Erosin 5-v sitten alkoholistista, mutta muuten kiltistä miehestä ja 20-v helvetti oli ohi, niin luulin silloin, kun tutustuin mieheen, joka oli raitis.
Rakkautemme ja intohimomme roihusi ensi hetkestä lähtien ja kaikki oli ihmeellistä.Emme voineet pysyä erossa toisistamme.
Parin vuoden kuluttua menimme kihloihin ja kuin varkain hänen käytös muuttui.
Onneksi asuimme erillämme, sillä nyt olisi minulla uuden kodin etsintä, sillä eilen pistimme pisteen suhteellemme.
En saanut tervehtiä miestuttuja, ei edes naapureita, en saanut työajan ulkopuolella käydä toisten naisten kanssa missään, en saanut osallistua työpaikan koulutustilaisuuksiin, jos oli jatkoja tiedossa. Entisen siipan sukulaisiin en saanut pitää yhteyttä. Ellen vastannut työssä ollessani puhelimeen heti, sain kovat huudot paikasta riippumatta, että hän kun soittaa, kuuluu minun vastata heti.
Monesti käynyt niin, että jos tietämättänikin olen tehnyt jotain sellaista, mistä hän on voinut ottaa nokkiinsa, ei hän vastaillut soittoihini tai viesteihini ja saattoi mennä monta viikkoa, ennenkuin otti minuun taas yhteyttä. Myös sormuksen hän laittoi sormestaan pois, mutta jos itse tein saman, hän pyysi laittamaan sen takaisin. Kyllä kärsin kovasti, kun en tiennyt miksi hän ei pidä yhteyttä? Kuitenkin vielä viime päiviin asti hän tolkuttaa tulista rakkauttaan ja sitä, että kuulumme yhteen, mutta kiusanteko vain lisääntyi. Nyt olen lopussa , henkisesti. Itse en pystynyt vastailemaan hänen soittoihin ja viesteihin heti, sillä olin juhannusta ennen leikkauksessa ja siitä toipuminen on kestänyt tähän päivään asti. Hänen mielestään teeskentelin sairaampaa kuin olin, kun en jaksanut tavata.
Ei uskonut kovia kipujani ja väsymystä, kun en saanut nukutuksi kunnolla.
Olen edelleen rakastunut häneen, kaipaus kova. Miten pystyn hänet unohtamaan ja jatkamaan elämääni. Vaikka järki sanoo, että tämä helvetti olisi jatkunut, silti sydän huutaa hänen syliin ja epätoivoinen olo riuduttaa. En näe valoa tunnelin päässä.
Olen vielä sairaslomalla ja senkin vuoksi kovin yksinäinen, onneton. Muutamia viestejä olemme vaihtaneet lähipäivinä, hän syyttäviä, minä yrittänyt selvittää lähinnä omaa tuskaani. Tavattu ei ole muutamaan viikkoon, kun hän taas kerran loukkaantui, kun en tehnyt hänen mielensä mukaan.
Kyllä näin aikuisenakin kärsii rakkauden takia, ihan liikaa. Kuvittelin meidän elävän yhdessä lopun elämämme, mutta olinkin vain seksiin helpotus ja jojopallo tälle rakkaalleni ja kun leikkauksen jälkeen en pystynyt hänen toiveisiin, suuttui. Miten pääsen hänestä yli ja saisin itkuni itkettyä, sillä tämä itkeminen ja koko ajan hänen ajatteleminen on kamalaa. Ruoka ei maistu, mikään ei tunnu enää miltään. Miksi minun piti hänet kohdata 5 vuotta sitten. Helpompaa olisi, kun ei olisi ollut näin voimakkaita tunteita. Hänen tyyli kiusata minut aivan loppuun, sitten syyttää että minussa itsessäni oli syy ja vannoo miun olevan hänen suuri rakkauteni.
Välillä tuntuu, vaikken itsekään ole ihan terve, kun olen kestänyt tätä, ei hänen käytöskään tunnut terveeltä.
