Haluaisin kertoa elämästäni ja lasteni elämästä. Ja kuinka Suomen sosiaalihuolto murskasi lasteni ja minun elämän.
Aluksi oli tavallista elämää, naimisissa ja lapsia, kävin työssä ja yritin elättää perheeni, siinä onnistuenkin hyvin. Kotona patalaiska vaimo valittamassa, ja vittuleimassa työssäkäynnistäni. Äidin lisääntyvää alkoholinkäyttöä, raivokohtauksia ja lasten pahoinpitelyä, ja lopulta ero.
Eron jälkeen lapset yhteishuoltoon, ja tapaamiset ”kyllä sovitaan”, toimi siihen asti kun aloitin uuden suhteen. Tämän jälkeen en saanut lapsiani tavata, kunnes haastoin äidin oikeuteen tapaamisoikeusrikkomuksesta. Oikeuden päätös oli outoakin oudonpi, koska emme voineet tapaamisista sopia, tai siis äiti ei antanut minun tavata lapsiani, lasten huoltajuus äidille………
Äidin lisääntyvää päihteiden käyttöä, ja lasten heitteillejättöä, vaikka pyysin apua lapsille, sain kuulla että en ole lasteni huoltaja! Äidille sosiaalista lomia ja sijaishoitajia lapsille, mutta minut ersitettiin lasteni elämästä, yhteiskunnan toimesta. Äidin muutoralli ympäri maata, samat kuviot väärinkäyttö jatkui ja lapset kärsivät. Minä yritin saada lapsia luokseni asumaan, jota hekin halusivat, mutta lastenvalvoja kuunteli vain äitiä, ja jopa Perusturvalautakunnan päätöstä vastaan. Lautakunta määräsi lapset luokseni asumaan, mutta lastenvalvoja kieltäytyi toteuttamasta päätöstä.
Olin siis suljettu täysin lasteni elämästä, paitsi tapaamisten aikana, tapaamiset joiden matkat ja kuljetukset olivat 100 % vastuullani.
Lasten elämä sirpaleina orastava väärinkäyttö ilmeni myös lapsilla, äitihän oli opettanut kuinka huumeitakin voi käyttää….. Pikaisia huostaanottoja, pakkohoitoa ja isänä sain vain kuulla ettei se ole minun asiani, enhän ole ”lasteni huoltaja”
Nyt aikuisiällä, tämä tapahtui 80 ja 90 luvulla, lapseni ovat rikkinäisiä paljon kärsineitä nuoria aikuisia, pettyneitä yhteiskunnan toimintaan, taistelleet tai yrittävät taistella päihteistä eroon. Ja viimeisten 5 vuoden aikana aktiivisesti osa elääni ja minä lasteni elämää. Äitiinsä eivät saa suhdetta normalisoitua, ja ei suuremmin yhteydessä häneen. Ja lasteni äiti, varhaiseläkkeellä psyykkisitä syistä, elänyt koko aikuisikänsä välttyen työssäkäynnistä.
No vähän pikähän tästä tuli, mutta osoittaa ettei isällä ole roolia avioeron jälkeen kuin maksajana, ja äidiltä ei yhteiskunta vastuuta perää!
Aluksi oli tavallista elämää, naimisissa ja lapsia, kävin työssä ja yritin elättää perheeni, siinä onnistuenkin hyvin. Kotona patalaiska vaimo valittamassa, ja vittuleimassa työssäkäynnistäni. Äidin lisääntyvää alkoholinkäyttöä, raivokohtauksia ja lasten pahoinpitelyä, ja lopulta ero.
