Totesin tässä että olen 10-20 vuotta jäljessä ihmissuhdeasioissa. Lapsuus kehitti vahvan vaston ja kyvyn "lukea" ihmisiä - syynä tähän on väkivaltainen lapsuudenkoti ja rankka koulukiusaaminen. Kokemuksen seurauksena on tietysti itsetunto ja kyky luottaa muiden ihmisten apuun aivan olematon. Opin seisomaan omilla jaloilla hyvin itsenäisesti ja luottamaan vain omaan apuuni.
Kävin 20:nä ulkona ja muutaman kerran treffeilläkin – mutta aina vaan kerran. Yksi näistä treffiseuroista oli sellainen että jalat lähti heti alta. Tiesin mitä rakastuminen oli – ja surinkin sitä varmaan puolivuotta. Ensimmäinen seksi kokemuskin oli jotain 23-v. Olin aikamoinen ruma-ankanpoikanen. En hirveästi huolehtinut ulkonäöstä tai muusta. Näin meni opiskeluvuodet.
Muutin ekan työni perässä ulkomaille useaksi vuodeksi, kun Suomesta ei löytynyt oikein työtä. Elin siellä yksikseni. Parin vuoden kuluttua rupesi olla kavereita, mutta minulla ei ollut minkäänlaista kipinää ihan oikeasti löytää kumppania. Taisin olla liian itsenäinen ja epävarma.
Palasin Suomeen uuteen kaupunkiin. Aloitin elämän taas uudestaan. Rupesin nettideittailemaan. Tapasin ekan vuoden aikana muutaman ihan fiksun ja asiallisen kaverin, mutta yksikään ei sytyttänyt. Joidenkin kanssa jäin kaveriksi. Reilun vuoden kuluttua tapasin Joken, joka asui toisessa kaupungissa. Netissä homma tuntui jo oikealta. Tapailtiin viattomasti sellainen puolivuotta. Olin Joken kanssa ihmeissäni kun välillä juteltiin tunteja puhelimessa, nähtiin kun olin samassa kaupungissa ja vaihdettiin usein viestejä hauskoista jutuista. Hämmennyin täysin kun kaveri saattoi välillä sitten olla vastaamatta viesteihin ja puhelimeen vaikka olin kaupungissa. Lopulta tavattiin sitten yhden viikonlopun aikana varsin tiivisti ja tuntui että homma lämpeni ja lähennyttiin. Tosiasiassa se oli lopullinen loppu. Kun kyselin kuukautta myöhemmin vielä kerran kuulumisia, sain kuulla ettei kipinä ole ikinä lentänytkään. Osasin kumminkin sisimmässäni tätä odottaa ja otin sen silloin tyynesti. Se kumminkin nosti täydellisen myrskyn. Ulkonäköni muuttui entistä naisellisemmaksi, paino lähti laskemaan ja sisälläni jokin naksahti.
Itsetuntoni nousi kun huomasin ettei minulla ihan oikeasti ole ongelmia löytää seksi seuraa ravintolasta – edellinen kerta oli kaksikymppisenä.
Jatkoin nettideittailua. Yksi ei sytyttänyt minua ja toinen särki taas sydämeni. Olin taas allapäin ja tein uuden deitti-ilmoitukseni. Parin viikon kuluttua Nalle löytyi. Se oli menoa. Vuorokauden sisällä oltiin vaihdettu ekat vietit, chattailty, puhuttu 2h puhelimessa ja sovittu tapaamisesta. Nähtiin viikon sisällä. Nalle laittoi tekstarin muutaman tunnin sen jälkeen kun nähtiin. Nalle on yrittäjä, eli matkustaa ympäri maata ja tekee viikonloppuisin töitä.
ollaan pidetty eka viestin jälkeen yhteyttä. Pisin hiljaisuus on kolme päivää. Tässä kesän aikana ollaan muutaman kerran nähty – käytännössä kun olen muista syistä ollut lähettyvillä. Tuli jo sellainen olo että kyllä kaveri taitaa olla tosissaan minun suhteen; viestit lämpenivät ja halaus oli pitkä ja lämmin. Hän halusi sitten tiivistää tuttavuutta ja totesi että voisi harkita ihan vakinaista suhdetta kanssani, mutta työkiireet ovat tehneet sen että hän on laiminlyönyt minua. Kun yhtenä torstaina soitin hänelle, ilmoitti hän että haluaa nähdä lauantaina. Olenhan kotona. Maailma pysähtyy kun hän sitten perjantaina ilmoitti että päivä on mennyt pieleen ja hän ei tulekaan. Ymmärsin että hänkin oli aika maassa kun näin pääsi käymään. Viikonlopun aikana selvisi että hän haluaa soitella ja viestitellä, mutta ei uskalla luvata milloin tulee käymään. On sellainen härdelli käynnissä (pitää kyllä paikkansa), ettei pysty nyt muuta kun pitää arki jotenkin kasassa. Nalle taitaa olla jaksamisen kanssa tiukoilla, mutta minuun se vaan sattuu.
