähän niin paljon kuin kerkeää on ihan ok, jopa hyväkin kun pitää kehon ja mielen kunnossa. Nuo nyrkkeilylajit, joo'o, kuntonyrkkeily ok mutta jos kovin tosissaan syntyy mielikuva nätistä naisesta joka pikkuhiljaa muokkaa kehostaan miehekkään, patti kasvaa, rinnat katoaa, nenä murtuu eikä olekaan enää niin nätti, joo ei, pääsääntöisestihän miehet hakee naisesta naisellisuutta eikä mitään hyvää jätkää.
Toki on tärkeätä että toiseen tuntee fyysistä vetoa. Oli se harrastus/elämäntapa mikä tahansa, jos se on muokannut kehosta sellaisen ettei se toiselle nappaa niin se on tietenkin ongelma.
Tässä ongelmana kummankaan miehen kanssa ei kuitenkaan ollut se miltä näytän. En ole edes mitenkään erityisen lihaksikas, luultavasti vain ihan hyväkuntoisen näköinen. Pienirintainen tosin, mutta se nyt olin jo silloin kun harrastin ihan erilaisia lajeja. Ja potkunyrkkeiltyä on tullut jo sen verran kauan, etten odota mitään äkkinäistä maskulinisoitumista, se olisi jo tapahtunut. :D
Näitä miehiä häiritsi nimenomaan a) jatkuvat mustelmat ja ruhjeet, b) lajin epä-naisellisuus ja c) tuo kontakti muiden miesten kanssa.
Tuossa maskulinoitumisessa tuli vaan Eva Wahlström mieleen kun oli nätti nainen ja muuttui sitten pikkuhiljaa turhan miehekkään näköiseksi mutta jos se puoli pysyy aisoissa niin kyllä kai se sitten ehkä ok.
Tuossa voi olla vähän sekin että mies ei haluaisi olla huolissaan siitä että jotain sattuu ja kun ne päähän kohdistuneet iskut ei välttämättä ole hyväksi kenellekään niin itsekin ehkä saattaisin vihjailla lajinvaihdosta varovaisesti. Tuo muiden miesten kanssa kontakteista en ehkä ihan niin huolissani olisi kun muutenkaan en osaa olla mustasukkainen, jos toinen parempaa luulee muualta löytävänsä niin saa mennä sitten ihan suosiolla.
Eva kohdalla (joka omasta mielestäni on kyllä nytkin todella viehättävä) on kuitenkin kyse ammattiurheilijasta. Eikä tämä naisurheilijoiden oletettu ja parjattu "miehekkyys" ole millään tavalla sidonnainen vain kamppailulajeihin. Enkä ehkä itseäni ihan Evan tasolle urheilijana nostaisi. :D
Huolestumisen toisen loukkaantumisesta ymmärrän, ja se on oikeastaan jollain tapaa ihan sööttiä. Mutta oikeastaan aika harvoin mitään sattuu, nekin pahimmat loukkaantumiset jotka olen nähnyt (ihan siis treeneissä, ottelut ovat oma lukunsa) ovat yleensä tapahtuneet yli-innokkaille aloittelijoille joiden halu näyttää ylittää reilusti heidän taitotasonsa.
Niin no välittömästi varmaan harvemmin mitään isompaa sattuu mutta eikös tuossa nyt kuitenkin aika-ajoin tule päähän kohdistuvia ikuja aika paljonkin ja niistä saattaa sitten pidemmässä juoksussa kehkeytyä joitain ongelmia? itsellä ehkä kuitenkin se eniten vaikuttaisi että jos nainen osaa myös olla naisellinen niin halutessaan ja äijäily jää sinne salille niin kai se olisi ihan ok kuitenkin. Pitäisi ehkä joskus käydä katsomassa miten kovaa mättöä se on ja sitten muodostaa tarkempi mielipide.
Esim:
http://www.iltasanomat.fi/nyrkkeily/art-1288574588842.html
Naiset eivät muuten (itsepuolustuslajista riippuen) äijäile salillakaan.
En oikein ymärrä miten ammattilaisnyrkkeilijän loukkaantuminen ottelussa on verrannollinen lajin harrastamisen riskeihin. Toki tiedän, että kamppailulajeissa on riskinsä, myös siellä harrastajien puolella, mutta missäpä ei olisi?
Ehkä ongelmana onkin juuri se, että lajista mitään tietämättömälle se vaikuttaa kenties totaalisesti erilaiselta kuin se oikeasti on? Että siellä me vain mätetään toisiamme mahdollisimman lujaa ja nopeasti, kun harjoitukset ovat oikeasti yleensä hyvinkin tekniikkapainotteisia, ja sparrauksenkin voi pitää niin kevyenä kuin kukin itse haluaa.