Kertokaa saman kokeneet, miten pääsen itseni herraksi ja pystyisin elämään elämääni ilman häntä, on niin tyhjä olo.
Rakkautemme ja intohimomme roihusi ensi hetkestä lähtien ja kaikki oli ihmeellistä.Emme voineet pysyä erossa toisistamme.
Parin vuoden kuluttua menimme kihloihin ja kuin varkain hänen käytös muuttui.
Onneksi asuimme erillämme, sillä nyt olisi minulla uuden kodin etsintä, sillä eilen pistimme pisteen suhteellemme.
En saanut tervehtiä miestuttuja, ei edes naapureita, en saanut työajan ulkopuolella käydä toisten naisten kanssa missään, en saanut osallistua työpaikan koulutustilaisuuksiin, jos oli jatkoja tiedossa. Entisen siipan sukulaisiin en saanut pitää yhteyttä. Ellen vastannut työssä ollessani puhelimeen heti, sain kovat huudot paikasta riippumatta, että hän kun soittaa, kuuluu minun vastata heti.
Monesti käynyt niin, että jos tietämättänikin olen tehnyt jotain sellaista, mistä hän on voinut ottaa nokkiinsa, ei hän vastaillut soittoihini tai viesteihini ja saattoi mennä monta viikkoa, ennenkuin otti minuun taas yhteyttä. Myös sormuksen hän laittoi sormestaan pois, mutta jos itse tein saman, hän pyysi laittamaan sen takaisin. Kyllä kärsin kovasti, kun en tiennyt miksi hän ei pidä yhteyttä? Kuitenkin vielä viime päiviin asti hän tolkuttaa tulista rakkauttaan ja sitä, että kuulumme yhteen, mutta kiusanteko vain lisääntyi. Nyt olen lopussa , henkisesti. Itse en pystynyt vastailemaan hänen soittoihin ja viesteihin heti, sillä olin juhannusta ennen leikkauksessa ja siitä toipuminen on kestänyt tähän päivään asti. Hänen mielestään teeskentelin sairaampaa kuin olin, kun en jaksanut tavata.
Ei uskonut kovia kipujani ja väsymystä, kun en saanut nukutuksi kunnolla.
Olen edelleen rakastunut häneen, kaipaus kova. Miten pystyn hänet unohtamaan ja jatkamaan elämääni. Vaikka järki sanoo, että tämä helvetti olisi jatkunut, silti sydän huutaa hänen syliin ja epätoivoinen olo riuduttaa. En näe valoa tunnelin päässä.
Olen vielä sairaslomalla ja senkin vuoksi kovin yksinäinen, onneton. Muutamia viestejä olemme vaihtaneet lähipäivinä, hän syyttäviä, minä yrittänyt selvittää lähinnä omaa tuskaani. Tavattu ei ole muutamaan viikkoon, kun hän taas kerran loukkaantui, kun en tehnyt hänen mielensä mukaan.
Kyllä näin aikuisenakin kärsii rakkauden takia, ihan liikaa. Kuvittelin meidän elävän yhdessä lopun elämämme, mutta olinkin vain seksiin helpotus ja jojopallo tälle rakkaalleni ja kun leikkauksen jälkeen en pystynyt hänen toiveisiin, suuttui. Miten pääsen hänestä yli ja saisin itkuni itkettyä, sillä tämä itkeminen ja koko ajan hänen ajatteleminen on kamalaa. Ruoka ei maistu, mikään ei tunnu enää miltään. Miksi minun piti hänet kohdata 5 vuotta sitten. Helpompaa olisi, kun ei olisi ollut näin voimakkaita tunteita. Hänen tyyli kiusata minut aivan loppuun, sitten syyttää että minussa itsessäni oli syy ja vannoo miun olevan hänen suuri rakkauteni.
Välillä tuntuu, vaikken itsekään ole ihan terve, kun olen kestänyt tätä, ei hänen käytöskään tunnut terveeltä.
