Olen, tai olemme, erittäin ikävässä tilanteessa avopuolisoni kanssa.
Olemme olleet 4vuotta yhdessä ja asuneet yli kolme vuotta ajasta yhdessä. Muutama päivä sitten kävi tilanne, jossa ajauduin kumppanini kanssa riitaan, jossa karkasi mopo käsistä täysin ja jossa käytettiin molemminpuoleista fyysistä väkivaltaa kuten lyömistä puolinjatoisin. Haukkuminen ja aggressiivinen käytös oli molemminpuoleista myöskin.
Lopulta jopa pieni keittiöveitsi tuli mukaan riidan tiimellykseen, molemmat uhettelivat samaisella puukolla toisiaan vuoronperään heristellen sitä ja vaatien toista lopettamaan vittuilun, mutta vain minun pieni huitaisuni osui kumppania reiden sivuun, vaikka tarkoituksenani ei häneen ollutkaan osua vaan "pelotella" häntä jotta hän lopettaisi uhkailun ja huoritteluni. Pahaksi onneksi kumppani pelästyi ja väisti väärään suuntaan jolloin puukon terävä pää sivalta jalkaan parin sentin haavan. Painotan, ettei tarkoitukseni ollut puukottaa, vaan heilauttaa veistä jalan sivussa pelotteeksi.
Tämän jälkeen kumppani nappasi puukon minulta ja huitoi sitä pienen matkan päässä naamani edessä uhaten kostaa samalla mitalla minulle mutta totesi lopulta, että ei aio tuikata minua.
Riitely tapahtui kotonamme kun olimme kumppanin kanssa kaksin kotona. Riidan päätteeksi kumppanini soitti itkien tapahtumasta vanhemmilleen jotka olivat omatoimisesti hälyyttäneet poliisin kotiimme.
Jouduin itse putkaan ja puolisoni vietiin sairaalaan tikattavaksi ja sai kaksi tikkiä haavaan.
Sain itse syytteen törkeästä pahoinpitelystä ja olin myös asiasta jo kuultavana. Puolisoni ei itse syytettä minua vastaan nostanut, eikä olisi halunnut asiaa viedä pidemmälle. Ilmoitin myös itse poliisille että minun osaltani ei ole minkäänlaisia vaatimuksia kumppaniani kohtaan. Tosin kumppanistani ei syytettä edes nostettu.
En kaipaa tässä kohtaa saarnaa siitä miten järkevä on jatkaa tätä suhdetta. Olemme kumppanini kanssa heti seuraavana päivänä keskustelleet asian halki ja keskenämme sopineet ja päättäneet jatkaa suhdetta, ja olemme jo molemmat hakeutuneet tapauksesta tahoillamme ammattiauttajan juttusille.
Kumppanini vanhemmat heti tapauksesta kuultuaan alkoivat järjestellä kumppanini muuttoa heidän luokseen. Olivat hankkineet muuttoauton ja muuttolaatikoita ja raivanneet yhden huoneen talostaan tyhjäksi ja soittaneet koko suvulle että olin puukottanut heidän lastaan ja kaikki sukulaiset soittelivat kilpaa ja haukkuivat minut pystyyn mielisairaaksi josta pitäisi äkkiä päästä eroon ja pitäisi hommata vankilaan lukkojen taa ennenkuin tapan ihmisiä ja kumppanini olisi vainaa.
Tänään jälleen kumppanin vanhemmat ja muut sukulaiset ovat soitelleet tiuhaan. He kyselivät koska tulisivat muuttoauton kanssa hakemaan kumppaniani ja joko olemme irtisanoneet vuokrasopimuksemme ja kai kumppanini on nostanut jo syytteet minua vastaan ynnämuuta. Kun kumppanini kertoi, että olemme asiat sopineet keskenämme ja päättäneet vielä jatkaa elämää yhdessä ja ainakin toistaiseksi olemme sopineet että jatkamme asumista samassa taloudessa, ja hankkineet molemmat apua, suuttuivat kumppanin vanhemmat ja sukulaiset itse kumppanilleni. Raivosivat ettei tämä voi olla tosisaan ja katsella puukottajaa joka yritti tappaa hänet ja hänen pitää tulla äkkiä järkiinsä. Ilmoittivat olevansa todella vihaisia eivätkä halua olla kumppanini kanssa tekemisissä ennenkuin tämä on ottanut järjen käteen ja nostanut syytteet minua vastaan ja heittänyt minut kämpästä ulos tai muuttanut itse pois.
