Psykopaatti työkaverina

selvää jostain nettisivuilta psykopaateista, sosiopaateista tai narsismeista. Olen lueskellut itse aiheista paljon, koska eräs entinen miesystäväni oli psykopaatti ja ikävä todeta että se on hyvin yleistä tänä päivänä. Kuten eräs psykoteraupetti jossain ajankohtaisohjelmassa sanoi, on nämä narsistisen luonteen omaavat ihmiset sellaisia etteivät he itse koe tekevänsä mitään väärää ja sehän onkin niin julmaa meistä "terveistä" kun ei voi ymmärtää sitä, miten joku voi olla noin julma ja tunteeton?! Heillä ei ole omaatuntoa eivätkä he tunne syyllisyyttä ja kokemani perusteella sellaisen henkilön kanssa tekemisissä ollessa itse alkaa jossain vaiheessa miettiin, että onkohan minussa nyt jotain vikaa! MUTTA, menepäs esittään epäilysi tälle psykopaatille, niin kyllä sinusta tehdään hullua jne... En osaa sinulle antaa neuvoja siitä, miten tilanteesta selviät ulos kun kuitenkin työpaikka on kyseessä, kun itsellänikin meni vuosia ennen kuin tajusin mistä on kyse ja lähdin ulos suhteesta joka oli henkisesti todella raskas. Lue kuitenkin aiheesta ja saat sen myötä tietoa ja ehkäpä ymmärrystäkin toista kohtaan. On olemassa narsistien tuki ry, johon voisit olla myöskin yhteydessä, sillä onhan sinun asiasta puhuttava jonkun kanssa ettei käy itsellesi liian raskaaksi yksin pohtia asioita mielessäsi. Mä toivon sydämestäni että asiat selviää ja vieläpä parempaan suuntaan, kaikesta huolimatta hyvää syksyn odotusta ja voimia "taisteluun".

"Mitä teen, kun tällä paikkakunnalla ei voi työpaikkaa helposti vaihtaa, kun alallani ei ole paljon paikkoja auki?"

Muuta sinne missä töitä on. Niin ne muutkin tekee.

"Älkää kehottako ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon. Sitä en tee, koska se ei mitään auta. Omillani on pärjättävä tai lähdettävä."

Voi herra jestas! Tuohon nyt ei muuta voi sanoa kuin: Ylpeys pilaa elämäsi.

samaa mieltä alkuperäisen kirjottajan kanssa siitäe ttä työtervyshuollosta ei ole apua. Itse lähdin lopulta mahdottomasta työpaikasta saatuani lopulta uuden duunin. Erehdyin ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon, terveydenhoitaja keskusteli asiallisen oloisesti mutta kas vain... meni pari päivää ja olinkin henkilöstöpäällikön 'puhuttelussa'... että miten voi syyttää mustamaalata tätä kiusaajaani, että onko minulla itselläni mielenterveysongelmia vai mitä, kysyi hän. Että se siinä terveydenhuollon vaitiolovelvollisuudestakin. Minun tapauksessani siitä se kauhein kiusaaminen ja takana mustamaalaminen vasta alkoi. Onneksi pääsin pois. Alkoi meinaan nakertamaan tuo ilmapiiri jo omaa ammatillista osaamistani ja itsetuntoani. Työmatka piteni 90 km päivässä, mutta se on pientä siitä että voi tuntea jonkinlaista työniloa työpaikalla jossa on ihan asiallinen fiilis.

Ainoa vaihtoehto on vaihtaa heti työpaikkaa. Ennenkuin on liian myöhäistä ja ainoa vaihtoehto esim. kiusaajan tekemän häirintä syytteen jälkeen hirsipuu, johon kyllä autetaan jollei itse osaa mennä.
Muussa tapauksessa: Jos kiusaaja on nainen ja kiusattava nainen, voi pyytää (jos niitä on) miehet apuun, jos kiusaaja mies ja kiusattava mies, voi vetää kuonoon (jos on isompi), jos kiusaaja mies ja kiusattava nainen, voi pyytää muut naiset apuun.

