Aina tunteita herättävä ja niin mielenkiintoinen aihe, "pettäminen". Voisiko sitä aihetta joskus käsitellä ihan oikeasti ja rehellisesti. Unohdetaan ykköset ja kakkoset. Keskitytään itse aiheeseen.
Minä olen "ykkönen" "kakkonen", mutta ennen kaikkea kuitenkin nainen sukupuoleltani. Kuka meille sitten laatii tuon järjestyssäännön? No nainen tietenkin. Luin Anna-lehdestä artikkelin, kertomuksen kakkosena olosta. Hänen tarinassaan lähestyttiin aihetta nimenomaan ainaisena kakkosena olemisesta ja se on tavallaan hänen oma valintansa. Se mihin itse haluaisin puuttua on tuo ns. ykkösten suhtautuminen toiseen naiseen. Ärsyttää itseänikin tämä naisten numeroiminen ykkösiin ja kakkosiin, mutta miten muuten tämän asiani saan ymmärretyksi. Siedetään sitä siis vielä tässä kirjoituksessa.
Kuka tekee jostain naisesta "kakkosen"? No tietenkin se ykkönen, joka luulee omistavansa toisen ihmisen mentyään naimisiin aikoinaan hänen kanssaan, tai muuten alkaessaan suhteeseen ja lapsia tehdessään.
Kuka mahdollistaa "kakkosten" olemassa olon? Tietenkin se ykkönen, joka pelkää oman asemansa puolesta, eikä uskalla asettaa miestänsä vastuuseen asiasta. Entä jos mies siinä kohtaa ilmoittaakin jättävänsä hänet?
Mutta mitä se ykkönen tekee miehellä, joka ei rakasta häntä. Jokainen meistä ansaitsee rakkautta ja suhteessa roikkuminen vain sen vuoksi, että sattuu nyt siinä olemaan, on vahingollista itselleenkin. Ja vaikka nyt kuinka tuntuisi, että vaimo löytää aina syyllisen siitä toisesta naisesta, on totta että ei se hänen miehensä todellakaan rakasta häntä. Ei rakastamalleen ihmiselle tee sellaisia tekoja. Sen asian itselleen myöntäminen on äärimmäisen vaikeaa ja siksi sitä virittelee itselleen vaikka mitä syitä ja perusteita voidakseen jäädä roikkumaan suhteeseen.
Laita se mies menemään heti ensimmäisen pettämisen jälkeen. Sitten ei ole enää ykkösiä ja kakkosia. Voi olla, että siitä entisestä kakkosesta tuleekin ykkönen miehesi elämään, mutta sitä sinä et voi estää vaikka kuinka niin haluaisit.
Entinen kakkonen joutuu sittemmin omalla kohdallaan elämään asian kanssa, jossa hän miettii omaa asemaansa. Tuliko hänestä sittenkään ykkönen, vai jatkaako mies seikkailujaan. Sinusta tulee kuitenkin sen jälkeen oma arvokas itsesi.
Nostan niskakarvojanne pystyyn, kertomalla, että olen ollut suhteessa naimissa olevaan mieheen jo kolme vuotta. Suhteemme on voinut jatkua tällaisena niin pitkään, koska hänen vaimonsa ei uskalla katsoa totuutta silmiin. Ei kykene luopumaan osastaan "vaimona" vaikka miehensä ei häntä rakastakaan. Ei ole koskaan rakastanut. Vaimo saattaa kiukutella minulle tekstiviestein, tai nimettömänä soittamalla tarkistussoittoja, mutta miehelleen ei uskalla sanoa halaistua sanaa. Hän pelkää tulevansa jätetyksi.
Miksikö minä sitten valitsen olla tässä suhteessani? Saan rakkautta, hellyyttä, huomion osoituksia. Hän on paras ystäväni, jonka kanssa voimme puhua ihan mistä tahansa. Tiedän olevani hänen sydämessään ykkönen ja muulla ei juuri nyt ole väliä. Jos epäilisin hänen rakkauttaan itseeni, en jatkaisi suhdetta. En halua omistaa häntä vaimonsa tavoin. Jos vaimolla on 25% hänestä, on minulla tuo jäljelle jäävä 75% Ei sillä ole väliä mitä kirkonkirjoissa, tai postilaatikossa lukee.
Itse en jäisi hetkeksikään suhteeseen, jos tietäisin mieheni sydämen olevan jossain toisalla. Päästäisin menemään hänet.
En takoituksellakaan käsitellyt tässä miesten osuutta ja heidän perusteitaan ykkösiin ja kakkosiin. Ne ovat ihan oma jutun aiheensa.
Mutta nainen. Älä syytä sitä toista naista, laita oma miehesi vastuuseen siitä mitä hän tekee. Jos laitat hänet valitsemaan, saatat joutua miettimään lopun elämääsi, jäikö hän oikeista perusteista ja voitko enää koskaan luottaa. Päästä siis menemään. Ansaitset paremman elämän itsellesikin.
Minä olen "ykkönen" "kakkonen", mutta ennen kaikkea kuitenkin nainen sukupuoleltani. Kuka meille sitten laatii tuon järjestyssäännön? No nainen tietenkin. Luin Anna-lehdestä artikkelin, kertomuksen kakkosena olosta. Hänen tarinassaan lähestyttiin aihetta nimenomaan ainaisena kakkosena olemisesta ja se on tavallaan hänen oma valintansa. Se mihin itse haluaisin puuttua on tuo ns. ykkösten suhtautuminen toiseen naiseen. Ärsyttää itseänikin tämä naisten numeroiminen ykkösiin ja kakkosiin, mutta miten muuten tämän asiani saan ymmärretyksi. Siedetään sitä siis vielä tässä kirjoituksessa.
Kuka tekee jostain naisesta "kakkosen"? No tietenkin se ykkönen, joka luulee omistavansa toisen ihmisen mentyään naimisiin aikoinaan hänen kanssaan, tai muuten alkaessaan suhteeseen ja lapsia tehdessään.
Kuka mahdollistaa "kakkosten" olemassa olon? Tietenkin se ykkönen, joka pelkää oman asemansa puolesta, eikä uskalla asettaa miestänsä vastuuseen asiasta. Entä jos mies siinä kohtaa ilmoittaakin jättävänsä hänet?
Mutta mitä se ykkönen tekee miehellä, joka ei rakasta häntä. Jokainen meistä ansaitsee rakkautta ja suhteessa roikkuminen vain sen vuoksi, että sattuu nyt siinä olemaan, on vahingollista itselleenkin. Ja vaikka nyt kuinka tuntuisi, että vaimo löytää aina syyllisen siitä toisesta naisesta, on totta että ei se hänen miehensä todellakaan rakasta häntä. Ei rakastamalleen ihmiselle tee sellaisia tekoja. Sen asian itselleen myöntäminen on äärimmäisen vaikeaa ja siksi sitä virittelee itselleen vaikka mitä syitä ja perusteita voidakseen jäädä roikkumaan suhteeseen.
Laita se mies menemään heti ensimmäisen pettämisen jälkeen. Sitten ei ole enää ykkösiä ja kakkosia. Voi olla, että siitä entisestä kakkosesta tuleekin ykkönen miehesi elämään, mutta sitä sinä et voi estää vaikka kuinka niin haluaisit.
Entinen kakkonen joutuu sittemmin omalla kohdallaan elämään asian kanssa, jossa hän miettii omaa asemaansa. Tuliko hänestä sittenkään ykkönen, vai jatkaako mies seikkailujaan. Sinusta tulee kuitenkin sen jälkeen oma arvokas itsesi.
Nostan niskakarvojanne pystyyn, kertomalla, että olen ollut suhteessa naimissa olevaan mieheen jo kolme vuotta. Suhteemme on voinut jatkua tällaisena niin pitkään, koska hänen vaimonsa ei uskalla katsoa totuutta silmiin. Ei kykene luopumaan osastaan "vaimona" vaikka miehensä ei häntä rakastakaan. Ei ole koskaan rakastanut. Vaimo saattaa kiukutella minulle tekstiviestein, tai nimettömänä soittamalla tarkistussoittoja, mutta miehelleen ei uskalla sanoa halaistua sanaa. Hän pelkää tulevansa jätetyksi.
Miksikö minä sitten valitsen olla tässä suhteessani? Saan rakkautta, hellyyttä, huomion osoituksia. Hän on paras ystäväni, jonka kanssa voimme puhua ihan mistä tahansa. Tiedän olevani hänen sydämessään ykkönen ja muulla ei juuri nyt ole väliä. Jos epäilisin hänen rakkauttaan itseeni, en jatkaisi suhdetta. En halua omistaa häntä vaimonsa tavoin. Jos vaimolla on 25% hänestä, on minulla tuo jäljelle jäävä 75% Ei sillä ole väliä mitä kirkonkirjoissa, tai postilaatikossa lukee.
Itse en jäisi hetkeksikään suhteeseen, jos tietäisin mieheni sydämen olevan jossain toisalla. Päästäisin menemään hänet.
En takoituksellakaan käsitellyt tässä miesten osuutta ja heidän perusteitaan ykkösiin ja kakkosiin. Ne ovat ihan oma jutun aiheensa.
Mutta nainen. Älä syytä sitä toista naista, laita oma miehesi vastuuseen siitä mitä hän tekee. Jos laitat hänet valitsemaan, saatat joutua miettimään lopun elämääsi, jäikö hän oikeista perusteista ja voitko enää koskaan luottaa. Päästä siis menemään. Ansaitset paremman elämän itsellesikin.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Olen itse naimisissa oleva n. 3-kymppinen nainen. Sinun tavoin, en ymmärrä vaimojen käyttäytymistä, vaikka en kyllä kovin lämpöisin sydämin sinunkaan toimiasi katso. Jos kumppani lähtee pettämään, niin kyllä se isku ja sen lupauksen pettäminen kohdistuu siihen kumppaniin. Se olisi suunnattu loukkaus kohti minua ja meidän yhteistä elämäämme. Sellaisen ihminen, joka näin minulle tekee, hänellä ei ole mitään sijaa minun elämässäni. Enkä myöskään ymmärrä, mikä siinä eroamisessa pelottaa? Eihän eron myötä voi muuta kuin olla onnellinen? Ei tarvitse sietää pettämistä tai sitä, että sillä kumppanille saattaa olla sydän jossain muualla?
