Hyvin nuo kaksi aikaisempaa keskutelua kertoo, missä maailmassa miehet elää. Naisten sorron alla. Rahat tai henki -mentaliteetilla. Mullakin monta sinkkukaveria, jotka suorastaan pelkäävät löytää sen oikean naisen, jos kohtalo on niinkin paha kuin mitä sivusta heille näkyy -eikä ihme.
Sen mitä tienaat, laitat naisen kuluihin, perheelle -mies itse häviää jonnekin taustarahoittajaksi. Meni kauan ennenkuin havahtui tähän vedätykseen.
Onneksi kaikesta pääsee pois.
Sen mitä tienaat, laitat naisen kuluihin, perheelle -mies itse häviää jonnekin taustarahoittajaksi. Meni kauan ennenkuin havahtui tähän vedätykseen.
Onneksi kaikesta pääsee pois.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Naisen kanssa on onnetonta, yksin vielä onnettomampaa.
Olimme 5-vuotta tilanteessa jossa minä toin perheen kassaan 100% tuloista.
Sen jälkeen yli 20-vuotta oli suhde 80% / 20%.
Koko tuona aikana vaimo käytti rahoistamme noin 80% ajoittaisia, pienimuotoisia sijoituksia lukuun ottamatta.
Kaikesta tuosta kamaluudesta huolimatta minulla ei ole missään vaiheessa ollut lypsetyksi tulleen tunnetta.
Nyt eläkevuosina yritän tasoittaa tiliä. Tuloni ovat vain 3 x vaimon vastaava ja rahoista kulutan valtaosan.
Kokonaisuudessaan lähellekään nollatilannetta en ehdi pääsemään.
Oi, oi. Ne on eri miehet ne. Kyllä nykyajan fiksu mies tietää ja ymmärtää, että itse sen elämän rakentaa; ei ole olemassa kohtaloa paitsi niille vinkuja miehille tai sinunlaisillesi katkerille "nyt vasta ymmärsin" -tyypeille.
Elämä on ihanaa!
Ei vinguta enää, kun on uusi elämä alussa. Uusi nainen, jolla myös oma ura ja lapset. Kyllä sitä vaan nuorena oli vedätettävissä...
Juujuu, on nainen varmaan onnessaan...
No, ilman muuta tuo mennyt ensimmäinen ihmisuhde harmittaa ja olihan siinä jotain hyvääkin. Mutta totaalinen hyväksikäyttö sai vihdoin lähtemään. Vaimoni ei osanut olla töissä, vaan halusi vain hoitaa kotia ja sisustaa. Eli panosti minun silmin vain itseensä, ei perheeseensä.
Nyt lähtöastelma toinen kun nykyinen on omavarainen ja meillä on myös yhteiset harrastukset. Eli voi se onni potkia näin keski-iälläkin -kokeilee vaan.
Paljonkos sinä hoidit teidän yhteistä kotia? Kuulostaa siltä, että olet elänyt täysinpalveluhotellissa 10 vuotta edes huomaamattasi asiaa. Sillä rahalla minkä vaimosi sai käyttää, o,isitko saanut palkattua kotiisi 24/7 siivoojan, kokin, lastenhoitajan, pesulantädin, prostituoidun jne? Tota noin, sitähän minäkin...
No, kyllä mielummin olisin ottanut osaa kotitöihin, jos toinen olisi saanut ahterinsa ulos kodista.
Meillä vaimo hallinnoi kaikkea, mihinkään ei saanut koskea, mitään en osanut, mutta raha kelpasi. Sitten kehtasi sen kerran kuussa saada raivarin siitä kun en tehnyt mitään. Tein 12-14 tuntisia päiviä, kun hän hoiti kouluikäisiä, jotka tulivat kotiin iltapäivästä. Olisin mielummin antanut lasten hieman itsenäistyä, ja vaimo olisi voinut hakeutua töihin. Mutta ei.
Nyt lapset puperteetti-ikäisiä, eivätkä osaa mitään, äiti passaa ja pilaa viimeisetkin mahdollisuudet näiden itsenäistyä. No, meillä muksut joutuvat jopa kotitöihin, mikä ei exää miellytä ollenkaan. Onhan se kauheaa kun joku vihdoin yrittää kasvattaa lapsia. Nyt on hyvä puuttua asiaan kun sai vihdoin pallinsa takaisin -eh.
Tuntuu nyt vaan palleissa siltä. Mut älä huoli, ei mene kauaa kun tuntuu joltakin muulta. Koskettaa niin tollaset purkaukset, kun se toinen sopan hämmentäjä siinä 10 v suhteessa olit sinä itse, mutta et saanut suuta auki. Kasvata nyt vihdoin ne lapsesi oikein, isänmallihan heillä oli pitkään hakusessa, kun sitä isää auttajana ei kotona näkynyt.
