Minä olen Jumala, kumoa väitteeni.

Me olemme Jumaluus.

43

240

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • -Brina-

      Emme vain me, vaan kaikki mitä on, on jumaluutta. Mitään ei voi olla sen ulkopuolella... koska siinä ei ole 'ulkopuolta'. Ja kaikki se, mikä on 'olemassa', on vain aivojen/mielemme luomaa kuvajaista, mayaa eli oikeammin harhaa joka vaikuttaa todelliselta ja jonka tarkoituksena on saada aikaan ' kokemuksia ajassa'. Kaikella jolla on tietoisuutta eli 'jumalmieli', siis se on jumalallinen ominaisuus - ovat luoja-kokijoita omalla tietoisuuden asteellaan. Minä, tällä tietoisuuden tasollani en ole Jumala, mutta minä ja Jumala olemme YHTÄ. Vertauksena; pisara merivettä ei ole meri, mutta ne ovat silti YHTÄ.
      Siis hieman kumoan ja hieman todistan aloituksen väitettä :)

      • reijo7

        Emme vain me, vaan kaikki mitä on on Jumaluutta.

        Hyvin kuvaat tuon Jumaluuden siten kuin minäkin olen se oivaltanut. Siis olevan ulkopuolella ei ole mitään. olkoonkin se vaikka raamatun JUmala. Juuri tuo minkä sanot lopuksi. On näin minä en ole meri mutta minä olen osa merta on totta. Tähän voisi lisätä minä en ole kaikkeus, mutta olen osa kaikkeutta. Joka on ns Jumala. Hei vaan, me olemme yhtä sinä ja minä. Stemppiä!


    • Brina sanoi kyllä liki kaiken samoin kuin itse ajattelen.
      Voisin lisätä että siinä missä itse näen ja koen Jumaluutta siinä Se on. Tietenkin tässä on hyvä pitää mielessään että kysymys on hyvin henkilökohtaisesta näkemyksestä joka saattaa olla "eeson baarissa" hyvä pitää omana tietonaan.
      Olemme käyttänneet käsitettä Jumaluus joka on tarkasti ajatellen eri asia kuin Jumala. On kuitenkin jotenkin helpompaa puhua jumaluudesta jolloin ei ajatus keskity johonkin persoonaan - muotoon.

      Aloittajan persoona ei ole Jumala. Mutta hänessä on "nähtävissä" jumaluutta. On siis kysymys näkökyvystä. Jälleen kaksimielinen käsite näkökyky. Kysymys on henkisestä näkökyvystä.

      H.J Nortamolla on tarina tuosta henkisetä näkökyvystä, kuinka hän opetteli lukemaan. Mustia tahroja paperilla sanottiin kirjaimiksi ja kun niitä tukiskeli hän oppi niiden merkityksen ja kun merkitys selvisi häneltä pääsi itku. Hän oli ymmärtänyt mitä merkkien sisältö tarkoitti. Hän oppi muodon avulla sisällön.

      Siinä on tietyllä tavalla "näkökyky" avautunut. Samoin voin oppia näkemään jokaisen kanssakulkijani "sisäisen merkityksen" - Jumaluuden hänessä. Oppin muodon avulla sisällön merkityksen.
      Hän ei ole Jumala mutta hänen kohtaamisensa merkitsee minulle Jumaluuden kohtaamista. Silloin kun olen sen valmis näkemään. Silloin kun olen oppinut lukemaan. Kristittynä puhun kristuksen näkökyvystä. Tosin se sama idea kattaa kaikki muutkin uskomukset - lopulta, on vain erilaisia ilmaisutapoja, kuten kieliä maailmassa.

      • Valtaosa ihmisistä ei hyväksy alkuunkaan väitettä ykseydestä, siksi tällainen vähäsen provosoiva aloitus.


    • tä?

      Karikatyyrikarrikoit vaikutelman, että jumaluus olisi jotain sama kuin persoonallinen ihminen?

    • Ajatuksen, että Jumala on kaikkialla ja kaikessa, pitäisi johtaa ykseyden määritelmään.
      Parempi sana meistä yksilöinä voisi olla luoja, täällä fyysisyydessä me ajattelemme ja sen seurauksena luomme...joka päivä..jatkuvasti.

      • teknisesti hiljenen

        Emme ole todellisuutta, se on fakta.
        Turhaa jauhamista siis, ollaan siis hiljaa niin on hyvä,

        Ihmisen jumaluuteen uskominen merkitsee sitäkin että pitää kristillisen jeesus-taruston kertomuksia mahdollisina?
        Silloin uskotaan mm. tilanteeseen jossa Jumalan oli pakko tulla ihmiseksi siksi, että pelastaisi itse itsensä itsellään tilanteesta jonka on itse-asiassa alunperin itse itselleen aiheuttanut?
        Hullua!


      • teknisesti hiljenen kirjoitti:

        Emme ole todellisuutta, se on fakta.
        Turhaa jauhamista siis, ollaan siis hiljaa niin on hyvä,

        Ihmisen jumaluuteen uskominen merkitsee sitäkin että pitää kristillisen jeesus-taruston kertomuksia mahdollisina?
        Silloin uskotaan mm. tilanteeseen jossa Jumalan oli pakko tulla ihmiseksi siksi, että pelastaisi itse itsensä itsellään tilanteesta jonka on itse-asiassa alunperin itse itselleen aiheuttanut?
        Hullua!

        'Ihmisen jumaluuteen uskominen....'

        Ihmisellä ei ole pakotetta uskoa, ja näin voi huoletta sivuttaa Raamatun kertomukset.
        Jokainen tekee valintansa ja niihin ei kukaan puutu....onko tämä turhaa jauhamista?
        Ehkä on, mutta tämän jauhamisen tarkoituksena on herättää yhä uusia ajatuksia...mielestäni meitä pidetään edelleen 'väärillä jäljillä'...puhumattakaan menneistä vuosisadoista...olisi aika herätä?


      • Itsensäpelastaminen
        teknisesti hiljenen kirjoitti:

        Emme ole todellisuutta, se on fakta.
        Turhaa jauhamista siis, ollaan siis hiljaa niin on hyvä,

        Ihmisen jumaluuteen uskominen merkitsee sitäkin että pitää kristillisen jeesus-taruston kertomuksia mahdollisina?
        Silloin uskotaan mm. tilanteeseen jossa Jumalan oli pakko tulla ihmiseksi siksi, että pelastaisi itse itsensä itsellään tilanteesta jonka on itse-asiassa alunperin itse itselleen aiheuttanut?
        Hullua!

        "pelastaisi itse itsensä itsellään tilanteesta jonka on itse-asiassa alunperin itse itselleen aiheuttanut? "

        Tämä on sen verran lähellä että tätä voisi jopa pitää viitteellisenä totuutena. Onhan tällaista pyöritelty iät ajat ja tuotu ykseyden käsitettä mukaan ym. juttuja.

        Itse itsellen aiheuttanut tietyistä järkisyistä johtuen. Jos ei olisi tätä tehty, olisi ajauduttu hankaluuksiin suurempiin. Kuulemma luomisesta aluksi kieltäydytttiin, mutta arkkiolennot havaitsivat silloin, että siitä seuraa evoluution pysähtyneisyys. Oli pakko luoda. Valittiin kahdesta pahasta pienempi paha. Näin kertovat jotkut legendat.

        Luominen siksi, koska itse Jumal atarvitsee kehittyäkseen luotuja eli itseään. Jumaal täydentyy meidän kauttamme. Jumala kehittyy.

        Jumala kehittyy. Tätä voisi miettiä? Mietitty jotain täydelllistä pysähtynyttä Jumalaa kyllä. Mietitty utopiaa?


