Olen yli 70-vuotias mies, joka lapsena luki sotia edeltävästä urheilumme ajasta, ja oli katkera siitä, että sodat veivät terän urheilultamme niin, että ei enää oltu maailman ihan parhaita. Toki vielä maailmanennätyksiä tehtiin ja oltiin tietenkin kymmenen parhaan joukossa maailmassa.
Vielä 1970-luvullakin meillä oli Virenit, Vasalat ja monet muut olympiavoittajat ja maailmanennätysmiehet. Ruotsi voitettiin maaottelussa 11 kertaa peräkkäin. Itsekin aikanaan urheilun juniorisarjoihin lopettaneena innostuin vielä tuolloin urheilemaan ikämiessarjoissa, enkä huonosti pärjännytkään.
Nyt olympialaisissa kokemamme oli urheilumme sellainen pohjakosketus, että en olisi uskonut sitä voitavan alittaa. Näkyy voitavan. Ruotsi on nyt voittamassa maaottelun kirkkaasti sekä miehissä että naisissa. Toki Ruotsilla oli kolme Ateenan kultamitalistia, mutta meillä piti olla tasoa, ainakin urheilujohtajien ja urheilijoittemmekin mukaan. Nyt svenskit venyvät joka lajissa vaikka viimeisellä heitollaan tai viimeisellä metrillä juoksuradalla kesän parhailla tuloksillaan voittoon ja suomalaiset jäävät kaikissa kauas parhaista tuloksistaan.
Missä on suomalainen urheiluosaaminen, kun ei pärjätä ollenkaan silloin kun pitäisi? Minne on noin totaalisti kadonnut se kuuluisa suomalainen sisu, jota ennen pidettiin tavaramerkkinämme. Miksi "urheilijoittemme" asenteet ovat tuollaiset, missä on heidän ylpeytensä?
Kysyn näitä noilta selitteleviltä ja "parhaani teen" asenteella yrittäville ja jälkeenpäin "se ei tällä kertaa riittänyt" selityksiä antavilta urheilijoilta ja urheilujohtajiltamme. Toivottavasti edes yksi heistä tämän sattuu huomaamaan, vaikka epäilen, että kenelläkään ei riitä kantti tähän vastata.
Kyllä hävettää olla Suomen "suuren urheilumaan" edustaja. Suljin TV:n, kun ylpeyteni ja kiukkuni estää katsomasta tuota surkeaa räpeltämistä.
Vielä 1970-luvullakin meillä oli Virenit, Vasalat ja monet muut olympiavoittajat ja maailmanennätysmiehet. Ruotsi voitettiin maaottelussa 11 kertaa peräkkäin. Itsekin aikanaan urheilun juniorisarjoihin lopettaneena innostuin vielä tuolloin urheilemaan ikämiessarjoissa, enkä huonosti pärjännytkään.
Nyt olympialaisissa kokemamme oli urheilumme sellainen pohjakosketus, että en olisi uskonut sitä voitavan alittaa. Näkyy voitavan. Ruotsi on nyt voittamassa maaottelun kirkkaasti sekä miehissä että naisissa. Toki Ruotsilla oli kolme Ateenan kultamitalistia, mutta meillä piti olla tasoa, ainakin urheilujohtajien ja urheilijoittemmekin mukaan. Nyt svenskit venyvät joka lajissa vaikka viimeisellä heitollaan tai viimeisellä metrillä juoksuradalla kesän parhailla tuloksillaan voittoon ja suomalaiset jäävät kaikissa kauas parhaista tuloksistaan.
Missä on suomalainen urheiluosaaminen, kun ei pärjätä ollenkaan silloin kun pitäisi? Minne on noin totaalisti kadonnut se kuuluisa suomalainen sisu, jota ennen pidettiin tavaramerkkinämme. Miksi "urheilijoittemme" asenteet ovat tuollaiset, missä on heidän ylpeytensä?
Kysyn näitä noilta selitteleviltä ja "parhaani teen" asenteella yrittäville ja jälkeenpäin "se ei tällä kertaa riittänyt" selityksiä antavilta urheilijoilta ja urheilujohtajiltamme. Toivottavasti edes yksi heistä tämän sattuu huomaamaan, vaikka epäilen, että kenelläkään ei riitä kantti tähän vastata.
Kyllä hävettää olla Suomen "suuren urheilumaan" edustaja. Suljin TV:n, kun ylpeyteni ja kiukkuni estää katsomasta tuota surkeaa räpeltämistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kymmenen vuotta sitten se viimeisen silauksen alamäki alkoi, kun nuorisourheilussa osanottajamäärät alkoi vähenemään ja vähenemään. Silloin olisi pitänyt satsata siihen, että olisi ollut juniorivalmennusta. Nyt joukkuelajit on korjannut kaikki hedelmät. Ja tässä on nyt tulos aikuisten osalta! Pienestä massasta on paha nyhjäistä!
vai nieli sota MEILTÄ parhaat? kyllä vaari hyvä niin kävi muillekin (vrt. Saksa). Virenit ja kumppanit veti kiellettyjen aineiden avulla huipputuloksia... eikä silloin yl.urh. (onneksi)harrastettu niin monissa maissa kuin nykyisin. Mikä muuten se "sisu" on??? Hauska taru siinä missä muutkin.