Niin, myönnän, olisi pitänyt lähteä aikaisemmin. Mutta paremmilla eväillä ja opista valaistuneena eteenpäin.
Ap lle. Kirjoitat kovin epäkunnioittavasti vaimostasi. Ikävää että mies ajattelee ja kirjoittaa vielä julkisesti tuon tasoisia juttuja puolisostaan.
Samaa mietin kuin nimim. itsekunnioitus. Ajattelen, että hyvä kun nainen pääsi tästä miehestä eroon, inhottava tyyppi. Laskee prosentteja kuka tienaa ja mitä Kun rakastaa toista ja on yhteinen perhe, lapset, kaikki pitäisi olla yhtä ja kunnioittaa myös sitä kotityötäkin
Meillä menee niin, että minä tienaan kaikki rahat ja vaimo kuluttaa kaikki rahat.
Vaimo kuluttaa vai käyttää? Siinä on vissi ero!
Tärkeää on ajatella mihin vaimo käyttää ne rahat jotka mies tienaa. Jos hän ostaa yhteiseen kotiin tai lapsille, ei pitäisi olla valittamista.
Toiset vaimot ovat koti-ihmisiä ja hoitavat kotinsa paremmin. Jos raha riittää perheen elämiseen miksi valitatte. Kaikilla energiaa ei riitä juosta rahan perässä ansiotyössä muun arjen pyörittämisen jälkeen.
Lapsiin on hyvä panostaa mutta ei liikaa tehdä heidän puolestaankaan. Lapset on opetettava itsenäistymään ja kantamaan vastuuta itsestään ja yhteisistä asioista.
Ihmettelen sellaisia miehiä jotka ei käytä omia aivojaan ja mieti missä olisi korjattavaa. Syy huonosta olosta sysätään helposti vaimon harteille. On miehiä jotka ei tee mitään kotona, ei auta vaimoa kodin töissä. Ei vaikka vaimo myös olisi töissä ja tekee kotityöt ansiotyönsä jälkeen väsyneenä. Sitten voi alkaa valitus seksin puutteesta tai vaimon välinpitämättömyydestä. Mikä monitoimikone nainen on joka jaksaa kaikesta kotona huolehtia ja tehdä. Aina ei ole taitoakaan kaikkeen. Tarvitaan miehen voimavaroja.
Jotkut miehet ajattelee että kun he tuo rahan kotiin se riittää heidän osaltaan. Mutta kun se ei useinkaan riitä!
Jos vaimon on sanottava kaikesta missä apua tarvitsee tai tehtävä miehen perässä kotona, ei sellainen mies ole kuin rasite. Helposti nämä miehet pitää vaimoa asioista nalkuttajina, manipuloivina naisina vaikka olisi mietittävä mikä vaimon mieltä painaa. Naisen valitus on usein avunpyyntö! Jokaisen puhetaitoinen voi keskustella asioista mikä mieltä painaa, ei pettäminen tai puolison vaihtaminen ole mikään ratkaisu! Se on pelkuruutta ja pakoa, siinä kärsii aina lapset tavalla tai toisella.
Meillä vuosikaudet vaimo käytti melkein kaikki rahat mutta kulutti erittäin vähän!
Käytännön syistä hän hoiti perheen maksuliikenteen kokonaisuudessaan. Siis käytti rahat!
Yksi asia on että ei saa ruveta miehenä siihen maksumiehen rooliin vaan laittaa yhteiset menot tulohin nähden puolisksi niin hyvä tulee. Itse jo ´saman naisen kanssa jo yli 20v ja yksi laspi niin asunto molempien nimissä ja maksettu puoliski ja sama on että vuorotellen maksataan yhtiövastike mutta jos mennään johonkin rientoihin niin se yleensä maksaa kummalla rahaa. Meillä aina ollut omat tilit ja hyvin on toiminut ja jos toisella rahat vähissä niin se antaa tai maksaa kummalla rahaa on tilillä. Lapsen menot maksettu samasssa suhteessa ja keväällä tytär pääsi ylioppilaaksi niin naiseni hommas ijuhlapaikan ja minä maksoin sen tonniin laskun mukisematta mutta kun oli minun suvun toinen ylioppilas ja rahaahan se vian on.
Ohan se vaan hienoo. Kylhän siitä kai maksaa. Sama se saako koskaan töitä, mutta voihan sanoa että vallan ylioppilas olen. Huvittaa.
Just, jos kaikki jaetaan tasan niin mies voisi hyvin synnyttää puolet lapsista, keskustellaan vasta sitten raha-asioista.
Lapsien teko on vapaaehtoista ja siihen ei kukaan pakota että silleen ja ilman lapsiakin voi elää.