      • töttöröö
        Itsensäpelastaminen kirjoitti:

        "pelastaisi itse itsensä itsellään tilanteesta jonka on itse-asiassa alunperin itse itselleen aiheuttanut? "

        Tämä on sen verran lähellä että tätä voisi jopa pitää viitteellisenä totuutena. Onhan tällaista pyöritelty iät ajat ja tuotu ykseyden käsitettä mukaan ym. juttuja.

        Itse itsellen aiheuttanut tietyistä järkisyistä johtuen. Jos ei olisi tätä tehty, olisi ajauduttu hankaluuksiin suurempiin. Kuulemma luomisesta aluksi kieltäydytttiin, mutta arkkiolennot havaitsivat silloin, että siitä seuraa evoluution pysähtyneisyys. Oli pakko luoda. Valittiin kahdesta pahasta pienempi paha. Näin kertovat jotkut legendat.

        Luominen siksi, koska itse Jumal atarvitsee kehittyäkseen luotuja eli itseään. Jumaal täydentyy meidän kauttamme. Jumala kehittyy.

        Jumala kehittyy. Tätä voisi miettiä? Mietitty jotain täydelllistä pysähtynyttä Jumalaa kyllä. Mietitty utopiaa?

        Pelastahan itsesi ensin omilta ajatuksiltasi: järkisyiltä, hankaluuksilta, arkkiolennoilta, evoluutiolta, pahuudelta, legendoilta jne. Miksiköhän Jumala tarvitsisi yhtään mitään? Mitä tarve on? Kuka tarvitsee ja mitä? Ihminen, joka uskoo omaan kehitykseensä ja tarvitsee sitä sun tätä, uskonee ehkä Jumalankin kehitykseen. Kaikki mitä On on täydellistä. Ihminen ei ole, eikä sellaiseksi tule. Ihminen on vain unihahmo, roolihenkilö elämän näytelmässä, jota ego peluuttaa. Pelastuminen on unesta heräämistä. Täydellisesti. Ei millään pahalla :)


      • töttöröö kirjoitti:

        Pelastahan itsesi ensin omilta ajatuksiltasi: järkisyiltä, hankaluuksilta, arkkiolennoilta, evoluutiolta, pahuudelta, legendoilta jne. Miksiköhän Jumala tarvitsisi yhtään mitään? Mitä tarve on? Kuka tarvitsee ja mitä? Ihminen, joka uskoo omaan kehitykseensä ja tarvitsee sitä sun tätä, uskonee ehkä Jumalankin kehitykseen. Kaikki mitä On on täydellistä. Ihminen ei ole, eikä sellaiseksi tule. Ihminen on vain unihahmo, roolihenkilö elämän näytelmässä, jota ego peluuttaa. Pelastuminen on unesta heräämistä. Täydellisesti. Ei millään pahalla :)

        'Mitä tarve on?'

        Meille syötetään mielikuvaa Jumalan tarpeista ja vaateita siitä, miten meidän pitää olla ja elää....nimenomaan Jumalan vaatimuksia ihmisille.
        Tämänsuuntainen meno on tavallista nykypäivää, edelleen.

        Jumalalla ei varmasti ole tarpeita...eikä vaatimuksia meidän suhteemme...olemmehan 'kokonaisuus' Jumala ja elämä, kaikkineen?


      • töttöröö
        Myötäeläjä kirjoitti:

        'Mitä tarve on?'

        Meille syötetään mielikuvaa Jumalan tarpeista ja vaateita siitä, miten meidän pitää olla ja elää....nimenomaan Jumalan vaatimuksia ihmisille.
        Tämänsuuntainen meno on tavallista nykypäivää, edelleen.

        Jumalalla ei varmasti ole tarpeita...eikä vaatimuksia meidän suhteemme...olemmehan 'kokonaisuus' Jumala ja elämä, kaikkineen?

        Niin. Kokonaisuudella on siinä mielessä merkitystä tässä, että jokaisella on osansa näyteltävänään. Kunnes herää. Se milloin tai miten herää, ei ole kuitenkaan ihmisen itsen tai egon eli ns. väärän minuuden päätettävissä. Ei elämän roolihenkilön. Voihan sitä silti niin kuvitella... Sitähän sitä koko ajan tehdäänkin: kuvitellaan, eletään ajatusten, mielikuvien ja muistojen varassa. Mitä tahansa voidaan kuvitella ja sanoa kuten "Minä olen Jumala".

        Mutta... pääseekö "Minä olen Jumala" -hokemalla tai jumaluus-ajattelulla kohti totuutta, ellei nimenomaan tarkastele ja kyseenalaista väärää ajattelua, uskomuksia, vaatimuksia, odotuksia, asenteita; lopulta kaikkia mielen rakenteita? Omassa mielessään. Eikö juuri egon persoonallinen ajatusjärjestelmä usko Jumala-eroon ja koita ikään kuin anastaa Jumalan paikan? Kuvitellen voivansa kontrolloida ja hallita kaikkea. Samalla kun pelkää, tuomitsee ja syyllistää: itseään, toisia ja Jumalaa. Projisoiden ajatuksensa ulkopuolelleen. Egon ajatusjärjestelmää ei kuitenkaan saa kieltää, vaan sen läpi tulisi nähdä.

        Eikö olisi oikeastaan järkevämpää pohtia mitä todella on olemassa? Mikä on todellista? Mikä johtaa kohti Totuutta? Siis jos pyrkii kulkemaan Totuutta kohti :)

        töttöröö alias 'bedhead'


      • töttöröö kirjoitti:

        Niin. Kokonaisuudella on siinä mielessä merkitystä tässä, että jokaisella on osansa näyteltävänään. Kunnes herää. Se milloin tai miten herää, ei ole kuitenkaan ihmisen itsen tai egon eli ns. väärän minuuden päätettävissä. Ei elämän roolihenkilön. Voihan sitä silti niin kuvitella... Sitähän sitä koko ajan tehdäänkin: kuvitellaan, eletään ajatusten, mielikuvien ja muistojen varassa. Mitä tahansa voidaan kuvitella ja sanoa kuten "Minä olen Jumala".

        Mutta... pääseekö "Minä olen Jumala" -hokemalla tai jumaluus-ajattelulla kohti totuutta, ellei nimenomaan tarkastele ja kyseenalaista väärää ajattelua, uskomuksia, vaatimuksia, odotuksia, asenteita; lopulta kaikkia mielen rakenteita? Omassa mielessään. Eikö juuri egon persoonallinen ajatusjärjestelmä usko Jumala-eroon ja koita ikään kuin anastaa Jumalan paikan? Kuvitellen voivansa kontrolloida ja hallita kaikkea. Samalla kun pelkää, tuomitsee ja syyllistää: itseään, toisia ja Jumalaa. Projisoiden ajatuksensa ulkopuolelleen. Egon ajatusjärjestelmää ei kuitenkaan saa kieltää, vaan sen läpi tulisi nähdä.

        Eikö olisi oikeastaan järkevämpää pohtia mitä todella on olemassa? Mikä on todellista? Mikä johtaa kohti Totuutta? Siis jos pyrkii kulkemaan Totuutta kohti :)

        töttöröö alias 'bedhead'

        'Eikö olisi oikeastaan järkevämpää pohtia mitä todella on olemassa?'

