Todella moni yksinäinen on varmaankin aina ollut yksinäinen, eikä kavereita ole ollut ikinä. Minun tarinani on siltä osin erilainen. Kouluaikoina minulla on ollut aina jonkin verran kavereita. Olen yleensä kuitenkin pitänyt kaveripiirini pienenä, koska saan enemmän irti enemmän yhdestä tai kahdesta kaverista laajan kaveri-rintaman sijaan. Vähän yli kaksikymppisenä aloin seurustelemaankin ja sitä kesti melkein kymmenen vuotta. Seurustelun aikana ystävät osittain katosivat ja osittain vaihtuivat. Yksi ystävä muutti ulkomaille, yksi alkoholisoitui ja yksi kuoli.
Rupesin viettämään aikaa eräiden vanhojen lapsuudenystävien kanssa. Heidän kanssaan tuli oikeastaan vain pidettyä hauskaa viikonloppuisin, he olivat paljon menevämpiä ihmisiä kuin minä. Viitisen vuotta sitten seurusteluni loppui ja muutin yksin asumaan. En tiedä tarkalleen syytä, mutta pikkuhiljaa nämä ystävätkin lakkasivat pitämästä yhteyttä, vaikka itse olisin ollut valmis tapailemaan ainakin edes viikonloppuisin. Minulla on paljon rahattomuutta ja työttömyyttä taustalla, lienevätkö ne vaikuttaneet arvooni heidän silmissään...
Nyt olen parisen vuotta ollut enemmän tai vähemmän yksin, viimeisen vuoden todella yksin. Vaikken fyysisesti ole ketään ystävää nähnyt, Facebookin kautta olen ollut jonkin verran perillä mitä kenellekin kuuluu. Kun katselee muiden kuvia erilaisista tapahtumista ja juhlista, herää vain kysymys "miksi minua ei kutsuttu?". Vähän aikaa sitten päätin etten enää halua kuulla näistä ex-kavereista mitään ja lakkautin fb-tilini. Muutenkin minulla on siitä huonoja kokemuksia. Seurustellessani tyttöystäväni oli vaihtanut parisuhdestatuksensa sinkuksi ennen kuin minä edes tiesin erosta. "Hieman" nöyryyttävää kuulla kaverilta puhelimessa olevansa sinkku.
Eli tämä yksinäisyyteni on edennyt tavallaan pienin askelin mutta tuo Facebookista eroaminen oli jotenkin niin konkreettinen teko. Tunnen nyt hylänneeni kaikki entiset kaverit aivan lopullisesti. Toisaalta minulla on äärimmäisen vapautunut olo kun ei tarvitse edes elätellä toiveita yhteydenotosta kenenkään suunnalta. Olenkohan nyt ottanut lopullisen askeleen kohti täydellistä yksinäisyyttä? Annoin ystävilleni mahdollisuuden ja nyt aika on mennyt umpeen. En enää halua edes nähdä heitä. Helpottaa ja pelottaa samaan aikaan. Eipä se tästä toisaalta enää yksinäisemmäksi voi mennä.
Rupesin viettämään aikaa eräiden vanhojen lapsuudenystävien kanssa. Heidän kanssaan tuli oikeastaan vain pidettyä hauskaa viikonloppuisin, he olivat paljon menevämpiä ihmisiä kuin minä. Viitisen vuotta sitten seurusteluni loppui ja muutin yksin asumaan. En tiedä tarkalleen syytä, mutta pikkuhiljaa nämä ystävätkin lakkasivat pitämästä yhteyttä, vaikka itse olisin ollut valmis tapailemaan ainakin edes viikonloppuisin. Minulla on paljon rahattomuutta ja työttömyyttä taustalla, lienevätkö ne vaikuttaneet arvooni heidän silmissään...
Nyt olen parisen vuotta ollut enemmän tai vähemmän yksin, viimeisen vuoden todella yksin. Vaikken fyysisesti ole ketään ystävää nähnyt, Facebookin kautta olen ollut jonkin verran perillä mitä kenellekin kuuluu. Kun katselee muiden kuvia erilaisista tapahtumista ja juhlista, herää vain kysymys "miksi minua ei kutsuttu?". Vähän aikaa sitten päätin etten enää halua kuulla näistä ex-kavereista mitään ja lakkautin fb-tilini. Muutenkin minulla on siitä huonoja kokemuksia. Seurustellessani tyttöystäväni oli vaihtanut parisuhdestatuksensa sinkuksi ennen kuin minä edes tiesin erosta. "Hieman" nöyryyttävää kuulla kaverilta puhelimessa olevansa sinkku.
Eli tämä yksinäisyyteni on edennyt tavallaan pienin askelin mutta tuo Facebookista eroaminen oli jotenkin niin konkreettinen teko. Tunnen nyt hylänneeni kaikki entiset kaverit aivan lopullisesti. Toisaalta minulla on äärimmäisen vapautunut olo kun ei tarvitse edes elätellä toiveita yhteydenotosta kenenkään suunnalta. Olenkohan nyt ottanut lopullisen askeleen kohti täydellistä yksinäisyyttä? Annoin ystävilleni mahdollisuuden ja nyt aika on mennyt umpeen. En enää halua edes nähdä heitä. Helpottaa ja pelottaa samaan aikaan. Eipä se tästä toisaalta enää yksinäisemmäksi voi mennä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Höh, minun piti laittaa tämä yksinäisyys -palstalle. Unohtakaa tämä teksti kokonaan, kopioin sen sinne. Mitäköhän edes tein tällä osastolla :D