asennekysymyksiä. Jos ottaa reippaan työnhakuasenteen ja päättää että "nyt minä saan töitä!", niin työllistyy, koska työnantaja näkee heti jo kilometrin päästä, että tuossapa reippaalla ja positiivisella asenteella varustettu nuorimies/nainen, jonka palkkaamatta jättäminen olisi typerää!
Työttömyys ja työn saanti ovat puhtaasti
asennekuntoon
32872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tuntuu että kovakaan työmies ei saa jäädä töihin näinä vuokrafirma aikoina ja taloustilanteen lyhytnäköisyyden takia ei oteta listoille. Itse olen tehnyt parempaa työtä kuin monet vakituiset työntekijät vaikka olin ollut vuokralla paskalla palkalla 2 v, tai vain työharjoitteluissa. Vakituisen paikan saanti on 1000 kiloisen kiven alla näinä ihme aikoina, kun helvetin kovaa, kaikkensa tekevää ja arvostettua työntekijääkään ei huolita. Eihän se firmojen vika ole, niiden tehtävähän on vain tehdä tulosta.
Puhuuko siellä henkilö, joka on ollut samassa työpaikassa 80-luvulta asti tuttavien kautta ja pisin työttömyyspätkä on ollut alle vuoden?
Entäpä kun niitä töihin haluajia on sitä yhtä paikkaa hakemassa kymmenittäin. Eipä silloin positiivisella asenteella pitkälle pötkitä. Kyllä se nykyään työnsaanti riippuu hyvistä suhteista eli tunteeko jonkun tarpeeksi merkittävän henkilön, jonka avustuksella voi sen paikan saada. Muistan omasta työpaikastani sen, kun sinne tuli suhteitten kautta pari työntekijää muutaman kuukauden sopimuksella töihin. Heillä kului suurin osa siitä ajasta koulutuksessa, koska eivät olleet ennen sitä työtä tehneet eli tulivat suoraan pystymetsästä töihin. Esimies puhuikin siitä kavereilleen ja noituikin sitä tilannetta, kun oli otettu töitä osaamattomia töihin sinne just silloin kun olis ollut kiirettä tilausten teossa. Nykyään on oikeasti melkein sadottain hakijoita yhtä työpaikkaa kohti, pitää olla tuuria ja hyvät paperit ja hyvät suhteet, että tulee valituksi.
Niitä hakijoita voi olla samaan työpaikkaan satoja ellei tuhansia.
Monesti olen ollut reippaalla asenteella varustettu ja ahkera, mutta en ole kelvannut, miten aloittaja selität tämän?
Eivät yrittäjät palkkaa ihmisiä töihin hyvää hyvyyttään siksi että nämä ovat "hyviä tyyppejä", yrityksen pitää tuottaa voittoa. Monet pienet yritykset tuottavat hädintuskin senverran voittoa että yrittäjä itse elää - ihan sama minkälainen asenne työn kyselijällä on kun ei ole yksinkertaisesti varaa palkata.
Aloittaja taitaa myös "hieman" yliarvioida työnantajien(tavallisia ihmisiä hekin) kykyjä tunnistaa toisen ihmisen ominaisuuksia. Monesti ennakkoluulot myös vaikuttavat asiaan, esim. nuori jolla on kova into tulla töihin ja myönteinen asenne tulkitaan "ylpeäksi" ja "röyhkeäksi". Samoin pitkän työttömyysjakson omaava, joka ei edes pääse haastatteluun näyttämään olemustaan.
mol.fi sivustolla on tämän kirjoitushetkellä 12066 ilmoitusta joista vain osa on kunnollisia palkkatöitä(iso osa provisiopalkkaista puh. myyntiä tms.).
Kuinkas paljon työttömiä olikaan? Jopa virallistenkin tilastojen mukaan yli 300000.
Minulla ei ole positiivinen asenne, enkä ole reipas työntekijä. Työnantaja oli niin vittumainen että tappoi minun ja työkavereideni reippauden ja positiivisen asenteen.
"Näkee kilometrin päästä?" Olet kyllä tyhmin kusipää jonka tiedän.
SUúhteilla liian iso merkitys työnsaannissa. Itselläni ei ole suhteita minnekäänpäin omalla alallani, ja tästä syystä tyydyn toistaiseksi vuokratyöfirmojen kautta ytöskentelyyn. Se on oikeastaan ihan mukavaa, vaikka palkka epäsäännöllinen. Ja sitten vielä tuohon ekaan viestiin, että mielestäni aika p*skanjauhantaa! Itse olen aina mennyt superpositiivisella ja motivoituneella asenteella haastatteluun, mutta vailla tuloksia. Ehkä jännitän liikaa...
