Erosin eilen illalla miesystävästäni. Seurustelua takana melkein 3 vuotta. Onnellinen, läheinen ja lämmin parisuhde. Rakastin ja Rakastan häntä edelleen. Suunnitelmissa oli yhteen muuttaminen ja avioliitto kunhan saisin opiskelut loppuun.
Kuitenkin mieheni työhuolien ja omien kesätyöstressien lisääntyessä viimeisen kuukauden sisällä, viimeiset kaks viikkoa mies käyttäytynyt oudosti ja tilanne karkasi käsistä eilen. Hän soitti kesken työpäivän että haluaisi jutella jostain tärkeästä. Odotin muka "tietäväni" että hän aikoo jättää minut. Olin vihainen, peloissani ja kun kultani soitti työpäivän jälkeen, sanoin haluavani erota ja pyysin häntä hakemaan tavaransa luotani. Kun illalla sitten näimme ja puhuimme tulin katumapäälle. Hän ei ollut halunnut erota. Hän olisi halunnut keskustella suhteen parantamisesta.
Kadutti ihan äärettömästi, pyysin etteikö asiaa voisi sittenkin vielä peruuttaa, kokeilla vaikka paussia tai sopia tilanteesta ja odottaa normaalin arjen palautumista, mutta mies sanoi että hänen mielestään näin on parempi ett mulla olis mahis saada joku häntä parempi mies. (BTW Ikää molemmilla 21)
Kuitenkin päädyimme molemmat lopputulokseen: Kumpikaan ei halunnut erota, mutta erosimme (?)
En näe yhtälössä järkeä. Kaipaan häntä takaisin, haluaisin painaa hänet syliini ja keskustella vielä mahdollisuuksista palata yhteen ja siitä että voisimme jatkaa. Olen sekaisin, pettynyt, surullinen ja ikävöin todella pahasti.
Onko muilla vastaavia kokemuksia, mitä minun pitäisi tehdä?
Kuitenkin mieheni työhuolien ja omien kesätyöstressien lisääntyessä viimeisen kuukauden sisällä, viimeiset kaks viikkoa mies käyttäytynyt oudosti ja tilanne karkasi käsistä eilen. Hän soitti kesken työpäivän että haluaisi jutella jostain tärkeästä. Odotin muka "tietäväni" että hän aikoo jättää minut. Olin vihainen, peloissani ja kun kultani soitti työpäivän jälkeen, sanoin haluavani erota ja pyysin häntä hakemaan tavaransa luotani. Kun illalla sitten näimme ja puhuimme tulin katumapäälle. Hän ei ollut halunnut erota. Hän olisi halunnut keskustella suhteen parantamisesta.
Kadutti ihan äärettömästi, pyysin etteikö asiaa voisi sittenkin vielä peruuttaa, kokeilla vaikka paussia tai sopia tilanteesta ja odottaa normaalin arjen palautumista, mutta mies sanoi että hänen mielestään näin on parempi ett mulla olis mahis saada joku häntä parempi mies. (BTW Ikää molemmilla 21)
Kuitenkin päädyimme molemmat lopputulokseen: Kumpikaan ei halunnut erota, mutta erosimme (?)
En näe yhtälössä järkeä. Kaipaan häntä takaisin, haluaisin painaa hänet syliini ja keskustella vielä mahdollisuuksista palata yhteen ja siitä että voisimme jatkaa. Olen sekaisin, pettynyt, surullinen ja ikävöin todella pahasti.
Onko muilla vastaavia kokemuksia, mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
TUNTEET asiasta on vain sinun sisälläsi......
EI kukaan sivullinen voi sinua oikeasti auttaa...
Kyllähän voivat esittää jotakin asiaankuulumatonta
Koe nyt kunnolla se sydänsuru mitä suurinosa teistä naisista aiheuttaa miehille vaan syystä että halutaan uutta vielä vähän komeampaa ja ihastumisen tunnetta kokea uudestaan ja uudestaan. Hah siinä kärsi nyt ja katso oikein peiliin ja kysy kuvaltasi että mitä olisin voinut tehdä toisin niin nyt en murehtisi. Ei ainakaan tuollaisen kohtelun jälkeen kannata odottaa ukkoa takas. Mutta tee myös niinkuin muut naiset eli heti lohtu panoa kierrokseen niin kyllä se exä sit muutaman kaadon jälkeen on unohtunu.
Voi sinua. Näin me toimitaan kun etäisyyden tunne suhteessa alkaa hiipimään ja oma hätä iskee päälle. Harkitsemattomia sanoja ja tekoja. Jos rakkaus on ollut aitoa puolin ja toisin. Ihminen kuuntelee sinua vielä. Sai iskun, mutta kuntelee ja harkitsee vielä. Perustele asia, mieti mitä sanot. Anna kaiken sen rakkauden tulla ulos. Ole nöyrä. Ota toisen paha mieli vastaan. Se on oikeutettu tunne. Älä sotkeudu ylpeyteen. Ylpeyttä ei ole rakkaudessa.
Katsotko liikaa salkkareita vai miksi aloit pelaamaan suhteessasi oletpa typerä.
Ehkä mies olisi jättänyt sinut nythän et saa koskaan tietää!