Suurin kysymys on kuitenkin se, miksi miehet eivät eroa? Miksi miehille se eroaminen on niin hankalaa. Sanoin muutama ilta sitten miehelleni, että jos tämä joskus rakastuisi johonkuhun toiseen, niin tulisi rohkeasti ehdottamaan avioeroa, että emme tuhlaisi aikaamme yhdessä. Lapset kyllä selviäsivät paremmin kuin hyvin minun kanssa asuessa, joten niitäkään en kyllä haluaisi itselleni tekosyynä käyttää liiton jatkamiseen.
Hmm... Onkohan niin, että miehet pelkäävät jollain tavalla menettävänsä kasvonsa "muiden ihmisten" silmissä, jos ehdottavat eroa uuden löydyttyä? Onko jotenkin "kunniallisempaa", että vaimo pistää miehen pihalle em syystä? Ehkä miehet naisia enemmän ajattelevat, että rikkovat perheen ja mitä siitä sitten seuraa lapsille..? Mene ja tiedä... Aivan kuin pettäminen ja siitä jääminen kiinni myöhemmässä vaiheessa ei saisi tuhoa aikaan?
Niin, miksi se mies ei sitten eroa, jos niin kovasti kakkosta rakastaa. Luulisi sen olevan äärihelppoa rakastuneena. Kun ehdotin itse sitä petettynä, panin valitsemaan, niin ette tiedä mitä tapahtui. Älkää siis aina syyttäkö ensimmäisenä sitä vaimoa, joka ei muka anna eroa. Yhtään en kiinni pidellyt. Selityksen makua, jos tuon uskoo.
Syitä on monia. Minä naimisissa vaimoni kanssa, koska haluan olla aktiivisesti mukana lasteni elämässä. Toista naista rakastan niin kuin puolisoa kuuluu rakastaa ja sen tietää vaimonikin. Vaimonikin laittoi valitsemaan ja sanoin, että rakastan PERHETTÄNI ja en halua erota.
Kohtalotoveri! Minulla sama tilanne! Elän omaa elämääni ja muija hoitaa lapset kotona. Pidän perheen koossa mutta ei tässä voi rakkaudesta emäntää kohtaan puhua. Pakolliset jutut... sukujuhlat sun muut kierrämme kyllä yhdessä.
Entinen mieheni sanoi, kun erosimme, että hän jäi perheemme luo (minä laitoin valitsemaan) koska "kakkonen" ei ollut silloin varma, että halusiko miehen omakseen vai ei. Näitäkin kus@päitä löytyy... Kertoi, että olisi siltä istumalta halunnut eron, mutta "kakkonen" jarrutteli. Eipä sillä, löytyi parempi mies ja eksän kanssakin ollaan ok-väleissä jo.
En "ykkösenä" tai "kakkosena" ikimaailmassa puolustelisi miestä ja hänen valintoja. Enkä ikinä taistelisi sellaisesta miehestä.
Näennäisesti johtavassa asemassa olevalle kuuskymppiselle miehelle avioliitto on status ja onhan se liinavaate- ja ruokahuoltokin samalla turvattu.
Minä ihmettelen miksi te miehet otatte aina vaimoiksi sellaisia naisia joita ette rakasta? Miksi perustayye perheen sellaisen naisen kanssa joka ei tyydytä tarpeitanne? Kyllä minä miehenä valitsisin naisen jonka kanssa jaan arkeni vähän huolellisemmin. Myös sen ymmärtäminen että lasten tullessa mukaan siihen arkeen parisuhteen luonne todellakin muuttuu auttaisi asiaan. Tuleeko teille yllätyksenä nuo arkiset askareet ja vaipanvaihdot? Sitten niitä juostaan karkuun jonkun himokkaan blondin jalkojenväliin? Kenenkään tosimiehen ei tarvitse lastensa äitiä muijitella hei! Muija on se ihan oma valitsemasi nainen jossa joskus näit jotain muutakin kuin lapsia kotona hoitavan muijan!!!! Äitisi taisi olla myös muija isäsi silmissä sen jälkeen kun sinä synnyit?
Kerron teillew miehet myös yhden tosiasian mitä tapahtuu kun otatte erot niisttä muijistanne. Ette menetä siinä lapsianne vaan todellakin saatte mahdollisuuden olla lastenne kanssa jopa enemmän kuin siinä avioliitossa. Joka toinen viikonloppu ja lomilla saatte viettää aikaa lastenne kanssa ilman sen muijan jäkätystä vieressänne. Ja ajatelkaa voitte myös ehkä olla sen naisen kanssa siinä samaan aikaan jota oikeasti rakastatte!!! Jos hyvin käy niin sukujuhlia tulee myös sen jälkeen. Ainoa miinuspuoli asiassa on että ei se oikeasti se oma olo parane kumppania vaihtamalla kuin hetkellisesti. Mutta onhan sekin jotain. Ainoa millä muutetaan elämää on ihan oman itsensä muuttaminen strategisesti toisenlaiseksi. Omaa suhtautumistaan ja omia mielikuviaan
Sattuipas sopivasti! On minulle joskus ollut nainen, jota kutsuin vaimoksi. Kohtelin häntä hyvin, ostin kaikkea kivaa hänelle, muistin kehua kauniiksi. Mitä nainen sitten teki? Naiskenteli muutaman miehen kanssa, kohteli minua kuin sontaa. Minä aloin myös elämään. Tapasin naisen. Naisen, joka ei petä. Naisen, jota uskallan sanoa rakastavani. Vaimo sanoi haluavansa pelastaa avioliiton. Minä luotin. Nainen petti jälleen. Tässä sitä ollaan vielä. Rakkaus ainakaan tähän toiseen ei ole kuollu. Lasten takia tässä vaimon kanssa sinnitellään. Vaimo yrittää kovasti pelastaa liiton, minä en enää...
Eli se joka nyt ottaa sen eron tekee molemmille palveluksen. Ei lasten takia sinnitellä vaan lapsia käytetään tekosyynä. No toisaalta jos edes olette kavereita on se lapsille tietenkin hyvä juttu ja teille ei tule pettymyksiä kun ei ole enään romanttisia odotuksia toisiinsa. Mitenkäs se vaimo nyt näiden naiskentelujen jälkeen yrittää pelastaa sitä liittoanne? Eikös sinun nyt tämän uuden rakkauden voimalla ole aika viheltää peli poikki. Mitä ihmettä pelkäät? Ympäristön tuomiota vai mitä?
Yhtälailla se on miehenkin tehtävä lähteä siitä suhteesta jos ei kerta enää rakasta. En usko että mies ottaa suhdettaan rakastajattareensa kovinkaan vakavasti jos kerta ei vaimostaan kuitenkaan ota eroa. Eikös miehen silloin pitäisi päättää että nyt riittää tämä teeskentely ja aloitan uuden elämän uuden rakkaani kanssa? Jos mies ei ota vaimostaan eroa kuulostaa vain että tämä haluaa kaiken. Sen mukavan perhe-elämän ja turvallisuuden tunteen sekä ne romanttiset ja villit hetket rakastajattaren kansa.
Mutta et sinä aloittajakaan taida olla kovinkaan paljon rakastunut mieheen kun kerta sinulle on OK että kolme vuotta olet ollut vain hänen kakkosensa ja mies palaa aina kotiin vaimon luo. Jos olisi oikeasti tunteita pelissä moni olisi jo varmasti antanut miehelle uhkavaatimuksen että nyt joko vaimo tai minä.
Toki on ihmeellistä miksi vaimo suostuu katsomaan läpi sormien jos tietää, mutta tuskin kukaan sitä yhdessä rakennettua elämää haluaa noin vain lähteä rikkomaan kun avioliiton aikana on saattanut lapsiakin siunaantua. Ehkä se asia on vain niin helppo jättää huomioimatta kun se ei ihan silmien alla tapahdu ja sitten on vain helpompi tuudittautua siihen ajatukseen että mies sanoi lähtevänsä viikonlopuksi työmatkalle. Voisi olla toinen ääni kellossa jos yllättäisi miehen sängystä tämän toisen naisen kanssa tai lukisi tekstiviestejä tai sähköposteja joita mies ja rakastajatar ovat vaihdelleet keskenään. Sitten ehkä se todellisuus saattaisi vasta iskeä.
Olinpa pakahtua nauruun, kun luin tekstisi:
"En halua omistaa häntä vaimonsa tavoin. Jos vaimolla on 25% hänestä, on minulla tuo jäljelle jäävä 75%"
Sinähän se varsinainen osakesijoittaja olet!
Olet pilkkonut jätkän lihoineen kivoihin pikku prosenttiosuuksiin.
Mitäs tuo muuta on kuin omistamista? Kysyn minä, Jadette.
Et mainitse sanallakaan, onko rakastajallasi lapsia. Onko?
Koska tuo on aika sitova aisanhaara, että mies ei lähde sivuvaimonsa ihanan kelkan kyytiin vakituisesti kelkkailemaan.
Olet siis naisena, ihmisenä ja sivuvaimona erinomainen? Tämän tuot hyvin esille.
Valehtelet harvinaisen loistavasti itsellesi.
Mies tietysti antaa sinun ymmärtää, ettei hän rakasta "hullua" vaimoaan.
Hän oikein kiihottaa sinua sillä ajatuksella, että pääset kokemaan menestyksen hurman sillä ajatuksella.
Jo vain, kuule, tämä on klassikko miehiltä, tämä kikkavitonen.
Mies nyt voi kertoa sinulle ihan mitä vain, ja salaa kiintymyksensä vaimoon. Hölmö hän olisi, jos ei sitä tekisi. Lemput sinä antaisit.
JOTEN, on fiksumpaa puhua puolitotuuksia, että pystyy pitämään kahta naista.
Ja mikäs sen makoisampaa, että nämä kaksi kanasta taistelevat yhdestä kukkopojasta, joka voi ihan rauhassa käydä polkaisemassa kumpaakin.
Ja kuka tässä nettoaa: se ihana kultamuru rakastajasi!
Hän kuorii kermat päältä, kun kaksi akkaa solvaa toisiaan, minkä ennättää.
Valitettavasti sympatiani kääntyvät vaimon puoleen, kun hän on kuitenkin se virallinen puoliso kirjoissa ja kansissa.
Olkoon nyt millainen haahka hyvänsä! MIksi htossa hän ei saisi syyttää sinua! Pitäisikö hänen kiittää?
Aidommalta hän tunteissaan vaikuttaa kuin sinä, joka hersyt tätä rakkauden klisettä, jotta ihan sääliksi käy sinua.
