Meillä ex-mieheni kanssa on yhteishuotajuus. Minä olen lähivanhempi ja lapsi on enempi minulla kuin isällään. Olen ostamassa itselleni ja lapselle asuntoa, mutta mies ei anna lupaa minulle siirtää lapsen hoitopaikkaa. Muutamme vain kaupunginosaa. Nykyinen hoitopaikka sijaitsee miehen kodin lähellä ja hän ei siitä edusta halua luopua. Mitä tehdä, saako näin mies vaikeuttaa elämääni ja mitääkö minun tähän vain alistua. Tätäkö se yhteishuotajuus on, että mies määrää? Onko lähivanhemmalla mitään etuoikeutta päättää lapsen asioista vai kaikkiko asiat pitää sopia yhdessä etävanhemman kanssa?
Mitä minun tulisi tehdä, että minäkin tulisin kuulluksi?
Mitä minun tulisi tehdä, että minäkin tulisin kuulluksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yritä löytää kompromissia - joku hoitopaikka joka olisi jossain puolivälissä esimerkiksi - tai sitten velvoitat exän huolehtimaan hoitoon viemisistä/hakemisista ;)
Eron jälkeen vanhemmat ovat edelleen tasavertaisia vanhempia - yhdessä tehdään päätökset - ja viisampi joustaa ...
Toimit itsesi ja lastesi parhaaksi. Asut siellä missä haluat. Ei entinen miehesi voi asuinpaikkaasi tai lasten hoitopaikkaa määrätä. Kun olet saanut asunnon ostettua ja asiasi järjestettyä kerrot miehelle vain uuden osoitteesi ja mikä on lasten uusi hoitopaikka. Et todellakaan enää tarvitse kysellä häneltä mitä saat tehdä ja mitä et.
Sinähän ne päivähoitomaksut maksat! Laitat hakemuksen kunnalle päivähoitopaikan muuttamiseksi. Siihen riittää pelkästään sinun allekirjoituksesi. Sitten vain ilmoitat asian lapsen isälle ja hän saa luvan sopeutua tilanteeseen. Yksinhuoltajan elämä on muutenkin paljon rankempaa kuin etäisän, joten ei voi sanoa kuin että onpa ex-miehesi aika "neiti", hyvä että pääsit aikoinaan hänestä eroon.
Alkuperäinen kirjoittaja ei ole yksinhuoltaja vaan he huolehtivat lapsesta yhdessä - ja näin ollen kyllä lapsen asiat kuuluvat myös toiselle vanhemmalle. Onko se lapsi nyt jostain syystä lähivanhemman "yksityisomaisuutta" - sen takia että lapsi on kirjoilla sen toisen vanhemman luona?
Toki ap voi vaihtaa hoitopaikkaa kysymättä toiselta - mutta tuskin on kovin fiksua erovanhemmuutta ...
Yhteishuoltajuus ei tarkoita välttämättä yhteishuoltajuutta, kirjoittahan nimenomaan kertoi olevans lähivanhempi, joten hänet katsotaan yksinhuoltajaksi, vaikka huoltajuus onkin yhteinen (koskee lähinnä passin hakemista jne).
Hänellä on oikeus päättää missä asuu ja missä lapsi on hoidossa, siihen ei yhteishuoltajuus määrää mitään.
huoltajat päättävät yhdessä lapsen asuinpaikasta, kasvatuksesta, koulutuksesta jne - ja näin ollen kyllä hoitopaikkakin kuuluu sellaisiin asioihin mistä vanhemmat yhdessä sopivat.
Kukaan ei voi puuttua siihen jos lähivanhempi omavaltaisesti menee muuttamaan lapsen hoitopaikkaa - mutta eihän se ole oikein ...
kyllä yhteishuoltajuus on paljon enemmän, kuten sinua jo oikaistiinkin.
Sitä en sitten ymmärrä, miksi mies moista muutosta vastustaa, jos lapsi muuttaa hoitopaikan osalta lähemmäs... outo tyyppi.
M36: Sulla on välillä niin kova draivi päällä, että menee luetut vähän väärinymmärretyiksi... ;-)
Luetaan uudelleen: "Nykyinen hoitopaikka sijaitsee miehen kodin lähellä ja hän ei siitä edusta halua luopua." Eli kääntäen: uusi hoitopaikka ei sijaitse kodin lähellä.
No, ei suurta väliä, mutta ehkei se etä-isä sittenkään ansaitse tuomiotasi (outo tyyppi). ;-)
Olen itse yksinhuoltaja virallisesti ja juridisesti eli päätän tosiaan ainoana huoltajana lapseni kaikista asioista. Olen sitä lapseni äidin nimenomaisesta aloitteesta ja yhteisestä sopimuksesta. Se seikka ei kuitenkaan ole millään tavoin estänyt minua ottamasta huomioon myös lapseni toista vanhempaa omissakin ratkaisuissani. Niin olen myös tehnytkin ja ajatellut siten toimivani lapseni edun mukaisesti. Yhteishuolto on eri asia. Siinä päättäjiä "lapsen elämän kannalta suurissa asioissa" on kaksi eli kyllä se hoitopaikka pitäisi yhdessä pystyä sopimaan. Ei se mitenkään ihmeellistä ole, mikäli toinen ei halua lasta hoitoon jonnekin omaa kotiaan kauemmaksi. Kyllä lyhyet etäisyydet ovat kaikkien etu. On toki myös täysin ymmärrettävää, että kaikki muutokset kuormittavat lasta. Tämä olosuhteiden pysyvyys eli ns. status quo on eräs varsin keskeinen periaate myös silloin, kun viranomaiset joutuvat tätä ns. lapsen etua miettimään ja ratkomaan. On toki myös täysin ymmärrettävää, että lähivanhempi voi haluta muuttaa ja siihen tulee olla (ja onkin) myös oikeus ja mahdollisuus. Koska kyseessä on asunnon osto, pyytäisin miettimään asioiden kaikin puolisen (erityisesti lapsikeskeisesti ajatellun) sujumisen kannalta, löytyisikö sopiva ja kiva asunto jostain nykyisen asuinpaikan läheltä. Olisi nimittäin lapselle todellinen lahja, mikäli siirtymiset vanhemmalta toiselle ja myös hoitopaikkaan voisivat sujua mahdollisimman vaivattomasti. Silloin sinänsä lasta jo kohdannut vaikea ja kuormittava tilanne eli vanhempien ero voisi kääntyä parhaassa tapauksessa jopa kokonaan positiiviseksi asiaksi. Huoltajan tärkein ominaisuus on kyky asettua lapsen asemaan ja tarkastella myös omia ratkaisujaan siitä näkökulmasta.