ollako vai eikö olla,siinäpä taas kysymys..ollaan mieheni kanssa yhdessä oltu 13-vuotta,ja meillä on kouluikäinen lapsi.on käynyt niin,että nukutaan eri huoneissa,syystä että mies vaan pienilläkin työvapaillaan kaljottelee.
ei esim.kiinnostu perheestään viirunvertaa.en voi itsekään mennä ehdottaan mitään,kun on niin saamaton mies.makaa sohvalla noin 12-tuntii päivässä vapaallaan ja vetää kaljaa.välillä tietokoneellaan.
seksi ei miestä ole kiinnostanut vuosikausiin enempää kuin noin 8-9päivän välein.olen turhautunut,melkeinpä olen lapselle yksinhuoltaja vaikka suhteessa olenkin.
sitä tässä olen mietiskellyt,että kannattaako suhde vaan lopettaa.olen miettinyt,että oisi siinä vapaudessa omat hyvätkin puolensa.ei tarvitsisi enää kuunnella kun mies repii yöllä kaljatölkkejään auki,ja oisi jänittävää olla sinkkuna.
saisi tapailla uusia miehiä,joiden kanssa varmaan oisi sitäkin enemmän.enemmän varmaan kuin koko aikan tuon kanssa on ollut.oisi uuden kanssa varmaan vuoden aikan enemmän kuin 13-vuoteen.
asumaan en rupeaisi kenenkään miehen kanssa.huhhuh.onko kukaan nyt onnellinen sinkku?kertokaas.
ei esim.kiinnostu perheestään viirunvertaa.en voi itsekään mennä ehdottaan mitään,kun on niin saamaton mies.makaa sohvalla noin 12-tuntii päivässä vapaallaan ja vetää kaljaa.välillä tietokoneellaan.
seksi ei miestä ole kiinnostanut vuosikausiin enempää kuin noin 8-9päivän välein.olen turhautunut,melkeinpä olen lapselle yksinhuoltaja vaikka suhteessa olenkin.
sitä tässä olen mietiskellyt,että kannattaako suhde vaan lopettaa.olen miettinyt,että oisi siinä vapaudessa omat hyvätkin puolensa.ei tarvitsisi enää kuunnella kun mies repii yöllä kaljatölkkejään auki,ja oisi jänittävää olla sinkkuna.
saisi tapailla uusia miehiä,joiden kanssa varmaan oisi sitäkin enemmän.enemmän varmaan kuin koko aikan tuon kanssa on ollut.oisi uuden kanssa varmaan vuoden aikan enemmän kuin 13-vuoteen.
asumaan en rupeaisi kenenkään miehen kanssa.huhhuh.onko kukaan nyt onnellinen sinkku?kertokaas.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itsellä sama tilanne. Humaltuu jo yhdestä kaljasta. Silmät katsoo tyhjyyteen, enkä kohtaa enää rakastamaani miestä. Läsnä on joku pullosta tullut luuseri. En halua häntä olohuoneeseeni, mökillemme, hotellihuoneeseen ulkomaille. Tämä vain on nyt näin: se tyyppi aina tulee pyytämättä ja sotkee elämäämme, sammuu sohvallemme jo ennen klo 21 viikonloppuisin. Sen tyypin serkku on läsnä jo perjantaisin: se häärää silmät kiiluen ja kiihkossa liikkuen tyhjiä tölkkejä kaapista mukaansa, tarjoutuu ruokakaupassa maksamaan kassalla kaiken vaikkei sitä viikolla tee koskaan: palkkioksihan hän saa sitten juoda oluensa ja viininsä rauhassa kun on näin uhrautunut. Arvostan miestäni ja annan hänelle hyvää palautetta. Hän on työteliäs ja supliikkimiehiä - myös intohimoinen rakastaja, näillä eväillä hän minut saikin: meillä on hauskaa keskenämme. Paitsi silloin kun hän juo. Hän on tyypillinen nautiskelija: pitää olla alkoholia ja sen jälkeen seksiä ja sen jälkeen ruokaa ja sitten taas juomaa... Vauhti vain paranee vaikka mies on jo 55 vuoden ikäinen. Minun pitää muistuttaa itselleni, etten se ole minä joka tartun hänen puolestaan pulloon ja juotan. Kyseessä on hänen ratkaisunsa: hän joko juo tai sitten ei. Hän on käynyt terapeutillakin purkamassa pahaa oloaan entisestä liitostaan. Ilmeisesti jotain vielä pinnan alla kytee. Meidän pitää muistaa, ettemme syyllistä itseämme. Mietimme vain miten pääsemme elämään sitä elämää, jonka ansaitsemme. Kukaan meistä ei nuorene.