Just sitä naistenlehtien humppapumppa-psykologiaa, jolla pää on tumpattu täyteen hattaraa.
Itselläni on AINA ollut periaate, että en sotkeennu näihin rakastaja, -kakkosnainen-kuvioihin, en anna äijän uunottaa itseäni.
Useimmat ja suurin osa näistä sivuvaimoista elävät siinä kuvitteellisessa harhaluulossa, että ovat naissukukunnassa jotain NIIN äärettömän fiksua, erinomaista ja parempaa laatua, että voivat talloa toisten liitot mennen tullen ilman häpeämisen häivää.
Tosiasiassa ovat sitä samaa naakkaparvea, mitä me muutkin akat olemme!
Noilla kakkosnaisilla on juuri sen takia tarve puolustella ja kehua itseään ja miehen "rakkautta" heihin, koska tietävät olevansa aina se kakkonen. Päästä menemään, hän sanoo vaimolle. Miksi? Mikset itse päästä menemään kun kakkonen tietää, että se vaimo on kuitenkin aina se ykkönen. Häneen mies on sitoutunut, mennyt naimisiin, rakastanut, tehnyt lapsia jne. Huh miten tyhmiä jotkut kakkosnaiset voivat olla.
Allekirjoitan Jadette kirjoituksesi.
Pettäjä valehtelee joka puolelle kaksoiselämässään ja kakkonen itselleen pettäjän mielenliikkeistä ja suuresta rakkaudesta. Petetty taitaa olla ainoa, joka elää totuudessa ainakin käryn jälkeen tai sen hetken jälkeen, kun petetty sai selville pettäjän kuvion.
Harmittavaa, että kakkonen itse järjesti yllätyskäryn soittamalla tuntemattomasta numerosta petetylle. Valitsi hetkenkin tosi tarkkaan, sillä oli saanut pettäjältä selville lasten olevan mökillä ja petetyn yksin kotona. Tosi kieroa ja valheellista, mutta ei tajunnut, että nimetön soitto on hyödytön, jos pettäjä pystyy kieltämään tekonsa. Ja siitä asti oli kylvetty toisten parisuhteeseen epäilyksen siemen. Eiköhän pettäjä ja kakkonen kilpaa valehtele ja kaiken lisäksi kuvittelevat, että toimivat salassa muilta.
Aloittajan kannattaisi lukea blogi:Solan planeetalla! Siinä on malliesimerkki kuinka pettäjä vie kahta naista.
Rakastajatar on elänyt täydessä uskossa mieheen jo n. 7vuotta, mutta nyt on nähty surullisesta surullisin loppu!
Naisena, eronneena ja ent.kakkosena voin vain todeta,että mies voi rakastaa useampaa naista yhtäaikaa, rakkaus on vain erilaista.
Nimenomaan sitouTUNUT, menNYT naimisiin, rakasTANUT, tehNYT lapsia jne. Onko tilanne vieläkin sama? Onko mies vielä sitoutunut? rakastaako yhä? kunnioittaako?
Nimimerkki Jadette, osasitpa nyt kirjoittaa kyllä aivan naulan kantaan!
Näkemyksesi on aivan oikea, eniten hyötyy pettäjä joka kuorii kermat päältä kun kaksi akkaa solvaa toisiansa!
Sillä todellakin pettäjä huom kumartaa aina molempiin suuntiin saadakseen itselleen "etuisuuksia", hullu on se joka häntä uskoo!
Lopuksi kun pettäminen paljastuu petetty on ainoa joka näkee totuuden. Molemmat pettäjät ajautuvat riitoihin ja mies haluaa palata kiltisti kotiin.
Usein vain ihmetellään miten mies sai vaimoltansa anteeksi, olankohautuksella.
Todellisuudessa mieshän on ehkä joutunut tekemään kotona kovasti töitä avioliittonsa eteen ja keskittämään kaiken energiansa romantiikkaan ja vaimonsa hellimiseen osoittaakseen suurta rakkautta häntä kohtaan.
KnNimimerkki Jadette, osasitpa nyt kirjoittaa kyllä aivan naulan kantaan!
Näkemyksesi on aivan oikea, eniten hyötyy pettäjä joka kuorii kermat päältä kun kaksi akkaa solvaa toisiansa!
Sillä todellakin pettäjä huom kumartaa aina molempiin suuntiin saadakseen itselleen "etuisuuksia", hullu on se joka häntä uskoo!
Lopuksi kun pettäminen paljastuu petetty on ainoa joka näkee totuuden. Molemmat pettäjät ajautuvat riitoihin ja mies haluaa palata kiltisti kotiin.
Usein vain ihmetellään miten mies sai vaimoltansa anteeksi, olankohautuksella.
Todellisuudessa mieshän on ehkä joutunut tekemään kotona kovasti töitä avioliittonsa eteen ja keskittämään kaiken energiansa romantiikkaan ja vaimonsa hellimiseen osoittaakseen suurta rakkautta häntä kohtaan.
"kovasti töitä avioliittonsa eteen ja keskittämään kaiken energiansa romantiikkaan ja vaimonsa hellimiseen osoittaakseen suurta rakkautta häntä kohtaan."
Kyllä vaimo, joka ottaa miehensä takaisin leperrysten takia, on TYHMÄ! Jos ongelmia ei ratkota ja katsota pettämisen syytä silmiin, tulee mies aina pettämään. Leperryksillä vaate- ja ruokahuolto on taattu. Jos rakastaa vaimoaan lähtee, vaikka vuosiksi pariterapiaan istumaan.
Yleensä se on kyllä se mies, joka ei halua erota "ykkösestä".
Ookko tosissas :) Et ole tainnut saada koskaan sormusta sormeesi.? Etkä tuota menoa saa!
Ette taida kukaan olla niin sivistyneitä, että jättäisitte nimittelyn pois? Tietää ainakin millaisesta miehestä taistelette ja millainen porukka pettää... niitä kutsutaan nimellä white trash. Tutkimuksetkin todistavat, että älykkäät ihmiset eivät petä. Pettäminen koskee siis niitä ihania kullannuppuja, jotka itku silmässä vannoo rakkautta kotona ja selän kääntäessä pa*evat toista. Minä en ainakaan halua tuollaista naista, joka antaa miehen pettää ja tuollaista naista, joka odottaa tuollaista miestä omakseen. Hyyyyiii.
Eli siis unohdetaan ykköset ja kakkoset, paitsi aloittaja on kyllä se oikea ykkönen miehen sydämessä, koska rakkaus. Selevä....
Sinulla on ärsyttävä tyyli kommentoida. Jos tuon asiallisemmin et kykene miehesikään kanssa keskustelemaan, saatat huomata pian olevasi "kakkonen" ... tai ehkä jo oletkin.
Onneksi sinä olet asiallinen ja ystävällinen, etkä tee muutaman rivin perusteella mitään pitkälle meneviä päätelmiä. Onnea elämääsi :)
. . . palataan vielä hetkeksi ykkösiin ja kakkosiin.
Kuviossa, mies/ykkönen/kakkonen, on aina vähintään kaksi petettyä ja kaksi pettäjää.
Mies pettää ykköstä ja kakkosta,
Kakkonen pettää ykköstä, miehen kanssa ja ennenkaikkea itseään.
Ja toisaalta, petettyinä on ykkönen näiden kahden muun toimesta ja kakkonen, , , , niin, omasta toimestaan (siis herää kysymys onko ylpeyden aihe?)
Itse siis haluaisit kovasti kutsua itseäsi ykköseksi, ihan vaan sen perusteella, että sinuahan se mies rakastaa. Valitan, vaimot ovat niitä ykkösiä ja toiset naiset kakkosia. Loogista, eikö? Paitsi, että vaimo ei tee toisesta naisesta kakkosta vaan sen tekee kyllä se pettävä mies. Mies ottaa toi-sen nai-sen eli kakkosen. Miehellä on kak-si naista. Ymmärrätkö? Kuka mahdollistaa kakkosen olemassaolon? Mies edelleen. Jos mies pystyisi tekemään valinnan, niin kakkosta ei olisi. Olisi vain ykkönen. On lapsellista kiukuttelua vaatia vaimoa jättämään aviomiehensä. Etkö uskalla kiukutella miehelle, entä jos siinä kohtaa mies ilmoittaisikin jättävänsä sinut? Vaimolla lienee omat syynsä olla jättämättä miestään, etkä sinä vain voi sille yhtään mitään. Se tekee sinusta kakkosen.
Ensinnäkään toista ihmistä ei voi omistaa. Ei hänen ajatuksiaan eikä ruumistaan. Avioliitto ei tee kummastakaan puolisosta kenenkään omaa. Mies on ihan oma itse, ei kenenkään omistuksessa. Sä et omista hänestä prosenttiakaan, eikä myöskään vaimo.
Minkä ihmeen takia vaimon pitäisi olla se, joka ottaa eron? Miksi mies ei tee sitä itse niin halutessaan? Sitä mä vaan toistuvasti ihmettelen näissä uskottomuus jutuissa. Säkin syytät tilanteesta vaimoa ja kummastelet hänen käytöstään. Jokin häntä liitossa pitää, samoin kuin miestäkin. Heillä on todennäköisesti pitkä yhteinen taival takana, rakkauttakin liitossa varmasti on, vaikka sä haluat muuta uskoa. Et sä oikeasti voi tietää, miten heillä menee.
Voihan se olla niinkin, että mies pelkää tulevansa jätetyksi ja yksinäiseksi, jos vaimo jättää. Ei hän voi olla varma, huolisitko sä hänet jos näin kävisi. Ottaisitko oikeasti itsellesi pettävän miehen? Olisitko oikeasti valmis hänestä luopumaan, kun vieras nainen taas alkaisi kiinnostaa? Kyllä hän nimittäin suakin pettäisi. Tuskin olet ensimmäinen vieras nainen hänen elämässään. Ei ihminen muutu kenenkään toisen takia. Vain jos itse sitä haluaa. Eikä kenelläkään ole oikeutta sitä häneltä vaatia. Ei sinulla, eikä vaimolla.
Mulla on myös suhde naimisissa olevaan mieheen. Mukavaa seuraa, mielenkiintoisia keskusteluja ja mahtavaa seksiä häneltä saan. Se mulle riittää. Siinä vaiheessa kun käyn haaveilemaan yhteisestä elämästä hänen kanssaan, on aika pistää peli poikki. Mä olen niin itsekäs ja itserakas, etten halua olla se, jota petetään. Jos mies mun takiani eron ottaisi, kantaisin siitä varmasti loppuikäni huonoa omaatuntoa. Ei mun takia sellaista kannata tehdä.
