Terve elämä on kallista

Itse syön vielä luomuhedelmiä ja gluteenitonta ruokaa, joka on todella kallista.

600 grammaa suomalaisia tattarijauhoja maksaa Prismassa melkein 5 euroa. Vehnäjauhot saisi paljon halvemmalla.

Gluteenittomalla dieetille ryhdyin, koska luin netistä gluteenin mahdollisista haitoista.

Makkara, vehnäjauhot ja limpsa ovat todella halpoja. Luomuviinirypäleet maksavat 5 euroa rasia mutta en halua saada torjunta-ainejäämiä elimistööni.

Vihannekset ja hedelmät ei paljoa maksa. Lisäksi voit ostaa siemeniä ja iduttaa niitä. Lihan voit korvata soijarouheella. Siitä saa protskuja. Tulee paljon halvemmaksi. Eli ei ruokaan tartte paljoa kuluttaa. Juomat maksaa. Toisaalta siitäkin vois jättää pois kahvin ja turhat limpparit ja ehkä mehun.

Itellä on kans ollut rapakunto. Helsingissä pääsee ovelta ovelle busseilla, ratikoilla ja metrolla. Kyllä ihminen laiskistuu yllättävän helposti. Vuodessa yleiskunto laskee huomattavasti jos vaan istuu,
Nyt olen alottanut pyöräilyn ja uinnin uudestaan. Olo on parempi, vaikka aluksi on lihakset olleet kipeet.

Koen hyötyliikunnan kaikista miellyttävämmäksi. Se on suht halpaa tai ilmaista. Säästää rahaa kun ei mene autoiluun pennosia.

Rahalla saa mukavuuksia myös treenaukseen, mutta ei se välttämättä suurta budjettia vaadi.

- Kunnalliset palvelut ovat huomattavasti halvempia kuin ketjujen salikortit; esim. Kisahallin kuukausikortti 24e tai kausikortti 72e. Myös uimahalleilla on kuntosaleja, jolloin uinti salikortit tulee kannattavaksi.
- Hieroja ei ole välttämättömyys jos osaat hoitaa kroppaasi
- Varusteisiin ei ainakaan pitkällä jänteellä saa 50e kulumaan kuukaudessa, alkuun ehkä (ainakaan näillä mainitsemillasi lajeilla)
- Ruoka... nooh tässä voi itse laskeskella mistä ja miten saa parhaat proteiinit hinta/laatusuhteessa. Vihanneksissa paljon parjatut pakastevihannekset on paitsi halpoja niin käytännöllisia ja etenkin talvisin parempilaatuisia kuin tuoreet

Suomessa ei ole "köyhiä"!

Miehistä yli 60 % ja naisista noin puolet on vähintään ylipainoisia ja viidesosa aikuisista on lihavia. Leikki-ikäisistä lapsista joka kymmenes ja kouluikäisistä joka viides on ylipainoinen, joten mitään köyhää Suomen kansa ei todellakaan ole, jos on varaa syödä itsensä lihavaksi.

Vanhempien lihavuus on lapsuusiän lihavuuden merkittävä riskitekijä, sillä vanhemmat vaikuttavat keskeisesti lastensa ruoka- ja liikuntatottumuksiin. Vanhemmat ovat ensisijaisesti vastuussa lasten ja nuorten ruokavaliosta ja meidän on tärkeätä antaa lapsille avaimet hyvään terveyteen.

Lihottava hiilarimättö on todella kallista ja sitä ei työtön tai "köyhä" todellakaan voi ostaa, joten tässä ruoka on muka kallista on nyt jotain muuta takana kuin ihmisten köyhyys. Esim. sipsipussin, keksipaketin, karkkipussin tai jäätelöpaketin hinnalla saa pari kiloa juureksia jne... Ihmiset haluavat kaiken olevan ilmeisesti lähes ilmaista, jotta voisivat laittaa rahansa johonkin ihan muuhun kuin kunnon ruokaan. Esim. ... mihin?