Ja joo, äijäily ei myöskään ole pakollista. Eikös sekin ole enemmän persoonallisuuden piirre kuin mikään harrastuksen vaatima pakko?
Veikkaan, että judossa sattuu pahempia vammoja ja useammin kuin potkunyrkkeilyssä.
Itsekin juuri toipumassa "judo"vammasta, josta saattaa jäädä elinikäinen muisto. No ok, siinä tilanteessa vammoja olisi voinut tulla olkoon laji mikä hyvänsä..
Sitä kuitenkin haen, että lyönti potkutreeneissä ei ehkä kuitenkaan niin helposti käy vammoja aiheuttavia vahinkoja kuin toisen raajojen nurin vääntämiseen keskittyvissä painilajeissa.
Joo, ei se judo lukkoineen mikään ihan onnettomuusvapaa laji ole sekään. Toivottavasti vammasi kuitenkin paranee mahdollisimman hyvin.
Miehiä ahistaa, jos ei tarpeen vaatiessa pystyiskään pistään eukkoa aisoihin pelkällä fyysisellä voimalla.
Vaikkei se ikinä realisoituiskaan, niin kyllä kamppaileva nainen vaatii tavallista vahvempaa egoa että sietäis kaikki ne vitsit mitkä siitä seuraa.
No tuo toinen lauseesi on juuri sellaista, mistä olisin kiinnostunut kuulemaan lisää! Onko se siis oikeasti totta, että kamppailu-urheileva nainen syö jotenkin miehen maskuliinisuutta? Miksi? En ole "oikeassa elämässä" tippaakaan aggressiivinen tai hyökkäävä. En ole ikinä ollut minkäänlaisessa fyysisessä tappelussa.
Mutta ihan sen perusteella, että satun harrastamaan jotain tiettyä lajia täytyy miehellä olle "tavallista vahvempi ego" että sen kestää?
Ei se mitään syö.. Nämä on vain niitä nörttien mielipiteitä nuo.
Vaikka harrastaisit mitä lajia, niin et sinä esimerkiksi minulle pärjäisi jos tappelemaan aletaan.. Ja tuo toinen asia mitä jotkut sanoi, että naisesta tulee maskuliininen ku se takoo nyrkkeilysäkkiä. Ja paskat, naisen lihakset ei kasva liikaa millään treenillä ikinä ilman hormooneita, eikä kasva miehilläkään. Period.
Eiköhän se urheilupiireistä sulle sopiva kaveri löydy ja nettihän on hyvä hakea saman tyyppistä kaveria. Tosi pelottava sellainen 50kg nainen joka nyrkkeilee, yeah.
Nainen, joka voisi vetää miestä pataan, vähentää miesten keskuudessa sen pariskunnan miehen maskuliinisuutta. Vaikka oltaisiin kuinka sivistyneitä ja väkivallattoman ratkaisun kannattajia, niin kaiken takana piilee kuitenkin se ajattelu, että jos vaikka yhteiskunta romahtaisi, niin se olisi nimenomaan sen miehen rooli ja tehtävä suojella perhettään tai sen puutteessa vaimoaan fyysistä uhkaa vastaan.
Miesten keskuudessa ei kunnioiteta miehiä, jotka eivät tarpeen vaatiessa pysty tällä tavalla omiaan puolustamaan. Jos nainen on kykenevä puolustamaan itseään, saati kykenevämpi puolustamaan myös miestä kuin tämä itse, niin siitä tulee sellainen "kummalla teidän perheessänne on housut ja kummalla hame" -fiilis, vaikka sitä ei koskaan ääneen lausuttaisikaan. Jos mies ottaa tällaisen voimanaisen puolisokseen, se johtaa aina epäilyksiin, että mies on ottanut sen naisen suojelemaan häntä (siis miestä) itseään, ja se nyt vaan on noloa.
Eri asia sitten olisi, jos mies olisi saman tai jonkun toisen itsepuolustuslajin korkeammalla tasolla, tai muuten sellaisessa ammatissa tai tilanteessa, että kyseinen epäily on perusteeton, eli siis esim. poliisi, palomies, sotilas, vartija taikka jotain vastaavaa.
Lisään listaan vielä harrastuspuolelta esim. voimanosto tai muu kehonrakennus. Laskuvarjohypyt ja muut rohkeutta ja uskallusta vaativat lajitkin käyvät.
Mutta jos ei ole miehekkäässä ammatissa tai ole tietokonepelejä kummempaa harrastusta, niin kyllähän siitä sellainen fiilis tulee, että tuo luikku on ottanut naisen itseään suojelemaan.
Ja kuinka moni itsepuolustuslaji vaatii sitä, että harrastaja olisi nimenomaan äärimmäisen lihaksikas?