Mun mielestä sä tuolla kirjoituksellasi vain nostatat omaa huonoa itsetuntoasi ja huonoa omaatuntoa.
Ei tuossa leikissä ole ainakaan tärkeysjärjestyksessä ykkösiä tai kakkosia. Jos rakastaisi vaimoaan, miksi ottaisi toisen naisen? Jos rakastaisi kakkosta, miksi ei jättäisi vaimoansa?
Minä olin kakkonen. Suhteemme alussa mies oli valmis heti jättämään perheensä, kun tapasi minut. Sanoin, että on hullu, kun jättää kaiken taakseen kuukauden tai parin tuntemisen jälkeen. Kehoitin miestä siis miettimään asiaa vielä. Mies ymmärsi tästä, että en välitä hänestä, joten hän päätti jäädä perheensä luo. Nyt olemme parin vuoden jälkeen taas lähtöpisteessä (vaikka tässä parin vuoden aikana on ollut useampi kerta, kun mies haluaa aloittaa elämän kanssani) , jossa hän haluaa jättää perheensä, mutta minä jätin hänet nyt. Vaimo varmaan luulee, että mies heitti minut ulos. Mutta minua se ei haittaa, koska minulle kyse ei ole ikinä ollut paremmuusjärjestyksestä vaan toisen välittämisestä.
Mutta pointtini on varmaan se, että vaikka joillakin kestää ottaa se ero siitä puolisosta, niin kyllä se aika alussa tulee jo ilmi, jos mies on oikeasti valmis jättämään vaimonsa. Ei kannata vuosia odottaa, että mies edes vihjaisi haluavansa erota tai keksisi tekosyitä eron viivyttämiseen. Lapset ovat kuitenkin tiettävästi suuri syy, miksi eroa viivytetään?
Älkää odottako, että vaimo ottaa eron pettävästä miehestään, koska sitä he eivät tule ikinä tekemään. He eivät siihen ole kykeneviä, koska rakastavat lapsiaan ja miestään. Kyllä se eroamisen tahto pitäisi lähteä siitä kumppanista, joka on henkisesti lähtenyt siitä avioliitostakin. Toki, on olemassa niitä miehiä, jotka käyttäytyvät sikamaisesti, jotta vaimo ottaa eron ja mies saa pitää viattoman roolin eron tapahtuessa.
"Jos rakastaisi vaimoaan, miksi ottaisi toisen naisen?"
Mitä rakkaus tarkoittaa? Mitä rakastavan aviomiehen mielessä liikkuu? Veikkaan, että tavallisesti siellä on suuri kiintymys puolisoa kohtaan ja ahdistus tämän puolesta, jos mies jättää hänet. Rakkaus lapsia kohtaan on vielä isompi juttu; isä ei halua järkyttää lastensa elämää eikä lähteä heidän elämästään.
Miksi hän sitten pettää? Koska mieheen on rakennettu voimakas seksihimo, jota kukaan yksittäinen nainen ei pysty tyydyttämään. Kun tilaisuus tulee kohdalle, kiusaus on monelle miehelle ylivoimainen.
Eli kuten tavallista, mielessämme myllertävät kilpailevat vietit. Siitä johtuu, että ei ole mahdollista saada kaikkea emmekä koskaan ole täysin onnellisia. Pettäminen on yritys ratkaista tämä Gordionin solmu.
kirjoitus, paitsi ettei miehet sen enempää petä kuin naisetkaan. Kaikki voivat pettää ja useimmat varmaan ovatkin joskus elämässään pettäneet, mutta itse en usko siihen, etteikö myös voisi olla pettämättä. Omalla kohdalla niin, että nuoruuden suhteissani petin, mutta myöhemmissä en, vaan nykyään lopetan suhteen, jos tuntuu, ettei se kaikilla tasoilla ole toimiva. Jos taas tietää, että tulee pettämään, kannattaa valita puoliso, joka toimii samoin, jolloin suhde toimii kummallekin osapuolelle.
Samaa mieltä. Jos miehet oikeasti ei vois hillitä seksinhimoaan niin pettämistäkin tapahtus paljon enemmän. Musta kaikki nää väitteet että miten ihminen on vähän niin kuin eläin ja elää viettiensä vallassa on niin lapsellista paskaa. Ihmiselle on annettu itsekuri, joka estää hyppimistä jokasen pienenkin mieliteon mukaan. Toki jotkut ei osaa itsekuria kuunnella, mutta varmasti suurin osa.
olla varovainen sen suhteen mitä toivoo. Jos vaimo yhtäkkiä jättäisikin miehen, saattaisi käydä niin, että mies jättäisi sinut. Ensinnäkin siksi, että joillekin se pettäminen on kakkossuhteen pointti. Haluavat jännitystä ja säpinää elämäänsä ja ehkä kohottavat itsetuntoaan pitämällä kahta naista. Jos vaimo jättäisi miehen, miehellä olisi jäljellä vain sinut. Riittäisikö se hänelle? Hän saattaisi tajuta, ettei tosissaan edes halua vakavaa suhdetta kanssasi tai jos päättäisikin alkaa kanssasi vakavaan suhteeseen, saattaisi kuvio toistua, eli hän löytäisi taas jostain uuden kakkosen itselleen.
Toinen syy, miksi mies saattaisi jättää sinut, jos vaimo hänet jättäisi, voi olla se, että mies siinä vaiheessa havahtuisi siihen, mitä on mennyt tekemään rikkoessaan avioliittonsa ja saattaisi alkaa toden teolla korjaamaan menetettyä liittoaan ja yrittämään saada vaimonsa takaisin. Ja vaikka ei vaimoa enää takaisin saisikaan voi olla, ettei haluaisi kanssasi enää mitään, koska muistuttaisit häntä aina siitä, miten hän takiasi menetti vaimonsa ja perheensä. Syyllisyyden- ja pahan olon taakka voisi vaivata häntä pitkään ja saattaisi jopa ottaa opikseen eikä kaltaisiisi toisiin naisiin ikinä elämässään enää sotkeutuisi.
Sama se on varmasti joissain tapauksissa kakkosella: Syyllisyys toisen avioliiton rikkomisesta ajaa parin eroamaan, vaikka se eronnut olisikin ok avioliittonsa loppumisen suhteen.
Kyllä tämä mies oli valmis lähtemään avioliitostaan useiden eri syiden vuoksi, joita en ala tässä luettelemaan. Tämä mies ei olisi ikinä palannut vaimonsa luokse, jos olisi joskus sieltä lähtenyt, se on varmaa. Voisi kai sanoa, että olin pakokeino hänelle ulos huonosta avioliitosta.
10 5: uskon todella, että mies joka pettää tuntee rakkautta ja kiintymystä myös perhettään kohtaan. Jos miehellä ei ole mitään konkreettista syytä (tunteet puolisoa kohtaan kuolleet, toinen pettänyt ym.) pettämiseen, niin aivan varmasti sitä kiintymystä löytyy. Joku sanoi jossain keskustelussa, että tietää välittävänsä puolisostaan, jos haluaa pelastaa tämän palavasta talosta. Kukapa sinne puolisoaan jättäisi, oli parisuhdetilanne mikä tahansa? Kiintymystä löytyy usein tuntemattomiakin kohtaan. Parisuhteessa sitä löytyy enemmän yhdessä elettyjen vuosien takia. Ja se on aina siellä, vaikka rakkautta ei enää olisikaan.
Enkä usko, että jokainen mies on jossain huumaantuneessa, seksinhimoisessa tilassa jatkuvasti. Kyllä yksi ihminen voi tyydyttää toisen tarpeet läpi sen yhteisen elämän. Muutenhan maapallon kaikki ihmiset olisivat pettäjiä, eikö? Seuraisivat jokaista mahdollisuutta "paritella". Ihminen on evoluution saatossa kehittynyt älyllisesti niin paljon, että olisi hölmöä alkaa perustelemaan pettämistä eläimellisillä tarpeilla. Pettäminen on tietoinen valinta, jonka voi torjua tai mennä sen mukana. Kuten Madde1 sanoi tuolla alussa: "Jos kumppani lähtee pettämään, niin kyllä se isku ja sen lupauksen pettäminen kohdistuu siihen kumppaniin. Se olisi suunnattu loukkaus kohti minua ja meidän yhteistä elämäämme. "
Miksi naiset katselee tuolaista? itse olen parikertaa eronnut mies ja asun tällä hetkellä yksin.
Lapsia on ja heihin hyvät välit
Viimeisin eroni johtui siitä että toisella salasuhde. Kun selvisi niin kyllä minun rakkauteni, kunnioitukseni ja luotamukseni meni vessanpöntöstä alas
Jätin heti eropaperit, jos se mitä pystyn tarjoamaan suhteessa ei riitä niin puolestani saa mennä.
Yleensä on vielä niin että pettävä puoliso hakee kokoajan riitaa huonon omantuntonsa takia. Ei sellaista jaksa katella.
Aika hurjaa miten jotkut naiset tekevät miehestä aivottoman sian, joka mukamas elää vain viettiensä viemänä ja hakee seksiä sieltä mistä sitä sattuu irtoamaan. Ja samalla siitä naisesta, jolta sitä heidän mukaansa irtoaa, tehdään arvoton väline miehen viettien tyydyttämiseen.
Ei siis ihme, että puoliso lähtee etsimään itselleen ihmisarvoa avioliiton ulkopuolelta.
Omaa arvoaan petetty puoliso pönkittää kodilla, lapsilla, omaisuudella ja yhteisellä statuksella. Se tuntuu riittävän heille avioliiton kantimiksi.
Jos et halua olla miehellesi sitä kaikkea, mitä hän sinulta toivoisi ja odottaisi ja mikä toimivaan parisuhteeseen kuuluisi, niin ei pidä ihmetellä miksi hän näitä asioita hakee sen "virallisen" suhteensa ulkopuolelta. Ja joskus siinä käy niin, että juuri se "toinen nainen" palauttaa hänelle ihmisarvon, antaa maistaa sitä millainen ihmissuhteen oikeasti tulisi olla. Se, että tuon kaiken löytää siitä omasta suhteestaan, on tietysti ihanne ja toivottavaa.
Naisena olen valmis myöntämään rehellisesti, että saatankin olla itse syy siihen, että mies lähtee vilkuilemaan ympärilleen. Oletko sinä?