Ja "köyhäkin" voi syödä hyvin. Kotimaisten juuresten, kasvisten, vihannesten, herneiden, papujen, linssien, kananmunien ja pakastevihannesten kilohinta on samaa luokkaa makaronin tai riisin kanssa. Broileri (osta ehdottomasti maustamatonta), silakka, muikku tai jauheliha pyörii samoissa hintaluokissa jauhomössömakkaran kanssa. Maustamaton täysrasvainen jogurtti on edullisempi kuin verensokeria nopeasti kohottava sokerijogurtti.

Osta Lidlistä.

Keitot, laatikot, sosekeitot, pataruuat, pyörykät ja kastikkeet ei kalliiksi tule. Juureksia, hedelmiä ja kasviksia ostetaan sesongin mukaan. Ainakin Turun torilta saa edullisemmin kuin marketista. Makua saa tomaattipyreellä, tomaattimurskalla, sipulilla, valkosipulilla, kermalla, juustolla sekä merisuolalla. Marjat mätänee Suomen metsiin, samoin kuin sienetkin. Kalaa saa edullisemmin, jos sille osaa tehdä muutakin kuin kypsentää. Ja netistä taatusti löytää ohjetta perkaamiseen. Täysjyväleivän voi leipoa itse, kun taikinan tekoon ei varttia kauempaa mene. Ja kaikki leivonnaisetkin voi tehdä itse juhla- ja herkkupäiviin. Voipaketin hinta on tarjouksessa pari euroa ja jos nyt ei palatolkulla leipää puputa eikä edes kannata, niin rasia kestää päivistä viikkoihin. Ja aina on joku juusto tarjouksessa reilusti alle kympin kilo. D-vitamiini maksaa 10€ per vuosi, kun sen tilaa esim. iHerbistä..

Tilastojen mukaan Suomessa käytetään vähiten rahaa ruokaan kaikkeen muuhun verrattuna. Ja jopa ei viljaa sietävät voivat syödä yhtä edullisesti kuin viljaa sietävät, koska viljasta ei lähde nälkä ja näinollen hinta/laatu/ravintoaineet ei ole kohdallaan, vaan köyhän ei edes kannata syödä leipää, muuta kuin itse tehtynä.

Ja ulkona liikkuminen ja retkeily ei maksa yhtään mitään. Ja siitähän lapsetkin tykkää. Puistoja, luontopolkuja, metsiä ja rantoja Suomessa riittää. Syksyllä saa omenoita ihan ilmaiseksi, kun vaan hakee. Puutarhamarjojakin saa halvalla, kun menee itse ne poimimaan. Lisäksi luonnossa on paljon ruokaa, jota voi kerätä ja syödä esim. nokkonen, vuohenputki, voikukka jne...

Joten ihan turha aina vedota köyhyyteen, että sen takia sain tyyliin itseni lihotettua yli 100 kiloiseksi tai 5-vuotiaani lihotettua 60-kiloiseksi, kun fakta on ihan jotain muuta!

Ruokajono: Suurin osa asiakkaista tupakoi ja käyttää alkoholia säännöllisesti ja jopa turhankin runsaasti. Jonossa sitten pariskunnat ovat peräkkäin, jotta saavat tupla-annoksen ruokaa, niin voivat nekin vähät roposet laittaa tupakkaan ja alkoholiin, mikä menisi ilman ruokajonon ilmaisjakelua ruokakauppaan. Ja ainakin Turussa nämä samat ruokakassien hakijat kiertävät kaikki kaupungin paikat joka viikko, joissa jaetaan ruokaa eli mahtaako mennä naapurille myyntiin? Mediassa kuvaaja yrittää epätoivoisesti sieltä ruokajonosta sen ihan oikeasti köyhän eläkeläisen (jolle lääkäri on määrännyt joka vaivaan kallista lääkettä ja aivan turhaan) löytää haastateltavaksi, jotta nälkä Suomessa olisi uskottavaa. Tupakka-askin hinnalla saa kilon lihaa, kalaa tai monta kiloa kotimaisia kasviksia tai juureksia. Suomessa sosiaaliturva kyllä maksaa asumiskulut, kohtuulliset terveyskulut, ruuan ja vaatteetkin, joten kukaan ei täällä kuole nälkään eikä edes palele. Tosin Helsingin seudulla asuntotilanne on varsin hankala muuhun Suomeen verrattuna. Turussa Karderoopi lahjoittaa sossun lappua vastaan vaatteita, kenkiä, kodin tekstiileitä jne... "köyhille", jos ei ole rahaa/halua mennä kirpputorille ostamaan jopa ihan uusia vaatteita muutamalla eurolla. Itse lahjoitan kaiken minulle turhan karderoopiin. Mutta tällä hetkellä haluavat vain ja ainoastaan isoja vaatteita eli ylipainoisten vaatteita, kun muuta vaatetta on jo liikaakin. Eli "köyhä" suomessa on ylipainoinen.