Viimeisten kuukausien aikana on vaan jokin sisälläni loksahtanut sellaiseen asentoon että olen vaan niin valmis suhteeseen. Kohdalle ei vaan osu ketään joka ottaisi kädestä kiinni.
Päätin palata nettideitailuun ja ajattelin mennä tänään yksin lavatansseihin. Vaikka meillä ei Nallen kanssa ole ikinä ollutkaan mitään sitomusta – olen melko varma että yhteys pysyy. Sisimmässäni haluan uskoa että kyllä Nallen kanssa mennään jo pintaa syvemmällä (hän itse totesi että taivas on rajana), mutta järki sanoo että pitää jatkaa matkaa. En nyt vaan tiedä mitä tehdä Nallen suhteen. Tiedän vaan itse että on tosi rasittavaa jos joku pommittaa koko ajan viesteillä, vaikka tiedän ettei tarvitse vastata. Sydän särkyy jos taas lähden lopullisesti; tuntuu kumminkin siltä että tämä ei ole vielä lopullinen loppu.
Kävin 20:nä ulkona ja muutaman kerran treffeilläkin – mutta aina vaan kerran. Yksi näistä treffiseuroista oli sellainen että jalat lähti heti alta. Tiesin mitä rakastuminen oli – ja surinkin sitä varmaan puolivuotta. Ensimmäinen seksi kokemuskin oli jotain 23-v. Olin aikamoinen ruma-ankanpoikanen. En hirveästi huolehtinut ulkonäöstä tai muusta. Näin meni opiskeluvuodet.
Muutin ekan työni perässä ulkomaille useaksi vuodeksi, kun Suomesta ei löytynyt oikein työtä. Elin siellä yksikseni. Parin vuoden kuluttua rupesi olla kavereita, mutta minulla ei ollut minkäänlaista kipinää ihan oikeasti löytää kumppania. Taisin olla liian itsenäinen ja epävarma.
Palasin Suomeen uuteen kaupunkiin. Aloitin elämän taas uudestaan. Rupesin nettideittailemaan. Tapasin ekan vuoden aikana muutaman ihan fiksun ja asiallisen kaverin, mutta yksikään ei sytyttänyt. Joidenkin kanssa jäin kaveriksi. Reilun vuoden kuluttua tapasin Joken, joka asui toisessa kaupungissa. Netissä homma tuntui jo oikealta. Tapailtiin viattomasti sellainen puolivuotta. Olin Joken kanssa ihmeissäni kun välillä juteltiin tunteja puhelimessa, nähtiin kun olin samassa kaupungissa ja vaihdettiin usein viestejä hauskoista jutuista. Hämmennyin täysin kun kaveri saattoi välillä sitten olla vastaamatta viesteihin ja puhelimeen vaikka olin kaupungissa. Lopulta tavattiin sitten yhden viikonlopun aikana varsin tiivisti ja tuntui että homma lämpeni ja lähennyttiin. Tosiasiassa se oli lopullinen loppu. Kun kyselin kuukautta myöhemmin vielä kerran kuulumisia, sain kuulla ettei kipinä ole ikinä lentänytkään. Osasin kumminkin sisimmässäni tätä odottaa ja otin sen silloin tyynesti. Se kumminkin nosti täydellisen myrskyn. Ulkonäköni muuttui entistä naisellisemmaksi, paino lähti laskemaan ja sisälläni jokin naksahti.
Itsetuntoni nousi kun huomasin ettei minulla ihan oikeasti ole ongelmia löytää seksi seuraa ravintolasta – edellinen kerta oli kaksikymppisenä.