        Nimenomaan ja esim. näillä aloituksilla on vain yksi pyrkimys....asian mahdollinen oivaltaminen 'uudelleen'?
        Että voisimme keskustella esim. jumaluudesta ja sen merkityksestä, siis asioista joita ei virallisen instituution kautta juurikaan saa....'uudelleenajateltuna'?
        Jeesus aikoinaan peräänkuulutti ykseyden merkitystä ihmisille ja vieläpä lisäsi 'Isä ja minä olemme yhtä'...kuten me kaikki olemme?

        'Minä olen Jumala' -hokeminen ei nosta tietoisuustasoa, tämä lienee päivänselvä asia, mutta jos se herättää uusia ajatuksia Jumaluudesta..lienee sillä oma perustelunsa...?
        Ykseyden 'muistaminen' on 'yleisavain' korkeammille tietoisuuden portaille Ykseys= Rakkaus....


      • töttöröö
        Myötäeläjä kirjoitti:

        'Eikö olisi oikeastaan järkevämpää pohtia mitä todella on olemassa?'

        Nimenomaan ja esim. näillä aloituksilla on vain yksi pyrkimys....asian mahdollinen oivaltaminen 'uudelleen'?
        Että voisimme keskustella esim. jumaluudesta ja sen merkityksestä, siis asioista joita ei virallisen instituution kautta juurikaan saa....'uudelleenajateltuna'?
        Jeesus aikoinaan peräänkuulutti ykseyden merkitystä ihmisille ja vieläpä lisäsi 'Isä ja minä olemme yhtä'...kuten me kaikki olemme?

        'Minä olen Jumala' -hokeminen ei nosta tietoisuustasoa, tämä lienee päivänselvä asia, mutta jos se herättää uusia ajatuksia Jumaluudesta..lienee sillä oma perustelunsa...?
        Ykseyden 'muistaminen' on 'yleisavain' korkeammille tietoisuuden portaille Ykseys= Rakkaus....

        Uusien ajatusten herääminen on tietenkin ok, jos ne johtavat eteenpäin. Sitäkin voisi miettiä, mitä tietoisuustason nostaminen merkitsee. Onko se pysyvää vai ei? Uneen kuuluvaa vai ei? Onko ykseystietoisuus todella avainasemassa vai ei?


      • töttöröö kirjoitti:

        Uusien ajatusten herääminen on tietenkin ok, jos ne johtavat eteenpäin. Sitäkin voisi miettiä, mitä tietoisuustason nostaminen merkitsee. Onko se pysyvää vai ei? Uneen kuuluvaa vai ei? Onko ykseystietoisuus todella avainasemassa vai ei?

        Jälleensyntymien pyörässä sattuu ja tapahtuu, eli tulee varmasti taantumakausia.

        Sikäli vähän kinkkinen kysymys, koska me elämme nyt syyn ja seurauksen lain alla, on meillä karmaallinen maailma, sovitamme ja saamme palkkioita.
        Koska nämä asiat kuuluvat materiaan...liittyvät egoon, täyttävät ne myös mielemme ja sikäli on tietoisesti vaikea tehdä analyysiä omasta kehityksestä.

        Kaipa henkinen oivallus ilmenee arkielämässä lisääntyvänä suvaitsevaisuutena lähimmäisiä kohtaan, vilpitön kunnioituksen osoittaminen kaikkea elollista, luontoa kohtaan yms.
        Mielestäni ykseys on avainsana, kyllä erillisyys kuuluu tähän 'syyn ja seurauksen' maailmaan, jossa me luulemme olevamme rikkaita yms.


      • töttöröö
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Jälleensyntymien pyörässä sattuu ja tapahtuu, eli tulee varmasti taantumakausia.

        Sikäli vähän kinkkinen kysymys, koska me elämme nyt syyn ja seurauksen lain alla, on meillä karmaallinen maailma, sovitamme ja saamme palkkioita.
        Koska nämä asiat kuuluvat materiaan...liittyvät egoon, täyttävät ne myös mielemme ja sikäli on tietoisesti vaikea tehdä analyysiä omasta kehityksestä.

        Kaipa henkinen oivallus ilmenee arkielämässä lisääntyvänä suvaitsevaisuutena lähimmäisiä kohtaan, vilpitön kunnioituksen osoittaminen kaikkea elollista, luontoa kohtaan yms.
        Mielestäni ykseys on avainsana, kyllä erillisyys kuuluu tähän 'syyn ja seurauksen' maailmaan, jossa me luulemme olevamme rikkaita yms.

        Sanoisin, että jos on valmis hyväksymään ettei maailmaa ole olemassa, kulkee oikeaan suuntaan... Ego ja sen tarinat saa välillä pysähtymään ja palaamaan takaisinpäin. Tässä vielä pohdittavaa:
        "Entä jos huomaisit, että tämä maailma onkin aistiharha? Entä jos todella ymmärtäisit, että oletkin tehnyt sen? Entä jos käsittäisit, että ne, jotka näyttävät siinä käyskentelevän syntiä tehden ja kuollen, hyökäten ja murhaten ja itseään tuhoten, ovatkin täysin epätodellisia?" IOK

        Entä jos rakkaus = todellinen anteeksianto? Anteeksiantamista sille mitä ei ole koskaan tapahtunut. Tämä on siis oikeastaan avainasemassa. Ykseys on ainoa asia, joka ei johdu unista. Ykseys on mielten yhteenliittymistä. Tai ainakin se on sitä mulle :) By the way, missä on kokija? ;)


      • töttöröö kirjoitti:

        Sanoisin, että jos on valmis hyväksymään ettei maailmaa ole olemassa, kulkee oikeaan suuntaan... Ego ja sen tarinat saa välillä pysähtymään ja palaamaan takaisinpäin. Tässä vielä pohdittavaa:
        "Entä jos huomaisit, että tämä maailma onkin aistiharha? Entä jos todella ymmärtäisit, että oletkin tehnyt sen? Entä jos käsittäisit, että ne, jotka näyttävät siinä käyskentelevän syntiä tehden ja kuollen, hyökäten ja murhaten ja itseään tuhoten, ovatkin täysin epätodellisia?" IOK

        Entä jos rakkaus = todellinen anteeksianto? Anteeksiantamista sille mitä ei ole koskaan tapahtunut. Tämä on siis oikeastaan avainasemassa. Ykseys on ainoa asia, joka ei johdu unista. Ykseys on mielten yhteenliittymistä. Tai ainakin se on sitä mulle :) By the way, missä on kokija? ;)

        Fyysinen tila on jonkinmoista harhaa, tätä Jeesuskin toi esille aikanaan ja 'oikeampi' olomuoto on henkisyyttä.
        Jos me todella massiivisesti oivaltaisimme, että olemme yhtä...muuttuisi kaikki totaalisesti, kaikilla sektoreilla...olemme sisaria ja veljiä.

        Niin, epätodellisia kaikki tapahtumat...tällä tasolla ne koetaan ja ovat todellisia...ymmärrän kyllä pointtisi...onhan tätä jauhettu.
        Fyysinen yksi elämä...voi olla harhaa, jos sitä arvioidaan ylimmästä askelmasta tietoisuuden portailla, mutta meidän pitää elää tämä harha kaikesta huolimatta.

        Kokija on ollut poissa jonkin aikaa, lieneekö uppoutunut sisäiseen todellisuuteen?