Jatka vaan positiivisella asenteella, eiköhän sillä kuitenkin ole todennäköisempää työllistyä kuin jos menee jo valmiiksi naama rutussa haastatteluun. Sulle tulee noiden vuokrafirmojen töiden kautta niitä suhteita ja verkostoja ja tietysti työkokemusta. Kaikki meistä jännittävät työhaastatteluja, mutta siinä on se hyvä puoli, että jokaisesta haastattelusta oppii ja se liiallinen jännityskin hellittää ajan kanssa. Tsemppiä sinulle.
Kuinkahan tuo asenteen pääsisi näyttämään, jos ei pääse edes haastatteluun ?
niinpä. Tuskin työnantaja tykkää jos sitä aletaan lähestyä "reippaan ja asenteikkaan näköisenä marssien"... niin työpaikan portilla, pihalla kuin kotitalon edustalla.
Eiköhän kohta piipaa-auton tulisi paikalle...
Kyllä tuo kaaleppi on niin typerä tapaus ettei voi olla edes totta. Miksi maassa on satojatuhansia työttömiä mutta vain muutama kymmenetuhatta paikkaa tarjolla. Herää TOLLO !
Kun ei itselle ole käynyt huonosti, niin on helppo jakaa noita ohjeita. Mistä ensinnäkin saat kokoon sen kilometrin päähän säteilevän positiivisuuden, jos on päällä ahdistus ja pelko tulevaisuudesta? Toinen kysymys kuuluu tietenkin, että miksi ihmeessä pitäisi uhkua jotain asennetta? Eikö työn tekeminen enää riitäkään, vaan pitää olla ihan tietty persoona sen tekemiseen?
Kilpailuyhteiskunnassa ihmisistä tulee halveksittavia manipuloijia, jotka vain pelaavat mielikuvilla ja valheilla. Oma identiteettikin pitäisi hävittää ja muokata tilalle valheellinen kuva menestystä säteilevästä suoriutujasta. Itsekeskeisten individuaalien sopulilaumaa on helppo päättäjienkin viilata linssiin, kun eivät osaa ajatella muuta kuin omaa napaansa, raukat. Monia ei huvita siihen leikkiin ryhtyminen, eivätkä monet pystyisi siihen, vaikka yrittäisivätkin. Pitääkö heidän kohtalonaan siis olla elinikäinen työttömyys tai kituminen karenssin uhalla pakotetuissa ilmaistöissä?
Muistanpa yhden kerran, kun olin positiivisella mielellä hakemassa yhtä työpaikkaa. Kyseessä oli sellanen tukityöpaikka eli ei mikään kovin kummonen paikka ja pääsin sinne haastattelun oltuani yhteydessä puhelimitse sinne paikkaan. Olin hyvissä ajoin paikan päällä sinä sovittuna päivänä, ehkä liiankin täsmällinen, ainakin sellanen tunne tuli sen työpaikkahaastattelijan ilmeestä. Tuli sellanen tunne, että kyseisellä henkilöllä oli se päivä mennyt jollain tavalla vituralleen, oli sen verran äkäsellä mielellä jo ennen mun haastattelua. Kiva tunne, kun itse yritti olla iloinen ja positiivisen olonen, niin toinen oli kuin persiiseen ammuttu karhu. Heti melkein kättelyssä lyttäsi mut liian vanhaksi ja lihavaksi kyseiseen työhön sanomalla asian päin naamaa. Aika huvittavaa sinänsä, kun kyseinen naishenkilö oli mua reilusti vanhempi ja ylipainoisempi. Sitten sanoi, että olin muka kehuskellut puhelimessa olleeni ennenkin vastaavanlaisessa työssä, omasta mielestäni en kehunut vaan mainitsin asiasta, kun ajattelin sen olevan plussaa tuota työtä hakiessa. Voin sanoa, että tuon haastattelun jälkeen mieli ei ollut iloinen, eikä positiivinen vaan enempi vitutti ja ketutti että joutui syyttä toisen pahan tuulen purkupaikaksi. Lisäksi se henkilö sanoi soittavansa, vaikka valinta ei osuisikaan kohdalle. Meinasin sanoa, että älä suotta vaivaudu, tulihan tuo asia jo selväksi muutenkin. Joten ei se iloinen ja positiivinen asenne aina hyödytä vaan voi olla jopa haitaksi kuten mun tapauksessa kävi.