50kg nainen joka nyrkkeilee ei ole mikään yhdentekevä heittopussi ja sen varmaan moni sinun asenteella liikenteessä oleva on omakohtaisesti joutunut kokemaan. Minusta sinun asenteesi on vähättelevä naisia kohtaan. "Ihan sama vaikka harrastais krav magaa taikka brassijujutsua, se on vaan lihakseton köykänen nainen, sellasen saa kanveesiin kun vähän tuimasti katsoo".
Niin, no eiköhän se ole niin että suurin osa meistä etsii kuitenkin seuraa jolla on melko samanlainen elintyyli kuin itsellä. En minäkään välttämättä heti ensimmäisenä olisi raahaamassa sänkyyni tuollaista "tietokoneluikkua". :)
No mitäs minä siihen sitten muuta sanomaan, jos kerran olet kokenut tätä nimenomaan sellaisten kaltaisesi miesten taholta, että ehkäpä se naisen itsepuolustusharrastus on liian kova pala maskuliiinisillekin miehille. Tai ehkäpä se onkin juuri heille, jos he ovat hakeutuneet noiden lajien pariin nimenomaan maskuliinisuuttaan korostaakseen ja epävarmuuttaan peittääkseen.
Ehkä siis kannattaisikin kokeilla sitä tietokoneluikkua? Jos se ei vaikka olis niin turhantarkka siitä miehekkyydestään...
Ei, en kokenut tätä kamppailulajeja harrastavilta miehiltä. Sellaisia en ole oikeastaan edes tapaillut. Eli nyt tuli vielä yksi uusi kriteeri miehen etsintään, mahtavaa... :D Olivat kyllä ihan urheilullisia tyyppejä (säbää/maastopyöräilyä/yms.) muttei mitään kamppailutaustaa.
Jos tietokoneluikku viettää kaikki ajat kotonaan yksin pelaten niin sitten ei kiitos (missä hänet edes tapaisin?). Muuten tottakai tietokone-/videopelien pelaaminen yhtenä harrastuksista on täysin OK, mitäpä se minulle edes kuuluu. Kunhan nyt olisi jotain muitakin mielenkiinnon kohteita. Ja siis tietenkin vaadittaisiin myös se, että olisin hänestä kiinnostunut miehenä. Siinä tapauksessa tietokoneluikku kelpaisi vallan mainiosti.
Voi kyllä käydä niinkin, että sinä uhottelija puhut falsetissa pitkään sen jälkeen, kun olet ruvennut öykkäröimään aloittajalle.
Tokkopa vain, Kohta 20vuotta treenannu itsekkin yhtä sun toista....
Tuollaisen valheellisen itsetunnon syöttäminen niille 50kg naisille on juuri se kaikkein vaarallisin juttu naisten kamppailutreenaamisessa. Pösilöt alkavat machoilemaan kun kuvittelevat kadullakin kaiken menevän niin kuin ohjatuissa treeneissä. Todellisuudessa kuitenkaan 50kg naisista tuskin kukaan, ehkä aivan maailman parhaita lukuunottamatta, ei isolle miehelle pärjää. Tietysti voi onnistua yllättämään ja lannistamaan miehen hyökkäyshalut. Toisaalta mitään itsestään kuvittelematon ei-machoämmä ei olisi edes joutunut kyseiseen konfliktiin.
50kg naisen luusto on yksinkertaisesti niin kevyt, että se ei kestäisi sitä jos normi mies lyö täysillä paljaalla nyrkillä.
Munille potkaiseminen ei käytännössä ole ihan niin helppoa kuin kuvittelet.
Tässä mennään nyt sellaiselle alueelle jota en yhdistä omaan harrastukseeni. Ei minua kiinnosta väkivalta, enkä halua edes ottaa selville miltä tuntuu lyödä toista ihmistä ilman hanskoja, tai potkia ilman sääntöjä.
Luultavasti potkunyrkkeilystä olisi apua itsepuolustustilanteessa, mutta toivottavasti ei ikinä tule tilannetta jossa saisin tämän selville.
Jos miehelle on tärkeää tietää että hän pystyisi hakkaamaan minut ns. "oikeassa elämässä" (tai häntä ahdistaisi ettei kenties kykenisikään) niin ei kuulosta todellakaan sellaiselta mieheltä josta olisin kiinnostunut.
Joskus 90-luvun alussa seurustelin naisen kanssa, joka oli juuri onnistunut hankkimaan kovalla harjoittelulla mustan vyön. Erehdyin kehumaan saavutusta. Siitä alkoi kummallinen mitätöiminen ja uhoaminen malliin "Mä voin sitten puolustaa sua, kun tulee tiukka paikka" tai "Mulle ei miehet enää pärjää, erityisesti sinä" ja "Heh, mä voisin tappaa sut vaikka paljain käsin". Kuvittelin sitä huonoksi huumoriksi, mutta tosissaanhan se ilmeisesti oli.