Ei pitäisi olla näin, että naisen pitää aina olla se täydellinen osapuoli liitossa. Jos ei täytä kaikkia miehen tarpeita, niin miehellä on sitten jonkinlainen "oikeus" pettää. Naisena minä sitoudun avioliittoon ja rakastan miestäni jo sen takia, että hän on aviomieheni riippumatta epätäydellisyyksistä ja riippumatta siitä, tulevatko kaikki tarpeeni huomioitua suhteessa. Niin kuuluu miehenkin sitoutua. Niin kauan kuin hän on naimisissa, ei hänellä pitäisi olla minkäänlaista oikeutta sotkeutua toisiin naisiin.
Olen samaa mieltä kanssasi.
On tyhmyyttä naiselta antaa miehelle ikään kuin oikeus pettämiseen, ellei vaimo pysty täydellisen ihmisen roolia vetämään loppuun asti, ja tyydyttämään miehensä jokaista tarvetta (ja usein myös pelkkiä oikkuja). Kyllä "sekä myötä-, että vastamäessä" velvoittaa yhtä lailla miestä kuin naistakin. Molemmilta sitä kysytään, ei vain toiselta osapuolelta.
Minulla on myös suhde naimisissa olevaan mieheen. Olemme jo sen ikäisiä molemmat, että pieniä lapsia ei kummallakaan ole. Suhteemme on kestänyt jo useamman vuoden. Itselläni on takana yksi pitkä liitto, jossa jaksoin olla uskollinen vaimo 28 vuotta. Kun tapasin tämän miehen ja ajauduin suhteeseen hänen kanssaan, oli minun luovuttava avioliitostani. Minulle ratkaisu oli itsestään selvä. En halunnut pettää aviomiestäni, enkä olisi kyennyt enää palaamaan hänen vierelleen kerran siitä lähdettyäni. Minusta ei ollut pettäjäksi.
Mies, jonka kanssa olen suhteessa, on edelleen naimisissa. Sen saman naisen kanssa, jonka aikoinaan otti vaimokseen ja teki pari lasta. En vaadi, tai odota hänen eroavan. Se on hänen valintansa. Minä en koe olevani pettäjä hänen vaimonsakaan kannalta katsoen. Ei minulla ole suhdetta häneen, enkä ole millään lailla vastuussa hänen elämästään tai onnellisuudestaan. Hänen miehensä on.
Olemme kyllä keskustelleet hänen mahdollisesta erostaan. Jos hän voisi valita pelkästään omien tunteidensa perusteella, haluaisi hän erota voidakseen olla rehellisesti kanssani, päivänvaloakin kestävä kumppanini. On kuitenkin asioita, jotka on otettava huomioon ratkaisuja tehtäessä.
Vaimo pitäisi huolen siitä, että yhteiselostamme ei tulisi helppoa. Hän on luvannut tehdä kaikkensa erottaakseen lapset isästään ja uskon hänen kykenevän siihen. Hän myös tekisi kaikkensa sotkeakseen sekä minun perheeni, että miehensä asiat. Omaisuus ja yrityksen repiminen aiheuttaisi mittavia ongelmia. Suku ja ystävät sotkettaisiin mukaan riitoihin.
Jaksaisimmeko kaiken sen? Kestäisikö rakkautemme kaiken tuon ylimääräisen taakan? Mistä kaikesta joutuisimme luopumaan prosessin vuoksi?
Valitsen siis mielummin sen, miten asiat nyt ovat. Minulla on rakkaussuhde ihanaan mieheen, joka on valmis tekemään yhdessäolon hetkistämme ainutlaatuisia olemalla siinä hetkessä sataprosenttisesti mukana. Saan häneltä sen mitä tarvitsen ja pystyn antamaan hänelle niitä asioita, joita paitsi hän on jäänyt elämässään. Joudun toki maksamaan tästä suhteesta omalla tavallani. Ikävällä, joka toisinaan tuntuu jopa kipuna ja sillä, että emme voi ihan julkisesti olla toinen toisillemme sitä mitä haluaisimme.
Minulle riittää, että tiedän olevani hänen sydämessään. En tarvitse siihen omistusoikeutta. En halua omistaa häntä, toisin kuin vaimonsa. Hänelle vain sillä on merkitystä ja se näyttää riittävän.
No tän nyt jotenkin ymmärtää. Ja ei oo kyllä sillä ykkösellä ollu alunperinkään kaikki palikat kohdallaan, jos on valmis erottamaan lapset isästään. Tuollainen äiti oikeastaan ansaitseekin sen, että mies pitää toista naista. En itsekään tuntisi pahaa oloa asiasta tuossa kohtaa.
"Ei minulla ole suhdetta häneen, enkä ole millään lailla vastuussa hänen elämästään tai onnellisuudestaan."
No niin! Varsinainen Einstein liikkeellä taas!
Ei hemmetti! Sä uskot, että vaimo on ihan hullu. Kun mies sen kertoi. Sä uskot, että kiristäisi lapsilla ja vaikeuttaisi teidän elämään eron jälkeen. Kun mies sen kertoi. Mäpä sanon sulle suoraan, että tuo mies on pelkuri pahinta laatuaan! Ja taitava manipuloija. Sä uskot kaiken, mitä hän kertoo. Taitaa olla aika tyypillistä monelle kakkoselle kuvitella olevansa se ykkönen miehen elämässä.
Miksi ei voi vain nauttia mukavasta seurasta ja hyvästä seksistä? Mun tapailemani ukkomies ei ole koskaan kotioloistaan nurissut eikä vaimoaan haukkunut. Mun mielestä se osoittaa, että arvostaa kuitenkin vaimoaan ja rakastaa myös. Mua ei rakasta, sen tiedän ja hyväksyn.
Emme voi tietää, onko tilanne tuo. Miehen kertomaa. Ehkä säälin ja myötätunnon kerjäystä joutsenlaululta. Ei ihan kannata ottaa todesta mitä pettävä ihminen kertoo.
Ette tietenkään voi, mutta minä tiedän ja sen on riitettävä sinullekin. Enkä ole pelkästään miehen kertoman varassa. En kaipaa sääliä, tai myötätuntoa, enkä pode syyllisyyttä suhteestamme. Aikuisia ihmisiä olemme molemmat. Ja hänelle, joka kyseenalaisti vastuuni vaimon onnellisuudesta ja kaipaili Einsteiniä avukseen kysyisin, millä perusteella hän kokisi minun olevan vastuussa jonkun täysin itselleni merkityksettömän ihmisen onnellisuudesta. Eikö tuossa juuri tule esiin se omituinen käsitys jonkun ihmisen omistamisesta.
Ja vaimo jää miehen luokse, joka kertoo kaupungilla vaimonsa olevan hullu ja lapsillakiristäjä. Huhhuh! Eipä ole vaimon tai kakkosenkaan rooleissa kateuden varaa.
Ps. niitä vaimoja löytyy, jotka lapsien kautta kostavat
Niin, ja jos olisi naisen kertomaa niin ei oltais ollenkaan niin epäileväisiä...
Sinulle täysin merkityksettömän ihmisen onnellisuudesta on tietenkin vastuussa se pettäjä, jonka kanssa olet salasuhteessa. Tietenkin se pettäjä yrittää pitää virallisen puolison tyytyväisenä ja onnellisena. Niin aikuisia ja silti, ette tajua, mitä teette ympärillä olevien lähimmäisten mielenterveydelle. Et toki ole millään muotoa vastuussa, mutta osallisena kuitenkin tuossa .
Kun et ole vain miehen kertoman varassa, niin aika outoa on, että joku muu taho tietää paremmin kahden ihmisen välisestä parisuhteesta kuin siinä elävät mies ja nainen.
Merkittyksetön elämä suhteessa omaan joutsenlauluusi. Hienoa, että pettäjä, jonka kanssa suhteilet jaksoi tukea sinua vaikeassa erossa pitkäaikaisesta parisuhteestasi. Tuki, neuvoi ja kantoi vaikeiden asioiden yli sekä auttoi, kun apua tarvitsit. Näytitkö ehkä mallia, miten salasuhteilijasikin pitäisi toimia, että joutsenlaulusi jatkuisi rikkumattomana?
ylipäätään tuo, ettei ole vastuussa jonkun itselle merkityksettömän ihmisen onnellisuudesta. Eli kadulla makaavaa ihmistä on ok vaikka ohikulkiessaan potkaista, koska se on sinulle merkityksetön ihminen? Onneksi kaikki eivät ole tuollaisia. Maailmassa on paljon pahuutta ja pahoja, välinpitämättömiä ihmisiä, jotka todellakin ajattelevat noin, mutta itse en lähipiiriini tuollaisia haluaisi, puhumattakaan, että suhteeseen noin ajattelevan ihmisen kanssa alkaisin. Ei taida oikein kellään tuossa porukassa olevan palikat päässä ihan kohdallaan. Tämä siis joutsenlaululle.
tiedät, että mies noin käyttäytyy? Eihän tuo ole kuin kakkosen kertomaa.
Mieheni otti sen "kakkosen" kun olin väsynyt pienen lapsen hoidosta jne mitä pikkulapsiperhe-elämään kuuluu. Mies jätti minut mutta halusi palata takaisin, kun ei ollutkaan onnellinen sen "kakkosen" kanssa. Kysyin, tietääkö se "kakkonen" asiasta. Ei tiennyt. En halunnut miestä takaisin. Jatkoi sitten sen "kakkosen" kanssa ja erosi hänestä melko pian. Seuraava "mieheni" (ei ollut aviomies tosin tällä kertaa) petti vaimoaan minun kanssan eli olin se "kakkonen"i mutta minulle kertoi olevansa eronnut, joten luulin olevani "ykkönen" eikä se "oikea ykkönenkään" minulle asiaa ilmaissut pitkään aikaan. Kun tajusin asian, jätin miehen. Hän palasi "ykkösensä" luokse.
En halua miestä, jolla on "kakkonen" enkä halua olla miehen "kakkonen".
"Ei kakkosia kiitos"
Tässä esimerkki, todella suoraselkäisen naisen kirjoituksesta!!
Jos mies valehtelee olevansa "vapaa", tilanne on eri kuin tässä viestiketjussa suurimmassa osassa kirjoituksia.
, , ihmiseen, joka pettää, luottaa ylipäätänsäkään?? Mistä ihmeestä "kakkonen" tietää varmasti ettei itsekin ole puolisoaan pettävälle, "kolmonen, nelonen tms", puhumattakaan yllättäen se "entinen kakkonen"?