      • Heippa sulle
        töttöröö kirjoitti:

        Sanoisin, että jos on valmis hyväksymään ettei maailmaa ole olemassa, kulkee oikeaan suuntaan... Ego ja sen tarinat saa välillä pysähtymään ja palaamaan takaisinpäin. Tässä vielä pohdittavaa:
        "Entä jos huomaisit, että tämä maailma onkin aistiharha? Entä jos todella ymmärtäisit, että oletkin tehnyt sen? Entä jos käsittäisit, että ne, jotka näyttävät siinä käyskentelevän syntiä tehden ja kuollen, hyökäten ja murhaten ja itseään tuhoten, ovatkin täysin epätodellisia?" IOK

        Entä jos rakkaus = todellinen anteeksianto? Anteeksiantamista sille mitä ei ole koskaan tapahtunut. Tämä on siis oikeastaan avainasemassa. Ykseys on ainoa asia, joka ei johdu unista. Ykseys on mielten yhteenliittymistä. Tai ainakin se on sitä mulle :) By the way, missä on kokija? ;)

        "By the way, missä on kokija? ;) "

        Menin lupaamaan yhdessä ketjussa, etten käytä sitä nimimerkkiä. Lupaukset on pakko pitää. No, ollaan sitten tekstikeskeisiä, ei henkilökeskeisiä kun ei ole vakinimimerkkiä.

        Joku tietty persoona tai vakioisuus ei ole tärkeää. Elämä on muutosta täynnä.

        Käyn tällä hetkellä läpi sotilaskarmaani meditaatiossa, päivin töissä kyllä. Menneen läpikäyminen on jossain vaiheessa aiheellista, tai tässä tilanteessa pakollista. Solttukarma on sellaista ettei jaksa kovin paljon metafysiikkaa harrastaa. Soltut on hirveän käytännöllisiä, no ainakin tuo varjoni. Vasta kun varjon tekee tekemättömäksi, voi sanoa: "se on unta tai sitä ei olekaan".


      • Heippa sulle
        töttöröö kirjoitti:

        Sanoisin, että jos on valmis hyväksymään ettei maailmaa ole olemassa, kulkee oikeaan suuntaan... Ego ja sen tarinat saa välillä pysähtymään ja palaamaan takaisinpäin. Tässä vielä pohdittavaa:
        "Entä jos huomaisit, että tämä maailma onkin aistiharha? Entä jos todella ymmärtäisit, että oletkin tehnyt sen? Entä jos käsittäisit, että ne, jotka näyttävät siinä käyskentelevän syntiä tehden ja kuollen, hyökäten ja murhaten ja itseään tuhoten, ovatkin täysin epätodellisia?" IOK

        Entä jos rakkaus = todellinen anteeksianto? Anteeksiantamista sille mitä ei ole koskaan tapahtunut. Tämä on siis oikeastaan avainasemassa. Ykseys on ainoa asia, joka ei johdu unista. Ykseys on mielten yhteenliittymistä. Tai ainakin se on sitä mulle :) By the way, missä on kokija? ;)

        Vakiona oleminen kun tuli mieleen niin ajattelin mikjä säilyy pitkään. Olen ollut havaitysevinani, että temperamentti säilyy pitkää elämien saatossa. Sanat ja jopa ilmaisutyyli muuttuu, mutta yleinen temperamentti säilyy (kiihkeä/rauhallinen tai introvertti/ekstrovertti).

        Temperamentti on persoonan syvärakennetta. Kielitaito ja monet kyvyt, esim. pianonsoittotaito on pintarakennetta. Temperamentista ja silmistä voimme ehkä tunnistaa menneitä tuttavuuksia.

        Vaikka maailma on unta, niin on tässä unessakin järki oltava, koska tämä uni heijastaa toden maailman rakenteita. Todella maailmalla en tarkoita mitään sellaista maailmaa, missä olisi jotain olentoja. Karman käyminen läpi ihan konkreettisesti kärsimällä on viisasta. Karmahan on sellaista, joka pakottaa egoilemaa, personoimaa ja olemnaan henkilö. Se on vaan tunnelasti joka ottaa tietyn henkilön muodon. Tuo henkilöhän on feikki. Tietoisuus sen takana taisiinä itsessään on totta.

        No taas tuli vähän jauhettua. Mutta tämä tulee aina kuin itsestään.


      • töttöröö
        Myötäeläjä kirjoitti:

        Fyysinen tila on jonkinmoista harhaa, tätä Jeesuskin toi esille aikanaan ja 'oikeampi' olomuoto on henkisyyttä.
        Jos me todella massiivisesti oivaltaisimme, että olemme yhtä...muuttuisi kaikki totaalisesti, kaikilla sektoreilla...olemme sisaria ja veljiä.

        Niin, epätodellisia kaikki tapahtumat...tällä tasolla ne koetaan ja ovat todellisia...ymmärrän kyllä pointtisi...onhan tätä jauhettu.
        Fyysinen yksi elämä...voi olla harhaa, jos sitä arvioidaan ylimmästä askelmasta tietoisuuden portailla, mutta meidän pitää elää tämä harha kaikesta huolimatta.

        Kokija on ollut poissa jonkin aikaa, lieneekö uppoutunut sisäiseen todellisuuteen?

        Sitäkin voi pohtia miksi fyysinen tila olisi vain jonkinmoista harhaa? Mikä fyysisessä tilassa on todellista? Entä mitä on henkisyys? Onko tietoisuuden portaita olemassa? Missä?

        Elämä kyllä muuttuu lempeämmäksi uneksi, kun unennäkijän tiedostaa, kunhan tulee tietoiseksi mielen toiminnasta ja motiiveista, eikä enää samaistu niihin. Kun on sisäisen taistelunsa käynyt... Todellisena pidetyt tapahtumat ja uskomukset yms. ovat niin syvällä mielen syövereissä, että jauhaminen ja toisto on jopa hyödyllistä :) Väärälle minuudelle ne on todellisuutta ja se pitää niistä kiinni kaikin keinoin. Vastustaa viimeiseen asti, keksii selityksiä. Kunhan tätä alkaa nähdä, niin voi alkaa nähdä myös ihmeitä, tiedostaa ykseyttä, eikä ole enää ollenkaan niin vaikea tajuta, että olemme sisaria ja veljiä. Unessa olevia sisaria ja veljiä.


      • töttöröö
        Heippa sulle kirjoitti:

        "By the way, missä on kokija? ;) "

        Menin lupaamaan yhdessä ketjussa, etten käytä sitä nimimerkkiä. Lupaukset on pakko pitää. No, ollaan sitten tekstikeskeisiä, ei henkilökeskeisiä kun ei ole vakinimimerkkiä.

        Joku tietty persoona tai vakioisuus ei ole tärkeää. Elämä on muutosta täynnä.

        Käyn tällä hetkellä läpi sotilaskarmaani meditaatiossa, päivin töissä kyllä. Menneen läpikäyminen on jossain vaiheessa aiheellista, tai tässä tilanteessa pakollista. Solttukarma on sellaista ettei jaksa kovin paljon metafysiikkaa harrastaa. Soltut on hirveän käytännöllisiä, no ainakin tuo varjoni. Vasta kun varjon tekee tekemättömäksi, voi sanoa: "se on unta tai sitä ei olekaan".

        Heippa sulle "Heippa sulle", mukavaa, että olet vielä keskuudessamme, vaikka kyllähän sen tiesinkin :) Aikaisemmin palsta-aikoina vastasit monta kertaa kirjoituksissasi asiaan, jota vain mielessäni mietin; sain siis suoria vastauksia. En viitsinyt kertoa tästä mitään, mutta kiitos näin jälkikäteen! Tai sitten joskus jotain kirjoittamiasi sanoja tipahteli etukäteen mieleeni. Niin, elämä muuttuu ja toivottavasti sinun elämäsi on muuttumassa lempeämpään suuntaan. Ei enää helvettiin laskeutumisia tms.? Niitä asioita pitää tietysti tehdä tekemättömäksi (antaa anteeksi) mitä pintaan nousee...