Kertokaa saman kokeneet, miten pääsen itseni herraksi ja pystyisin elämään elämääni ilman häntä, on niin tyhjä olo.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olet tekemisissä narsistin kanssa. Ja muista, että tuo kaipuu ja rakkaus on vain tunnetta jonka narsisti saa aikaan. Se saa sinut tuntemaan itsesi ainutlaatuiseksi ja osaa tyydyttää helyydenkaipuusi. Älä jää suhteeseen missään nimessä millään tasolle. Tämä on neuvoni koska tutulta kuulostaa kirjoituksesi. Toivottavasti pääsit / pääset eroon kivuttomasti hänestä. Ota tunteen tilalle järki käteen ja mieti tulevaisuuttasi! -kaikkea hyvää-
Ei kyllä tuo vaikuttaa ihan puhtaasti mielisairaalta..Kiinnostaisi tietää miten patologinen hulluus alkoi näkymään ja mistä sen olisi voinut päätellä aiemmin.Harmi ettei oma perhe ole ohjannut hoitoon jo varhaisessa iässä!
Kokemuksesta voin sanoa, että miehesi on patologinen narsisti. Itse pääsin moisesta eroon kuusi vuotta sitten ja nyt on ihana uusi aviomies kuvioissa. Kaikesta selviää, kun vain on riittävästi tahtoa. Ero narsistista on vaikea. Hän saattaa sinua kiusata vielä vuosia eronne jälkeen, mutta katso narsistien uhrien sivuilta ohjeita, miten toimia jotta voit pysyä hänestä erossa forever. Hän kyllä yrittää sinua kukin ja koruin takaisin saada. Lupaukset muuttumisesta unohtuvat sinä päivänä, kun muutat takaisin hänen luokseen. Hän haluaa sinut takaisin, että voi sinua alistaa. Vain näin hänen ylitsevuotava erinomaisuutensa kukoistaa: sinä olet paska ja hän on Jumala.
Lue joku narsismista käsittelevä kirja. Psykologian hyllyltä löytyy.Silmäsi aukeavat, kun tajuat mistä on kyse.
Höpö höpö. Älkääs kyökkipsykologit taas dignooseja tehkö. Kuulostaa ihan tavalliselta mustasukkaiselta kusi---päältä.
Miheni kanssaa hyvä seksisuhde aluksi, loppua kohti tilanne muuttui niin, että mä jouduin antamaan ensin suuseksiä hänelle (hän makasi kuin lahna) sitten eri asennoissa rakasteltiin useamman kerran. Raukeana levättiin hetki, kun hän vaati taas suuseksiä ja mitä milloinkin. Ei välittänyt itse minua kosketella sen enempää, mieleeni mein suhteesta jäi, että herra oli uljasta oriaan jatkuvasti työntämässä suuhuni. Seksi näytteli suhteessamme pääosaa, tuntui ettei hän muuta hallitsekaan.
No tosiaan, hallitsi hän, kaikki pelit ja ravit ja lottoamiset.
Kaupalla käydessämme kiersimme kaikki pelikioskit ym. Jos jotain esim. autoista kysyin oman autoni renattua, ei hän osannust selittää siitä mitään, mistä apua olisi ollut. Aina hän oli oikeassa, muut väärässä. Sukulaisista oli ihmisiä, jotka olivat hänen elämän pilanneet joskus, mutta hän on nyt päässyt ylemmäs kuin ne.
jEtuili kaupan jonoissa, haukkui kassat, jos hinnoissa jotain mätti.
Kuinka monesti häpesin hänen käytöstä! Juoksi työpaikallani mukamas tervehtimässä jne.