Sattuipa sitten eräänä päivänä töistä tullessani melkoinen spektaakkeli. Nainen oli MINUN asunnostani ILMAN LUPAA vaihtanut verhot, vaihtanut matot, ostanut uudet lakanat ja vaihtanut ne sänkyyn,vaihtanut rakkaan nojatuolini kammotukseen ja korvannut taulut (yksi öljyvärityö, muutama hieno maisema-akvarelli ja yksi 1500-luvun lopulta peräisin oleva grafiikka) söpöihin sisustustauluihin.
En oikein ilahtunut ja halusin tietää missä ovat nojatuoli sekä taulut. Tästä hyvästä nainen veti herneen nenään ja tuhosi pöydän kattauksen (isoäitini kukkalautaset ja vanhat lasit kaikki rikki) sekä keittiön tapetin (paperitapetti kestää huonosti tomaattikastiketta ja viiniä). Alkaessaan heittää spagettikattilaa ikkunasta tartuin kiinni naisen pitelemään kattilaan, joka lensi tämän seurauksena ikkunan sijasta seinään.
Tämän jälkeen hän lopetti tuhotyöt ja ruoti ominaisuuteni alkaen ulkonäöstä (oksettavan ruma), varallisuudesta (persaukinen), sosiaalisista taidoista (puusilmä) päätyen ominaisuuksiin rakastajana (seksi on ihan paskaa ja peniskin alle 30 senttiä ja en ole edes miljonääri).
Ilmoitin, että nyt riitti, pää kiinni ja siivoamaan. Ja jos ei onnistu, niin ovesta ulos ja älä tule ikinä takaisin. Nainen tähän että: "Vittu kun sä et tajua, että mä voin tappaa sut! Mä teen mitä haluan, sä et mua määrää!"
Luulot eivät ole todellisuutta ja poistin hänet ovesta sekä elämästäni.
Ainoa ongelma olisi siinä että pelkäisin naisen loukkaantuvan vakavasti, saavan esim. aivovamman tai halvaantuvan.
Naisen pitää olla söpö, pienikokoinen ja haavoittuvainen, eikä mikään mustelmille hakattu ja harteikas atleetti.
Jälleen kerran, tässä nyt ei siis todellakaan ollut kyse siitä, että miehiä olisi haitannut fyysinen olemukseni. Jos he olisivat halunneet jotain ihan muuta kuin olen niin tuskinpa suhteemme olisivat edenneet alkua pidemmälle.
Eivätkä kamppailulajeja harrastavat naiset yleensä ole sen miehekkäämpiä lihaskimppuja kuin muutakaan urheilua harrastavat. Potkunyrkkeilyssäkin esimerkiksi käytetään koko kroppaa, joten vartalo on yleensä aika sopusuhtainen. Ja koska laji vaatii nopeutta ja voima tulee hyvin paljon tekniikasta, ei isoista lihaksista yleensä edes olisi hirveän paljon apua.
Sen myönnän, että mustelmaiset sääret/reidet eivät ole kaikista imartelevin näky hameiden kanssa. Se varmasti vähentää naisellisuutta.
Sun pitää pukeutua tyttömäisesti tyllimekkoihin ja laittaa rusetti tukkaan, niin olet sitten tosi ihqu vaikka potkisit kuinka paljon.
Jep, ja tarpeeksi huulikiiltoa niin kukaan ei huomaa mustaa silmää!
Ehkä tuossa onkin se ongelma. Miehet eivät kehtaa kulkea turpaan saaneen näköisen naisen kanssa kaupungilla, kun pelkäävät ihmisten luulevan miehen hakanneen.
Voi oikein hyvin olla totta. Itse en ole kertaakaan saanut mitään ruhjeita naamaani, en kertaakaan.
Pahimmat mustelmat ovat olleet kyljissä ja ihan yläreisissä, joita nyt ei edes julkisuudessa kukaan näe.
^Joo, tuli vahingossa "kertaakaan" kahdesti samaan lauseeseen. Hupsista.
Jo ajatus ihmisestä, joka huvikseen potkii toisia, vie kaiken romantiikan mennessään. Mutta ei huolta: tappelua harrastava nainen löytää helposti itselleen tappelusta tykkäävän miehen. Pääsette ihailemaan toistenne väkivaltaisuutta ja arpia, kunnes aivot ovat siihenkin liian tohjona. Tai ehkä sun pitää ryhtyä lesboksi, sillä on helppo löytää naisia, joita ajatus kovasta tappelijasta kiihottaa.
Hieno homma että nainen harrastaa rajua liikunta, kroppa pysyy kunnossa.
Liikaa katukuvassa lösähtäneitä pullukoita lyllertämässä karkki suussa.
