niistä "ystävistä"

ei tässä maailmassa kukaan toisesta välitä oma napa on tärkein.

No minä pyrin parhaani mukaan olemaan luotettava etenkin sellaisille joiden koen olevan minulle vastaavia (luotettavia).
En juorua kaikesta kaikille en yritä iskeä kavereiden seurustelukumppania, vaikka koenkin psyykisesti ahdistavana olon "kolmantena pyöränä" niin pyrin välttämään "ko. tilaisuuksia", koska on niin vaikeaa tilanteessa osata olla "oikeanlainen" eli ei sellainen, että parista tuntuu, että olen heidän onnestaan "välinpitämätön", mutta kuitenkin täytyisi osata olla sellainen, ettei kaverille tule tunnetta, että yritän viedä hänen kumppaninsa niin vaikeaa niin vaikeaa....
Pitkäaikaisia tosiystäviä on todellakin harvassa toki esim. harrastusten parista löytää "harrastuskavereita", muttei heidän kanssa muulloin juuri tule aikaa vietettyä.
Välillä tuntuu, että uhraudun välittämään muiden murheista enemmän, kuin omistani .
Itserakkautta en "pode",pikemminkin liiallista itsestäni "välinpitämättömyyttä".
Onko se hyvä vai huono asia?
- siitä saa kukin olla juuri kumpaa mieltä haluaa.

ystäviä on. Ne tosi ystävät jäävät jäjelle ja loistavat kuin timantit. Mutta ne ystävät voivat olla joskus vaikeita, koska ovat tosi ystäviä.

En jaksa enää kavereitani. Siis toisia miehiä. En jaksa sitä testosteronipitoista kilpailu, vedätys, paskahommaa saatana. Enkä sitä saatanan marttyyrihenkistä herkkänahkaista heppua joka rupesi tahallaan ymmärtämään kaiken väärin.
Oikeastaan suksikoon miespuoliset kaverini vittuun. Eivät he oikeita kavereita tunnu olevan.

Paras ystäväni on nainen. Ei tarvitse kilpailla.
Voi oikeasti olla aidon ihmisen seurassa. Siltä saa tukea pahoina päivinä ja sitä saa tukea hänen pahoina päivinä. Hänen seurassaan rauhoitun. Hänen eteensä tekisin mitä vain.

Onhan niitä ystäviä jokin määrä meistä ihmisistä eivätkä varmaankaan kukaan ole 100 prosenttisesti ystävä koskaan. Siten pitäisi määritellä mitä ystävyydellä tarkoitetaan sillä esimerkiksi poikkeusoloissa kunkin oma suu on varmaan lähinnä eli itsesuojeluvaisto astuu silloin kuvaan. Todelliset ystävät tulevat esille, kun he ovat iältään 35 tai vanhempia. Vasta silloin alkaa oivaltamaan, että tässä maailmassa on jotain muutakin kuin kilpailua toisten kanssa ja toisista. Ymmärtää keskittyä kilpailemaan itsensä kanssa. Tosi ystävät ovat niitä, jotka haluavat olla maailman parhaita itsenään ja ovat siten oivaltaneet, että auttaessaan ja tukiessaan toisia myös itse vankistuu.
Kun elät oman päämääräsi mukaan, niin kulkiessasi sitä kohti tulet saamaan riittävästi ystäviä matkallesi. Kun yksi ystävä on tehnyt tehtävänsä, tulee seuraava mutta varmaa on se, että ystäviä tulee. Maailmassahan ei ole mitään muuta pysyvää kuin muutos ja se kannattaa ottaa oppimisen kannalta.