Kirjoititin itse tekstin ammattitaidoton esimies-josta voit lukea minun tapaukseni.
Oma esimieheni oli ns. psykopaatti. Kun olen näin myöhemmin miettinyt että mitä olisin voinut tehdä -niin en mitään. Hän osasi taitavasti juoni aja keksiä syitä muita ja myös minua vastaan. Koska en työpaikkaan ollut 100% tyytyväinen en ole itkenyt lähtöäni -vain ehdä kohteluani. Olin tosi huonossa kunnossa, masentunut, itkevä ja itsetunto maassa.
Vaikea on lähteä ketään neuvomaan, mutta ala etsia töitä -heti, jo tänään! Tai vaikka koulutuspaikkaa. Jos olet sinkkuihminen, mieti voitko muuttaa ja hakea työtä muualta. Voit hakea apua myöa alueesi työsuojelupiiristä tai soittaa sinne.
Muista kuitenkin että olet osaava tekijä ja ihminen,joka voi aina työkennellä muualla, kehittää osaamistaan tai muuttaa ja löytää paremman työn /ympäristön. Omaa itseään ei tarvitse uhrata sairaan sekopään takia.

Tarinasi on tuttu. Erehdyin työterveyshuoltoon. Saatiin lisää vettä myllyyn, että olen mielenterveystapaus. En tiedä, mitä teen. Etsin uutta työpaikkaa, vaikka huonolta näyttää. Itsetunto on aika alhaalla ja pelottaa, jos uudessakin on joku samanlainen psykopaatti. Niiden kun on tapana yletä johtoon ja käyttää valtaansa mielivaltaisesti.

Olin työskennellyt työpaikassani kahdeksan vuotta, kun samaan paikkaan ilmestyi töihin työnantajani vävy. Tätä ennen töissä oli vallinnut mukava tunnelma ja töitä oli todella mukava tehdä. Heti alusta asti tuo miekkonen suhtautui minuun, nuorempaan naishenkilöön, sekä vanhempaan rouvaan hyvin yliolkaisesti. Hän tuli miten tykkäsi ja kasautti tekemänsä virheet meille muille. Nauroi vain hyvin ivallisesti, kun yritimme hänelle asiasta huomauttaa ja kertoa, että tapana oli puhaltaa yhteen hiileen... Lopulta oltiin tilanteessa, jossa hän töistä keskusteltaessa oli aina kuuntelevinaan, mutta antoikin asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hoki vain, että pidä ämmä turpasi kiinni. Jumalaton määrä asiakkaiden haukkujahan siitä seurasi tietysti meille muille. Vanhempi rouva kyllästyi ja puhui äijälle suunsa puhtaaksi. Mitä seurasi? Ukko kävi päälleni kuin höyryjuna huoritteluineen kaikkineen. Vanhempi rouva pääsi kuin koira veräjästä ja minä meinasin turpaani saada. Silloin päätin, että nyt riitti kahden vuoden päivittäisen rääkin jälkeen. Häivyin kesken työpäivän, otin yhteyttä työantajaan ja sanoin itseni irti. Ensin kyseltiin, että voi hyvä ihme, mistä moinen? Kerrottuani vävynsä edesottamuksista totesi, että jos nyt kuitenkin viikon olisit irtisanomisaikaa... Tein kuten toivottiin. Näin tuon viimeisen viikon aikana kerran työnantajaani. Hän ei katsonut päinkään, saati että olisi tervehtinyt. Vävynsä näytti kyllä hyvin voitonriemuiselta koko tuon puhumattoman viikon ajan. Vanhempi rouva vain voivotteli asiasta. Työnantajani uskoi vain vävynsä version tapahtuneesta. Tosin, epäilinkin heti näin tapahtuvan. Mutta siitä huolimatta se kannatti. Vatsa ei ole enää kuralla aamuisin, uni maistuu öisin, päivisin jaksan ajatella muutakin kuin työpäivän loppumista ja iltaisin voin rentoutua, kun ei enää tarvitse pelätä tulevaa työpäivää.
Mikä siis neuvoksi sinulle? Jos jäät, sairastut aivan varmasti ennen pitkää. Jos jäät ja asiat jollakin tapaa ratkeavat, kannat silti tuota kaikkea taakkanasi loputtomiin. Jos lähdet, joudut ehkä työttömäksi ja nälkävyötä joudut kiristämään pakostakin. Mutta, jos lähdet ja vaihdat alaa kuten minäkin tein, voi päivä paistaa risukasaankin... Toki paikkakunnan vaihdoskin voisi auttaa, jos muualla on oman alasi töitä tarjolla. Lykkyä tykö joka tapauksessa!