- Jos siirtyy "kakkospaikalta", "ykkoselle", miten saa uskoteltua itselleen, että tuo pettäjä on nyt aaaiiivaaan eri ihminen ja ei enää petä!
- Pettävälle puolisolle "kakkonenhan" on jalkavaimo tai h..ra, , eikö "kakkoselle missään vaiheessa tule olo kuin vitsin Ruotsalaiselle prostituoidulle joka huomaa muutaman vuoden työtä suoritettuaan, että muuthan ottaa tästä rahaa!
itseasiassa ei ole jalkavaimo tai hu*ra. Jalkavaimojen pitäminen on tässä maassa kielletty ja huo*a ottaa palveluksistaan rahaa.
, , sen jalkavaimon pitämisen joku laki kieltää? (Jalkavaimo=rakastajatar kts.http://www.suomisanakirja.fi/jalkavaimo)
"huo*a ottaa palveluksistaan rahaa" , , tai muuta hyödykettä, Joina näissä tapauksissa usein ovat aineelliset tai aineettomat hyödykkeet, valheet ja tyhjät lupaukset, ainakin jos on vähänkään uskominen esim tämän sivuston kirjoituksiin.
Et taida olla kulttuurituntemuksen järjenjättiläinen?
Miten kulttuuri, tähän liittyy??
Kaikin tavoin.
Kaikkein syyttömin tuossa jutussa olisi tuo aviovaimo, syyllisin tuo itseään puolusteleva kakkonen ja pettäjä aviomies.
Koska aloitus on toimituksen tekemä provo, niin en paneudu siihen sen enempää.
Mies ei arvosta kumpaakaan naista, eikä anna kummallekaan yhtään mitään. Mies on vain ottajan asemassa,...kuin kukko tunkiolla.
, , , kirjoitat "lottamari
Ei sulla Lottamari ole tarvittavia tietoja tuohon kommenttiin. Ja tuota oikeata suhdetta todellakin arvostin ja arvostan edelleen. Tuo toinen suhde on teille sepitetty joksikin muuksi mitä se oli.
Jos minä luovun toisesta asunnosta tuon toisen naisen kanssa tekemäni sopimuksen perusteella, niin voi kai sitä pitää vähintään oletuksena että en anna toisen osapuolen sopimuksesta luistaa. Asunto kun on vähän sellainen että ei viitsisi joka kuukausi muutella
Tätä ketjua lukiessaan on merkillepantavaa muutamat "pirttihirmut" joilla ei ole mitään käsitystä parisuhteesta ja sen merkityksestä. Huutavat vain pää punaisena katkeruuksissaan pettävän miehen perään. He jotka pahiten pekäävät tulevansa jätetyksi ja petetyksi. Eivät vaivaudu tekemään itse mitään parisuhteensa parhaaksi ja syyttävät muita ihmisiä epävarmoista olosuhteistaan. Olen melkoisen varma, että kukaan näistä esimerkin kaltaisista naisista ei elä hyvässä suhteessa ja onnellisena. Ei se mies pysy siellä kotona väkisin pidellen. Yksikään mies ei lähde toimivasta ja hyvästä suhteesta vieraisiin. Jos kotoa saa huomiota ja arvostusta, enkä nyt tarkoita pelkkää seksiä, vaan ylipäätään kaikkea sitä, mikä tekee elämästä mielekästä ja nautittavaa. Ja ennenkuin ne akat taas alkavat rääpimään epätoivoista päätään, tarkennan, että sama sääntö pätee molempiin, oli sitten mies tai nainen.
Kyse ei ole parisuhteen laadusta ensinkään. Kyse on siitä ettei muodosteta kuviota, "ykkönen ja kakkonen", ensinkään.
Mikäli edessä on niin suuret ristiriidat että parisuhde katsotaan olevan "tuhoon tuomittu", se puretaan ja vasta sen jälkeen aletaan rakentamaan uutta "kuviota".
"Yksikään mies ei lähde toimivasta ja hyvästä suhteesta vieraisiin. Jos kotoa saa huomiota ja arvostusta, enkä nyt tarkoita pelkkää seksiä, vaan ylipäätään kaikkea sitä, mikä tekee elämästä mielekästä ..."
JOOPASEN JOO!
Jotta syyllinen löytyi!
Kuulepas kun miehellä on vastuunsa. Pirttihirmuakka ei ole syy sekään lähteä pettäjäksi.
Puolison pettäminen on valehtelemista ja avio/avoliitto sopimuksen rikkomista. Reilumpaa olisi sanoa sopimuksensa irti ja lähteä omille teilleen rehellisesti...
On miehiä, joilla pettäminen on kuin verissä.
Tiedän tapauksen, jossa mies petti pitkän avioliiton aikana vaimoaan useiden naisten kanssa.
Mies kokeili kepillään melkein jokaista tapaamaansa naista, olisiko tästä seksisuhteeseen.
Tyyppi oli jopa paneskellut vaimon vanhempaa sisarta jonkin aikaa.
Naintipuuhat olivat tullut paljastetuksi, kun oli erheytynyt sitä tekemään appivanhempiensa tontilla, leikkimökissä.
Pahaksi onneksi merkillisen löydön teki miehen appiukko.
Tottahan toki sisarien välit katkesivat vuosiksi.
Koskaan ne eivät ennalleen tulleet.
Mies yritti muitakin sukulaisnaisiaan saada "pukille".
Onnistumatta tosin. En tiedä, tajusiko kikuli-kalle, että sana kiersi sukulaisnaisten kesken, että varokaa.
Vaan ei kellään tullut mieleenkään, että olisi vaimoa syyttänyt, koska tämä oli ihan norminainen. Ei sen pahempi tai parempi kuin muutkaan.
Päinvastoin. Yritti jopa ymmärtää miehensä "heikkoutta".
Mies ei ollut komistus, muttei rumistuskaan. Hoikka, tumma, kiltti. Joku nimittäisi lutunen. Mutta sellainen, josta ei saanut otetta.
Mies oli luvannut vaimolleen paljastuksen jälkeen parantaa tapansa.
Ja senhän tiesi erkkikin, että takapuolensa niillä lupauksilla olisi voinut pyyhkäistä.
Pian kaveri alkoi pokata kahta muijaa, vaan ei kai kukaan vaimolle sitä mennyt ensitilassa juoruamaan.
Kävi sitten käbä, ukkeli kohtasi itseään paljon nuoremman pimatsun, joka pimukka rakastui suureen rakkauteensa, lähetteli ukon kotiin helliä kisupostikortteja, pususydämin.
Siinä vaiheessa ukko potkaistiin pihalle kimpsuineen ja kampsuineen. Niitä tosin ei ollut paljon.
Pimatsun vanhemmat menivät poikkiteloin tyttärensä suhteeseen ja tyypille porttikielto tuli sinnekin.
Kaksi lasta tyyppi kerkesi vaimolleen siittää, muttei näihin yhteyksissä. Mies on ollut useissa avosuhteissa ja tiettävästi nykyinen on kestänyt jo pitempään. Ikä alkaa siis painaa...
Jotta väärin on yleistäen syyllistää, että tämän häntä-Heikin vaimo ei olisi tehnyt miehensä elämästä mielekästä.
Kyllä vaimo kaikkensa teki omalta puoleltaan, mutta minkäs teet, jos toinen on syntynyt aivokääpiöksi ja genitaalit ovat ylikehittyneet.
Niinhän se pitäisi olla. Harva siihen kuitenkaan pystyy. Valitettavan moni, ainakin miehistä "varmistaa" jatkon ja lähtee suhteeseen avioliiton ulkopuolelle jo ennen "laivan uppoamista" Sitten on niitä, jotka käyvät mittauttamassa markkina-arvoaan jo ristiriitojen ilmaannuttua. Yksinjäänti pelottaa ja toisaalta haluavat osoittaa muille etteivät jääneet "lehdelle soittelemaan" Näin ne edellisen suhteen ongelmat jäävät selvittämättä itselleenkin ja valitettavan usein siirtyvät vain seuraavaankin suhteeseen.
Niinpä niin. Sympatiat tuolle kiltille ja ymmärtäväiselle vaimolle, mutta kyllä hän on yksi syyllinen tähän kertomaasi, kohtalaisen sakeaan soppaan.Kyse on sairaudesta nimeltä, läheisriippuvuus. Hän mahdollisti kaiken tapahtuneen tietoisesti ja katseli liian kauan tilannetta. Joillakin naisilla on taipumus yrittää loputtomasti ja luulla voivansa saada toisen muuttumaan. Kyllä tämä vaimo varmasti nyt myöntää itsekin "virheensä" ja ajattelee, että olisi pitänyt, pitänyt, pitänyt... Jos hän olisi laittanut miehen matkoihinsa heti ensimmäisen tapauksen jälkeen, ei näitä muita olisi tarvinnut enää kokea. Hän keräsi likavettä ympärilleen siinä määrin, että siitä peseytyminen kestää surullisen kauan.
Totta. Uskottomuus on aina sen uskottoman vika. Puolison syyttäminen on vain omantunnon tyynnyttämistä ja maineen puolustamista.
Suoraselkäisiä, uskollisia puolisoita on varmaankin melko vähän. Meitä uskollisia on paljonkin, mutta meitä ei koetella, koska meiltä puuttuu joko kiusaus tai tilaisuus. Ne, joilla on kiusaus ja tilaisuus, lankeavat aika helposti.
-joutsenlaulu- , missä kohtaa meni väärin?
Siis vaimoko mahdollisti kaiken!
Voi ziisuksen ziisus, mikä ajatuskanta.
Kun tämä eka pettäminen leikkimökissä tuli ilmi, oli vaimo shokissa.
Hän oli viimeisillään raskaana.
Mies itkee ja vannoo, että viimoinen kerta, kulta, en enää... en enää.
Että se oli se vaimon sisko, joka sai harkitsemattomaan tekoon ja vaan yhen kerran.
Että se tapahtui niin äkkiä ja oli ajattelematonta, annatko kulta anteeksi, yritetään yhdessä, kun lapsikin kohta syntyy... en ikinä koskaan ikinä enää, anteeks, anteeks.
Että ihan totta, tää oli eka ja viimeinen, ja nyt hän oppi jo.
Ei vaimo TIENNYT jatkonäytelmistä mitään.
Ei kukaan tullut kertomaan, että ukkos se yrittää joka mutkassa lähennellä, kähmii...
