Olen tässä miettinyt suhteemme plussia ja miinuksia mutta en ole vieä pystynyt tekemään ratkaisua. Paloin työssäni loppuun, työterveyslääkäri pakotti minut sairauslomalle kun en itse nähnyt tilannettani vielä niin pahana. Tästä alkoi pitkä sairausloma ja toipumine. Mieheni on suhtautunut tilanteeseeni ymmärtäväisesti kunnes tajusin että hän häpeää minua. Olen mielestäni kuntoutunut hyvin voin harkita jo osittaista työhönpaluuta. Miheni on ollut aiemmin minusta ylpeä ja kehunut ystävilleenkin. En ole ripustautunut mieheeni itse olen paljon tehnyt toipumiseni eteen tää vaan on ollut niin hidasta, mutta parempaan päin mennään. Tiedän että en ole miehelleni ollut se puoliso jonka hän valitsi kumppanikseen mutta minkäs teet elämässä tulee kaikkea. Tää oma kriisi on pannut miettimään myös omaa elämää ja parisuhdettamme ei minulla ehkä ole vielä voimia eroon mutta näin ei voi jatkua. Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa. Miten olette asioita ratkoneet.
parisuhdeongelmakin vielä
ceciliaaaa
4107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhu asioista rehellisesti ja niin rakentavasti kuin vain pystyt.
Tässä se ongelma meillä onkin kun miehen mielestä meillä menee hyvin eikä puhumista ole. En ole hänen kanssaan saanut rakentavaa keskustelua aikaseksi.
Miten me voidaan tätä suhdetta hoitaa kun toinen tuntuu olevan tyytyväinen vikaa on vain minussa. Tuota kiriisiäni kun olen läpikäynyt tunnen että olen sen myötä myös kasvanu aika paljon ihmisenä. Olen kai tätä parisuhdettakin on alkanyt kaseleen siltäkantilta. että voinko tässä suhteessa hyvin.
Puhumattomuus? En tiedä siihen lääkettä koska se ei ole koskaan ollut meillä ongelma.
Kriisiaikana analysoimme tilannetta jokaisen välitarkastuksen ja muutoksen yhteydessä.
Normaalin elämän jatkaninen vaati ensimmäisen vuoden aikana pieniä järjestelyjä ja reunaehtojen huomioon ottamista.
Älä syyllistä itseäsi! Usko miehesi vilpittömyyteen ja aitoon kiintymykseen!
Ole tyytyväinen toipumiseesi!
Elimme vastaavan tyyppistä aikaa yli 10-vuotta sitten mutta kaltaisesi ajatukset tuskin pyörivät vaimoni päässä.
Ei tarvinnut ratkoa mitään vaan elimme, ja elämme edelleenkin, olemassa olevien mahdollisuuksien puitteissa.
Ylimenovuosi oli vaikea mutta me molemmat hyväksyimme tilanteen.
Pientä hienosäätöä jouduimme tekemään.
On asioita joihin ei voi vaikuttaa joten turha niiden kanssa on kiveksiään puristella.
Keskitytään vaikutusmahdollisuuksiemme piirissä oleviin!