Heitänpä tähän keskusteluun myös erilaisen teorian. Jos oikein ymmärsin niin alkuun harrastuksesi ei miehiä häirinnyt tai eivät ainakaan sitä myöntäneet. Myöhemmin sitten tämä tuli ilmi kun mahdollisesti oltiin siirtymässä parisuhderintamalla "eteenpäin." Itselle tuli heti mieleen että lajisi ei ollut ongelma, mutta helppo tekosyy pistää suhde poikki. Miehen ei tarvinnut selittää sitoutumiskammoisuuttaan tms.
Tietysti jos paljon vietät aikaa treeneissä niin voipi olla että miehet kokee ettei yhteistä aikaa riitä tarpeeksi.
Yhtä kaikki, huonoa tuuria. Ensi kerralla paremmat osumat kehässä ja parisuhteessa.
Tsemppinä voin kertoa että meillä salilla käy naisia treenaamassa nyrkkeilyä ja ihan kehässäkin otelleet. Melko kovalla prosentilla niitä kollit on hakemassa treeneistä.
Potkunyrkkeily ei siis ollut se syy minkä takia kumpikaan suhde kariutui. Toisen kanssa siitä olisi varmaan tullut isompikin ongelma juuri sen mustasukkaisuuden takia, mutta toisaalta tuo mustasukkaisuus oli ongelma ihan muissakin tilanteissa. Ja iso syy miksi en halunnut jatkaa tapailua.
Tuo ajankäyttö on muuten hyvä huomio, tiedostan itsekin että saattaa olla pulmallista suhteessa jos toisella on harrastus joka vie monta iltaa viikossa, etenkin jos toisella on täysin eri tilanne. Mutta tämä pätee kaiketi ihan mihin vain harrastukseen, ei vain kamppailulajeihin.
Mutta joo, kai minun kannattaa alkaa etsiä miehiä jotka itsekin harrastavat jotain samantyyppistä lajia.
Aivan sama mitä naine harrastaa kunhan ei ole sohvapottu eli ei läskiinny sohvalla kaiket päivät. Et nyrkkeily pitää kropan kunnossa varmaan eli mua ei haittais yhtään.
"Oma potkunyrkkeilyharrastukseni nousi yllätyksekseni kahden viimeisimmän tapailemani miehen kanssa ongelmaksi."
Miten se nousi ongelmaksi?
En oikein tajua tätä nyt lainkaan.
Siis hekö eivät tienneet sitä ja järkyttyivät vai alkoiko tuo harrastus vaivata pikkuhiljaa?
Itselleni tulee mieleen enemmän se että varsinaisesti laji ei ole se ongelma vaan ehkä nämä miehet eivät etsineet niin "poikatyttöä" kuin olet ehkä ja toisaalta voihan olla että he kokivat sinun suhteesi kyseiseen lajiin epäterveeksi sekä välit kamppailutovereihin liian läheisiksi siinä mielessä että he eivät sopisi tuohon joukkoon.
Mielestäni miehessä ei ole mitään vikaa jos laittaa välit poikki ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole riittävästi yhteistä tai huomaa että toinen on hyvin erilainen ihminen.
Esimerkiksi nämä kaksi miestä eivät erityisesti perustaneet potkunyrkkeilystä jne. ja he huomasivat että olette liian erilaisia.
Varsinaisesti kyse ei ollut siis siitä että "nainen harrastaa potkunyrkkeilyä".
Itseäni ei haittaisi ja olisin enemmän halukas itsekin lähtemään mukaan.
Tosin se voisi nousta ongelmaksi jos nainen on ominut pikkaisen liiallisen näyttämisen halun jne. "jätkämäisen pätemisen" itselleen.
Sen olen huomannut koskevan nimenomaan joitakin naisia jotka harrastavat jotain "maskuliinista". Se on aika rasittava piirre. Eli siis "pystyn samaan kuin miehet" pyrkimys todistaa yhä uudelleen ja uudelleen.
Suhde ei kummankaan näiden kahden miehen kanssa päättynyt johtuen potkunyrkkeilystä. Toisen kanssa huomasin, ettei yhteisellä tulevaisuudella ollut hyvää ennustetta johtuen mm. mustasukkaisuudesta ja muista ongelmista. Toisen kanssa tilanne oli hieman mutkikkaampi, ja lopulta päädyimme lopettamaan ihan ystävinä.
Enkä sinällään nyt tässä ketjussa tarkoittanut niinkään pohtia mitä juuri näissä tapauksissa meni pieleen, vaan enemmänkin että onko tämä harrastukseni oikeasti sellainen seikka joka saattaa vaikeuttaa miehen löytämistä. En itse ollut asiaa edes aiemmin tajunnut harkita. Mutta kun se nyt jo kaksi kertaa on aiheuttanut jossain määrin eripuraa niin halusin saada jonkinlaisen kuvan miesten yleisestä asenteesta jotta osaan otta seikan huomioon tulevaisuudessa. Lajia en siis ole aikeissa lopettaa koska pidän siitä niin paljon, mutta ainakin voin tiedostaa että se joillekin miehille saattaa olla melkoinen turn-off.