Vaimo syventyi hoitamaan vauvaansa.
Uppista keikkaa, kohta odotti toista vauvaa.
Kuka hennoo mennä kertomaan ukon taipumuksista. Aika harva.
Elikkä mies hoisi viisaana kotipanonsa myös.
Osasi näytellä perheenisää...
ei vaimo selvänäkijä ollut. Uskotko, että kaksi pientä lasta voi täyttää arjen niin, että ihminen ei kertakaikkiaan pysty kyttäämään miehensä reissuja viimoisen päälle?
Ei nainen yrittänyt saada miestä muuttumaan kuin siltä osin, että leikkimökki-episodi oli miehen lupauksen mukaan anteeksi annettu ja jäädytetty unohduksiin.
Ne kaksi yhtäaikaista pokaa, työympäristön kautta tullutta, jotka mies hoiteli, niitäkään ei kukaan ilmiantanut vaimolle kuin jälkikäteen, kun ukkeli oli jo potkittu pihalle.
Vaimo antoi yhden pettämisen anteeksi, mutta toista pettämistä pimatsun kanssa ei.
Eli yhdestä tuli varoitus, toisesta lähtö.
Selvää pässinlihaa minusta.
Vaimo EI ajattele, että olisi pitänyt...pitänyt...pitänyt. On sen verran tervejärkinen, ettei lähde piehtaroimaan syyllisyyksissä.
Miksi htossa!
Vaimo ei likavettä kerännyt, ja mahdollistanut ukon sivupanoja. Ukko sai kotonaan seksuaalia, sai ruokaa, puhtaat paidat, paijausta, huumoria, siivotun kodin, hoidetut lapset, neulotut villapaidat ja villasukat...
Haloo! Likaveden kehitti ukko ihan itte ja itte sen lopulta joutui juomaan.
Vaimo on nykyään onnellisessa parisuhteessa normimiehen kanssa, joka ei harrasta pettämistä.
Kyllä kait meitä jokaista koetellaan, jos siihen tilaisuuden antaa, mutta suoraselkäinen, luotettava puoliso muistaa mitä on luvannut, eikä ala selkärangattomaksi takinkääntäjäksi
Ja usein se koettelemus - valitettavaa lasten kannalta - on pienen lapsen tulo perheeseen. Kun ensin raskaana oleva nainen ei ole ensinkään kaikista miehistä houkutteleva tai he pelkäävät vahingoittavansa sikiötä, niin läheisyys vähenee. Lapsi syntyy ja äiti valvoo öisin imettäen ja lapsella voi olla koliikkia. Mies ei kestä valvomisia, koska hänellä ei ole raskaushormoneita tukemassa häntä. Äiti ei jaksa enää antaa miehelle hänen tarvitsemaansa huomiota eikä aamulla väsyneensä ylösnoustessaan tällätä naamaa ja pukeutua kuten miehen business-nais -työkaverit työpaikalla....hän ei enää jaksa olla kuin äiti ja vaimon rooli on jonkin aikaa jäissä. Kun nainen siitä vähitellen tokenee, niin lapselle tulee tahtoikä ja alkaa tantrumit ja mies ei kestä kuunnella vaan lähtee kotoa "harrastusten" pariin. Ja illalla tahtoikäisen lapsen nukuttaminen voi olla haastavaa ja tässä vaiheessa vaimo on palannut töihin ja voi olla uupunut ja mahdollisesti tai on ehkä uudelleen raskaana...Ja taas mies saa liian vähän huomiota.
Tämähän on tietysti naisen syy kun ei anna tarpeeksi huomiota miehelle, joka on tässä vaiheessa etääntynyt perheestä, kokee mustasukkaisuutta äidin ja vauvan/lapsen suhteesta ja on etsiytynyt toisen naisen kainaloon...naisen, joka niin ymmärtää häntä ja hänen tarpeitaan. Tämä skenaario on sitten moninkertaisesti vahvistunut jos lapsi on vammainen tai lapsella on ADHD tai muu erityistarve. Sen takia hyvin hyvin moni perhe, jossa on erityistarpeinen lapsi, ajautuu eroon. Mutta miehenkö tarpeita tässä on kuunneltava? !! Hienoa, että löysi sen ymmärtävän kainalon ja se uusi nainen voi olla ylpeä siitä, että on parempi nainen kun se "ykkönen". Ja jälleen Suomessa on uusi eroperhe ja yksinhuoltaja.
Ja älykäs puoliso väistää kiusauksia. Ei pidä luottaa omaan moraaliinsakaan liikaa.
Oletkohan nyt itse läheisriippuvainen? En muuten ole koskaan kuullut sellaista lausetta, että toista ei voi omistaa? Kun toista ei voi kuulemma omistaa, niin riittääkö se perusteeksi sille, että eroaa, pettää salaa, saa alistaa tms? Sairasta sepitystä.
, , se monesti menee, ,ikävä kyllä. Olen omalta kohdaltanikin kokenut tuon lapsen syntymän ja sitä seuranneet muutokset ja reaktiot vaimossani, , , mutta muutta se meitä miehiäkin. Tietynlainen etääntyminen on väistämätön jo lapsen edun vuoksikin, sillä varhaislapsuuden terveen kehityksen kannalta tärkein kiintymysssuhde alkaakin juuri äidistä, joka imetää ja näin on lapseen fyysisesti lähimpänä. Isän on sopeuduttava muutokseen, kun äidille se muutos tulee ehkä enemmänkin luontaisesti ”selkärangasta”. Ihminen on kuitenkin rajallinen kokonaisuus, ja lapsen tullessa perheeseen on miehen muututtava ”pelkästä” puolisosta isäksi, joten tinkimistä omista nautinnoista, tms. on luonnollisesti tapahduttava, myös ymmärrystä siihen, että lapsi ottaa (ja hanen täytyykin saada) suuri osa äidin huomiosta osakseen.
Omalla kohdallani on ainakin, ihan itsekkäästikin, ollut viisas ratkaisu suorittaa tuo ”väistöliike”, lasten ollessa pieniä, sillä näin myöhemmin olen saanut sen korkojen kera takaisin, puolisoni huomioidessa ja osoittaessa hellyyttä minua kohtaan ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Myös omat tunteet häntä kohtaan ovat syvemmät kuin suhteen alkuaikoina, kunnioittaessani häntä nyt niin puolisona kuin lastemme äitinäkin.
, , paikkansa, tuokin!
Pienet lapset vievät molempien vanhempien energiat, ja kumpikin puoliso nääntyy levon ja hemmottelun puutteeseen. Suuri osa meistä luhistuu paineen alle, hylkää perheensä ja pelastaa itsensä.
Ennen lapsentekoon ryhtymistä vanhemmille pitäisi terottaa, että omat tarpeet jäävät sivuun vuosikymmeniksi.
, , lasten kanssa olet ollut tekemisissä, kun ovat niin musertavia, että "suuri osa vanhemmista luhistuu", heidän alleen??
Aloitetaan siitä että on mies ja nainen ja sitten he menevät naimisiin ja ovat aviomies ja aviovaimo. Tähän pitäisikin sitten tarinan loppua ja heidän tietysti elää elämänsä yhdessä uskollisina toisilleen ja perustaa se perhe. Sitten heidät eroittaa joko kuolema tai avioero. (syyhän voi olla vaikka rakastuminen toiseen).
Olemassa ei pitäisi olla mitään ykkösiä kakkosia tai kolmosia. Ei ne liity tähän avioliittoon jonka vain mies ja nainen on solminut. Ei anakaan täällä suomessa.
Meidän kaikkien tämän parisuhteen avioliiton ja perheen ulkopuolisten pitäisi pysyä sivussa siitä heidän elämästään eikä sotkeutua siihen millään tavoin jos eivät ole sitä pyytäneet ihan yhdessä. Jos sieltä jompi kumpi alkaa meitä kutsumaan läheisiin kanssakäymisiin me emme mene. Oliko muuta?
ja meidän ulkopuolisten tehtävä eikä tarkoitus ole pohtia heidän keskinäisiä motiiveja olla yhdessä ja kuka rakastaa ketäkin. Onko se mies älykäs vai vaimo älykäs ei kuulu meille!! Ei ole mitään muuta kuin he ja niin se pitää olla ja heidän on ratkaistava tai olla ratkaisematta omia ongelmiaan ei kenenkään muun.
Ei siis ole mitään muita lukuja kuin vain he kaksi ja heidän vaikka viisi lastaan. Siitten on jo seitsemän se luku ja niin sen pitää ollakkin. Helppoa ja yksinkertaista. Jossain afrikassa naiset voi olla sitten ykkösiä ja kakkosia varmaan siinä järjestyksessä kun ne on naitukin. Käsittäkseni puhaltavat kaikki yhteen hiileen ja kakkonen ei pohdi ykkösen motiiveja eikä toistenpäin.
Niin ja toisaallahan avionrikkoja naisen saa ja tuleekin kivittää, , so?
ei täällä kukaan kivittämistä ole ehdotellut, mutta kaipa voi pikkiriikkisen arvostella, jos salaraksu ryhtyy hyppimään vaimon tontilla ja jopa nenällä.
Kyseessä oli sarkasmia, edelliselle kommentille, vertailussa suomalaisen ja afrikkalaisen naisen välillä.
Taas tuo käsittämätön "jokun tontti" Jos se tontti nyt sitten on jonkun, niin näiden avioliitossa elävien parien. He yhdessä ovat vastuussa tontin hoidosta. Jos heistä jompi kumpi loikkaa naapurin puolelle, on tämä loikkaaja vastuussa ratkaisustaan. Ei se naapuri. On niin helppo syyttää ulkpuolisia, tässä tapauksessa esim. toista naista tai miestä. Pitää nostaa kissa pöydälle siellä kotinurkissa, ei naapurissa. Ihmisessä näyttäisi asuvan primitiivisenä ominaisuutena tuo omistustaipumus ja jotkut näyttävät saavan kummallista tyydytystä siitä, että haukutaan ja syyllistetään se ulkoupuolinen. Se on vain todellisen ongelman siirtämistä pois kotinurkista jossa se ongelma oikeasti on. Petetyllä on kaksi vaihtoehtoa, lopettaa siihen, tai elää pelossa, että tulee uudelleen petetyksi. Se kolmas osapuoli on vain sijaiskärsijä, jolle on niin helppo syytää lokaa niskaan. Häntä on turha asettaa vastuuseen tapahtuneesta. Onko siinä mitään järkeä, kun niitä "kakkosia" alkaakin olla enemmän kuin se yksi, niin kaikkiko he ovat syyllisiä tämän pariskunnan ongelmiin. Ratkaisut on tehtävä siinä parisuhteessa, eikä sivullisia syyttämällä.
