Me äijät varmaan harvemmin tämmöisiä pohditaan, mutta minua asia on vaivannut kauan. Eli lapsuuden kaverin kanssa ollaan 30-35 vuoden ikähaarukassa ja tämä kaverini on nykyisin perheellinen mies, itse puolestani sinkku. Asutaan samalla paikkakunnalla ja silloin tällöin on käyty kaljalla, lätkämatsissa, lenkillä jne. No nyt kevään ja kesän aikana tuohon kaveriin on ollut todella vaikea saada yhteyttä. Sitten kun hänet tavoittaa, niin on melko jäykkä fiilis. Eli en ole häntä saanut liikkeelle nykyään samaan malliin kuin ennen. Olen miettinyt, että eikö meikäläisen seura enää kelpaa? Vai pitäisikö minun jotenkin "ymmärtää" perheellistä miestä? Hän nyt vaan sattuu olemaan läheisin kaverini ja siksi haluaisin viettää aikaa hänen kanssaan. Eräs toinenkin kaveri on maininnut, ettei tavoita enää tätä ko. kaveria. Jos kavereita on liikaa, niin kyllä ne tuolla menolla kaikkoavat.
Kaveri on varmaan ottanut etäisyyttä
äijämeininki
3121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voit kyllä ymmärtämisen sijaan kysyä ihan suoraankin. Voi olla että tuossa ikähaarukassa alkaa vaimo aiheuttaa kotona ongelmia.
Minä olen päässyt tuon vaiheen ohi jo, mutta kyllä siinä itsensä aikalailla epäonnistuneeksi tunsi kun mikään ei kelvannut, poissa ei saanut olla ja kotona oli aina jaloissa.
Tai sitten kaveria ei vaan enää kiinnosta. Me äijät voidaan kysyä suoraan sen ainaisen tulkitsemisen sijaan.
Jos toinen on masentunut ja väsähtänyt/passivoitunut. Ei sitä aina vaan jaksa. Syy voi olla mikä tahansa eikä välttämättä henk.koht.
Perhe työ on aikamoinen aika- ja energiasieppari. Tai jos vaikka perheen kanssa lomaillessa on rahat menny finaaliin, ei kunnon äijä välttämättä kehtaa sanoa että "sori, nyt ei oo massii lähtee kaljalle," vaan sensijaan mieluummin välttelee.
Tällä kyseisellä kaverilla on ollut tapana kierrellä ja kaarrella vastauksissaan, eli suoraa vastausta häneltä ei saa. Siksi en ole vaivautunut kyselemään, mutta eikai tässä muukaan auta. Se on ymmärrettävää, jos on väsähtänyt esim. töistä ja ei iltasin jaksa mennä harrastuksiin. Mutta jos asennoituu siten, ettei huvita, niin sitä en tajua. Sen vois sanoa suoraankin...