Minulla on reipas ja positiivinen asenne, kun ei ole töitä. Heti jos näyttää siltä että joutuu menee haastatteluun, niin masennun ja muutun negatiiviseksi. Haastattelussa olen erittäin negatiivinen ja masentunut. Kun työnantaja sanoo että ei ota minua töihin, olen jälleen erittäin positiivinen ja täynnä energiaa, kiittelen työnantajia kovin kun eivät minua ota töihin. Kiitoksia kaikille työnantajille, kun pidätte mieleni positiivisena ja reippaana kun ei tarvitse teidän paskaduuneja tulla tekee.
Vastalause. Selitäpä nyt mulle fiksuna, että miksi mulla ei vieläkään ole töitä, vaikka olen reipas ja mulla on positiivinen asenne? Valmistumisesta on aikaa n. 2 kk ja töitä ei vieläkään ole kuulunut.
Miksi en saa töitä? Siksi, koska mun erikoistumispuolelleni on hyvin vähän töitä. Siihen ei vaikuta mun positiivisuus.
Kannattiko opiskella sellaiselle alalle jolla ei ole töitä? HEI HALOO!! Koska olet nainen, voit milloin tahansa ryhtyä yksityisyrittäjäksi - sinulla on kuitenkin jotain sellaista, mitä jokainen mies haluaa.
Öhöm... kouluttauduin ihan hoitoalalle, mutta lasten puolelle on tätä nykyä vaikea päästä töihin. Vanhainkotiin en voi mennä töihin. HEI HALOO, kouluttauduin tälle alalle just siksi, että pääsen tekemään työtä JOSTA PIDÄN. En tosiaan lähde yrittäjäksi, en mihinkään alalle. Ja se, että mulla on jotakin, mitä jokainen mies haluaa - ei tarkoita, että he saisivat sitä.
Nuori olet, ja hoitoalalta tuut saamaan töitä - älä huoli.
Niin kaikki lähihoitajat aikanaan, kerkiät vielä veroja maksaa hirvittävän kauan. Niin munkin avovaimo saa ihan aina töitä - tosin on vielä sairaanhoitaja. Ja saa pitää vapaita ja matkustella mun kaa miten haluaa - aina otetaan takasin ja vaihtoehtoja löytyy.
Yksi pikku kyssäri sulle a-w-w, mikäs siinä vanhainkodissa muuten mättää ? Terveydelliset syyt ? Niin tai näin, kyl sä duunii saat varmasti,viimestään ku tuut stadiin..
Tiedän, että jonain päivänä saan töitä mutta juuri nyt tilanne on hieman synkkää, kun on lomautukset päällä... Vanhainkodissa ei mikään mätä, mutta on terveydelliset syyt olla menemättä. Työtä haen kuitenkin koko ajan, työnhaku on päällä.
Joten kenenkään turha väittää, että työnsaanti on aina hakijasta kiinni.
veikkaan että työtä saa vanhempana, kun "hyväosaiset" ovat mielestään tarpeeksi pönkittäneet egoaan heille paska duuneissa, minulle ihan käypässä työssä. Ne alkavat miettiä että nyt sen itse tunto on jo tarpeeksi matalalla ettei se ylpisty ja ala haastamaan yleistä tarinaa ja voimassa olevia tahoja.
Siten joskus vanhempana kun pääsen viimein sorvin ääreen, vituilevat ne kultalusikka suussa syntyneet epäsuoraan tyyliin "nuorena minä tein tuota samaa hommaa, mutta omin avuin nousin uraputkessa, eli olet vähän jälkeen jäänyt"
Tai sitten ne menee nuoriso eläkkeelle, kun ovat ensin vähän hommanneet "oi oi meni selkä, ja päätäkin vähän viiraa" koska tuntevat joitain pyrokraateja ja he eivät näe mitään moraalista pahaa siinä
..juuu.... asenne kuntoon vaan! Katsotaan typerä hymy typerällä pärställä kun firmat muuttaa maasta pois, venäläiset ja virolaiset vievät suomalaisten työt ja pörssimiljoonikot lomauttavat työvoimaa suurempien voittojen toivossa.
Samaan aikaan julkisen sektorin työpaikkoja lisätään samaan tahtiin kuin velkaakin. Kukaan ei tiedä mistä rahat tulee.
...mutta eihän se niin tärkeää ole. Pääasia on että asenne on kunnossa. Pistetään silmät kiinni, pidetään turpa kiinni ja vaietaan itsemme kuoiaiksi !!!
Tuolla asenteella sinun on aivan turha odottaa työllistyväsi. ASennevamma haisee tänne asti.
Luulet olevasi vissiin partempikin työntekijä.