Onneksi tuo elämä on haalean katkerana muistona mielessäni enää
Itse joutunut myös narsistin uhriksi. olin melkein 10vuotta.. ALUSSA niin ihana ja muuttui lähestulkoon heti häiden jälkeen.. mustasukkaisuutta, väkivaltaa, henkisesti ja fyysisesti, hallintaa jne... Ikäväkyllä meillä on kaksi lasta joten en tule vielä 10vuoteen pääsemään hänestä kokonaan eroon.. Helvetti pääsi valloilleen vasta oikeastaan eron jälkeen.. Kolme vuotta erosta ja edelleen se ihminen hallitsee mun elämää.. Ulkopuolisille hän on täydellinen "isä" vaikka isä on kaukana hänestä, kaveri kän kykenee lapsille olemaan mutta ei
Minä luin kirjoituksia narsistien käytöksestä ja surukseni huomasin rakkaallani olleen useimmat niistä. Se ihmetytti monesti, kun hän päivän mittaan laitteli itsestään otettuja kuvia puhelimella. Myös hän piteli asunnossaan hyllyjen päällä monia kuvia itsestään.. Koskaan mikään ei häneltä mennyt pieleen ja jos meni, oli syy aina muissa.
Monesti hänen yhtäkkinen raivoisa tila peloitti, joka alkoi aivan mitättömästä asiasta.
Kaikki itsekehut ja muitten mollaamiset myös osuivat yhteen.
Tämä päivä on ikävää ja kaipuuta ollut täysi. Välillä tuntuu ettei voi olla totta, epäonnistuin taas. Asiaa pahentaa, etten ole täysin kunnossa menemään vaikka marjametsään, missä tykkäisin olla. Nyt vain tätä loputonta itkua, josta ei taida loppua tulla.
Kiitos teille ystävällisistä vastauksista, ilman teitä en olisi osannut mennä narsistista kertovaa juttuja lukemaan.
Valaisi aika paljon, mistä on kysymys. Tunnen itseni narriksi ja tyhmäksi, kun olen antanut itseäni nöyryyttää.
Lue Raimo Mäkelän kirjoittama kirja "Naamiona terve mieli"
Naisten juttuja kun lukee (tai kuuntelee) niin joka toinen mies on narsisti. Psykologiset tilastot kertovat jotain vallan muuta.
Mun nainen oli pieni-palkkainen (1200,- kk) taloudellinen miesten hyväksikäyttäjä. Muutti mun luo asumaan, ei suostunut edes tupakoitaan ostamaan, asui kanssani vuoden ja sitten päätti muuttaa eroon. Sanoin, että tiedän, mikä oli pelin henki. Sanoin, että "arvaan sun kohta muuttavan toisen, itseäs toistakymmentä vuotta vanhemman miehen kanssa yhteen ja kolmessa kuukaudessa tutustumisesta." -Nainen ei sanonut mitään.
Nyt kaverit kertoivat nähneensä hänet (2kk erosta) harmaaohimoisen miehen kanssa kävelevän käsi-kädessä kaupungilla. JAAHA. Ottaskohan liikennetiedustelun palvelunumerosta sen auton tiedot, siellä kun tulee osoite? Oiskohan jo muuttanut yhteen?
Mainio tapa kiertää prostituutio-kieltoja. Kun ei kyseessä ole yhden yön seksi vaan vuoden kaikkien öiden seksi. Kun raha saadaan paitsi rahana niin muina etuina, ; sähkö. lämpö, ruoka, matkat ja bemari käyttöön yms.
Halooooo, miten tämä sun juttus liittyy alkuperäisen tuskaiseen kirjoitukseen?
Jos olet asunut toisen kanssa yhdessä, niin eis siin ole kaik yhteistä.
Kyllä narsistit tuntee ja tietää määrätynlaisista käyttäytymisen malleista,
hyviäkin miehiä on
Hei. Kyllä oikeasti narsistisen ihmisen tunnistaa, monista itsekkäistä asioista. Jos tällainen ihminen ajattelee aina vain itseään ja ei ota toista huomioon, ei sitä voi olla huomaamatta, sekä käytös muutenkin omituista ja julmaa.