"Rakastan harrastustani ja vietän sen parissa melko paljon aikaa"
Otin tämän lauseen kommentoitavaksi, koska siinä ei mainita lajia ollenkaan. Voi olla että jos olet oikeasti hurahtanut treenaamiseen täysillä, esim. 5 kertaa viikossa, ja viikonlopputreenejä/kisoja päälle, oli laji kuin laji, niin monelle se on liikaa.
Et maininnut kuinka paljon (ja minkälaista urheilua) nämä miehet harrastivat. Ehkä he pitivät sinusta ulkoisesti sen takia että olit (luulisin) hoikka, mahdollisesti sen takia ettet syö liikaa, eikä se takia että treenaat tarpeeksi - kaksi asiaa jotka vaikuttavat painoon. Ehkä he siis iskivätkin hoikan tytön, eivätkä sporttista tyttöä, nämä kun voivat vaatteet päällä näyttää äkkiseltään samalta.
En itse huippu-urheilijan kanssa seurustelisi, vaikket varmaan ihan huippu-urheilija olekkaan kun et sitä samaa käyttänyt. Muuten tykkään treenata monta kertaa viikossa, mutta osaan/voin myös ottaa rennosti viikkoja, eli treenaaminen on lähinnä arkitreeniä ilman tavoitteita ja velvotteita josta voi joustaa ihan niin paljon kun haluaa, ja tätä odottaisin toiseltakin. En esimerkiksi juoksisi toisen (koiran) agileharrastusten perässä joka toinen viikonloppu jonnekkin, tai mitä ikinä...
No huippu-urheilijaksi en itseäni kyllä kutsuisi millään, ja on minulla muitakin mielenkiinnonkohteita kuin potkunyrkkeily. Mutta kieltämättä useampana iltana viikossa on jonkinlaista treeniä, ja monesti viikonloppuisinkin päivällä. Eli ajankäytöllisesti tämä saattaa tosiaan olla monille liikaa. Ehkäpä siis mies jolla on itselläänkin aikaavievä harrastus pystyisi paremmin ymmärtämään kun haluan mennä illalla töiden jälkeen potkunyrkkeilemään, ja ettei se automaattisesti tarkoita että en pitäisi miehestä tai haluaisi nähdä häntä.
Mutta minullakin siis treenaaminen on ihan vapaaehtoista, eli voin jättää treenejä myös väliin jos siltä tuntuu tai jos on esim. muuta menoa.
Ajankäyttöongelma harrastuksesta tulisi vasta sitten, kun se alkaisi syrjäyttää jo kanssani sovittuja menoja, tyyliin:
"Sori, ei voidakaan lähteä sinne Lissabonin viikonloppulomalle, kun valkku pyys lajin viikonloppuleirille ähkimään. Mut kai sä hei vielä ehdit pyytää jotain kaverias?".
Mutta normaalisti treenaaminen, vaikka olisi.ammattitasollakin, ei niin monta tuntia vuorokauden 24:stä vie, ettenkö saisi omaa läheisyydentarvettani tyydytettyä naisen kanssa.
Hehheh, tietty treenitilanteessa on seksi mukana jos kyseisten kahden välillä vaan kipunoi. Kerran oli hauska katsoa, kun kaverilla alkoi stondaamaan treenatessaan söpsän teinin kanssa (olimme tosin alle 20 itsekin).
Itseäni taas ihmetytti viimeksi kun nainen välttämättä halusi painia juuri minun kanssani.
Mutta ei tuo itselleni mikään vakava ongelma olisi, jos nyt ei kyllä plussakaan.
Kyllähän tuo voi olla este jollekin jolla ei ole asiasta tietämystä, moni pehmo mies kuvittelee siinä olevan jotain seksuaalista. Tosin olisihan se monelle naiselle kova pala jos ukko kävisi treenaamassa naisten kanssa.
Pehmo? Ai kovat kundit eivät seksistä piittaa?
Nimenomaan :)
Pehmot näkevät seksiä kaikkialla koska eivät saa, "kovat" kundit taas saavat seksiä sekä tietävät että adrenaliini antaa joskus paremmat kiksit.
En minä kummoisia adrenaliineja saa kevyestä treenistä sievän neidon kanssa. Jos tositilanteessa neiti hyökkäisi päälle moottorisahan kanssa, niin voi olla, että adrenaliinisyöksy saisi aikaan sen, etten tsekkaisi bosiaan toista kertaa.