Eli nosta kytkintä ja äkäiseen! Et taatusti jaksa tuollaista paskaa kovin pitkään, jossain vaiheessa kovemmallakin tyypillä napsahtaa nupissa ja silloin syntyy rumaa jälkeä. Jatkuva tappeleminen ja kyräily syövät ihmistä niin mahdottomasti, että tuskin elämässäsi kohta muuta onkaan.

Jos ei paikkakunnaltasi löydy oman alasi työtä, kannattaa ihan oikeasti harkita muuttoa jonnekin mistä löytyy. Tai sitten vaihtaa alaa.

Henkilökohtaisesti olisin miljoona kertaa mieluummin työttömänä, kuin jossain ahdistavassa puljussa päivästä toiseen, idioottien ympäröimänä.

En nyt mitenkään halua loukata, mutta rasittaa, kun tuntuu etteivät ihmiset täällä välitä terveydestään pätkän vertaa, etenkään mielenterveydestään. Ahkeruus ja työteho eivät synny tuskan ja ahdistuksen kautta, vaan niitten kaikkien hyvien asioiden, jotka saa ihmiset iloisiksi ja elämänhaluisiksi.

Eli jos tahti on edelleen sama kuin viestisi kirjoittamishetkellä, niin ei muuta kuin heti maanantaina hakemaan omat kamat veks töistä ja viemään ilmoitus irtisanoutumisesta. Voit vielä mennessäsi haistattaa paskat tälle psykopaatille ja idiooteille pomoille, jonka jälkeen sitten suuntaatkin lähimpään kauppaan ja ostat itsellesi jotain oikein hyvää, ja vietät loppupäivän tehden mieleisiäsi asioita. Sitten pyyhit koko paskan mielestäsi ja aloitat puhtaalta pöydältä, ihan rauhassa.

Kyllä se elämä taas siitä lähtee, kun otat sen jämäkästi omiin käsiisi! Tsemppiä! =)

Älä jauha paskaa!

Älä ole nössö vaan kova kovaa vastaan.
Onko se niin vaikea pitää puolia?

no hei ..

minä olen siivous alalla ..Myöskin ja olen saanut kokea tämän karun tiimityöskentelyn ..
minä en ole antanut todellakaan syytä tälle ihmiselle ..
mutta paussilla tulee perässä jopa ruokasaliin tullut seisonut siinä oven vieressä .
Sanoen sitten ,etkö pyyhi pöydän pintaa ym .
Itse en osaa sanoa takisin ,ja tätä on jatkunu aina alusta asti kun hän tuli kehtasi kysyä ,että
mitä teet täällä iltaisin ???
-Sinulla ei ole mitään järjestystä työssä ,kuin hänellä ja toisella työkaverilla ..
Minä en ole kuin apua hakenut nyt lääkäriltä ..
Kun toinen työtoverini ei jaksa kuunnella minua kysyin häneltä ,että olenko ansainnu tuollaista käytöstä ??Minua kohtaan olen nyt sairaslomalla
ja paluusta ei tietoa olen todella maassa ja väsynyt ..Sitten siitäkin hän mainitsi minulle että näetkö nuolen mihin suuntaan se pyörii siihen suuntaan mopataan ..
Ihan sellainen olo etten osaa tehdä mitään
Ja itku tuli edellisviikolla tässä itkin koko päivän sanoen vanhemmilleni minulla hyvin paha olla ..Ja sitte lähin lääkäriin ..
En kestä enempää olen muutoin hyvän tuulinen ja iloinen mutta se nyt kadonnut aivan tämän naisen takia ..Minä yritän tehdä hyvin työ ,mutta joka kohteesta tämä narisee tämä toinen siivoja ..
Ei sellaista kukaan kestä ja virhe oli että siedin liian kauan yritin olla hyvä hänen kanssa
jutella mutta hänen kanssaan ei voi jutella mistään aina negatiivista palautetta enkä ole ainut jota hän on kiusannut aiempiakin on tapauksia..pomotkin vaan sanoo ei hän pahaa tarkoita ,mutta kun meillä on jokaisella oma alue eikö silloin tehdä se eikä juosta toisen peräs en tiedä todellakaan miten jatkossa ..palaanko enää siivoojaksi saa nähdä että tallaista ..joskus tulee mitta täysi ja se tuli nyt yritän saada elämän ilon takasi mutta tätä naista en halua enää nähdä jotain tässä täytyy tehdä mutta mitä????uusi ammatti ei kenenkää tarvi kaikkea sietää