      • töttöröö kirjoitti:

        Sitäkin voi pohtia miksi fyysinen tila olisi vain jonkinmoista harhaa? Mikä fyysisessä tilassa on todellista? Entä mitä on henkisyys? Onko tietoisuuden portaita olemassa? Missä?

        Elämä kyllä muuttuu lempeämmäksi uneksi, kun unennäkijän tiedostaa, kunhan tulee tietoiseksi mielen toiminnasta ja motiiveista, eikä enää samaistu niihin. Kun on sisäisen taistelunsa käynyt... Todellisena pidetyt tapahtumat ja uskomukset yms. ovat niin syvällä mielen syövereissä, että jauhaminen ja toisto on jopa hyödyllistä :) Väärälle minuudelle ne on todellisuutta ja se pitää niistä kiinni kaikin keinoin. Vastustaa viimeiseen asti, keksii selityksiä. Kunhan tätä alkaa nähdä, niin voi alkaa nähdä myös ihmeitä, tiedostaa ykseyttä, eikä ole enää ollenkaan niin vaikea tajuta, että olemme sisaria ja veljiä. Unessa olevia sisaria ja veljiä.

        'töttöröö'

        Ei fyysinen tila ole harhaa....siis tässä ja nyt.
        Tätä harhaa on verrattu Olemisen Todellisuuteen ja siksi ajautunut väärinymmärryksen raiteille.

        Tietoisuuden portaat....mennään sisälle...tullaan ulos.
        Tällainen on jälleensyntymien syke....kun sisälle mentäessä taso on korkeammalla...tietoisuutemme asettuu asianmukaiselle tasolle...siis korkeammalle ja tajuntamme laajenee suhteessa tietoisuuden tasoon.....ollaan noustu portaikossa.

        Tämä ykseyden tajuaminen on meille kaikille kova koetinkivi....ehkä valtaosa ei halua kuulla koko asiasta?


      • tättärää
        töttöröö kirjoitti:

        Uusien ajatusten herääminen on tietenkin ok, jos ne johtavat eteenpäin. Sitäkin voisi miettiä, mitä tietoisuustason nostaminen merkitsee. Onko se pysyvää vai ei? Uneen kuuluvaa vai ei? Onko ykseystietoisuus todella avainasemassa vai ei?

        Kun pyritään tiivistämään "totuuksia", niin ainakin yksi sellainen on (kokemukseni mukaankin) jotta; Mitä itsekkäämpi on sitä varmemmin saa/tai joutuu(asenne ratkaisee elämässä kaiken) olemaan yksin.
        Tuota toteamusta voi laajentaa ihmis-yksilöstä halutessaan aivan kaikkeen.

        Vaikka omistaisimme (tai olisimme) maailmankaikkeuden jokaisen atomin, tai olisimme 'se', niin merkitseekö sellainen lopulta onnemme kannalta yhtään mitään('minun, minulle kaikki.,minä')?
        Jaettu onni on todellinen onni.
        Paradoksi on siinä, että suurin itsekkyys voi merkitä suurinta objektiivisuutta ja onnea jos vain asenne on kohdallaan.
        Se "asenne", tai pikemminkin ehkä "olemuksemme" olisi oltava rakkaus, mutta juuri rakkaudessa ei esiinny itsekästä erillisyyttä, siksi tuon Ykseyden olemus on oltava rakkaus, siten siitä ei muodotu itsekkyyttä(onnettomuus).
        Miksi sellainen ei voisi muka aina olla onnea, jossa jokainen on rakkautta tulvillaan?


      • töttöröö
        Myötäeläjä kirjoitti:

        'töttöröö'

        Ei fyysinen tila ole harhaa....siis tässä ja nyt.
        Tätä harhaa on verrattu Olemisen Todellisuuteen ja siksi ajautunut väärinymmärryksen raiteille.

        Tietoisuuden portaat....mennään sisälle...tullaan ulos.
        Tällainen on jälleensyntymien syke....kun sisälle mentäessä taso on korkeammalla...tietoisuutemme asettuu asianmukaiselle tasolle...siis korkeammalle ja tajuntamme laajenee suhteessa tietoisuuden tasoon.....ollaan noustu portaikossa.

        Tämä ykseyden tajuaminen on meille kaikille kova koetinkivi....ehkä valtaosa ei halua kuulla koko asiasta?

        Oikeastaan tulisi pyrkiä kyseenalaistamaan ihan kaikki... Voiko harhaa ja Todellisuutta tai Totuutta olla samanaikaisesti? Voiko olla samanaikaisesti hereillä ja unessa? Ei, kyllä ne ovat toisensa poissulkevia. Tässä ja nyt on se mitä On, mutta... olet siitä huolimatta vielä unessa...muotojen maailmassa. Unessa myös koetaan kaikenlaista "henkistä" ja saatetaan kuvitella, että on päästy tietylle tasolle. Entä jos henkinen kehitys ja tietoisuuden nousut ja laskut merkitsevätkin vain egon henkistä kehittymistä? Väärän minuuden, jota ei ole olemassa. Tietoisuus ei nouse eikä laske, ei kasva eikä kehity, paitsi unessa. Jälleensyntymätkin kuuluvat väärän minuuden käsikirjoitukseen, samoin karmat ja "palkkiot". Nekin vain tuntuvat todellisilta...itselle, egolle ne voivat olla totta. Tämä on aika karua kertomaa ja tästä saa olla eri mieltä ja tämän saa kyseenalaistaa. Jälleensyntymät ja henkimaailma ovat lohdullisia asioita esim. kun menettää rakkaan ihmisen. Olen itse nähnyt rakkaan ihmisen hengen sinä yönä, kun ihminen kuoli ja saanut tiedon, että kaikki on hyvin. Tuntenut suurta autuutta. Jälleensyntymien avulla voi oppia ymmärtämään mm. elämän jatkuvuutta ja kuolemattomuutta. Paljon muutakin.

        Jos on kiinnostunut Jumalasta ja Totuudesta, on oltava valmis luopumaan kaikesta oppimastaan, kaikista merkityksistä, määritelmistä ja teorioista, kaikenlaisesta kehitysajattelusta. On tehtävä tekemättömäksi se mitä ei koskaan ole tapahtunut ja on mentävä kohti sitä mikä On...Jumalaa, Totuutta. Yksinkertaista, mutta totta :) Vai onko? :)

        " Mutta profetoiminen, se katoaa ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista."


      • tättärää kirjoitti:

        Kun pyritään tiivistämään "totuuksia", niin ainakin yksi sellainen on (kokemukseni mukaankin) jotta; Mitä itsekkäämpi on sitä varmemmin saa/tai joutuu(asenne ratkaisee elämässä kaiken) olemaan yksin.
        Tuota toteamusta voi laajentaa ihmis-yksilöstä halutessaan aivan kaikkeen.

        Vaikka omistaisimme (tai olisimme) maailmankaikkeuden jokaisen atomin, tai olisimme 'se', niin merkitseekö sellainen lopulta onnemme kannalta yhtään mitään('minun, minulle kaikki.,minä')?
        Jaettu onni on todellinen onni.
        Paradoksi on siinä, että suurin itsekkyys voi merkitä suurinta objektiivisuutta ja onnea jos vain asenne on kohdallaan.
        Se "asenne", tai pikemminkin ehkä "olemuksemme" olisi oltava rakkaus, mutta juuri rakkaudessa ei esiinny itsekästä erillisyyttä, siksi tuon Ykseyden olemus on oltava rakkaus, siten siitä ei muodotu itsekkyyttä(onnettomuus).
        Miksi sellainen ei voisi muka aina olla onnea, jossa jokainen on rakkautta tulvillaan?