Tiedätkö sinä, millainen urheilumaa Suomi oli ennen sotia, jolloin dopingista ei ollut tietoakaan enempää meillä kuin muualla? Katsopa vaikka Suuresta olympiakirjasta, niin näet, että vuosien 1922-36 kesäolympialaisissa Suomi on aina sijoilla 4-6, edellä aina Yhdysvallat, Saksa ja Englanti, 4-6 sijoja vaihdellen Ruotsin, Ranskan ja Italian kanssa.
Ja sota vei tosiaan paljon parhaita urheilijoitamme. Meni berliinin olympialaisten (1936) 5 km:n kultamitalimies Gunnar Höckert, kultamitalivoimistelija Make Uosikkinen, maailmanmestarihiihtäjiämme Kalle Jalkanen ja Eino Olkinuora ja vaikka kuinka monta muuta vielä parhaassa iässään ollutta huippuamme.
Sinä et siis tiedä, mitä on suomalainen sisu. Se oli sitä periksiantamattomuutta, millä pärjäsimme muita paremmin urheilussa niin kuin sodassakin, jonka torjuntavoittojen ja itsenäisyytemme pelastamisen 60-vuotisjuhlia on juuri vietetty. Ilmankos tämä pullamössösukupolvi ei pärjää urheilussa, kun sille koko sana "sisu" on tuntematon. Kai se meni Ruotsiin 1960-70 luvulla niiden 300 000 suomalaisen mukana, jotka tämä "Kekkoslovakia" sinne karkotti.
L-U-E T-A-R-K-E-M-M-I-N ylläoleva kirjoitus, yritä ymmärtää mitä siinä lukee (lue vaikka ääneen huulia pörisyttäen) äläkä toista itseäsi- se on seniilin merkki.
Ps. vanhukset on vastenmielisiä
Pyyhi se räkä nokastasi vaikka hihaasi ja kuuntele, kun sinua neuvotaan viisaasti:
Ymmärrä, että sinusta ei koskaan tulekaan mitään, kun isältäsi ruiskahti kusta joukkoon sinua tehdessään, mutta kun osaat pitää sen turpasi kiinni, niin ehkä joku ei sinua ihan heti ääliöksi huomaa.
Sillä:
"Jos tyhminkin suunsa vain suljetuks saa
hän hiljaista viisasta muistuttaa"
karkaako kusi päästä vaippaasi? pyydä sisukkaasti tätiä pyyhkimään pylly ja kuola suustasi, niin voit tehdä samoja urotekoja kuin Summassakin aikoinaan.
Tänäpäivänä tilanne on yleisurheilussa sellainen ettei suomalaisella geeniperimällä ole sanottavammin mahdollisuuksia kestävyyslajeissa. Maantieteellinen sijainti on myös vastus kuten maan väkiluvun pienuus. Mitä tulee 70-lukuun niin tuolloin Suomessa sattumalta oli pari huippulahjakasta juoksijaa joilla oli pokkaa laittaa kaikki peliin - kaikilla mahdollisilla keinoilla. Ja jos vertaa seitkyt lukua ja nykypäivää niin päiväntasaajalta löytyy tänäpäivänä pilvin pimein optimaalisen kehon omaavia siellä 1000-2000 metrin korkeudessa asuvia mustia miehiä ja naisia, jotka jo nuorella iällä tiedostavat juoksemisen tarjoaman uloskäynnin kurjuudesta ja siis kehittävät sellaisen koneiston, jolla jaksaa harjoitella.
Yhteenvetona siis - yleisurheilussa kuten muissakin lajeissa on kyse lahjakkuudesta ei niinkään tahdosta tai asenteesta. Ensin on lahjakkuus ja sitten tulee tahto tehdä sillä jotain.
Mutta ei kannata heittäytyä ihan pessimistiksikään. On vain ajan kysymys milloin Suomesta tulee seuraava kansainvälisen tason huippu. Ruotsalaisilla on ollut nyt vain pirunmoisen hyvä tuuri saada hyviä urheilijoita. Valmennuksella tai sen puutteella ei ole kovinkaan suurta merkitystä asian kansa. Periaatteessa tarvittava tieto ja taito on jo hallussa.Tarvitaan lahjakas yksilö, jolla on sisäinen motivaatio menestyä. Lahjakkuutta ei voi treenaamalla lisätä - vain jalostaa......