Eron jälkeen lapset yhteishuoltoon, ja tapaamiset ”kyllä sovitaan”, toimi siihen asti kun aloitin uuden suhteen. Tämän jälkeen en saanut lapsiani tavata, kunnes haastoin äidin oikeuteen tapaamisoikeusrikkomuksesta. Oikeuden päätös oli outoakin oudonpi, koska emme voineet tapaamisista sopia, tai siis äiti ei antanut minun tavata lapsiani, lasten huoltajuus äidille………
Äidin lisääntyvää päihteiden käyttöä, ja lasten heitteillejättöä, vaikka pyysin apua lapsille, sain kuulla että en ole lasteni huoltaja! Äidille sosiaalista lomia ja sijaishoitajia lapsille, mutta minut ersitettiin lasteni elämästä, yhteiskunnan toimesta. Äidin muutoralli ympäri maata, samat kuviot väärinkäyttö jatkui ja lapset kärsivät. Minä yritin saada lapsia luokseni asumaan, jota hekin halusivat, mutta lastenvalvoja kuunteli vain äitiä, ja jopa Perusturvalautakunnan päätöstä vastaan. Lautakunta määräsi lapset luokseni asumaan, mutta lastenvalvoja kieltäytyi toteuttamasta päätöstä.
Olin siis suljettu täysin lasteni elämästä, paitsi tapaamisten aikana, tapaamiset joiden matkat ja kuljetukset olivat 100 % vastuullani.
Lasten elämä sirpaleina orastava väärinkäyttö ilmeni myös lapsilla, äitihän oli opettanut kuinka huumeitakin voi käyttää….. Pikaisia huostaanottoja, pakkohoitoa ja isänä sain vain kuulla ettei se ole minun asiani, enhän ole ”lasteni huoltaja”
Nyt aikuisiällä, tämä tapahtui 80 ja 90 luvulla, lapseni ovat rikkinäisiä paljon kärsineitä nuoria aikuisia, pettyneitä yhteiskunnan toimintaan, taistelleet tai yrittävät taistella päihteistä eroon. Ja viimeisten 5 vuoden aikana aktiivisesti osa elääni ja minä lasteni elämää. Äitiinsä eivät saa suhdetta normalisoitua, ja ei suuremmin yhteydessä häneen. Ja lasteni äiti, varhaiseläkkeellä psyykkisitä syistä, elänyt koko aikuisikänsä välttyen työssäkäynnistä.
No vähän pikähän tästä tuli, mutta osoittaa ettei isällä ole roolia avioeron jälkeen kuin maksajana, ja äidiltä ei yhteiskunta vastuuta perää!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikset tehnyt lastesi äidistä lastensuojelu tai rikosilmoitusta alkoholin tai huumeiden käytöstä niin olisi tullut ryhtiä asioihin ja ex on hyvin manipuloinut sossutädit ja uskoneet mitä on sinusta sanonut mutta sellaisihan nuo kukkahattutädit ovat ja eivät aina ymmärrä lasten parasta vaan menevät ja uskovat mitä sekopoltsi ex niille sepittä. Sinun ilisi pitänyt hakeä yksihuoltajuutta ihan ensimmäiseski silloin aikanaan ja se siitä. Näissä tapauksissa jonkun pitäisi haastaa sossutädit oikeuteen vääristä päätöksista ja kun muutama saisi kunnon vahingonkorvaukset kontolleen niin tulisi ryhtiä asioihin.
Joo ilmoituksia tein ja useita, toki ilman suurempaa menestystä. Hain yksinhuoltajuutta, mutta sitä ei myönnetty. Sosiaalitoimisto (t) eivät kuunnelleet, ja jos kuuntelivat niin eivät uskoneet minua koskaan, olinhan se väärä osapuoli parisuhteessa, eli mies.......
Olen samaa mieltä vahingonkorvauksista.
this is finland
Tapahtuu edelleen ja paljon.
Itse en ole nähnyt lastani vuoteen ja sosiaalipuoli on äidin takana.
Äiti on psyykkisesti sairas ja uusien puolisojen sukupuolellakaan ei ole väliä. Sama kaava kuin minun kanssa...heti raskaaksi ja naimisiin...
Itse lopulta sain itseni kuntoon (suuri kiitos NUT:in vertaistuelle...eli narsistien uhrientuki ry:n) mutta siihenkin meni aikaa, sillä vuosien henkinen väkivalta ja ylikäveleminen jättää jälkensä... ja yllätys, yllätys ketä syytettiin henkisestä väkivallasta ja ketä sosiaalipuoli uskoi krokotiili kyynelten jälkeen.
Oikeudessa katsotaan faktoja, mutta sosiaalipuolella ainoastaan "äidin" keromusta.
Ja on varmaan sanomattakin selvää, että hän sysää kasvatusvastuun uusille puolisoille