Ja vaikka olisi kotona varmaa seksiä luvassa ennen ja jälkeen treenien, kaunis treenikaverinainen on edelleen kaunis nainen, jolloin seksuaalisuus on jollain tasolla mukana kuviossa. Ei tämä sitä tarkoita, että seksuaalisuus ilmenisi välttämättä mitenkään, mutta kyllä se väreily on silti olemassa.
Ei ollenkaan. Päinvastoin, urheilullisuus on pelkkä hyvä puoli naisessa.
Eikä nainen kehässä kuulosta ollenkaan huonolta muutenkaan!
Mielestäni olisi ymmärrettävää tukea ja kannustaa urheilusta pitävää naisystävää harrastuksessaan parhaan mukaan, kuin tehdä siitä turhaa ongelmaa!?
Olet luultavasti törmännyt vain mustasukkaisiin miehiin.
Ei minua ainakaan haittaisi. Ihan positiivinen harrastus mielestäni. Tosin tähän sellainen huomio että pidän vähän sellaisista amatsooni-naisista, koska he ovat aloitteellisia, ja itse miellummin vastaan siihen aloitteseen kuin tekisin niitä itse. Joten en vastaa luenteeltani valta-osaa miehistä.
Tietty tuollaisessa harrastuksena on riskeinä kukkakaalikorvat, murtunut nenä ja pahimmassa tapauksessa murtunut leuka. Jotka kyllä tekevät naisesta liian epäviehättävän minulle.
Mustelmissa on se huono puoli, että siitä syntyisi ihmisille sellainen vaikutelma että se olen minä joka on hakannut sitä naista, ja en tietenkään halua että ihmiset ajattelevat minusta niin.
Lisäyksenä että en ole myöskään niitä miehiä, jotka haluavat että heitä lyödään, tai heidän kanssa painitaan tms. Tai että haluaisin naisen joka suojelee minua fyysisesti, en ole mitenkään heikko.
Suurin osa naisista jotka käyvät samoissa treeneissä kanssani eivät itse asiassa ole mitenkään erityisen isoja, lihaksikkaita tai aggressiivisia. Eivät välttämättä olisi edes kovin paljon aloitteellisempia kuin muut naiset.
Kukkakaalikorviakaan ei ole näkynyt. :) Mutta mustelmat, joo, ne nyt ei ole mitenkään viehättäviä. Niitä on vain niin vaikea välttää. Ja toki on tuokin puoli, että joku saattaa ajatella miehen aiheuttaneen ne.
No ex oli..noh käynyt "koulunsa" ja ei häirinnyt.. Tosin ei niistä pahemmin puhuttukkaan,enkä enää ihan niin..erillaista naista hakisi..nainen sekin.
En ainkaan jaksais analysoida kanssas illan ottelua..Välttämättä.
Enempi tuo näyttää sulle issue olevan kun miehelle,
ei se tietenkään kovin fiksua ole anopiplaan viedä eukkoa jolla on naama mustana ja nenä poskella, saattaa herättää puheita ympäristössäkin,
mutta lyhyesti:Ei.
Yhtä vähän kiinnostaa, jos joku on uskovainen niin kauan kun harrastus jeesustelu ja muu jää sinne salille sellaisenaan, kyllähän nyt hieron paikkoja auki ja sivelen voiteilla mustelmia, sekä lastoitan ja teippaan varpaita ja sormia, mutta se nyt riippuu myös kuinka..Syvälle tuon lajin on antanut tukeutua itseensä. ..Luoteja en enää poista/halua nähdä ihmisessä josta välitän ja päävammat ei oo nastoja. Mitä muuta vielä..Se on mulle se ja sama vaikka näyttelisit pornofilmissä..Harrastukset harrastuksena..On tähän ikään hullumpaakin nähty ja parempi se kehässä on siellä on sentään säännöt.
Kuitenkin, että oli kyseessä nainen tai mies..Niin lajeja on muitakin kun se nyrkillä päähän mättäminen. Eli nainen tai mies joka valitsee lajin missä taotaan toista päähän, vaikka onkin postilaatikko päässä niin ei ole kyllä mikään Mensalaienn lähtöjäänkään.Pientä ..minimaallista..Äijämäisyyttä tässä käryää ,ei niin että se uhkaa ketään mutta ei se mukavalta tuoksu.
Ainakin ammattilaisissa monet kamppailulajien naiset ovat kovin miehekkään näköisiä, aloittajasta en tiedä. Tosin, esimerkiksi Rhonda Rousy on lihaksikkuudesta huolimatta hyvin naisellinen, nätit kasvot ja pitkäthiukset.