Melkoisen ontuva tuo tontti vertaus. Eihän tuossa esimerkissä naapurilla siihen mitään osuutta välttämättä olekaan, mutta meinaatko ettei se ”kakkonen” ole tietoinen mitä se pettäjä tekee? Siis pettäjä ihan yksikseen pettää ja ”kakkonen” autuaan tietämätön koko asiasta?
” Se kolmas osapuoli on vain sijaiskärsijä, jolle on niin helppo syytää lokaa niskaan. Häntä on turha asettaa vastuuseen tapahtuneesta.” Varsin omituista logiikkaa.
Määrittele ”sijaiskärsijä”, tässä tapauksessa. Siis ”kakkonen” kärsii kenen sijasta? Onko ”kakkonen” siis puolustuskyvytön pettäjän alistama tahdoton olento? On joutunut olosuhteiden pakosta suhteeseeen pettäjän kanssa, vai?
Edelleenkään ei ole kyse parisuhteen laadusta eikä ongelmista, vaan oikeasta ja väärästä ja ennenkaikkea välinpitämättömyydestä muita kohtaan. Lause: "Ei minulla ole suhdetta häneen, enkä ole millään lailla vastuussa hänen elämästään tai onnellisuudestaan.", osoittaa ääretöntä välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä.
Osallistuessaan ”ykkösen” pettämiseen on ”kakkonen” ihan yhtä ”syyllinen” siihen. Mutta huom, mikäli kuitenkin pettäjä valehtelee olevansa ”vapaa” on tilanne toinen.
vaikka tiedän tosin tilanteita, joissa kakkonen on itse valehdellut, että mies olisi valehdellut hänelle olevansa vapaa, vaikka tiedän aivan 100% varmuudella, että näin ei ole. Ei siis pidä aina tuotakaan uskoa ja sillä muka poistaa vastuuta kakkoselta, koska niinhän hän juuri yrittää tehdä noin väittämällä. Esittää itsensä jonain uhrina, vaikka täysin hyvin on koko ajan tiennyt miehen olevan varattu. Ei siis aina, mutta joskus näinkin.
En tiedä kuka edes on keksinyt että jollain parisuhteen ulkopuolisella olkoon mies tai nainen pitäisi olla vielä joku numerokin??? Eihän se kuulu sinne niiden liittoon millään tavoin? Ei mihinkään ole kirjoitettu että avioliittoihin kuuluu jotain muita aikuisia kuin se pari joka sen on solminut???
, , sen tietystikin tulisi olla.
Voi jumalauta kun on ihan ihmeellistä touhua. Ensinnäkin miksi sä sallit itselles sen, että miehes on naimisissa eikä ota eroa, vaikka susta sitten välittää? Kunnioita ittees nyt vähän enemmän, jos kerran puhut nii kovasti että kaikki on rakkautta ansainneet. Jos kerran näin on ja tässä ei mitään polygamia-meininkiä harrasteta, ni kyllä sunki pitäis itelles kokonainen suhde saada eikä mitään 75% meininkejä. Ihan totta, puhuitpa mitä tahansa täällä, kavereilles tai miehelle, sä hajotat ittes tota menoa ja kadut tätä vielä. Kolme vuotta on helvetin pitkä aika tollaseen pelleilyyn ja sinä olet itse pelleilyn valinnut, alennat omaa arvoasi äläkä viitsi vedota siihen, että pitäis olla vapaa tekeen mitä vaan. Saahan sitä tehdä, kun ei vahingoita muita, mutta sun tekemises vahingoittaa koko ajan ja SUN pitää kantaa vastuu teoistas. Jos sä haluat tulevaisuuden suhteellenne, ei ole mitään vaihtoehtoja kuin että mies ottaa eron ja vaimon on vain se kestettävä. Miks vaimoa tässä painostetaan se askel ja valinta tekemään, kun te olette sen hänen puolestaan vastenmielisellä tavalla tehneet. MIKSI TE LAITATTE HÄNET KÄRSIMÄÄN OMASTA HEIKKOLUONTEISUUDESTANNE? Mitä sinäkään sen naisen elämästä tiedät, ehkä nainen haluaa vain pitää miehen turvanaan tai hänellä on pahoja kokemuksia hylkäämisestä, mitä tahansa minkä takia hän roikkuu avioliitossa, sairauksia tai traumoja, mitä tahansa. Jos hän ei halua lähteä, miehen on otettava ero ihan itse. Ja sinä siinä olet oikeasti isossa vastuussa siitä, minkä vuoksi ero tulee koska itse valitsit kakkosena elämisen. Älä viitsi viisastella ykkösistä ja kakkosista vierittäen syitä muiden niskoille, kun itse olet oman typerän valintasi tehnyt. Kanna siitä seuraukset, piste. Hyi helvetti kun oksettaa nuorena naisena katsella vanhempien touhua, ei mitään selkärankaa ja petetään miten sattuu, ei elämä ole ruusuilla tanssimista mutta pelkuruuttaan sitä paetaan mihin tahansa ratkaisuihin ja haetaan synninpäästöä filosofioimalla elämän lyhyydestä, vapaudesta ja tosi rakkauksista ja tukea haetaan naistenlehdistä, jotka kirjoittaa mitä lukijat haluavat, lisää synninpäästöjä. Eikä tule minkään superuskovaisen suusta tämä, tavallisena ihmisenä tämän sanon, hyi helvetti tehkää itsellenne nyt jotain ennenku pahempaa sattuu.
Suurta valheellisuutta on sekin, että kakkonen katsoo olevansa täysin syytön ja viaton toisen liiton suhteen. Kyllä hänellä on suuri osuus tuossa likaisessa pelissä, vaikka mielellään itselleen toisin valehteleekin.
Hah, ja joskus tulee se Kakkonenkin petetyksi.
Esimerkki tässä, tositapaus tämä:
Mies petti vaimoaan 8 vuoden ajan.
Kaveri oli naamioinut ovelana panoreissunsa. Lähti kokouksiin tai kuntoilemaan. Jätkällä oli näyttää vaimolleen kokouskutsutkin ja lenkkitossut.
Hänellä piti samaa kakkosreikää koko kahdeksan vuoden ajan.
Kakkonen hehkutti, kuinka ymmärsi ja tuki miestä, kun oli niin vaikea puoliso miehellä.
Oikea hirmuliskojen esiäiti... miehen puheiden perusteella.
Kakkonen oli leski, joten ukon vierailut oli helppo suorittaa lesken kotona.
Ukko kävi kakkosensa kanssa jopa ulkomailla useaan kertaan. Oma vaimo kökkäsi sillä aikaa lasten kanssa kotona. Vaimo vinkui, kun ei koskaan päässyt mukaan matkoille.
Ne ulkomaanreissut oli naamioitu pääosin seminaarimatkoiksi.
Vaan kävi nhupelosti, että Ykkönen, paha vaimo eli hirmulisko kuoli äkillisesti sydäriin.
Noo, Kakkonen ilostui, että jep, nyt pärskähti kahdeksan vuoden uuvuttavalle salailulle stoppi, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Kakkonen hurmoksissaan haksautui niin pitkälle, että kuukausi vaimon kuoleman jälkeen, kun vainaja oli just haudattu (ruumiinavauksen vuoksi hautaaminen hieman venyi),
niin Kakkonen soitti miehen tyttärelle ja esittäytyi ja paljasti, kuinka oli ollut kahdeksan vuotta salasuhteessa vainajan mieheen.
Tytär meni järkytyksestä sanattomaksi, mutta Kakkonen hehkutti tukemistaan miehen vaikeassa avioliitossa, ja kuinka ihana tämä mies on ollut koko ajan ja he ovat tehneet matkojakin... ja kahdeksan pitkää vuotta, joka viikko tavattu.
Tytär siis just saanut äiteensä multiin, niin Kakkonen onnessaan selittää salasuhdettaan tytön isään...
Ukko ja Kakkonen pikakihlautuivat. Sormuksia tultiin rinnat rottingilla näyttämään tyttärelle ja kihlakaffeeta pyytämään.
Tytär kertoi minulle, kuinka jalat meinasi pettää alta, kun äiteen kuolemasta oli hädin 5 viikkoa.
Piti vaan tytön yrittää hymyillä, kun pariskunta niitä reissujaan muistelivat kaffeepöydässä.
Siinä sinänsä mitään kahden lesken kihlautumisessa, mutkun sitä vainajan pettämistä muistelivat tyttärelle.
Ei mitään. Meni kolmisen kuukautta, niin ukko tapasi uuden naisen. Vilkkaan ja eläväisen, tumman ja tulikkaan.
Ja oitis ukko seurustelemaan, vaikka oli Kakkosen kanssa kihloissa.
Tuli tätä kihlakumppaninsa pettämistään tyttärelleen kehumaan, että nyt on hällä kaksi naista... heheh...
Kakkoselle aikanaan paljastui tämä uusi Kolmonen. Ja itku ja poru ja pettymys olivat suurensuuria. Se muija ei oikein ikinä selvinnyt siitä kuiville, ja kuultiin jälkeen päin että oli tarvinnut psykiatrin apua, oli ollut raivostus kuulemma niin iso.
Notta repikääs siitä!
Tämän tyyppisiä tarinoita on varmaan itse kullakin kerrottavanaan elävästä elämästä. Minäkin tiedän yhden monivuotisen kakkosen, joka vaimon kuoltua odotti varmana sormusta. Eipä saanut. Ei huolinut mies enää vapaana ollessaan häntä edes kakkoseksi, vaikka tuota kaksinaamaista peliään tietenkin jatkoi niin kauan kuin vehkeet pelasivat (on nykyään yli 80).
Kyllä jokaisen kakkosen kannattaisi tykönään miettiä, mahtavatko he sittenkään merkitä näille petturimiesystävilleen yhtään mitään.
Kakkonen on vain kakkonen. Uskot kauniita puheita turhaan. Jos mies rakastaisi sinua oikeasti, olisitte kolmessa vuodessa ehtineet jo jotain tehdäkin. Olet vain käyttötavaraa.
Voi kuule, en antanut hänen jättää sinua. Saat pitää, ole hyvä.