Kävely ja kotikuntoilu eivät tule kalliiksi.

Lisäksi C- ja D-vitamiinia tarvitaan purkista sekä magnesiumia ja kalaöljyä.

C- ja D-vitamiinin sekä magnesiumin ja Omega-3 rasvahappojen puute on mm. Suomalaisten yleisin ravitsemuksellinen puutos.

C-vitamiinia 200-500mg / vrk (10–20% läntisestä väestöstä kärsii uusienkin tietojen mukaan yhä C-vitamiinin puutteesta, Suomessa luultavasti vielä useampi). C-vitamiinia kannattaa tankata joka päivä. C-vitamiinin puutos altistaa lukuisille eri sairauksille. Kun C-vitamiinia ei ole riittävästi, sitä ei riitä kaikkiin kehon soluihin ja kudoksiin.

D-vitamiinia 50-125µg / vrk

Magnesium (sitraattimuodossa) 200-400mg/vrk (tutkimusten mukaan lähes 90 % ihmisistä kärsii magnesiumin puutteesta)

Pohjoismaiset terveysviranomaiset suosittelevat aikuisille Omega-3 rasvahappoja 1-2 grammaa päivässä eli esim. villiä lohta vähintään 150 grammaa päivässä. Eli käytännössä kaikkein tulisi syödä Omega-3 rasvahappoja lisäravinteena purkista. Raskauden aikana Omega-3 rasvahappojen tarve jopa tuplaantuu. Omega-3 rasvahapolla on tärkeä rooli mm. aivotoimintojen säätelyssä, tulehdusten ehkäisemisessä ja immuunijärjestelmässä.

Vuoden D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä ja lähimarketistakin n. 50€:lla.

Muut saa todella edullisesti Citymarketin luontaistuotehyllystä. Eli kuukausihinnaksi tulee n. 5€.

Ruuan merkitys D-vitamiinilähteenä on vähäinen: 90% ihmisen D-vitamiinista on peräisin iholta (ellei hän ota D-vitamiinia ravintolisänä). Suomalainen saa ruoastaan alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia.

Kaikkein huonoin tilanne on maahanmuuttajilla, joilla esiintyy usein erittäin vakavia D-vitamiinin puutoksia. Syynä tähän on tumma iho (suomen UVB 3-6 on liian alhainen tuottamaan lainkaan D-vitamiinia heidän tummassa ihossa). Heidän kotimaassaan UVB-indeksi on läpi vuoden 8-15, kun Suomessa se on keskikesällä 3-6. Talvella Suomen UVB-indeksi on 0.
http://www.prweb.com/releases/2013/6/prweb10851751.htm

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.

Meillä "asiantuntijat" Christel Lamberg-Allardt ja Suvi M. Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan osa pienistä lapsista saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka he väittävät riittävän kokonaisterveydelle. Muilla ihmisillä veren D-vitamiinipitoisuus on selvästi alle 50 nmol/l.

Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.
https://www.vitamindcouncil.org/blog/proceed-at-your-peril/

Pelkästään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

D-vitamiinin syönti purkista läpi vuoden pitäisi olla itsestään selvä asia, mutta yllättävän harva edelleen ymmärtää D-vitamiinilisän tärkeyden. Ja jos ymmärtää, niin valitettavan harva nauttii sitä riittävästi. Tutkimusten mukaan virallinen suositus ei riitä edes vastasyntyneelle. Viralliset suositukset eivät edes nouse.

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, vaikka ei hänen mainostamiaan vitamiineja söisikään.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247