Tiedän kyllä että se riita joka meillä oli, ei ollut tervettä. Olemme kuitenkin olleet pitkään yhdessä ja tuo riita oli ensimmäinen laatuaan. Olemme päättäneet vielä katsoa mihin suuntaan suhde lähtee ja antaa ajan näyttää kuinka käy ja selviämmekö tästä ja samalla kumpikin hoitaa psyykkistä puoltaan omilla tahoillaan ammattiauttajalla. Olemme sopineet että eroamme samantien jos riitelymme äityy ikinä edes lyömis tai tönäisyasteelle, eli laisinkaan fyysiseksi.
Harmittaa kovasti kumppanini puolesta tilanne, jota pelottaa että menettää vanhempana ja muut sukulaisensa tämän päätöksen vuoksi.
Olemme olleet 4vuotta yhdessä ja asuneet yli kolme vuotta ajasta yhdessä. Muutama päivä sitten kävi tilanne, jossa ajauduin kumppanini kanssa riitaan, jossa karkasi mopo käsistä täysin ja jossa käytettiin molemminpuoleista fyysistä väkivaltaa kuten lyömistä puolinjatoisin. Haukkuminen ja aggressiivinen käytös oli molemminpuoleista myöskin.
Lopulta jopa pieni keittiöveitsi tuli mukaan riidan tiimellykseen, molemmat uhettelivat samaisella puukolla toisiaan vuoronperään heristellen sitä ja vaatien toista lopettamaan vittuilun, mutta vain minun pieni huitaisuni osui kumppania reiden sivuun, vaikka tarkoituksenani ei häneen ollutkaan osua vaan "pelotella" häntä jotta hän lopettaisi uhkailun ja huoritteluni. Pahaksi onneksi kumppani pelästyi ja väisti väärään suuntaan jolloin puukon terävä pää sivalta jalkaan parin sentin haavan. Painotan, ettei tarkoitukseni ollut puukottaa, vaan heilauttaa veistä jalan sivussa pelotteeksi.
Tämän jälkeen kumppani nappasi puukon minulta ja huitoi sitä pienen matkan päässä naamani edessä uhaten kostaa samalla mitalla minulle mutta totesi lopulta, että ei aio tuikata minua.
Riitely tapahtui kotonamme kun olimme kumppanin kanssa kaksin kotona. Riidan päätteeksi kumppanini soitti itkien tapahtumasta vanhemmilleen jotka olivat omatoimisesti hälyyttäneet poliisin kotiimme.
Jouduin itse putkaan ja puolisoni vietiin sairaalaan tikattavaksi ja sai kaksi tikkiä haavaan.
Sain itse syytteen törkeästä pahoinpitelystä ja olin myös asiasta jo kuultavana. Puolisoni ei itse syytettä minua vastaan nostanut, eikä olisi halunnut asiaa viedä pidemmälle. Ilmoitin myös itse poliisille että minun osaltani ei ole minkäänlaisia vaatimuksia kumppaniani kohtaan. Tosin kumppanistani ei syytettä edes nostettu.
En kaipaa tässä kohtaa saarnaa siitä miten järkevä on jatkaa tätä suhdetta. Olemme kumppanini kanssa heti seuraavana päivänä keskustelleet asian halki ja keskenämme sopineet ja päättäneet jatkaa suhdetta, ja olemme jo molemmat hakeutuneet tapauksesta tahoillamme ammattiauttajan juttusille.
Kumppanini vanhemmat heti tapauksesta kuultuaan alkoivat järjestellä kumppanini muuttoa heidän luokseen. Olivat hankkineet muuttoauton ja muuttolaatikoita ja raivanneet yhden huoneen talostaan tyhjäksi ja soittaneet koko suvulle että olin puukottanut heidän lastaan ja kaikki sukulaiset soittelivat kilpaa ja haukkuivat minut pystyyn mielisairaaksi josta pitäisi äkkiä päästä eroon ja pitäisi hommata vankilaan lukkojen taa ennenkuin tapan ihmisiä ja kumppanini olisi vainaa.