        'tättärää'

        'Ykseyden olemus on oltava rakkaus...'

        Kyllä näin, siis 'ehdoton' Rakkaus...tämä on aitoa Rakkautta...muuta ei ole.


      • töttöröö kirjoitti:

        Oikeastaan tulisi pyrkiä kyseenalaistamaan ihan kaikki... Voiko harhaa ja Todellisuutta tai Totuutta olla samanaikaisesti? Voiko olla samanaikaisesti hereillä ja unessa? Ei, kyllä ne ovat toisensa poissulkevia. Tässä ja nyt on se mitä On, mutta... olet siitä huolimatta vielä unessa...muotojen maailmassa. Unessa myös koetaan kaikenlaista "henkistä" ja saatetaan kuvitella, että on päästy tietylle tasolle. Entä jos henkinen kehitys ja tietoisuuden nousut ja laskut merkitsevätkin vain egon henkistä kehittymistä? Väärän minuuden, jota ei ole olemassa. Tietoisuus ei nouse eikä laske, ei kasva eikä kehity, paitsi unessa. Jälleensyntymätkin kuuluvat väärän minuuden käsikirjoitukseen, samoin karmat ja "palkkiot". Nekin vain tuntuvat todellisilta...itselle, egolle ne voivat olla totta. Tämä on aika karua kertomaa ja tästä saa olla eri mieltä ja tämän saa kyseenalaistaa. Jälleensyntymät ja henkimaailma ovat lohdullisia asioita esim. kun menettää rakkaan ihmisen. Olen itse nähnyt rakkaan ihmisen hengen sinä yönä, kun ihminen kuoli ja saanut tiedon, että kaikki on hyvin. Tuntenut suurta autuutta. Jälleensyntymien avulla voi oppia ymmärtämään mm. elämän jatkuvuutta ja kuolemattomuutta. Paljon muutakin.

        Jos on kiinnostunut Jumalasta ja Totuudesta, on oltava valmis luopumaan kaikesta oppimastaan, kaikista merkityksistä, määritelmistä ja teorioista, kaikenlaisesta kehitysajattelusta. On tehtävä tekemättömäksi se mitä ei koskaan ole tapahtunut ja on mentävä kohti sitä mikä On...Jumalaa, Totuutta. Yksinkertaista, mutta totta :) Vai onko? :)

        " Mutta profetoiminen, se katoaa ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista."

        'tulisi pyrkiä kysenalaistaan ihan kaikki...'
        Sitä minä olen tehnyt kaikissa aloituksissani....siis en ole hyväksynyt saamaani informaatiota.

        Kerropa, ihan oma totuuden näkemyksesi...ilman ulkoisia 'paineita'?


      • töttöröö
        Heippa sulle kirjoitti:

        Vakiona oleminen kun tuli mieleen niin ajattelin mikjä säilyy pitkään. Olen ollut havaitysevinani, että temperamentti säilyy pitkää elämien saatossa. Sanat ja jopa ilmaisutyyli muuttuu, mutta yleinen temperamentti säilyy (kiihkeä/rauhallinen tai introvertti/ekstrovertti).

        Temperamentti on persoonan syvärakennetta. Kielitaito ja monet kyvyt, esim. pianonsoittotaito on pintarakennetta. Temperamentista ja silmistä voimme ehkä tunnistaa menneitä tuttavuuksia.

        Vaikka maailma on unta, niin on tässä unessakin järki oltava, koska tämä uni heijastaa toden maailman rakenteita. Todella maailmalla en tarkoita mitään sellaista maailmaa, missä olisi jotain olentoja. Karman käyminen läpi ihan konkreettisesti kärsimällä on viisasta. Karmahan on sellaista, joka pakottaa egoilemaa, personoimaa ja olemnaan henkilö. Se on vaan tunnelasti joka ottaa tietyn henkilön muodon. Tuo henkilöhän on feikki. Tietoisuus sen takana taisiinä itsessään on totta.

        No taas tuli vähän jauhettua. Mutta tämä tulee aina kuin itsestään.

        Voi olla, että temperamentti säilyy elämien saatossa. En tiedä... Sanat ja ilmaisutyyli varmasti muuttuvat, pelkästään koska maa ja kieli vaihtuvat, kieli myös kehittyy aina. Temperamentti on varmaankin persoonan syvärakennetta, en epäile psykologista osaamistasi.

        Menneitä tuttavuuksia voi varmasti tunnistaa monestakin asiasta. Silmistä esimerkiksi...

        Eikö uni ole aikamoista kaaosta loppujen lopuksi? Vaikka on siinäkin omat logiikkansa, joihin sitä sitten uskoo. Järkeilyä kyllä tarvitaan arkielämässä ja heräämisprosessissa. Jos jättäytyy vain henkisten kokemusten ja kirjallisuuden yms. varaan, ne voivat myös pitää tiiviisti unessa kiinni. Niin, egon uneen kuuluu kärsimys, valitettavasti. Kärsimyksen hetkelläkin olisi vain pysyteltävä tietoisena, tarkkailtava kärsimystä, ilman että sitä vastustaa, ettei se saa lisää voimaa... Ja olisi hyvä muistaa, että todellisuudessa kärsimyksen aiheuttavaa asiaa ei ole tapahtunut. IOK opettaa antamaan kaiken Pyhälle Hengelle.


      • töttöröö kirjoitti:

        Voi olla, että temperamentti säilyy elämien saatossa. En tiedä... Sanat ja ilmaisutyyli varmasti muuttuvat, pelkästään koska maa ja kieli vaihtuvat, kieli myös kehittyy aina. Temperamentti on varmaankin persoonan syvärakennetta, en epäile psykologista osaamistasi.

        Menneitä tuttavuuksia voi varmasti tunnistaa monestakin asiasta. Silmistä esimerkiksi...

        Eikö uni ole aikamoista kaaosta loppujen lopuksi? Vaikka on siinäkin omat logiikkansa, joihin sitä sitten uskoo. Järkeilyä kyllä tarvitaan arkielämässä ja heräämisprosessissa. Jos jättäytyy vain henkisten kokemusten ja kirjallisuuden yms. varaan, ne voivat myös pitää tiiviisti unessa kiinni. Niin, egon uneen kuuluu kärsimys, valitettavasti. Kärsimyksen hetkelläkin olisi vain pysyteltävä tietoisena, tarkkailtava kärsimystä, ilman että sitä vastustaa, ettei se saa lisää voimaa... Ja olisi hyvä muistaa, että todellisuudessa kärsimyksen aiheuttavaa asiaa ei ole tapahtunut. IOK opettaa antamaan kaiken Pyhälle Hengelle.

        On 'IOK', on 'Raamattu'..'Urantia' on Lähteitä...oi Pyhä Sylvi sentään...onko Omaa ajattelua??....Tuntoa?


      • töttöröö
        Myötäeläjä kirjoitti:

        On 'IOK', on 'Raamattu'..'Urantia' on Lähteitä...oi Pyhä Sylvi sentään...onko Omaa ajattelua??....Tuntoa?

        Uneen heijastuu Rakkaus, koska se on kaikki mitä On... Lienee yhteistä mainitsemillesi ihmisten kirjoittamille teksteille? Jotta Rakkaus voi heijastua, on sen tieltä raivattava esteitä, väärää minuutta, tehtävä niitä tekemättömäksi... Tämä kuuluu heräämisen prosessiin. Koko maailmankuva voi romahtaa, koska ego laittaa vastaan.

        Ja kyllä, mulla on omaa ajattelua...tosin mieli on usein hiljainen. Tuntoakin on, kiitos vaan kysymästä.