Narsistinen nauttii ja saa voimansa toisen ihmisen alistamisesta ja on täysin kykenemätön empatiaan.
läheisyysriippuvaisuuskin on sairaus
Totta on, että läheisriippuvaisuus on sairaus ja paha sellainen.
Mitkä oireet siinä on ja millä niistä pääsee pois. Ajattelin vain että tiedän tarkkailla itteäni, kun olen epäillyt itse olevani.
Miksi naisiin vetoaa ns. narsistisen luonteen omaavat miehet?
Käytöshän heillä alkuun on aivan naisten toiveiden mukaista, saa kokea olevansa aivan ainutkertainen. Mutta kun olet koukussa, näytös saa uuden piirteen.
Jätetään ja jos nainen ei roiku ja ota yhteyttä, mies loppujen lopuksi itse ilmaantuu näyttämölle, sillä sehän on kauheata jos nainen pääsee hänet unohtamaan.
Ja taas sama nainen on myyty, irti ei tunnu pääsevän.
Olen huomannut saman, kun en ole ollut tottelevainen miehelle ja olen viileämpi ja tapaan omia ystäviäni, hän jättää ja muutaman viikon ajan ei vastaile puhelimeen tai ota itse yhteyttä.
Nyt vuosien aikana olen oppinut, etten ota itsekään yhteyttä ja elän omaa elämääni ja kuinkas ollakaan, alkaa myöhäiseen ilta-ajankohtaa tulla rakkausviestejä ym
(meillä seksi sujuu hyvin, miksi roikun miehessä).
En ymmärrä itseäni, että olen tämän miehen kanssa ollut jo 6 vuotta ja silloin kun menee mainiosti eli tottelen hänen sanaansa joka asiassa menee ihanasti, mutta kun haluan ajatella omilla aivoillani, menee huonosti.
Aina päätän, että tämä on loppu, mutta kuitenkin seksi hänen kanssaan vie voiton.
Toi on jännä juttu. Nimittäin mulla oli samanlainen suhde. Kun olit "samahenkilö" miehen kanssa niin homma pelasi. Mutta jos olit oma itsesi ja ajattelit omilla avoilla, niin mies hylkäsi. Erilaisuus oli uhka joka piti eliminoida. Ajatteleva nainen, hui kauhistus!
Tällainen mies, joka väittää suurta rakkautta, mutta esim. jos naisella huolia ja vaikka flunssaan sairastus, ei noteeraa naista mitenkään. Itse kun sairastuu pieneen nuhaan, naisen täytyy paapoa ja lässyttää koko ajan.
Mulla huolia rahan riittävyydestä, kun pitkällä sairaslomalla, mies vähättelee asiaa. Jos itken taakkani alla, etten jaksa koko ajan hymyillä, mies häviää eikä lohduta missään. Aina vain täytyisi hälle tolkuttaa suurta rakkautta ja sitä kuin ihana mies on ja kuinka hän sitä ja tätä... En jaksa, menköön vaikka aunukseen.
Huvittavinta on, kun muutamaan päivään ei olla nähty, mies laittaa puhelimella itsestään puolnakuja kuvia. Luulee varmaan että kiihottaa, vanha äijä.
Suuttuu kun käyn hierojalla, joka mun lapseksi kohta kävisi.
Itse olen päättänyt unohtaa tämän mieskaverini, vie liikaa mun energiaa elämästäni.
Parempi olla yksin, kuin toisen ponnahduslautana. Miten miehestä voi tulla itsensä ihannoija ja palvoja?
Miten ja miksi miehestä tulee oman napansa ympärillä pyörijä, jota ohjaa vain oma vehje, jota kaikkien naisten pitäisi palvoa? Jaksaako kukaan nainen loputtomasti kehua, sellaista, jossa ei edes ole kehumista? Missä menee sairauden raja siinä kehumisessa?
Sain tarpeekseni tällaisesta miehestä ja opettelen elämään ilman häntä.