Jatkoin nettideittailua. Yksi ei sytyttänyt minua ja toinen särki taas sydämeni. Olin taas allapäin ja tein uuden deitti-ilmoitukseni. Parin viikon kuluttua Nalle löytyi. Se oli menoa. Vuorokauden sisällä oltiin vaihdettu ekat vietit, chattailty, puhuttu 2h puhelimessa ja sovittu tapaamisesta. Nähtiin viikon sisällä. Nalle laittoi tekstarin muutaman tunnin sen jälkeen kun nähtiin. Nalle on yrittäjä, eli matkustaa ympäri maata ja tekee viikonloppuisin töitä.
ollaan pidetty eka viestin jälkeen yhteyttä. Pisin hiljaisuus on kolme päivää. Tässä kesän aikana ollaan muutaman kerran nähty – käytännössä kun olen muista syistä ollut lähettyvillä. Tuli jo sellainen olo että kyllä kaveri taitaa olla tosissaan minun suhteen; viestit lämpenivät ja halaus oli pitkä ja lämmin. Hän halusi sitten tiivistää tuttavuutta ja totesi että voisi harkita ihan vakinaista suhdetta kanssani, mutta työkiireet ovat tehneet sen että hän on laiminlyönyt minua. Kun yhtenä torstaina soitin hänelle, ilmoitti hän että haluaa nähdä lauantaina. Olenhan kotona. Maailma pysähtyy kun hän sitten perjantaina ilmoitti että päivä on mennyt pieleen ja hän ei tulekaan. Ymmärsin että hänkin oli aika maassa kun näin pääsi käymään. Viikonlopun aikana selvisi että hän haluaa soitella ja viestitellä, mutta ei uskalla luvata milloin tulee käymään. On sellainen härdelli käynnissä (pitää kyllä paikkansa), ettei pysty nyt muuta kun pitää arki jotenkin kasassa. Nalle taitaa olla jaksamisen kanssa tiukoilla, mutta minuun se vaan sattuu.
Viimeisten kuukausien aikana on vaan jokin sisälläni loksahtanut sellaiseen asentoon että olen vaan niin valmis suhteeseen. Kohdalle ei vaan osu ketään joka ottaisi kädestä kiinni.
Päätin palata nettideitailuun ja ajattelin mennä tänään yksin lavatansseihin. Vaikka meillä ei Nallen kanssa ole ikinä ollutkaan mitään sitomusta – olen melko varma että yhteys pysyy. Sisimmässäni haluan uskoa että kyllä Nallen kanssa mennään jo pintaa syvemmällä (hän itse totesi että taivas on rajana), mutta järki sanoo että pitää jatkaa matkaa. En nyt vaan tiedä mitä tehdä Nallen suhteen. Tiedän vaan itse että on tosi rasittavaa jos joku pommittaa koko ajan viesteillä, vaikka tiedän ettei tarvitse vastata. Sydän särkyy jos taas lähden lopullisesti; tuntuu kumminkin siltä että tämä ei ole vielä lopullinen loppu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
naiset syttyy rikkaista ja komeista miehistä.
Poikkeus vahvistaa säännön :-)
Tämä näinen on sytyynyt ihan totaalisesti miehestä joka on hieman ylipainoinen eikä muutenkaan ole edes hyvännäköinen... eikä muuten ole sen enempää rikas kuin hyvin koulutettukaan....
Hommaa kissa tai koira,niin ne nuoremmatkin tekee.
Anyway oot yliikänen joka tapauksessa.
Rupusakki joka ei tiedä mitään mistään on näköj taas vastaillu.
Tsemiä,ap.!
Eipä tuota puuromaista omaelämäkertaa jaksanut kokonaan lukea, mutta nopeasti silmäiltyäni vaikuttaa siltä, että sinulla on kohtalaisen hyvä asenne, menneisyyden syyt ja seuraukset tiedossa, eikä ainakaan vielä mitään kohtuutonta katkeruutta kehittynyt maailmaa, miehiä tai "menestyneempiä" naisia kohtaan. Tuolta pohjalta on hyvä rakentaa onnellista tulevaisuutta. Huomattavasti helpompaa kuin tälläkin palstalla nähtyjen katkeruudesta elävien.
Meni tosiaan tämä kirjoittelu enemmän "terapian" kun selkeän puolelle:
Ajatus 1:
on ollut ikävä lapsuus, mutta olen kasaamassa itsestäni tervehenkisen ja vahvan ihmisen
Ajatus 2:
Pitää olla omat asiat järjestyksessä (sisäisesti ja ulkoisesti) jos haluaa tulla toisten kanssa toimeen
Ajatus 3:
Kumppanin löytäminen eli rakastuminen vaatii että itse on itse siihen sisäisesti todella valmis. Olisi kiva jos... ei riitä
Ajatus 4:
Olen tällä hetkellä auttamatta tykästynyt yhteen kaveriin. Homma ei etene. En tiedä onko ongelmana meistä riippumatomat olosuhteet vai se että mies empii sisäisesti vielä jotain.
Irtaamtuminen hänestä tulee satuttamaan minua
Alatko olee minun kanssani. Minä en epäröi alkaa suhteeseen.