Onhan nuo lajit kuitenkin mahtavia kunnon kehittämiseen ja ylläpitoon. Lisäksi ne vaativat pitkäjänteisyyttä. Ei voi edetä korkeisiin vyöarvoihin jos ei homma kiinnosta.
Miesten on loppujen lopuksi tyytyminen siihen mitä saavat. Miesten pitää suunnitella harrastuksensa naisten oikkujen mukaan, muttei päinvastoin.
Naisten machoilu (silloin kun sitä nyt oikeasti tapahtuu) on hyvä esimerkki miesten rajoitetusta roolimallista. Jos joku nainen on erityisen vahva, tai harrastanut ikänsä kuristamista ja hakkaamista, niin se vain tekee hänestä entistä paremman naisen, ja miesten tulee hävetä itseään, jos eivät yllä samalle tasolle. Nainen ei voi käytännössä ikinä 'hävitä' näissä vertailuissa. Jos nainen ei ole miehen kanssa fyysisesti tasavertainen, niin ei se mitään, koska naisella on silti kauneutensa ja reikänsä ja kaikki etuoikeudet, mitä sen mukana tulee. Jos taas nainen yrittää päteä miesten aloilla ja onnistuu siinä tyydyttävästi, sitä käytetään lyömäaseena kaikkia vapaa-aikansa eri tavalla suunnittelevia miehiä kohtaan. Kyrpää tulee kuitenkin ovista ja ikkunoista.
Jos joku nainen haluaa harrastaa, niin OK. Mutta paheksun sellaisia naisia, jotka yrittävät kukkoilla miehille. Naisilla on jo valmiiksi todella helppoa, ja jotkut naiset kuvittelevat voivansa ahmia itselleen kaikki osa-alueet ja kunnian. Miesten perspektiivistä se on erittäin turhauttavaa ja ylimielistä. Naisilla ei ole mitään sosiaalista tarvetta 'äijäilemiseen' ja sitä voidaan pitää silkkana narsismina. Miehillä on aivan eri tilanne. Se on sama kuin mies laittaisi naisten vaatteet päälle ja väittäisi olevansa maailman kaunein nainen.
Toki periaatteessahan monikin mies voisi olla valmis ottamaan naisen äitihahmokseen kuten mies on isähahmo naisille, mutta naiset eivät halua tätä asetelmaa. Naiset haluavat olla se paijattava objekti. Miehet järkeilevät, että heidän on pakko äijäillä, vaikka luonto vetäisi ihan muihin asioihin. Mies ei yksinkertaisesti ikinä pääse paistattelemaan ulkonäöllä pätevänä objektina.
Mitä sitä nussimista turhaan sanoa "tapailemiseksi". Annoit niille pillua vai mitä?
Ainakin tyttäreni kohdalla nämä kaksi käsitettä tarkoittavat pitkälti samaa asiaa.
Yleensä tälläiset wt-lajit nostavat päätään kun mediassa kumppanin etsintä ohjelmat alkaa, rock-naiset, prätkä-mimmit tulee asille ja asioida puidaan miten kukin tyyli sopii toisille.
Budo-lajit sen sijaan ovat oivaa mielen ja ruumiin tasapainon etsintää jossa ei ole pääasia mättää ihmiskolleegaa naamaan niin kuin halpaa pihviä. Tietenkin kilpailu kuuluu lajeihin, ja mainittu judo on ollut olympiä laji vuodesta '64 alkaen.
Kyllä, olen nähnyt tatamin läheisyydessä hyvinkin kauniita naisia.
Toki jostain löytyy mies joka tykkää kun muija tulee nenä poskella silmät ummessa kotiin buranaa ahmimaan.
Ei luoja mikä unelmanainen, ei todellakaan haittaisi. Harrastin itse budolajeja joskus nuorempana, nykyään treenaan enemmän käsipainoilla ja heitän lenkkejä, mutta tiedän miten kovaa kuntoa tuollainen harrastus vaatii ja muutenkin ne fiilikset jotka tulevat budolajeista, jotka ovat kokonaisvaltaista treeniä eikä mitään hissuttelua, on jotain aivan helvetin jumalaista. En käsitä miten joku ei voi nähdä sitä miten täydellisen harrastuksen parissa olet, itse arvostan kyllä.
"Miehet, haittaako teitä jos nainen harrastaa kamppailulajeja?"
-No ei ainakaan tätä miestä haittaa kun itsellä tuota kamppailulajitaustaa on jo 29vuotta takana ja myös opetan kamppailulajeja yhtenä osana työtäni. =)
"Viimeisin tapailemani mies tunnusti lopulta, että häntä häiritsi myös se läheinen fyysinen kontakti mitä minulla väistämättä on treeneissä muiden miesten kanssa."
-Ei tainnut kaverilla olla itsetunto ihan kohillaan..
Tosi mielelläni ottaisin tommosen naisen joka harrastaa