Mulla on jo töitä mutta sä oot niitä ensimmäisiä, jotka nauretaan työpaikalta pois !! Perseennuoleminen ei riitä kuin naurunaiheeksi työpaikalla ....
Minäkin luulin että voin pitää työpaikkani kokoomuksen jäsenkirjan avulla mutta olinkin ensimmäinen, joka potkaistiin helvettiin !!!!
Minä taas pyrin neuvomaan oikeaa asennetta työpaikallani niin paljon että unohdin tehdä omat työt.
...Sen jälkeen työnantaja käski minun olemaan hiljaa, kutsui minua peräreiäksi ja lopuksi jouduin itse lähtemään helvettiin...
Voi vitttu mitä paskaa asennepelleltä. Tollaiset sitä ensimmäiseksi viivataan yli haastattelutilanteissa.
Ei töitä saa kukaan, jollei pysty konkreettisesti todistamaan mitä tietää varsinaisesta asiasta ja ennenkaikkea mitä asiantuntemusta on työstä mitä joutuisi tekemään.
Eihän siitä tule mitään jos palkkaa jonkun sellaisen, joka selittää että homma käy ja täytyy tehdä äkkiä, asennekin siihen on kohadallaan ja halu myös tehdä töitä. Mutta jollei kukaan ymmärrä mitä kyseinen henkilö tekee niin vahinko on todella mittava.
Sekundaa vaan huippunopeudella. Ei niin tyhmää työnantajaa löydykään, joka palkkaisi tyypin, joka selittää asenteesta kun se todellisuudessa johtaa vain tähän...
Jos ei osaa olla itselleen kriittinen niin silloin sitä vasta asennevamma onkin. Kyllä ylimielisellä asenteella on todella vaikea saada töitä. Ei työnantajat niin tyhmiä ole etteikö huomaisi ylimielisyyden ja ammattitaidon eroa. Ne kun sattuvat useimmin olemaan toistensa vastakohtia.
Jos Aloittaja ei pysty selittämään perustuuko asenne työkokemukseen vai aivovammaan niin silloin on paras olla hiljaa !!!
Niihän sitä juu kuvittelisi. Mulla oli tuo asenne nimenomaan, kun valmistuin koulusta. Olin aina ennenkin saanut työtä, joten pidin itsestään selvyytenä, että nytkin tärppää. Tässä sitä on nyt oltu kuitenkin työttömänä vuoden päivät, vaikka aktiivisesti olen hakenut koko ajan. Useissa paikoissa olen käynyt henkilökohtaisesti tiedustelemassa ns. piilotyöpaikkoja ja hakemuksia tulee lähetettyä päivittäin. Vaan eipä ole tärpännyt, vaikka mielenkiintoa töitä kohtaan löytyisi - kuten varmaan löytyy muutamalta tuhannelta muultakin työttömältä... Sinun kaltaisten on täysin turha tulla tänne "neuvojasi" jakamaan. Kyllä se on ihan tuurista kiinni, että töitä tällä hetkellä saa, ellei sitten ole isukki tai äiti sitä työpaikkaa järjestämässä.
Kasvukeskuksiin pitäisi perustaa eräänlaisia vastaanottoterminaaleja maaseudun työttömille? Työtön ilmoittautuisi tällaiseen vastaanottoterminaaliin ja hän saisi sitä kautta asunnon ja ohjausta työpaikan etsimiseen ja alueelle integroitumiseen. Terminaali voisi olla se ensimmäinen työpaikka. Tämähän on hyvin vanha keskintö muuta on jostain kumman syystä sitä ei ole käytetty viime aikoina.
Tälla tavalla toimiminen olisi järkevämpää kuin tukirahojen jakaminen taantuville syrjäseuduille.
Yhteiskunta elää yli varojensa työllistämällä ylimielisä öykkäreitä julkisen sektorin työpaikkoihin, joihin yhteiskunnalla ei ole varaa.
Raha Suomeen tulee viennistä ja jollei vientä ole niin ei pitäisi ylläpitää kaiken maailman suojatyöpaikkoja tyypeille, jotka ei edes tiedä mitä todellinen työ tarkoittaa...
Hyvä veli-verkosto, suhteet ja sukulaisuus. Niillä kokemukseni mukaan jonkin verran mennään. Pätee varmasti monen lomautetun, työttömäksi työnhakijaksi joutuneen kokemuksiin? Omaani ainakin.
- Niin eikä parane täyttää vuosia yli 45v, ellei kuulu tuohon ensimmäisen lauseeni ryhmään.
Ja kiitos nimimerkille: "positiivinen ja reipas": Minullekin tuli positiivinen fiilis =)