Aika harva mies niitä lapsia haluaa, eli taakka on kyllä tässäkin naisella. Valintoja valitettavasti kaikki. Kun rakastat jotain, tai vaan pelkäät yksin jäämistä, olet vaikka valmis raatamaan koko loppuikäsi toisen unelman eteen isosta perheestä. Jotenkin vaan niin säälittävää. Yhden ihmisen haaveet poljetaan väistämättä.
Minä tunnen kaksi lapsia halunnutta miestä. Itseni ja poikamme.
Jo ennen avioitumista minulla oli käsitys lapsettoman elämän tyhjyydestä viimeistäänkin vanhoilla päivilläni.
Lapset edustavat elämän jatkuvuutta ja tarkoitusta.
Lapset antoivat elämäämme sisältöä ja nykyään seuraava sukupolvi jatkaa tätä linjaa.
Olisin itse halunnut 3 - 4 lasta mutta vaimo stoppasi kahteen.
Kuitenkin hän oli vuosikaudet kotiäitinä.
Varsinkin nyt tuntuisi lapseton elämä turhaakin turhemmalta!
Ei tartte jakaa rahoja kun kaikki on yhteistä!
Kyllähän useimmat miehet haluavat lapsia. He eivät vaan halua että lapset, sen paremmin kuin nainenkaan vaikuttaa heidän elämäänsä millään tavalla. Oman suvun jatkuminen on hieno asia kunhan sen eteen ei tarvitse mitään tehdä.
Juuri näin. Ihan yleinen ilmiö. Sitten on vanhoilla päivillä kiva ottaa kaikki kunnia lapsista, vaikka itse on ollut koko heidän lapsuusiän vastahakoinen hoitamaan heitä tai edes viettämään aikaa heidän kanssaan.
Tai sitten käy niin kuin miehelleni kävi. Vanhemmat eivät pidä mitään yhteyttä. Oli niin mukava retostella koko suvulle kuinka meillä on fiksu poika, vallan on yliopiston käynyt. Nyt kun hänen elämänsä ei mennytkään aikuisiällä vanhempien käsikirjoituksen mukaan, hävetään silmät päästä, eikä olla kiinnostuneita toisesta ollenkaan. Mitä ihmettä he vanhoilla päivillä sitten lapsestaan saavat, ihmettelen vain. Tuskin hoitajaa ainakaan tuolla sitoutumisella.
Vakka kantensa valitsee. Ja nähtävästi myös kaveripiirinsäkin.
Minä, nainen, hoidan tämän talouden kiinteistä kuluista 3/4. Suhde vielä todennäköisesti kasvaa, kun tuloerot vielä kasvavat entisestään. On huomioitavaa, että myös omistan enemmän ... MUTTA on myös huomioitavaa, että yhteistä kotia tässä hoidamme, eiköstä juukosta. Rakkaudesta sitä puolison kanssa ollaan, eikä rahasta.
No voi voi, sitä se perhe-elämä vaan on. Rahaa ei jää omaan humputteluun vaan perhe vie kaiken. Elämä on. Järkkyä miten täällä aikuiset miehet on niin lapsellisia että kuvittelevat naisen vievän rahat ja ittelle ei jää mitään. Hei herätys, perhe maksaa ja mikään ei oo ilmaista. Meillä tilanne toisinpäin eli tienaan tuplasti enemmän kuin mieheni, hoidan perheen raha-asiat ja kas, ei mullakaan jää omaa rahaa vain itteeni tuhlattavaks. Herätys! Älkää tehkö lapsia ja perustako perhettä, jos haluatte että palkkapussi jää omaan kivaan!
Eikös olekin kivaa, kun kaikesta pääsee pois?
Tosimies ei perhettä tarvitse.
Kyllä se mies, oli tosi tai taru, sen jonkun perheen ympärille tarvitsee. Jätin siis vaimon, en lapsia. Tuntuu että lasten kanssa on lähentynyt huimasti tuon eron jälkeen. Otan nykysin heidät mmeille aina kun vaan saan, ja pystyn antamaan huomiota enemmän kuin koskaan.
Pojan arvosanat on nousussa ja tyttö on saanut paremman esimerkin avokistani. Että voi olla vielä naisia jotka ei vietä päiväänsä vaan juoruten ja itseään hapattaen. Ja että kumppani voi olla myös kaveri, ja lähteä lätkämatsiin ja miestenkin juttuihin. Niinpä sitä itsekin antaa mielellään aikaa vain toiselle, kun tajuaa mitä se rakkaus noin käytännön teoissa on.
Olen myös alkanut ottaa osaa kotitöihin. Se on helppoa kun toinen antaa tilaa, eikä kontrolloi kaikkea. Vihdoin sitä kokee itsensä muutenkin tärkeäksi kuin rahakoneeksi. Kyllä se elämä voi hymyillä kun uskaltaa repiä itsensä ikeestä irti.