      • reijo7
        Myötäeläjä kirjoitti:

        'Eikö olisi oikeastaan järkevämpää pohtia mitä todella on olemassa?'

        Nimenomaan ja esim. näillä aloituksilla on vain yksi pyrkimys....asian mahdollinen oivaltaminen 'uudelleen'?
        Että voisimme keskustella esim. jumaluudesta ja sen merkityksestä, siis asioista joita ei virallisen instituution kautta juurikaan saa....'uudelleenajateltuna'?
        Jeesus aikoinaan peräänkuulutti ykseyden merkitystä ihmisille ja vieläpä lisäsi 'Isä ja minä olemme yhtä'...kuten me kaikki olemme?

        'Minä olen Jumala' -hokeminen ei nosta tietoisuustasoa, tämä lienee päivänselvä asia, mutta jos se herättää uusia ajatuksia Jumaluudesta..lienee sillä oma perustelunsa...?
        Ykseyden 'muistaminen' on 'yleisavain' korkeammille tietoisuuden portaille Ykseys= Rakkaus....

        Eikö olisi oikeastaan järkevämpää pohtia mitä todella on olemassa

        Niinpä ja se mikä jo on olemassa on mielestäni Jumala, Ehkä aloittajan tarkoitus olikin tämä, että hän on mieltänyt, meidät kaikki ihmiset kuten kosmoksesen ja kaikkeuden yleensä Jumalaksi. Tätä minullekkin käsite Jumala merkitsee. En mitenkään ollut uskoa, että näin paljon on jo saman mielisiä kassani pohjimmaltaan. Mitä kristin oppiin tulee niin ehkä se on kuitenkin ollut auttamassa parempaan tietoisuuteen itsestämme ja olemassa olostamme. Me emme koskaan voi ymmärtää näitä asioita tyystin ja johonkin lopulliseen tulokseen vievänä pohdinnoissamme eikä ole tarpeenkaan.

        Muutama ote vanhasta testamentista, jota en ole voinut hymyilemättä ohittaa.

        Jaagop valmistautuu kohtaamaan Eesauta." Jaagop painiskelle Jumalan kanssa". Ensimmäinen Mooseksen kirja 32 luku jakeet24-30. Näissä kyseisissä raamatun jakeissa kuvataan kahden miehen ottelua joka kesti yhden yön. Raamattu ilmaisee tämän kahden miehen painina, mutta Luvun otsake jossa viitataan Jumalan ja Jaakopin painiin. Jaakop voitti sitten painissa Jumalan ja sai häneltä sitten sunauksen. Jumala tosin iski Jaakopia lonkkaan, ja Jaakop ontui. Minua vain huvittaa se että jumala painisi, enempää Jaagopin tai kenenkään muun kanssa meistä ihmisistä. Ainakin mää sanosin Jumalalle, et sää voitit jo enne ku oltas painittukka. Voi hyvät hyssykät en paremmi sano!!


      • töttöröö
        Myötäeläjä kirjoitti:

        'tulisi pyrkiä kysenalaistaan ihan kaikki...'
        Sitä minä olen tehnyt kaikissa aloituksissani....siis en ole hyväksynyt saamaani informaatiota.

        Kerropa, ihan oma totuuden näkemyksesi...ilman ulkoisia 'paineita'?

        Ei ole paineita. Miksi olisi..? Omalla totuuden näkemyksellä ei ole sinänsä mitään merkitystä. Mitään omaa ei ole olemassa, eikä totuus ei ole mielipide, eikä määritelmä. Mulle Rakkaus on Jumala, joka ei ole persoonallinen Jumala. Tämä on ollut pienestä pitäen lähtökohtani, Jumala on aina ollut elämässäni rakkautta ja turvaa. En ole päässyt toistaiseksi mihinkään muuhun lopputulokseen. Mutta huom. en ole hereillä. Elämääni Rakkaus heijastuu hiljaisuutena mielessä, kiitollisuuden kyynelinä silmissä, pikkulintuna kädellä, kehräävänä kissana sylissä, kummitytön kirkkaina silminä, toisen ihmisen sydämestä nousevana hymynä, rauhan tunteena keskellä Pariisin ihmisvilinää, kauniina maisemana, valkoisena höyhenenä sängynpeitteellä...


      • töttöröö kirjoitti:

        Ei ole paineita. Miksi olisi..? Omalla totuuden näkemyksellä ei ole sinänsä mitään merkitystä. Mitään omaa ei ole olemassa, eikä totuus ei ole mielipide, eikä määritelmä. Mulle Rakkaus on Jumala, joka ei ole persoonallinen Jumala. Tämä on ollut pienestä pitäen lähtökohtani, Jumala on aina ollut elämässäni rakkautta ja turvaa. En ole päässyt toistaiseksi mihinkään muuhun lopputulokseen. Mutta huom. en ole hereillä. Elämääni Rakkaus heijastuu hiljaisuutena mielessä, kiitollisuuden kyynelinä silmissä, pikkulintuna kädellä, kehräävänä kissana sylissä, kummitytön kirkkaina silminä, toisen ihmisen sydämestä nousevana hymynä, rauhan tunteena keskellä Pariisin ihmisvilinää, kauniina maisemana, valkoisena höyhenenä sängynpeitteellä...

        'Ei ole paineita.'
        Muotoilin ja valitsin huonostisopivan kysymyksen, sori.

        Itse asiassa koen hyvin samalla tavalla asioita ympärilläni, joskin monissa suhteissa rutkasti on vielä hiomista.
        Kärsivällisyydessä, lähimmäisen huomioon ottamisessa...ihan niitä peruskysymyksiä, joita itse olen jauhannut...uskon kyllä Rakkauteen, avaimen perustotuuteen.

        En pysty vahingoittamaan eläimiä, mitään elollista...sillä saralla olen kehittynyt.


      • töttöröö kirjoitti:

        Uneen heijastuu Rakkaus, koska se on kaikki mitä On... Lienee yhteistä mainitsemillesi ihmisten kirjoittamille teksteille? Jotta Rakkaus voi heijastua, on sen tieltä raivattava esteitä, väärää minuutta, tehtävä niitä tekemättömäksi... Tämä kuuluu heräämisen prosessiin. Koko maailmankuva voi romahtaa, koska ego laittaa vastaan.

        Ja kyllä, mulla on omaa ajattelua...tosin mieli on usein hiljainen. Tuntoakin on, kiitos vaan kysymästä.

        'Ja kyllä, mulla on omaa ajattelua...'

        Itselläni on 'alan' teoksia ja niistä todella saa päänsä pyörryksiin...
        En sano, että teokset olisivat huonoja, mutta lukijalle ei välttämättä viestit avaudu....varsinkin jos se sotii omaa vakintunutta näkemystä vastaan.
        Kaavoihin ei pitäisi takertua....joten tämä edellinen oli enimmäkseen itselle turhautumista.


      • reijo7
        Myötäeläjä kirjoitti:

        'Eikö olisi oikeastaan järkevämpää pohtia mitä todella on olemassa?'

        Nimenomaan ja esim. näillä aloituksilla on vain yksi pyrkimys....asian mahdollinen oivaltaminen 'uudelleen'?
        Että voisimme keskustella esim. jumaluudesta ja sen merkityksestä, siis asioista joita ei virallisen instituution kautta juurikaan saa....'uudelleenajateltuna'?
        Jeesus aikoinaan peräänkuulutti ykseyden merkitystä ihmisille ja vieläpä lisäsi 'Isä ja minä olemme yhtä'...kuten me kaikki olemme?