Tänään jälleen kumppanin vanhemmat ja muut sukulaiset ovat soitelleet tiuhaan. He kyselivät koska tulisivat muuttoauton kanssa hakemaan kumppaniani ja joko olemme irtisanoneet vuokrasopimuksemme ja kai kumppanini on nostanut jo syytteet minua vastaan ynnämuuta. Kun kumppanini kertoi, että olemme asiat sopineet keskenämme ja päättäneet vielä jatkaa elämää yhdessä ja ainakin toistaiseksi olemme sopineet että jatkamme asumista samassa taloudessa, ja hankkineet molemmat apua, suuttuivat kumppanin vanhemmat ja sukulaiset itse kumppanilleni. Raivosivat ettei tämä voi olla tosisaan ja katsella puukottajaa joka yritti tappaa hänet ja hänen pitää tulla äkkiä järkiinsä. Ilmoittivat olevansa todella vihaisia eivätkä halua olla kumppanini kanssa tekemisissä ennenkuin tämä on ottanut järjen käteen ja nostanut syytteet minua vastaan ja heittänyt minut kämpästä ulos tai muuttanut itse pois.
Tiedän kyllä että se riita joka meillä oli, ei ollut tervettä. Olemme kuitenkin olleet pitkään yhdessä ja tuo riita oli ensimmäinen laatuaan. Olemme päättäneet vielä katsoa mihin suuntaan suhde lähtee ja antaa ajan näyttää kuinka käy ja selviämmekö tästä ja samalla kumpikin hoitaa psyykkistä puoltaan omilla tahoillaan ammattiauttajalla. Olemme sopineet että eroamme samantien jos riitelymme äityy ikinä edes lyömis tai tönäisyasteelle, eli laisinkaan fyysiseksi.
Harmittaa kovasti kumppanini puolesta tilanne, jota pelottaa että menettää vanhempana ja muut sukulaisensa tämän päätöksen vuoksi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin, nyt on aika tarkastella tunnetilojanne.. jos oikeasti rakastatte ja välitätte (mistä moinen riitakin voi kehkeytyä) on aika sopia oikeasti ne pelisäännöt suhteeseen kuten olette jo alustavasti tehneetkin. Mutta kehottaisin vielä kerran istumaan alas ja puhumaan asiat uudestaan läpi ja molemmat miettii sitä tunteen syvyyttä ja jos niitä syvyyksiä löytyy niin tekemään uudet sitoumukset että tuolle asteelle ei riitaa voi päästää.
Minulla on myös kokemusta siitä kun nuorena lähti mopo käsistä, tosin löin vain itseäni hedelmäveitsellä reiteen kun alko vituttamaan liikaa :D Semmosta se elämä on, ihminen lähtee liian helposti tunteidensa mukaan etenkin päissään. Toivon etttä saatte asianne ratkottua ja suhteen uuteen, parempaan jamaan. Kaikki on mahdollista etenkin jos kykenee katumaan.
Anteeksi vain, mutta "jos rakastatte ja välitätte (MISTÄ MOINEN RIITAKIN VOI KEHKEYTYÄ)...
KUKA AJATTELEE NÄIN? Että mitä enemmän rakastaa toista, niin sitä suuremmalla syyllä heilutaan keittiöveitsen kanssa? Sairasta.
Kieroon menneestä suhteesta tuo kertoo. Sanoisin, että sitä välittämistä ei juurikaan ole, kun ei saa toiselle vietyä viestiä muuten perille.
terapiaan yhdessä käsittelemään noita tunteita hopihopi
Kiitän asiallisista vastauksista.
Tässä on monta monessa, jännittää mitä itselle seuraa tuon syytteen saralta - syyttäjälle kun varmasti lähtee ja silloin asia ei ole enää minun tai kumppanini päätettävissä mitä jatkossa eteen tulee. Pelottaa että joutuisin vankilaan teosta.
Kumppaniani surettaa se, että pelkää menettävänsä välit perheeseensä, jotka ovat tapahtumasta erittäin kauhuissaan ja ehdottomasti sitä mieltä että olen kylmäverinen tappaja ja minusta on päästävä eivätkä hyväksy suhteemme jatkoa. Tulee muutenkin olemaan kinkkkistä, kun en varmasti itse ole kovin tervetullut enää tapaamaan kumppanin perhettä tai sukulaisia. Koskaan.
Haluamme kovasti pysyä yhdessä ja tehdä töitä sen asian eteen ja keskustella ja keskustella asiasta ja asioista. Valitettavasti myös ajalla on näppinsä pelissä eikä lopullista ratkaisua tähän koko jupakkaan synny hetkessä, päivissä, viikoissa tai välttämättä kuukausissakaan.
MISTÄ se riita tuli?
Aika oleellista sekin.
Et kerro sanallakaan, mikä tällaisen primitiivireaktion aiheena?