Kipeältä tuntuu, ajatukset pörrää hänessä jatkuvasti, mutta nyt olen ollut ilman häntä jo 6 viikkoa ja pikkuhiljaa helpottaa. Tosin aamuisin mulla paha möykky rinnassa ja tuntuu pelottavalta herätä uuteen päivään ja ikävään.
Aloin purkamaan pahaa oloani käsitöihin. Kartan paikkoja, joissa yhdessä kävimme ja en kuuntele musiikkia, joita yhdessä kuuntelimme. Häneltä saamat tavarat heitin pois muistuttamasta epäonnistuneesta suhteestamme. En vastaa soittoihin ja viesteihin, en laske kotiini. Hän myös lähettelee itsestään kuvia, en tiedä miksi.
Hällä myös taipumus ottaa nokkiinsa joka asiasta ja hävitä joksikin aikaa, eli kiusata minua. Muutenkin aika ilkeän luonteinen, vaikka kehuikin fiksuudellaan ja komeudellaan jatkuvasti.
Hyi millainen mies, toivottavasti ei sentään alastonkuvia itsestään. Onneksi jaksoit taistella eroon, kyllä se helpottaa päivä päivältä. Ei jaksaisi yhtää tuollaista itseään kehuvaa ja kerskuvaa miestä katsella. Olen varma, että vastaasi tulee paljon parempi mies sitten kun on sen aika.
Mistä sen voiman saa, että pääsee tällaisesta suhteesta eroon, kun tuntuu kaikki niin turhalta, seisahtaneelta suhteelta, joka junnaa paikallaan.
Olen yrittänyt eroa, mutta aina lankean. Kun Kikan rakkauden talo kappale kuuluu radiosta tai television H&P:seltä, ikävä tulee sietämättömäksi, sillä tämä kappale on ns. meidän kappaleemme.
Vaikka joskus meinasimme muuttaa yhteen, tajuan ettei se olisi onnistunut. Nyt kun molemmilla oma koti, kumpikin voi miettiä omilla tahoillaan asioita.
Kuitenkin hän tietää lähes kaikki liikkeeni kaupungilla, on kai tiedon lähteitä.
En ilkeä enää läheisillenikään ja työkavereilleni mainita, että olemme vieläkin yhdessä, sillä he eivät ymmärrä miksi annan tämän miehen määrätä ja kävellä ns. ylitseni, sekä sen että kärsin omalla tavallani tässä suhteessa,
Se on hullu ei sinun tartte muuta ajatella.Eroon tuollaisesta ja äkkiä..
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että hän on hullu ja pitäisi päästä eroon.
Tajuan kaikki selvästi, ettei normaali mies vahdi ja käyttäydy ihan noin.
Entinen aviomieheni on myös luvannut olla tukenani, jotta irtautuisin miehestä ja hän on sanonutkin minun muuttuneen niiltä ajoilta kun olimme yhdessä - nyt ex-mies on minun paras ystävä, joka auttaa ja jeesaa tarvittaessa omakotitalon töissä.
Mieskaverilta turha pyytää mitään apua,on niin suurta herraa olevinaan tai peukalo keskellä kämmentä. Hän on raitis ja peliriippuvainen ja ex-miehen ongelmat liika alkoholinkäyttö, mikä särki liittomme.
En ymmärrä, miten voin olla näin surkea oman elämän hallinnassa, että sulan aina tämän mieskaverin pyyntöihin. Elämässä olisi niin paljon muutakin iloa ja tekemistä työni lisäksi, mutta olen vain nynneröittänyt kotona vapaa-ajan. Viihteellä en oikein tykkää käydä, vaik työkaverit houkuttelevat ja kerran erehdyin lähtemään, mutta mieskaverini etsi minut käsiini aiheuttaen kohtauksen ravintolassa, jonka jälkeen olen karttanut paikkoja.
Olen vihdoin vapaa 6-vuoden vaikeasta suhteesta mieheen, jonka piti olla elämäni mies. Sydän itkee, mutta on helpottavaa olla muuten.
Mä selvisin hengissä.