        'Minä olen Jumala' -hokeminen ei nosta tietoisuustasoa, tämä lienee päivänselvä asia, mutta jos se herättää uusia ajatuksia Jumaluudesta..lienee sillä oma perustelunsa...?
        Ykseyden 'muistaminen' on 'yleisavain' korkeammille tietoisuuden portaille Ykseys= Rakkaus....

        Myötä eläjä
        "Eikö olisi järkevämpää pohtia mitä todella on olemassa

        juuri näin sitä on hyä pohtia, "myötäeläjän" kuten meidän muidenkin. Tällä palstalla on paljon saman mielisiä kassani. Kyllä me ihmisetkin olemme Jumalia kuten kasvit ja eläimet ja koko kosmos. Kun ajattelemme miten kaukaa, menneisyydesta ja tuhansien sukupolvien takaa esm Myötäeläjä ja Reijo on peräisi ja kuinka monta tahoa on ollut jo ennen syntymäämme meitä kehittämässä. Koko kaikkeus, eli Jumala on ollut kehittämässä meitä tähän elämän muotoon jota juuri tällä hetkellä elämme.
        "Isä ja minä olemme yhtä" Hänen sanojensa takana voi ollakkin niitä ajatuksia joita olemme tässä yrittäneet kehittää.
        Lieneekö sitten tämän palstan kirjoittajilla pyrkimys parempaan ymmärrykseen, mutta meitä voisi sanoa vaikka olevaisen lapsiksi tai kosmoksen meidän Jumalmme lapsiksi. Tähän samaan keskusteluun heittäisin tälläisen asian kuin Kosmisen ajattelun. Siihen kuuluu, esm lauma eläinten laji kehitys. Siten, että lauman johtajilla siis yhdellä uroksella on parittelu oikeus laumassa. tässä asiassa kosminen ajattelu on selvästi nähtävissä


    • Minusta juuri Luterilaisuus on ongelmallista koska siellä Jumala jotenkin käsitetään myös persoonallisena, minusta Henki ei ole persoona. Persoona voisi olla se joka kantaa aiemmin opitun seuraavaan ilmentymään jolloin se voi hyödyntää entisen eli jatkaa siitä mihin jäin. (hyvät ? ja pahat? kokemukset)

      Henki on kaikenkattava alusta joka mahdollistaa kaiken mitä ikinä voi olla.
      Henki on kaikenkattava myös siinä välillä kun sielu on "lepäämässä" ts. odottaa vuoroaan "uuteen elämään" Henki mahdollistaa uuden elämän jolloin muotoillaan persoona. Itse asiassa muotoilen joka hetki tulevaisuuttani pitämällä kiinni vanhoista muistikuvistani joiden mukaisesti kuvittelen Luterilaisuudesta kuten mistä tahansa sitä sun tätä ja sillä tavoin "luon karmaa" eli siirän oppisunnitelmani toteutusta tuonnemmaksi. Kun ainut oppimäärä on hyväksyä ja rakastaa sitä mikä on ilman kiinnitymisen tarveta. Sanalla sanoen anteeksianto on avain aarrearkkuun joka aarrearkku tarkoitta sen hyväksymistä että kaikki mitä on on myös ja ainoastaan NYT Menikö nyt hiukan taas omille poluilleni

      Aivan hyvä aloitus kyllä.

      • 'Minusta juuri Luterilaisuus on ongelmallista..'

        Kyllä mäin on, kaikki kirkolliset menot ja niissä mukana oleminen?
        Aina on mielessä, eihän tämä näin voi olla...eihän se niin mene jne...
        Papit sanovat ..toteavat Jumalan olevan salatun ja hänen tiensä tutkimattomat?
        Nämä julistajat eivät todellakaan sano mitään, he toistelevat samoja fraaseja ja ihmisten henkinen kasvu on näissä oloissa kyseenalaista.
        Ymmärrän kyllä, että instituutiot pitävät työntekijänsä kurissa....Jeesuksia tarvittaisiin?


    • Jos olet persoona, niin olet myös tuo persoonallinen jumala,
      olit usovainen tai et.

      Jos olet persoonaton, niin olet osa ajatonta elämää, joka ei ole koskaan syntynyt ja joka myöskään koskaan kuole

      Joten en voi kumota väitettäsi

      • 'Joten en voi kumota väitettäsi'

        Olen samaa mieltä siinä, että meidän tulisi 'oivaltaa' ns. oikea Jumala?

        Tämä nykyjumala on ihmisen tuotos ja siten Jumalan nimissä on aina käyty 'oikeutettuja' sotia...murhattu, vainottu yms.


      • Myötäeläjä kirjoitti:

        'Joten en voi kumota väitettäsi'

        Olen samaa mieltä siinä, että meidän tulisi 'oivaltaa' ns. oikea Jumala?

        Tämä nykyjumala on ihmisen tuotos ja siten Jumalan nimissä on aina käyty 'oikeutettuja' sotia...murhattu, vainottu yms.

        Ykseys....on oikea määritelmä Jumaluuteen?


    • twnh

      te olette heikkoja. tosi heikkoja, ei-heikko ei satukirjapropagandaa usko eikä tarvitse

      • ei-heikko kuitenkin joutuu tulemaan toimeen itsensä -- ajattelunsa kanssa. Jopa koko ikänsä. Kirjat voi aina sivuutaa ja jumalat unohtaa. Minne pääset itseäsi pakoon? Monet hakevat hyvinkin vahvoja korvikkeita. Satukirja ovat ehkä lempeimpiä pakopaikoja kuitenkin


    • kentieskö

      "Silloin uskotaan mm. tilanteeseen jossa Jumalan oli pakko tulla ihmiseksi siksi, että pelastaisi itse itsensä itsellään tilanteesta jonka on itse-asiassa alunperin itse itselleen aiheuttanut?"

      Juurikin näin. Miksi ei? Eihän Jumalan sovi sanoa, että täytyy tehdä pahaa, jotta hyvää kyettäisiin arvostamaan. Ja sitten kun hyvää taas arvosteyaan, ei pahaa enää ole. Se on kadotettu, tuhottu, eikä se (toivottavasti) enää ikinä pistä päätään esille..
      Tätä sanotaan myös oppimiseksi. Virheitä tapahtuu. Niitä täytyy olla, jotta osataan paremmin. Mutta kuka 'paras' rupeaa sanomaan miten huono se joskus on ollut? Ja ehkäpä se tuntee syylisyyttä siitä? Kai sillä luojallakin on menettämisen pelko? Huono itsetuntoko? Niillä ei ole tekemistä keskenään. Se on siitä, että isolla työllä tehty saavutus menisi pieleen. Kaikista virheiden huomaamisesta ja korjaamisesta huolimatta..

      • kentieskö
        27.11.2013 09:57

        Älä "usko" mitään tutki ja pidä se mikä "hyvää" on. Näin ensi aluksi ja esim. tuossa alla oleva kirja saattaa joitkuita kiinnostaa.


        Juha Pitkänen | www.unohdaitsesi.fi
        www.unohdaitsesi.fi/node/18‎
        Juha Pitkänen. Kirjoitan tämän esittelyn itsestäni hyvin tietoisena siitä, että kuvailen persoonaa, joka on vain kuvitteellinen, mutta koska me kaikki kuvittelemme....


    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. 155
      4557
    2. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      117
      4165
    3. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      25
      2750
    4. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      28
      1901
    5. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      23
      1764
    6. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      15
      1669
    7. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      22
      1660
    8. Hermo mennyt sotealueeseen?

      Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????
      70 plus
      93
      1596
    9. Haluan tavata Sinut Rakkaani.

      Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu
      Ikävä
      30
      1573
    10. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      18
      1521
    Aihe