Kerrot, että pieni keittiöveitsi tuli mukaan....
... miten niin TULI?
Kumpi teistä sen ensin otti?
Normaalia ei veitsen kanssa heiluminen ole. Jotenkin SINUN oli ymmärrettävä sukulaisten kauhu tapauksesta.
Totta kai he ajattelevat, että puolisosi on tällä hetkellä niin sekaisin, että ei osaa harkita omaa etuaan.
Vankilaan sinä kuulutkin mutta tää suomen laki on sen verran pas,.ka että saat vain ehdollista ehkä puoli vuotta ja korvauksia joudut maksamaan kaks sataa.
Vankilaan et tuosta joudu, et edes ehdonalaiseen, jos ei ole alla muita tuomioita.
Ymmärrän hyvin puolisosi vanhempia, noin tekisin itsekin jos aikuista lastani tuikkaisi joku puukolla. Ehkä se, jos oikeasti hakeudutte avun piiriin, rauhoittaa heidät.
Kovin ovat miehesi vanhemmat äkkipikaisia ja toimivat tunteidensa perusteella.
Odota nyt rauhassa sitä oikeudenkäyntiä, tuskin se tuomio kovin kova on.
Kun tuomio on selvä voit vaikka lähettää appivanhemmillesi kirjeen jossa yhdessä miehesi kanssa selitätte päätöksenne jatkaa yhdessä ja liittenä kopion tuomiosta. Tuomiosta selviää mitä todellisuudessa on tapahtunut. Jos asia on niin kuin kerroit pitäisi ei appivanhemmillasi pitäisi olla mitään syytä jatkaa vihanpitoaan sen enempää sinun kuin miehesi kanssa.
Vaikka ei saisikaan joskus tunteet vain kuohahtavat. Niin kävi ensin teille ja sen jälkeen appivanhemmilla. Fiksut pystyvät jälkikäteen tarkastelemaan asioita objektiivisesti ja oppivat virheistään. Omasta mielestään erehtymättömät tuskin muuttavat mieltään, silloinhan he eivät enää olisikaan erehtymättömiä.
Kaikkea hyvää!
taas on puhelin soinut ahkeraan. kehoituksia kehoitusten perään hankkiutua eroon minusta. kuulemma koko kumppanin suku siellä sydänsyrjällään vain odottaa koska aion tehdä jotain pahempaa. ja painostavat eroa. pitävät minun tekoani kuulemma äärimmäisen julmana rikoksena. kumppanin äiti jopa oli vihainen että riidassamme oli hänen kallis ostamansa veitsi ja ivasi että minun vanhempani varmaan eivät ole milläänsäkään teostani ja kuulemma minun vanhempani varmasti ajattelevat rakkauden olevan puukottamista.... ärsyttää vaikka toki tiedän mitä olen tehnyt ja se on rangaistava teko.
Et vastannut, kun kysyin aiemmin, mistä asiasta riita kumppanisi kanssa tuli?
Nyt sinun on vain ilmeisesti edettävä nöyrästi matalalla profiililla.
Suku on shokissa ja pelkää, joten ei kannata nyt sinun puoleltasi alkaa vaatimaan eikä ärsyyntymään.
Aika näyttää ja tasoittaa, kunhan kaikki saavat etäisyyttä tapahtumiin.
Kärsivällisyyttä kehiin 200 %:sti.
Siihen asti ei muuta kuin kädet ristiin ja olla hiljaista kaveria kaikin puolin.
Onneksi ei tapahtunut pahempaa senkin vuoksi saat kiittää suojelusenkeleitäsi.
riita alkoi aivan turhista arkipäiväisistä kinauksen aiheista jotka johtivat molempien hermostumiseen, huutoon, haukkumiseen ja provosointiin. lähinnä siis itse vaadein riidan alussa miestä vaikenemaa ja lopettamaan suunsoiton jolllin hän päätti pistää vettä myllyyn ja alkoi haukkua ja provosoida ja siittä sitten mentiin... kadun kyllä syvästi omaa osuutta asiaani ja se oli elämäni isoin virhe tähän astisessa elämässä. tuntuu niin kamalan pahalta ja haluaisin perin pohjin tutkiskella omaa psyykettäni ja sitä mikä sai minut toimimaa niin kamalan äkkipikaisesti ja ehdottomasti haluan, ja saankin, ammattiapua sitä pyydettyäni. en halua enää koskaan tällaista ja olla hirviö.tarjosin kumppanille tyrkyttämällä tilaisuuden tänään lähteä pois mutta hän on päättänyt jäädä ainakin toistaiseksi koska haluaa nähdä mihin tämä suhde alkaa kääntymään ja miten asiat lopulta menevät ja mitä aika tuo tullessaan. olemme varmasti kaikkien mielestä taliaivoja kun pysymme täs suhteessa edes toistaiseksi mutta veikkaan ettei tässä heti pysty pysyviä ratkaisuja tekdmään vaan aika näyttää meneekö lusikat jakoon vaiko löydämmekö ratkaisuja ja saammeko apua ja jäämmekö yhteen ilman vastaavanlaista riitaa.
Tapahtuma menee oikeuteen vasta joskus vuoden-kahden kuluttua, jos tapahtui pääkaupunkiseudulla tai muussa isossa kaupungissa. Ei todellakaan kannata jättää asiaa odottamaan siihen saakka.
Jos aloittajalla ei ole aiempia tuomioita niin tiedossa on sakkorangaistus. Jos hänen kertomansa pitää paikkansa kirjaimellisesti niin törkeä muuttuu tavalliseksi pahoinpitelyksi; tuollainen tapahtuma ei riitä törkeäksi pahoinpitelyksi. Sehän on sitten kokonaan eri asia mikä oli koko totuus...
Itse toivon vain, ettei tuo pariskunta päätä ikinä hankkia lapsia.
Hyi erotkaa. Minun exäni oli väkivaltaan taipuva. hänen loppumaton vittuili, kiroilu ja henkinen väkivalta sai minut näkemään punaista Ja riitamme usein kehkeytyi vvaltaviksi ja lopulta fyysisiksi. Nykyisen kumppanini kanssa ei tulisi mieleenkään alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti missään tilanteessa ihan sama mistä riidellään (mitätapahtuu aniharvoin). Tuo puukoilla uhkailu on jo sen verran vakavaa että suhteenne on turhan räjähdysaltis
Luojan kiitos, joku on samaa mieltä kanssani!
Veikkaan että ap on mies ja puukotti naistaan. Nyt naisen suku on ap:n kimpussa ja eikä ihme. Ja nainen päätti silti jatkaa suhdetta, eikä se nyt mikään ylläri ole.
Aloituksesta sai käsityksen että kyseessä on nainen joka puukotti miestään. Siitä ilmeisesti johtuu myös suvaitsevat vastaukset. Jos olisi mies puukottanut naistaan niin ei sitä kukaan suvaitisisi tai yrittäisi ymmärtää. Niin tai näin, paljon voi antaa suhteessa anteeksi mutta ei kaikkea.
Jos toinen tai molemmat on niin pohjattoman sairaita että alkaa toista veitsellä lyödä, on suhde vaaraksi vähintään toiselle, yleensä molemmille. Siinä kohtaa on jo niin monta kynnystä ylitetty että ei ole kummankaan tulevaisuudelle tai terveydelle järkevää jatkaa suhdetta. Ihan turha puhua mistään rakkaudesta kun primitiivireaktiot voivat viedä toiselta hengen. Lyömistäkään ei kannata antaa anteeksi, koska kynnys lyödä toisen kerran on hemmetin paljon matalampi kuin ensimmäisen. Ihan sama pätee pettämiseen.
Ei kannata jumittaa kirjaimelliseen tuhoon tuomitussa parisuhteessa.
Okkei, tässä muutama miettimisen aihe:
Olitteko selvinpäin kun riitelitte? Jos olitte, olisi syytä todellakin miettiä, miten osaatte asioita käsitellä tai miten siedätte sitä, että olette erilaisia tai eri mieltä asioita
Jos olitte kännissä, kannattaa miettiä juomisen vähetämistä tai lopettamista.
Väkivalta on aina, siis aina, puuttellista ja raukkamaista asioiden käsittelemistä, olipa jälkeen päin kuinka katuva tai rakastava, se on silti oire tai ilmiö jostakin viallisesta ja väärästä.
Toisaalta oikea rakkaus ja rakastamisen taito eivät sisällä moisia tapauksia eli uskon, että teillä on tilanne joko se, ettette oikeasti välitä toisistanne tai välitätte jollain tasolla muttette osaa sitä oieki näyttää.
Ikävä kyllä, on pakko todeta, että kouluttamattomat ja muutoinkin alemman sosiaaliluokan ihmiset käyttäytyvät tavallanne suhteellisesti enemmän. Onko kyse myös tästä?